Ystävämme Annu Esko kertoi ohimennen kesällä 2021 lukeneensa tätinsä vastaanottamia kirjeitä vuosilta 1933-1944. Kirjeet olivat säilyneet Toivo Eskon kotona Haminassa "keittiön yläkaapissa" ja myöhemmin kulkeutuneet Helsinkiin. Annu Eskon isovanhemmat, isä ja tämän sisarukset olivat kotoisin Suursaaren Suurkylästä. Kiinnostuin kirjeistä, ja päätimme rakentaa sivuston, jossa seuraamme kirjeiden viitoittamina arjen elämää 1930-luvun ja 1940-luvun Suursaarella ja Kymenlaaksossa.
   
Kirjeiden ohessa on linkkejä ajan tapahtumiin tai muuhun kirjeiden sisältöön. Joitakin omia kommentteja olen myös lisännyt. Huomiot voivat osua oikeaan tai ne voivat olla vääriä. Kaikki Eskojen tuon ajan vaiheet eivät käy kirjeistä ilmi, joten tekstissä on todennäköisesti virheitäkin.

Olen kopioinut kirjeet sellaisenaan ilmaisuineen, lauserakenteineen ja pääosin myös kirjoitusvirheineen. Ainoastaan Siina Eskon kirjoittamiin kirjeisiin olen lukemisen helpottamiseksi lisännyt pilkkuja. Pilkuilla yritän helpottaa kirjeen ajatusten seuraamista ja aiheiden vaihtumista. Kaikesta kirjoitetusta nimistä tai yksittäisistä sanoista ei valitettavasti aina saa selvää. Kuvista saa tietoja viemällä kursorin kuvan päälle.


Kirjeitä Ainille

1933-1944




Siina
(os. Heikkilä, synt. 1890) ja Toivo Esko (synt. 1887) asuivat lapsineen Suursaarella [Suurkylää Elonetin Suomi matkailumaana -lyhytelokuvassa vuodelta 1928] Suurkylässä vuoden 1939 lokakuuhun. Lähdöstä tuli lopullinen: Neuvostoliitto otti saaren Suomelta asevoimin toisessa maailmansodasssa. 1939 saaressa asui vajaat 800 henkeä, ja Eskojen suku - kuten moni muukin Suursaaren suvuista - oli asunut saarella vuosisatoja. Yksi Suurkylän kujista tunnettiinkin nimellä Eskontie.
Toivo Esko 1905. Annu Eskon kuvakansiot.Aura, Erkki ja Aini Esko 1920-luvulla. Annu Eskon kuvakansiot.
Toivo oli ammatiltaan luotsi; sivutuloja mies hankki satunnaisesti kalastuksella ja hylkeenpyynnillä, niin kuin monet muutkin suursaarelaiset. Siina Esko pyöritti taloutta kotona, kesäisin majoitettiin lomavieraita, joiden ylläpidosta Siina näyttää lähinnä vastanneen. Lisätuloja hän hankki kutomalla pöytäliinoja, verhoja ja muita tekstiilejä: riitti niitä myös sukulaisille viemisiksi. Siinan isä oli myös luotsi, Simeon Heikkilä. Toivo ja Siina vihittiin 1915.Aura ja Erkki Esko, sylissä Toivon hyljekoiran pennut Musti ja Turva. Annu Eskon kuvakansiot.

Perheeseen kuului neljä lasta. Vanhin Aini Tuulikki Toivontytär Esko syntyi 1916. Seuraava oli  poika, vuonna 1918 syntynyt Erkki Aleksanteri Toivonpoika Esko. Toinen tytär, Aura Helena Toivontytär Esko syntyi 1920 ja kuopus Toivo Tapio Toivonpoika Esko vuonna 1930. Sukulaissuhteet olivat saarella tiiviitä. Siina puhui kirjeissään enolaisista ja tätiläisistä. Enolaisiin kuului Otto Heikkilä ja vaimo Aina Heikkilä ja heidän tyttärensä Laine ja tätiläisiin Toivon sisko Laina Suomalainen (os. Esko), joka oli naimisissa Oskar Suomalaisen kanssa. Muita Toivon sisaruksia olivat Amerikkaan muuttanut Sulo Esko ja 1934 kuollut Salmi Esko.
 

1.
"Muistakaa että siellä pitää olla silmät auki vaikka liikkuu missä ei voi olla niin kun täällä vapaasti vaan."



Syksyllä 1933 17-vuotias Aini aloitti opinnot Kotkassa. (Eteenpäin-lehden uutinen kauppakoulun aloittavista) Aini kävi Kotkan suomalaista kauppakoulua Kotkan suomalainen kauppakoulu per. 1911ja Erkki keskikoulua.Kotkan suomalainen yhteiskoulu n. 1919 Erkki oli aloittanut keskikoulun todennäköisesti 1931. Äiti suunnitteli marraskuussa 1933 tulevaa joulua ja huolehti lasten vaatetuksesta. Siina kirjoittaa paketin yhteydessä postitetussa kirjeessä Ainille 20.11.1933:

"Pesin nämä sukat ja tämän villapaijan, se näkyy olevan jo oikeen huonoksi käynny sitte tällä viikolla pestään ne toiset. Oletko ajatellut siitä Auran hamekankaasta täytyy sillä jouluksi saada mutta ei se tarvi olla kuin huonoa kangasta ettei jää pieneks
[- -] sitte minä ajattelin että jos sais vaikka siniharmaan väristä ja vähä punasta koristeeks mutta samahan se mitä vaan kun on uusi jouluksi. Älkää pitäkö näin hienoja sukkia kylmällä osta sieltä villasukat paksut talveksi ettei jalat kylmäänny neuloin nämä puolisukat jos ne sopivat ja laita sukkiisi nimet ettei sekaannu toisten kaan ei näy olevan mitään merkkiä.
    Ei ole tällä montaa taloa enää missä ei olis ollut tuhkarokkoa ei meillä vielä ole. [- -]
    Tapio käski kirjoittaa ettei Erkki saa visellä lintuja kun Erkki oli kotona niin ampus yhelt punatulkult hännän pois ja viskas lintui. Tapio sano että ei muita saa viskaa kun variksii."



Kirjeet ja paketit Kotkaan kulkivat pääasiassa vuodesta 1932 lähtien Arvo Heikkilän omistamalla Oiva-postialuksella. Oivaan otettiin myös matkustajia linjalle Kotka-Suursaari-Tytärsaari. Myös 1927 valmistunut Suursaari kuljetti matkustajien lisäksi postia. Helmikuussa 1934 osoite Kotkassa oli kuorten perusteella "Mariankatu 6 Lindeman". Kuva Kotkan Sibeliuksenpuistosta 1930-luvulla, jota Mariankatu reunustaa. Siina kirjoittaa helmikuussa 1934:
"Tässä lähetän rahaa Smk 750, josta setälle maksatte tammikuun ylläpidon, läksitte kotuunta viimme kuun 6 päivänä, joten tammikuulta ei mene täyttä kuukausimaksua [- -] Tästä rahasta jää yli ja kun Erkillä on huono villapaita niin ostatte hänelle uuden sillä keskitalvella voi olla kovia pakkasia vilustuminen on hyvin vaarallista. Kirjoittakaa millaiset on numerot kokeista sekä jos olette saanut nämä rahat. [- -] Laskiaisretkestä, ettäLindemanin perhe Kotkassa ja Siina toinen vasemmalta ja Erkki. Annu Eskon kuvakansiot. muista jos menet niin pane enemmän päällesi ettet kylmäänny ja jos ei ole niin välttämätön olla mukana niin vaikka olis pois ja muistakaa että siellä pitää olla silmät auki vaikka liikkuu missä ei voi olla niin kun täällä vapaasti vaan."
Ostoksia tehtiin Kotkasta lasten kautta:"Tässä minä lähetän (100 markka) sata markkaa, että laitatta Tapiolle kumisaappaat sillä on 27 numeron kengät jalan pituus on 18 cm, kun ostatta ostakaa pari cm pitemmät sillä ne kestää vielä ensi vuonnakin, olisi hyvä jos ehtisitte lähettää ne nyt tällä postilla. Hän haluaa mustan värisiä. Isä" (Toivo Esko Ainille, Suursaari 21.3.1934)

Osaavia käsiä tarvittiin kototalouden pyörittämiseen ja pienetkin vaivat saattoivat hankaloittaa niitä. Auran kansakoulu oli käyty ja hänen täytyi talon toimissa astua opiskelemaan lähteneen isosiskon saappaisiin. Siinan kirje on vuodelta 1934, ilmeisesti alkusyksystä.
"Terveisiä täältä kotoa, ei tässä mitään vielä osaa kirjottaa kun vasta läksitte jalka on niinkun on ollukin, mutta puute on kun sinä läksit niitä töitä mitä on, Auralta tulee niin hiljaa ja oppimattomasti ehkä olis ei se auta taas asiassa nyt lähetetään tässä mitä muistetaan pöytäliinaa ei ole niin sopivaa kun valkia sen sitte saapi pestä ja vaikka keittää. Lähetän tässä 100 mk rahaa, että jos haluat sen puseron ja Erkille kun ei ole sukkiakaan kun yhet niin osta vaikka toiset niin kauvan kun täällä neulotaan nyt vielä tarkenee sellaisissa sukissa minä lähetän tämän vaan ihan omasta puolestani ei Isäkään sitä tietä hän on metsässä kolmatta päivää kun on maanmittari täällä. Voikaa hyvin. äiti"
Päällimmäisinä huolena kirjeissä säilyi itse kunkin terveys.
Aini ja Erkki Esko, 1934. Annu Eskon kuvakansiot."Suursaarella 19/9 1934
Ainille ja Erkille
Terveisemme täältä tässä istuessani ja odotellessani kävin kirjottamaan muutaman sanan kun kohta tulee laiva kun ette kirjottannu mitään vaikka saitte suuren paketin, miltä ne omenat maistuu ja silakat oliko ne minkään makusia ja miten voitte itse kun ei ole laivojakaan tullu että Isä olis päässy joko Erkin on ääni kohonnu. Ei meiltä täällä tauti lopu minä olen jo hiukan käveleen opetellu nyt Tapiolla tuli mätäpaise suoraa polveen että vinkuu ja vitisee tulee oikeen mätää eikä täällä ole sairaanhoitajaa eikä mitään. Papin tavaroita eteen taas vetivät. Tapio tässä juttelee että hän tietää mitä Aini ja Erkki siitkirjottaa, kun sinä kirjotit että hänen jalka on kipiä niin ne kirjottaa että voi voi sitä pientä lintuu kun sillä jalka kipiä. Voikaa hyvin ja lukekaa ahkerasti toivoo kotiväki, äiti"
Luotsina Toivo pääsi useinkin poikkeamaan Kotkassa, mutta tuona syyskuuna näin ei ilmeisesti ollut käynyt. Sairaudet kotona kuitenkin kohta väistyivät ja Eskot lähettivät vaatteiden lisäksi Suursaarelta koululaisille Kotkaan myös saaren omia antimia, kalaa, omenaa ja luumuja ja tomaattejakin.

"Suursaarella 24/9 1934

Ainille ja Erkille

Terveiset kotoa terveys täällä on nyt parempaan Tapion jalka on ihan terve juoksee minkä kerkiää tänään hommaili teille pakettia laittoi luumui ja tomaattii pussiin sitte piirsi vielä laivan kuvia mitkä lähettää Ainille jaSilakkasaalista siirretään veneestä rannalle Suursaaressa, Kymenlaakson museo Erkille. Minun jalkaparkanikin on nyt hyvän makunen että perjantaina kävin jo tuvassa kun Aura oli Hirskallion [Hirskallio oli luotsitupa Suursaaren itärannalla vajaan kilometrin päässä Suurkylästä pohjoiseen. Laivat viestivät luotsitupaan luotsauksen tarpeestaan.] pesussa niin paistoin rieskat kun kaikki oli tuotu valmiiksi ja eilen sunnuntaina se tuntu vielä paremmalta että kävelin ilman keppiä tupaan ja keittelen ruuat kun tuovat veet ja puut ei sillä uskalla pitkään aikaan kantaa eikä nostaa mitään jos hän nyt paranee ja kestää kävellä. [- -] Täällä on sellaset kalansaaliit ettei mies muistiin yhtenä päivänä oli rannat niin täys että hirviä, Lukkarin moottorissa oli 63 nelikkoa melkeen moottori täys meijän käyvät ruokkimassa joka päivä nyt Aura on paraillaan Tommilassa latomassa silakoi kaikki lähtee markkinoille Helsinkiin tällä viikolla niin ihmiset latovat Eilisenpäivääkin vaikka oli pyhä. [- -]  Käsit kirjottaa vähän parempaa mutta en minä taho osaa kynä menee sukkelaa vaikka ei olis kiirekää eikä tässä meillä mikään kiire olekkaan kun suuhunsa saapi ja puhtaaksi minäkin lauvantaina pesekselin vaikka permantoo en olis saanut."
Viimeinen tallella vuodelta 1934 oleva kirje on osoitettu Erkille ja sen kirjoittaa Toivo. Kirje on lähetetty Ainin osoitteeseen, vaikka hän olikin juuri silloin kotona Suurkylässä.
"Suursaari 14/12 1934
Erkille

Josko sinun kenkäsi on suutarissa tästä saat rahaa niitä vastaan Smk 50:- viisikymmentä markkaa, ei ne niin paljon maksa mutta kun ei ole justiin sopivampaa, älä tuhlaa sitte tähettä. Se laukku lähetetään maanantaina, että sitte käyt  'Oivasta' hakemassa. Ne kaikki vanhemmat kenkäsi pitää myöskin tuota kotiin. Jos en minä sattuisi pääsemään ennenkun sinä tulet kotiin niin muista sanoa Tätille että kun minä tulen minä maksan kaikki. Samalla kun laukku tulee niin lähettävät pienen [- -] silakoita, josta Täti saa ottaa puolet äitillensä. Aini on vielä sairaana sängyssä, tänään ei ollut kuumetta mutta pää on vielä hyvin kipeä. Isä"
Vaatteiden pesu lienee ollut iso urakka. Aura oli tässäkin apuna. Äiti-Siinan kirje tammikuulta 14. päivänä 1935:
" [- -] nyt minulla on taas kiire niin kun sinä kerran sanoit kun tänään pestiin vaatteita ja eilen en viitsinyt kirjottaa ei tässä nyt montaakaan sanaa kun posti kohta pannaan kiinni mutta täällä kävi taas kuolema Tätiläisiin mamma kuoli eilen aamulla äkkiä.
Voikaa oikein hyvin ja lukekaa, totta kai olette terveitä, kintaat on jo neulottuna, sitte laittaa kun tulee valmiiksi." Aura oli samaan kuoreen liittänyt omat terveisensä: "Meiän äiti pakottaa minun kirjottaan vaikken jaksas kun pestiin vaattehii niin hiukasee ne vaatteet. Mitäs se meiän roomeo [Erkki] meinaa sano terveisii nyt vaan minulta ei muilta. Jaa täytyy lopettaa kun täytyy mennä paneen Tapioo maata."
Pyykinpesua SuursaarellaVaikka pyykkiä ei tammikuussa olisikaan huuhdottu merivedessä - avannossa - pesu esimerkiksi saunassa veden noutamisineen ja lämmityksineen ei silti ole ollut kevyttä puuhaa.

Siinan kirjeestä Kotkaan maaliskuulta 1935 (26.3.) käy ilmi, että talossa oli jo radio:
"Terveisiä paljo ei mitään erikoista ainahan tässä hiljaa vanhettuu. Satuimme eilen marjanpäivänä taas saamaan postinkin se on ollut satunnaista tänä talvena että nämä kirjelaputkin kulkevat ristiin, nyt en ajatellut kirjoittaa kun Isä lähettää sen kuukaus maksun mutta sentään hyppäsin äkkiä kangaspuista pois ja riivaan tähän muutaman sanan, kyllä me jo toivomme että Isä pääsis sinne mutta se jääsohjo kulkee siinä ties kuinka kauvan vielä tänään kuulu sanoneen Radiossa että Kotkan laivat viedään Orrekruuntin kautta on hyvä että se radio on mistä kuullaan jokainen yhtäaikaa, voi sitä melukkaaa mikä sillon kuulu Lahdesta odotimme että Erkki voi sieltä huutaa vaikka terveisiä meille mutta taisit huutaa muuten äänesi maahan. Kuule nyt Aini kun maikasit siitä hameen lähettämisestä Auralle niin se on odottanut joka kerta kun posti tulee niin sano että hän taitaa saaja paketin, eilenkin taas petty lähetä nyt sille kun se niin odottaa ei muuta tarvii lähettää kun Isä tulee joka päivä jännitys että koska pääsis. Isä laittaa sitte teille sen 50mk sen kuukaus rahan yhessä. Siitä Erkin hatusta ei viitsitä sitä lähettää jos lopen on kulunut niin osta hattu. Saitte kai sen 100mk kun lähetettiin kun Erkki oli Lahessa. Minä kai lopetan koska kello jo 5."
Salpaussselän kisat järjestettiin 9-10.3. 1935.  Etelä-Suomi lehden mukaan 17 km hiihtokisaa seuraamaan "oli saapunut useisiin tuhansiin nouseva yleisöjoukko. Pakkasta oli pari kolme astetta ja taivas pilvessä, mutta sitten tuli aurinko esiin ja keli alkoi huonontua, joten loppupään miehet joutuivat hiihtämään paljon huonommissa olosuhteissa kuin alkupään". Lue kisoista uutisoivan kotkalaisen Etelä-Suomen artikkeli. Eskoilla oli sukulaisia Lahdessa ja ilmeisesti Erkki on majoittunut heidän luokseen.

Myynnissä ollut kisojen mäkihyppyaiheinen postikortti on tässä. 50 km hiihdon kultamitali meni Ruotsiin, kun ykkösenä maaliin tuli A. Vikström, mutta toisena maalissa oli sisukas Suomi ja Kainuun Hiihtoseuran Frans Heikkinen. Yleisen erikoismäenlaskun voitti Lahden hiihtoseuran Lauri Valonen 42 m ja 40,5 m hypyillään. Kansainvälisen 17 km murtomaahiihdon voittaja oli Vehkalahden Veikkojen S. Nurmela. Suomi sai tässä lajissa kolmoisvoiton, neljänneksi hiihti norjalainen B. Österklöft. Tuloksia voi katsella tästä.



2.
"On siinä taas pullan leipomista."




Vuonna 1937 Aini asui jo Helsingissä Kruununhaassa, osoite oli Mariankatu 24. Helmikuussa (2.2) hän sai kirjeen äidiltään:
"Aini rakas

Terveisiä täältä nyt ajattelin taas kirjottaa siinä toiveessa että posti täältä sentään pääsee jäätämyöten, nyt loppui laivaliike tämän kuun viimeisenä päivänä. Isä tuli lauvantaina koti, kävi vaan Lehmän saaren ja siitä suoraan toiseen laivaan mikä tuli, ei ollut kun 5 tuntia pois kotoa sitten toiset luotsit tuli sunnuntaina Jääkarhussa ja Tarmossa posti ja kaikki [- -] Aallon Tauno tuli vasta koti kun ennen joulua meni ei sen jalka vielä ihan terve ole nyt ei jääny ketään mantereen tänä talvena.Luotsimoottori palaamassa
    Sinä sitte jo kerkesit sairastaa kulkustasi Honkala kävi siellä Isä oli käskenyt että oikein näkee sen sinun huoneesi ja mitä sulle kuuluu sairaus on kyllä ikävää mutta minkäs sille mahtaa minä olenkin niin rauhaton aina maata käyessä etenkin miten toi Aini jaksaa, sitte ajattelen että Erkillä on nyt hyvä olla kun pääsivät Lindemanil ja hänkun ei ole niin paljon sairastellu mutta sinua minä aina pelkään sitte taas ajattelen että onhan siellä lääkkeitä ja lääkäriä eihän sitä mitään uskalla jos aina pelkää.
    Meillä kyllä on nyt niin kovaa nuhaa ja yskää, että Isä on kaksi päivää ollu sisässä ja melkeen sängyssä mutta tänään jo yläällä ja paljon parempi. Tapio on ihan terve kun se vähä tuhkarokko hävisi [- -] Pelto Väinö ja Heinokin läksivät sotaväkeen ja Aliisan Pentti sinne Helsinkiin kursseille Artun Soini on kaupassa, niin ne ihmiset aina menee. Pappi kävi tässä lauvantaina Auraa palvelukseen, käski sanoa sinulle terveisiä, en minä lassu, ennen panen kutomaan jos opettaja pääsee nyt kuulin että Terttu pitäisi siellä olla, minä neuvoin mennä että siellä on kaksi tyttöä. Kirjotit siitä muuttokirjasta kysy Porkan Lainalt miten senkaan on tehtävä ei tässä niin hätää kysyt häneltä sitte kirjotat niin käyvään täältä pyytämässä. Ja lomastasi emme voi mitään sanoa milloin itse tykkäät tiejäthän että jos Jumala kevään taas antaa ja ollaan terveitä niin Heinäkuussa olis kaikkein lämpimämpi mutta kaikkein rauhattomampi jos vieraita on, tee kun itse tykkäät minun täytyy alkaa jo lopettaa täytyy vähä kirjottaa Erkillekin kun huhu kertoo että posti jo yrittelee.
    Enolaisiilt paljo terveisiä Laine sano että hyö keväällä tulevat sinne sitte pääsevät sinun luokse sisään. Lempi täti käski sanoa terveisiä hän pistää meille entiseen tapaan. Laina tätiilt terveisset. Aura paraillaan touhuaa värjää sitä ruskiaa kesätakkii ratko sen ja sitte saapi liivihameen kun ei taho olla joka aikaista hametta sanoi sitte taas kirjottavansa kun kerkiää. Näin äkkiä se tuli talvikin Suomen lahti jäätä täys ja saavat Luotsitkin olla ihan rauhassa heti sunnuntaina loppu vahti ja kaikki kun murtajat sai käytyä. Hyvää terveyttä ja vointia toivoo äiti ja Kotiväki."
Toivo-isä kirjoitti viikkoa myöhemmin huolestuneena ilmeisesti jonkinlaisesta ihottumasta Ainin kaulassa. " [- -] sinun on se kaula taasen hyvin huonossa kunnossa niin ajattelin, että sanon sinulle niinkuin ennekin, että vaikka se on terveen näköinen niin pidä aina sitä salvaa öisin siinä päällä että ei pääse tulemaan [- -] vielä voit käydä erikoislääkärissä useampaan otteeseen jos niin lääkäri haluaa ja samalla voit näyttää entistä reseptiä, että tästä on ollut apua jonkin verran [- -] voisin maksaa lääkärimaksun onhan siellä eteviä ihotautilääkäreitä. Kirjota kun saat tämän miten sen kanssa nyt on ja joko se on paranemaan päin että voit olla töissä. Miten Porkan Laina jaksaa, onkohan hän ollut terve, sano terveisiä. Onko Hilkka koulussa vai toimessa. Erkki on laiska kirjottamaan, nyt on 3 viikkoa kun minä kävin siellä, en tiedä miten hän voi ja edistyy, pitäisi joka toinen viikko kirjoittaa. Hyvää terveyttä toivoo isä."

Erkki kirjoitti kuitenkin 25.2. kortin Ainille Helsinkiin. Hiihtoloma oli edessä, ja jäät estivät Suursaarelle kotiin menon. Ehkä matka Helsinkiin oli 19-vuotiaalle nuorukaiselle mieleinen. Kortissa mainitaan Olavi Suomalainen, hänkin oli Suursaarelta ja Erkin ikätoveri, huonekaveri ja myöskin opintiellä Kotkan lyseon lukiossa.
 PostikorttiPostikortti

Samana helmikuun päivänä Siina kirjoittaa Suursaarelta:
"Aini rakas

Tuhannet terveiset täältä kotoa eilen saimme kirjeesi kello 4, sitte Isä kävi kaupassa ja sano postimiehen sanoneen että hän ehkä huomenna lähtee ja meillä tuli kiire molemmille lähettää rahaa ja minä kirjotin jotain 10 minuuttia en paraikaa muista itsekään mitä siihen tuli mutta kiire oli kello täytyi olla postissa ei kaise lähtenyt tänään niin rupesin taas kirjottamaan lisää, kyllä oli mukava lukea niin pitkää kirjettä vaikka minua niin itketti jo lukeissani kun se sinun sairautesi taas on niin pahaksi päässyt mutta sitte illalla rupesin lohduttamaan itseäni että sinulla on siellä nyt hyvä käyvä lääkärin hoitossa, ei täällä taas tällä kertaakaan pääsis minnään jos ei oikein kova pakko olis ja mitä sinä itse epäilet että mennä lääkäriin, sinun on mentävä siitä oli kotonakin puhettä [- -] Isä kyllä antaa siihen rahaa, että koittaa oikein uskollisesti käyvä lääkärin hoidossa hammaslääkärissä myös ei saa mitään pelätä iso tyttö hyvä, että vielä pääsee apua pyytämään, ehkä taas pian menee ohi kun se ei niin vaarallista niin ne lääkärit sanovat kun käytiin, Loviissakin niin hän kaikki tietävä sano että ei ole ensinkään vaarallista niin se minua vähän lohduttaa sitte taas painaaa se että sinä saat siitä niin kärsiä mutta tämä maailma kun on kärsimyksiä täynnä vaikka kukaan ei niitä toivoisi eikä huolisi.
Tottakai Elis tapasi sinut eikös ole heidän kohdallaankin ollu ikävää, tuossa lyhyessä ajassa kun on olleet naimisissa, et osaa sinä niin kuvitella miltä semmonenkin tuntuu äiti vanhemmasta kun kadottaa semmoset pienet kiltinnäköset lapset niin kuin heillekin.
    Tätä kirjottaissani en kyllä tietä mitä sinne kuulu mutta eilen oli Elis laittanut että ei parempaa. [- -] Ehkä taas menee ohi se tautisi, sinulla on varmaan ikävä yhtä mittaa mutta eikö ole mukava kun sait sellaisen työpaikan, ei sekään mukavaa kun kaksikuukautta olit kaupassa missä vielä kaikki arvosteli ja sanoi, on kyllä ikävää olla kotoa pois mutta kun täytys jotaan hommaakin olla niin ei täällä voi olla kun justiin kesällä, se on niin pientä, eikä se verkkorantakaan ole mikään mukava ennen jotain muuta jos suinkin.Suurkylän naisia putsaamassa verkkoja, Kymenlaakson museo
Siinan kutoma "juhlaliina". Kuva: Annu Esko. Kävin tänä aamuna pappilassa [Suursaaren kirkko on tässä] puhumassa siitä muuttokirjasta niin hän lähettää sen heti ensi postissa. Sunnuntaina ilmottaa kirkossa mutta hän lähettää sen huomiseen postiin, sitä nimittäin ei anneta itse käsiin vaan he lähettävät virkatietä suoraan pappi [kyseessä oli ilmeisesti saarnaaja Antti Villiam Pekkonen], sanoi muistavansa sinua ja käski toivoa hyvää vointia.
    Sitte sinä puhuit että otat asuntotoverin mutta me olemme siitä toista mieltä. Isä sanoi että olisi hyvä jos olisii yksin keväällä kumminkin, sitte sanoit että talonväki muuttaa toiseen paikkaan, laitetaan vaikka 100 markka että saat lisää siihen hyyrirahaan ja kun meillä on aikomus tulla sinne niin eikös se ole parempi mutta jos sinä itse haluat ja satut jonkun kunnon ihmisen saamaan niin ota vaan ettei ole niin pitkää yksin illat, nyt Erkki hommaa sitä koti tuloa mutta kyllä taitaa varmaa olla ettei tänne pääse sitte hän kai tulee sinun ratoksesi vähäksi aikaa mutta sillä on tällä kertaa rahaa vähän että anna sinä että elätte siellä, sitte lähetetään taas sinulle lisää että voi käyvä lääkärissä, kirjottakaa sitten että miten on, et kai kiellä jos Olavikin haluaa tulla, onhan se niille vähän vaihtelua. [- -]
    Kuule kun Suomilaiva alkaa kulkunsa täällä keväällä niin sinähän pääset heti pyhäksi koti kun se taas maantaiaamuna saapuu sinne, kunhan vaan ensin päästään siihen asti ehkä sentään sukkelaakin. Eila kävi meille eilen niin sano että hän kirjoitti sinulle pitkän kirjeen kyllä sinulla oli silloon lukemista yheks kertaa kun paketissa oli kolme kirjettä.
    Kuule voithan Eevilläkin kirjottaa vaikka postikortin ei siihen paljon huoli kirjottaa onhan se mukavaa että niinkun muistat heitä.
    Täällä on Martoilla iltama ensi sunnuntaina 29 pv, sitte kaupalla toisena sunnuntaina tulee oikeen näytös niilläkin kun kauppa täytti syksyllä 30 vuotta, sitte menee siinä yhessä ensin kokous päivällä, niillä on näytös 'Espanjan kärpänen' [Vastaavan komedian mainoslehti Turun työväen teatterissa 1920] ja martoilla on 'Hangonsilmä'. [Kyseessä lienee alunperin Topeliuksen satu vuodelta 1867]
    Minkälaisii nämä sitte ovat en tietä yhtään, on siinä taas pullan leipomista. Muutama päivä niin jo olemme maaliskuussa  ehkä sitten kuluu paremmin kun kevät aurinko näkyy Aura pääsee ensi viikolla kutomaan kangasta Aliisalle, meillä on se malli mitä Kaijalaiset usein kuto, 8 niitist hiutalemalli, sitte vielä meinattiin sellasia ykslevysiä jos kannattaa että sais kesäl pöytiil sittenhän sen näkee kun saap toisen kujottuu.
    Taitaa tässä tällä kertaa riittää, sitte taas kun sinä kirjotat että miten aikasi menee ja miten olet parantunut. Hyvää vointia toivoo äiti Isä Aura ja Tapio.
    Isä lähetti nyt sinulla tässä postissa 100 mk, koittaat sillä tulla toimeen jos posti pääsee niin saapihan sitte kirjotat panen tähän omalla rahalla 100 niin annat sille pojalle että saatte syötävää ei paljo muuta, ostakaa sieltä hapanta limppua saatte iltasin leikkaaja syöjä jos minä lähetän niin postimaksulla jo saatte kaksi leipää.
Siinalla ei ollut harhakuvia elämästä Suursaarella. Vaikka koti-ikävä vaivaa sairastelevaa Ainia, Siina tietää, että saarella Suomen kuvalehti 31/1935toimeentulomahdollisuudet ovat vähäiset. "Verkkoranta" tarkoitti kalastusverkkojen puhdistamista kaloista, verkkojen korjausta, ompelemista ja selvittämistä tulevia pyyntiretkiä varten. Arvattavasti se oli raskasta ja yksitoikkoista puuhaa. Suursaarella oli ajasta aikaan eletty kalastuksella ja hyljeenpyynnillä ja merenkulkuun liittyvillä ansioilla. Elantoa antavaa maataloutta ei ollut eikä näin muodoin vapaita maatalon emännän paikkoja. Turismin kesäisin Siina arvioi koko vuoden kannalta "olevan niin pientä", ettei siitäkään leipää lähtisi.
    Suursaarella kävi vuonna 1938 kesä-elokuussa Saara Peltolan mukaan yhteensä noin 7000 vierailijaa. Kesäisin laivayhteyksiä oli Helsingistäkin useita, Viipuristakin ja 40 km päästä Kotkasta. Majoitusta tarjosivat Suursaaren Maja ja vuonna 1937 valmistunut korskea Kasino. (Sanomalehti Etelä-Suomen uutinen kasinon avaamisesta.) Kesävieraita majoitettiin runsaasti koteihin. Saarella toimi keskitetty majoituspalvelu, johon vuodepaikkoja tarjoavat suursaarelaiset saattoivat liittyä osakkaiksi. Majan ja Kasinon lisäksi saarella 1937 toimi kesäisin E. Emeliuksen "Krokotiiliravintola", Leipomo ja Kahvila Vieno Kurki ja Kiiskinkylän Ulkoravintola. Matkailijoiden suosimasta saaresta kertoi myös 1931 julkaistu Suursaari-foxtrott. [Suomen Matkailijayhdistyksen matkailumajoja esittelevän lehtisen Suursaarta koskeva sivu vuodelta 1939]
    Saarelaisilla ei ollut pääomia nykyisiin mökkikyliin, joissa tuottoa saadaan suurella matkailijoiden määrällä. Luultavaa on, että 1930-luvulla yksittäisille suursaarelaisperheille näistä vierailijoiden tuomasta rahoista lohkeni siivu, joka täydensi mukavasti taskua, mutta kokovuotiseen ansioon siitä ei ollut.
    Taiteilijat saattoivat kuvata Suursaarta paratiisisaareksi, ja se olikin luonnoltaan, asumuksiltaan ja maantieteellisesti ainutlaatuinen. Saarilaisille uusia mahdollisuuksia avasi Suomen teollistuminen ja alkava modernisoituminen. Tämä ehkä korostui muuhun Suomeen verrattuna, koska muun Suomen yleisintä elinkeinoa, maanviljelyä ei harrastettu. Yksi uusi avaintekijä oli koulutus. Aini oli valmistunut Kotkasta kauppakoulusta. Aktiivisena ja muutosta pelkäämättä hän muutti Helsinkiin Mariankadulle Arposen alivuokralaiseksi, aluksi kauppaan töihin ja myöhemmin konttoristiksi Keskon edeltäjään, Maakauppiaitten Osakeyhtiöön. Erkki tähtäsi ylioppilaaksi: tuskin hänenkään ajateltiin asettuvan Suursaarelle.
    Nuorille elämä oli vielä edessä ja kokemuksissa tuoreudun tuntu. Nuorempi veli Erkki kirjoittaa Ainille Kotkasta hiihtoloman jälkeen. (9.3.1937)
"Rakas sisko

Terveisiä täältä haisujen pesästä! Koulu on taas täydessä käynnissä, saimme tänään kahdet kokeet, fysiikan ja ruotsin, edellisestä 81/2, jälkimmäisestä 61/2. Aloin tässä kirjoittaa, kun ei ollut muutakaan työtä. Mitä sinne nyt kuuluu, joko olet paranemaan päin. Oletko ollut sairaalassa? Kuinka on yleensä vointisi laita? Toivotaan parasta. Oletko saanut kotipuolesta mitään tietoja, tullessani tänne sain kotoa rahalähetyksen, nimittäin vuokran. Nyt on se kauan kaivattu hiihtoloma mennyt kaikkine kuivine päivineen. Emme juuri hiihtäneet emmekä muutenkaan urheilleet. Kävimme kyllä Luppissa Kalevin ja Aarren kanssa, siis aika lähellä saarta. Olimme siellä yötä ja keitimme ja paistoimme perunoita niinkuin retkellä tavallisesti. Hauskaa oli kun sinne tuli vielä posti. Olavi lähetti kortin kotiin Lupin postitoimistosta. Perjantaina palasimme haisujen pesään. Oli kirkas auringonpaiste ja me tulimme mustiksi kuin murjaanit. Huomenna on taas aika vaikea päivä ja tänään paljon työtä. Sano Hilkalle paljon terveisiä ja esitä mateleva anteeksipyyntö kun karkasimme. [Hilkka oli helsinkiläinen tyttö, joka vieraili kesäisin Suursaarella: hänen äitinsä oli toimessa Suursaaren Majalla. Hillkkaa pidettiin mahdollisena Erkin tuleva morsiamena - näin ei kuitenkaan käynyt.] Miten nyt sitten pääsiäislomalla käy, ehkä pääsemme kotiin. Postin piti tänään tulla, mutta ei ole kuulunut. Kirjoitin eilen kotiin ja käskin Auran kirjoittaa minulle yhden naurupillerin että minäkin saisin vähän hauskaa. Älä sinäkään sure niin paljon, kyllä se siitä lutviutuu aina hiljalleen. Ole iloinen ja lueskele paljon niin aika kuluu. Käy usein Laina-tädillä ja sano minunkin puolesta terveisiä. Kohta on taas kevät, räystäät tippuvat ja aurinko heloittaa, tänään olikin taas oikein kaunis päivä. Minulla ei ole sellaista kirjoittamista kotoa kuin Eilalla, mutta voithan kirjoittaa hänelle että lähettää niitä 'tietoja' useammin. Kuinka Eliksen poika voi, onko Elis vielä siellä? Ei mulla muuta kirjoittamista ole. Ole vain iloinen ja toivo parempaa. Tuleehan kesä, että pääset kotiakin käymään. Erkki. Terveisiä runsaasti ja voi komeasti! Olavi.

Lupissa, joka oli karu luoto, tuskin oli postitoimistoa, joten Erkki pilaili, koska hauska sattuma lienee ollut, että postinkuljetus - jäitä myöten - sattui kulkemaan Lupin kautta juuri heidän yöpyessään siellä. 


Siinan kutoma päiväpeitto 2021. Kuva: Annu EskoMaaliskuussa Ainin ihovaivat olivat jo paranemaan päin. Siina kirjoittaa 18.3.:
"Aini rakas. [- -] Aura sai eilen kirjeen ja paketin, Eelis pääsi sieltä koti ja kuulimme että posti huomenna lähtee niin päätettiin että jos vähän kirjottais sinä sitte olet nyt paranemaan päin se on hyvä olihan sitä aina vähän väliä jokaisella. Nyt Aura on kutonut kaikkiaan 6 pöytäliinaa yksi lähetetään sinullekin kun saamme puista pois, ne ovat 3 kaksilevysiä nyt siellä 4 liinaa yksi levysiä melkeen metrin leveitä ei ne kaikki omia ole yksi tulee  Lutvikin[?] Raantin paril kun hän kävi meille niin pyysi kutoa ei sitä viitsinyt kieltää kun laitettiin niin pantiin niin paljon loimia että hän saa yhden ja enolaisiil tulee kaksi ne ovat nättiä 8 niitisiä on vähän arvokkaampia kun rellit. Ja sitte vielä kankaista me paraillaan laitetaan meille raanua että saa hetekan päälle ettei huoli vilttiä pitää  [- -] Täällä on paraillaan hirveän paljo vettä ja sohkaa, näyttää siltä niinkun lähestyis kesä, kyllä oliskin mukava kun olis vaikka Huhtikuun puoliväli  mutta kyllä se kuluu kun on työssä ei huomaa ennenkun on taas päivä menny. Ja kirjota jos sulla on rahaa että tulet aikoon tämän kuun ei siellä puhelimessa voi oikein kaikkia toimittaa kun se kuuluu joka puolel täällä kuuleevat kiteissä ja muuallakin. Hilda kun kävi aina 4 aikana soittamassa niin täällä sitten usea sattu kuuntelemaan niin Isäkin sano, että hän vaan sanoo mitä tärkeämpää on [- -] ei täällä nyt kuulu ketään sairaita, mutta vanha Peltolan Lassi on eilen kuollu melkeen äkkiä. Emme vielä tietä pääseekö Erkki koti Pääsiäiseks kyllä se olis sulle mukava kun pääsisit Kotkaan käymään jos ei se matkustaminen rasita olis se hyvä nähtä se Lindemanin täti ja se pikkunen. Mitä sinä siihen sanot kun myö ollaan Tapion kaa siinä toivossa että keväällä tullaan sinne käymään jos osataan. Jos minä vaikka lopettaisin. Aura kirjoittaa Erkil, sano ettei hän osaa mitään kirjottaa mutta tulihan siitä vähän. Hilkalle paljon terveisiä. Nyt tämä loppuu ja hyvää vointia ja pysy terveenä ja hoida itseäs että pysyt terveenä. Kyllä se pappi kuulotti sinun muuttokirjas 7pv maaliskuuta Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan, sillä Hohin[?] Liinal kuulotettiin samal pyhäl, kirjota jos rahaa tarviit, sitte taas täältä täytyy lähettää sillä terveyttä etsii jokainen. äiti  Saitko siitä loma ajastasi palkan vai kuinka, kirjota sitte."
Suursaarella puhuttiin myös radiopuhelimiin, joilla saatiin yhteys puhelinverkkoon. Salakuuntelu lienee kuitenkin ollut helppoa, ja sana kiersi pienessä yhteisössä nopeasti.
Seuraavassa Siinan kirjeessä ollaan toukokuussa 1937: 
"Terveisiä täältä ei meille tänne mitään erikoista kuulu ootettiin eilen kirjettä ja tätikin ootti eikä saannu niin kävi meiltä katsomassa jos sinä olisit kirjottannu niin hän nyt päätti lähettää Oskil paijan niin sitte pantiin samaan pakettiin. Vappu se on taas selän takana. Erkki oli kotona kolme päivää minä käsin sinulle kirjottaa mutta ei hän tietä sinun osoitettasi kirjota nyt miltä uusi asunto tuntuu täti sanoi että hänestä tuntu mukavalta se rouva. Etkö sinä ala jo sieltä pistää käymään tänne tulee taas niitä Helluntai vieraita ei myö nyt meinattu ottaa eihän sitä suita sitä ruokaa hommaa niin olkoon tällä kertaa. Nyt se Hillka ja Toivo on viime sunnuntaina kuullotettu siis keväällä jo meni, ja sunnuntaina hauvattiin Ella Arvinin[?] äiti hän meni Eilankaa Viipuriin lääkärille kun vatsa on ollut kokotalven kipeä minä en tietä kuoliko hän leikkaukseen vai miten mutta äkkiä se kävi ei olisi uskonut kukaan että hänenkin kuolemansa oli niin liki että heti sen pienen Lainan perään.
    Olet kai kuullut tästä papista jotain sinnekin minusta hän on hyvin omituinen kaikeltapäin ja tänään hän käy kutsumassa nuoria tyttöjä ja poikia herran ehtoolliselle kun huomenna on Helatorstai täti kävi ja sano, että hän kävi Elmaa pyytämässä ja sitte vähän aikaa jo tuli meille Auraa kysyi ja sitte pyysi että tulis vaan ehtoolliselle huomenna, vai onko äiti ajatellut lähteä, minä vastasin niinkun ajattelin, että minä en lähte huomenna mutta Auralle hän sanoi että laittaa vaan mustan puvun päälleen ja tulee vaikka ei kukaan muu tuliskaan ei tarvi toisista välittää ei se maksa puhua sielläkään kellään ehkä olis mikä vaan. Sitte kysyi sinusta että koska tulet käymään tuleeko helluntaina.
    Aura pitää tässä sellaista meluaan, että ihan hälle pitäis olla musta puku kun pappi pyysi tulemaan, Herran pöytään pitäs olla musta puku, tätä ei ymmärrä vaikka, kun ei ole koskaan kuullu että sitä aika vaatii olla kaikenlaista. Parhaat terveiset meiltä kaikilta ja herran haltuun, äiti."

Siinan mielestä mustaa pukua ei helluntaiksi tarvittu. Hänellä lienee ollut tekstiileissään työtä riittämiin muutenkin.
Suursaaren nuoria lipun alla 1930-luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Kesänviettoa Suursaarella 1930-luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Kesänviettoa Suursaarella 1930-luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

  Kesävieraita 1937, Kymenlaakson museo
Aura Helena Esko, ehkä 1940-luku. Annu Eskon kuvakansiot.

Aura Esko kirjoittaa Ainille kesäkuun 7. 1937 alkaneen kesän valmisteluista.
"Rakas sisko

Kiitos kirjeistä ja niistä tavaroista jotka äiti toi. Tääll´ on jo aika kesän tuntusta, maja on jo auki [Suurkylän matkailuyhdistyksen matkailumaja]  ja muutama vieraskin on. Eileen tääll' oli häätkin, meijäläisiikin kuttuttiin ja Erkkii oikein saattamaan. Komia morsiuspari olikin. Aarre oll' jo koton ja käski kirjottaa terveisiä. Lotta kurssiill' meni Tuusulaan papin rouva ja Eskon Aina, kaks viikkoo ovat. Jaa niin äiti haasto jotain valkiaa päiväpeitettä että ei muistannu silloon tuoja kun siell'  oll' niin että kun Juhannuksel tulet on kaks tupaa puhast ja viime viikol muutettiin saunan porstuaan. Jok sull' on Juhannushame tääl' on kaik' niin hirviän hienost häissäkin että hirviää. Onhan minullakin hamekangas tehtävänä ja minun piti nyt käskee sinun tuoja minun hameeseen vähän kukkasii. Se on vaalean sininen ja vähän tummenpia kuvioita. Niin että sellainen sinertävä paketti olis kiva. Sellainen ihan halpa vaan. Minä vaan ajattelin että pitää saaja jotain koristetta. Elmakin kävi Kotkas laittamassa permanentin ja osti uuven hameen ja valkian lierihatun.
    Minun täytyy nyt lähtii pulkka risuun justiins äiti komentaa kun vilmattu vaikka niin kovast rampii kun oll' häis puol 3nneen asti. Mä kirjotan lopun kun tulen risust. Jaa kello on jo 5 ja myö ollaan tultu risust ja ma olen ihan matsi. Nyt minä en saa mitään enää kirjottaa kun tääll' ei oll' tapahtunnu mitään.
    Ei sit muuta kun näkemiin vaan. Terveisiä kotiväeltä. Aura. Voi hyvin se aika siellä."









Kesällä kirjeet ja kortit menivät Ainille Rahapajankatu 3:een, Katajanokalle, jossa hän asui kirjekuorien mukaan Lönströmin alivuokralaisena. Rakennus on Katajanokan toiseksi vanhin kerrostalo. Siina kirjoittaa helteiseltä Suursaarelta heinäkuussä 1937:
 [- -] Meillä ei ole vieraita nyt muita kun Palsit sunnuntaihin asti niin lauvantaina mahtuisi monta henkeä jos sattuisi tulemaan. [- -] Eilen tuotiin puita Vähältä Somerikolta ja tänään rikitetään [?] ja ma[n]keloijaan Erkki meni Putten kanssa Haukkavuorelle ja Isä vahtii taas. Eilen tuli koti. Kyllä täällä on kauniit päivät että hyvin paistuu joka tulee, ei taho jaksaa keskipäivällä liikkua kuin illalla ja aamulla ennenkun aurinko ei ole niin yläällä mutta hyvä sekin Kohta taas tulee kylmät. Monin terveisin äiti. [Oheinen kirje kokonaisuudessaan, hauskaa olisi ajatella että vieras olisi ollut Sakari Pälsi]

Eskot asuivat kesäisin saunan porstuassa. Näin saatiin huoneita kesävieraille.

          "Suursaarella 2.9.37
   Aini rakas

 Terveisiä kotoa ei tänne nyt mitään erikoista kuulu terveenä ollaan kaikki Aura läksi paraillaan rivinvahtiin isän eestä kun ei ole paljo aikaa lepää, Yks mies on taas vähän aikaa vähempänä, Samel on 2 viikkoa Kotkan sairaalassa sydän vika kuulu olleen. Kuule sitte Erkki pääsi hyvin 7mennellä Olavi myös ja asuvat taas Lindemannilla kaikki 3 Uppu ja. Isä tuli eilen niin ei hän muistanut osoitetta ne asuvat sentraalissa oliko 3 tai 4 kerros sitte kirjotetaan osote kun isä käy uudelleen jos ei Erkki kirjota sinne. Vielä ollaan saunanporstuassa mutta viimeistään ensviikolla muutetaan alkaa olla jo kylmempää ja kyllä olikin lämmintä kaksi viimeistä viikkoa Elokuussa, pojatkin tuskaalleet kun olivat ehtojaan lukemas ettei voinnu olla kuin uimahousut jalas, ehkä nyt yrittävät talvel paremmin kun vähä kärsivät kesäluvustaan. Olet kai saannu sinne jo ne maantuotteet mitä Selmatäti toi, jokohan olivat pehmenneet, paremmin pystyy. Mitähän sinne kuuluu taas oletko terve ja jaksannu työtä tehä hommaa vaan yskä pois kun kirjotit silloon että sait yskän. Ylihuomenna tulee sitte Esan Volden häät Suntion tuvas kuulemma pitäävät ja kylästä kuulin kello 3 lauavantaina vihitään, nyt kaikki käy verkoilla on jo kalojakin saaneet.
    Nyt on sellainen juttu, että Aura pyysi sitä tätin pelleriiniä valmiiksi mutta ei riittänyt lanka ja nyt täytys kiireesti lähettää 1 vyhti lisää eiköhän ne lähettäs lankanäytteenä niinkun silloon sen vihreän vyhin, panen tähän rahan ja mallin kerman värinen silleki lanka.
    Nyt minulta äkkiä loppu taas kaikki asiat ja täytyy lopettaa. Täällä on niin kuivaa että kaikki puutkin kuivaa en muista koska on satannu. Eilen pakkasimme taas Erkin tavaroita ja lähetimme Suursaarilaivassa 4 eri kollia, Saima läksi ja on siellä vähän aikaa hampaita paikoottaan. Terveiset tuhannet täältä ja voi hyvin. Äiti ym. ym."
Poikia Suurkylän rannassa 1930-luvulla. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Nuorisoa Suurkylän rannassa, 1930-luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.


Seuraavasta Siinan kirjeestä käy ilmi, kuinka tärkeitä kirjeet olivat ja niitä todella odotettiin saapuvaksi:

"29.11. 37

Aini rakas

Lisään vähän tähän Allun kirjeeseen nyt on kysymys vähän niistä joululahjoista vähän jokaiselle täytyy aina saada muuten ei tunnu joulullekkaan minusta se on oikein mukava joululahja kun sinä kirjotit että olet terve tässä jo ootimme kirjettä ja kun se tuli Auralle eikä sitä ollut koton niin isä oli ensimmäinen laivaanmeniä niin avo kirjeen auki ja luki täyttä touhua kun minä tulin sisään minä vähän toruin että ei olis pitänny avaa ennenkun Aura tulee mutta isä tuumas että hän menee vaikka laivaan eikä tiejä mitä sinne kuulu, niin sekin on. Isä sanoi, että kun hän sinne tulee niin ei hän kiireesti käy hän on kauvemmin kun tulee jäinen aika sitte hän lupaa tulla, ei se ole mukava että pistää vaan ja kiireellä pois sitte näkee kun aika kuluu. Olette kai nähneet lehdistä, että Valle pääsi luotsiksi 1 pv. jouluki rupeaa hommaan. [Kotkalainen Eteenpäin kertoi uutisessa 25.11.1937, että luotsioppilas J.O.Vallenius oli nimitetty nuoremmaksi luotsiksi Suursaaren luotsiasemalle.] Samel kuuluu vielä ottavan 2 kuukauten loman kun ei ol oikeen terve. Kuule kun Laina on niin huonosairas ollu ja melkeen koko syksyn eikä täällä tietetä mitään, ihme kun sinäkään et tienny. L.täti kävi Timonkaan Kotkas hammaslääkärillä tuli toissapäivänä koti niin sano että Vieno hänelle kertoi että Laine on ollut oikeen heikkosairas. Porkan täti on siellä, asuu siellä Elenjuksella, käy jos aikaa on ja sano heille paljon terveisiä meiltä, olemme ollut kaikki terveitä tähän asti Hatusen rouva on Laurankaa Säiniöllä [Kylä lähellä Viipuria?] ollu kauan ennen läksi jo ennenkun täältä läksivät silakkamarkkinoille eikä tiejä tuleeko jouluksikaan Laura pääsi sairaalasta mutta käy aina kahen viikon päästä lääkärissä niin ei tulleet koti asuvat siellä sillä merimatka ei ole mukavia heikoille. Sinäkin olet päättänyt olla joulut siellä, kyllä minustakin se on mukavampaa huonot ilmat ja kylmät niin kyllä se rasittaa kun on vielä niin lyhyt loma, minä ajattelin että eikö sinun olisi hyvä mennä sinne Ailin koti tai Lahteenkin, miten itse haluat siellä. Lahessa on kyllä vähän rauhatonta kun on niin suuri joukko mutta tiä niin kun haluat.
    Tässä voi nyt olla samat asiat kuin Aurallakin mutta luve sitte vaikka kaksi kertaa samat, ei se Aura anna lukea mitä hän kirjottaa.
    Rakkaat terveiset ja hyvää vointia, Äiti, Isä ja Tapio. Täällä on jo lunta. Tapio suksittelee yhtä mittaa kun tulee koulusta."
Auran kirje ei ole säilynyt.

Joulupyhinä 1937 Siinan kirje on päivätty tapaninpäivän jälkeiselle päivälle; mahdollisesti se kuitenkin on kirjoitettu tapaninpäivänä.Siinan joulutontut. Kuva: Annu Esko.

"Suursaari 27.12 1937

Aini rakas

Terveiseni täältä kotoa, päätin vähän kirjoittaa nyt kun on kolmas joulupäivä niin kun sanotaan, ei tänne mitään kuulu, niinkun ennenkin ei Luotsilla ole joulua. Isä oli aattoiltana 10 saakka koton meni vahtiin ja aamul reisuun, nyt ei ole yhtään kotona, eilispäivänä ei ollut muita kun Feeliks sekin meni iltapäiväl, nyt on oppilaisetkin kaikki, ehkä tänään tulee ulos että pääsevät koti käymään, eivät miehet muista että näin vilkasta liikettä on ollu 30 vuoteen, ei tänä kesänäkään kun tässä joulukuussa, niin vanha vuosi loppuu vilkkaasti. Joululahjoja minä sain kauniit kengät ja päällyskengät villahousun yöpaijan sukat ja sitte ne mitä sinä laitoit, Aura sai 4 paitaa 2 housut, sitte minä tein oikein kirjavan aamutakin, vilttitossut ja 1/2 tusinaa pitsi nenäliinoja, miehetkin sai yhtä ja toista, en suita luvetella kaikkia, Tapiosta oli se vehe mukava minkä sinä laitoit ja monositeet suksiin. Täällä oli iltama eilen illalla, näyttivät Juurakon Huldan, Ameriikasta saatiin kortti, Järvisetkin lähetti joulukortin.
    Sitä minä tässä ootan että mitä sinä tykkäsit lahjoistasi ja koska ne sait, voi olla että kirjeet tulee ristiin mutta minäkin ajattelin että kirjoitan jos täältä posti pääsee ei muuten kun Luotsilaivoissa tai Suursaari laivalla milloin se sitte tulee, huonon näköstä nykyjään tää liikkuminen, nyt tässä taas alkaa arkiset touhut, täytyy ruveta Erkin vaatteita pesemään ja laittamaan, ehkä täytyy lähteä ennen kun lomakaan loppuu kun näin talven tapasta on.
    Nythän se Ilmakin kuulu jo menneen kihloihin vihon viimein niin että alkaa niinkun päästä sinne Mattilaan.
    En minä enää muista mitään enkä minä enää tänä vuonna viitsi sinulle kirjottaa sitte ensi vuonna.
    Monet kiitokset joululahjoista meidän kaikkien edestä ja Jumalan siunausta alkavalle vuodelle 1938, Toivoo Äiti, Isä E.A.T."


3.
"Joka talo on sairautta täynnä, muutamissa joka ikinen henki
."



Tammikuun 4. päivä Erkki oli jo Kotkassa ja kirjoittaa sieltä 6.1.1938 Ainille Helsinkiin lomanvietosta Suursaarella. Vaikka Suursaarelta oli Kotkaan matkaa vain nelisenkymmentä kilometria, ei matka jäiden yli mantereelle aina ollut helppoa.

"Kotkassa 6.1.1938
 
  Rakas sisko!

Terveiseni täältä pikkukaupungista. Saavuimme tänne jo pari päivää sitten. Niin nyt on joulu mennyt ja joulun mukana pitemmät lomatkin. Kyllä kotona tietysti oli hauska olla mutta joulun jälkeen rupesi tuntumaan vähän pitkän puoleiselta kun ei viitsinyt aina hiihdelläkään. Siellä oli niin paljon lunta, että voi hiihtää vaikka missä ja sitäpaitsi sattui aika hyvät ilmat, ja kyllä minä hiihdinkin jos missä. Heti ensimmäisenä päivänä kävin Kiiskiltä hakemassa enon paketin. Kyllä kai äiti kirjoitti, että on ollut niin kova laivaliikenne joulun aikana, että toiset aivan hoippuivat kun saivat olla ylhäällä niinkuin eno ja Wallenius neljä vuorokautta. Isällä oli onnea sillä hän sai vuoroja ja sai olla jouluaattona kotona.Minä olin vahdissa useita kertoja kun eno oli niin väsyksissä, ettei kyennyt enää kunnolla pystyssä pysymään. Kerran olin taas vahdissa, kun Ilmari tuli Helvin kanssa kymmeneltä sinne. Helmi tuli vahtiin että Ilmari sai nukkua ehkä vähän. Ilmari sanoi, että synkkä yö ol´ maailmassa ja veti saappaat jalastaan ja kun pääsi sänkyyn nukahti heti. Joulu-yönä Ilmari haki kahdestatoista laivasta maalle ja lopulta meni itse Viipuriin.
    Kyllä kotona sai tanssia tarpeekseen, jos vain halutti, oli näes yhdeksän iltaa perätysten tanssit. Olavi ja minä ostimme uudella vuodella kohtalon valssiin liput. Olavi sai numeron 41 ja minä 42. Sitten Olavi sai Elman ja minä Sannin, siis sisarukset. Tapaninpäivänä olin iltamissa 'Juurakon Huldaa' katsomassa. Menihän se aika hyvin, mutta Santko[?] oli  liian juovuksissa ja se vähän pilasi. Tänään siellä oli toveri-iltama, jossa Aurakin on toimihenkilönä, en tiedä miten ne menee, olisihan siellä ollut hauskaa nyt kotonakin.Postinhoitaja Arvo Heikkilä takana, hänen poikansa Tuure Heikkilä ja hyljekoira. Annu Eskon kuvakansiot.
    Muuten pojat ovat saaneet siellä tanssivillityksen, pienet pojat kuten Akselin Erkki ja Tolsan Topias ja Erkki tanssivat jenkkoo, että pois tieltä. Ja sitten siellä soitetaan polkkaa ja tangoa vuoron perään, sillä ne ovat tulleet nyt muotiin. Minäkin olin jokaisessa tanssissa ainakin kävin talolla.
    Uudenvuoden jälkeen heti tuli niin paljon jäätä että täytyi lähteä vaikka lomaa oli vielä enemmän kuin viikko. Riviltä pääsimme 'Suursaaren' paatille. Isä tuli kotiin juuri samalla laivalla, kun minä lähdin. Tuuli niin kovasti, että laivassa Talvinen pihanäkymä Suursaaressa, Kymenlaakson Museovantit vinkuivat ja lunta tuli aivan taivaan täydeltä, niin että oli se lähtö. Kävimme Tytärsaaressa. Siellä kun tyttäriset pääsivät laivan sivulle, oli ensimmäinen kysymys. 'Oliko siellä jäätä'. Joku vastasi, että meri oli aivan täynnä, silloin miehet ilostuivat ja sanoivat: [-?-] silloinhan päästään kohta partoja halkomaan, näes hylkeenpyyntiin.
    Sieltä lähdettyämme täytyi kiertää kauas länteen sillä jää kulki kovasti ja oli niin vahvaa, että laiva jäi kiinni pari kertaa. Lupin sisäpuolella painoivat jäät meidät kauas väylältä ja kapteeni pelkäsi jo karille menoa, mutta sitten eteen ja takaisin ottamalla päästiin läpi ja otettiin jäältä 4 haapasaarelaista, jotka olivat odottaneet laivan tuloa 3 tuntia. Parin tunnin päästä olimme taas täällä haisevassa kaupungissa. Meitä oli ainakin parikymmentä matkustajaa Suursaarelta. Täällä taas kulutetaan aikaa lukemalla ja makaamalla, vasta maanantaina alkaa koulu. Kiitos siitä joululahjasta ja kortista. Tapiokin oli iloinen saadessaan sellaisen ihmeellisen vehkeen. Onhan äiti kai näistä jo kertonut. Hän oli huolissaan, kun et kirjoittanut saitko joulupakettisi vai et. Oliko sinulla hauskaa maalla, tietysti siellä oli erilaista, kun kotona. Äiti kai kertoi jo miten minäkin pärjäsin ja muutakin kotoa joten minä en viitsi niitä enää toistaa. Nyt puolentoista kuukauden kuluttua ehkä tavataan ja ainakin toivon niin.
    Täti ja setä voivat hyvin, Aura on sairastellut ja kovassa yskässä. Meillä on huoneessamme vielä joulukuusi, oikein suuri ja komea. Ei tänne sen erikoisempaa kuulu, vanha rauha vain ja kohta täytyy taas lähteä koulun penkille. Jaa eräs asia. Kun kotona kerran tuli puhe tytöistäja pojista, kun Laineen äiti ja äiti juttelivat Lailasta ja Paanulan Sirkasta, niin pamautti Aura, että Hilkka käski sanoa minulle terveisiä, että jättää tytöt rauhaan, sanoa sinä nyt vuorostasi Hilkalle terveisiä minulta, että jättää pojat rauhaan.
    Kyllä minun pitää nyt lopettaa sillä täti käskee kohta kahville.
    Terveisiä Ailille, Pipsalle ja itsellesi. Voi paksusti! Erkki
Urpo ja Olavi lähettävät myös onnea vuodelle 1938."
Jäät puhuttivat vielä tammikuisessa Siinan kirjeessä. Jos luotsaus Suursaarelta jääolojen vuoksi keskeytettiin, on todennnäköistä, että se vaikutti  perheen tuloihin. Toisaalta Toivolla jäi aikaa muihin töihin.

  "Suursaari 12/1 1938
 
   Rakas Aini
 
   Terveisiä täältä kotoa saimme kirjeesi Sunnuntaina. Jääkarhu toi luotsit ja postin kun kaikki jäivät sinne mantereelle kun tuli jää, ei luotsia ollut kotona kun Feeliks, nyt sitte on rauha taas, äkkiä se nykyjään tulee kun kerran vähä on jäätä niin heti ilmotetaan että Orrekruutiin ja sillä hyvä.
    Vähän meillä oli pelko, että se sinun paketti vaikka hukkuisi kun ei saatu kirjettä, sen tähen läksin koittamaan, jos joskus soitat niin voit koittaa kauppaankin ja postiin se merivartio ei nääs välitä enää niitä puheluja. Vai on Laina niin sairas ollu kyllä siinä on kärsimistä ollu ei sille mitään voi jokainen olis mielellään terve, sano nyt oikein paljon terveisiä meiltä, ei täällä nyt ole kukaan ollu sairas vähän nuhaa ei muuta.
    Kysyit että mitä tehään, tiejäks, Isä alotti ennen joulua tekemään uusia leveitä kangaspuita ja nyt heti valmistamaan kun tänne on Martoilla luvattu ne kutoma kurssit, nyt oli varma että saamme opettajan mutta nyt kun posti yrittää pienellä paatilla niin en sitte tietä sitä pääsöä, ehkä taas jää kesen, sitte näkee. Olet kai lehdistä lukenut kun sieltä Kiiskistä meni neljä nuorta miestä viimeistä tietä, oletko kuullu kun se Laukon Anna ja Einar Pitkänen vasta pitivät komeat häät 4 päivä joulukuuta vihittiin täällä kirkossa, oli oikeen nätti morsian ja 15 pv läksi sitte sulhanen reisuun tietysti heitin omille reisuilleen eikä ole palanut, uskon että ei enempää tarvitse tälläkään kertaa yksi ihminen surua osakseen.
    Kirjotan nyt illalla en saa tätä kun täytyy viedä posti laatikkoon eikä ole varma jos vielä huomenna pääsee yrittään, kuitenkin terveisiä Aiille ja Kapteinskalle. En nyt muista sitä Erkin totistusta, kyllä se oli jokseenkin hyvä, yksi numero oli 4 mitä se pahotteli, kuulu olleen muillakin, ehkä Erkki kirjottaa sinulle, se kuitenkin lupasi.
    Kaikki seurat kuuluu taas alkavan entiseen tapaan. Martoilla on huomenna vuosikokous.
    En nyt taas muista muuta, hyvä näilläkin, sitte taas jatkan toisen kerran.
    Hyvää vointia ja Jumalan siunausta uudelle vuodelle toivoo kotiväki. Porkan tätil paljo terveisii Laina tätilt.
Siina viittaa kirjeessään Eteenpäin-lehden uutiseen "Suursaarelaisia kalastajia kateissa" 8.1.1938, jossa kerrotaan Kiiskinkylästä joulukuun 15. lähteneiden kalastajien, Einar Pitkäsen, Evald ja Aamos Jaakkolan ja Ryhti Porkan kadonneen moottoriveneineen. 27.01.1938 uutisessa "Suursaaren kadonneet kalastajat" lehti arveli, että "Suomenlahti on heidät ottanut".

Suurkylän satama 1920-luvulla, Kymenlaakson museo
Suurkylän satamaa 1920-luvulla. Kuva on otettu rannan läheltä aallonmurtajalta. Vasemmalla on Eskojenkin käymä kansakoulu, sen vieressä taempi tumma rakennus lienee Nuorisoseuran talo. Kirkko näkyy oikealla. Siina ja Toivo Esko asuivat lähellä pappilaa. Eskon talo on todennäköisesti toinen vaaleana näkyvä talo oikealla. L.W: Aleniuksen 1921 piirtämä Suurkylän kartta pdf-muodossa on tässä. Eskojen talo kartassa on numero 70. Kartta on Luovutettu Karjala -sivustolta.
 
Viikko vuoden 1938 pääsiäisen jälkeen lauantaina Siina kirjoitaa Ainille Helsinkiin kausi-influenssan riivaamalta saarelta:
 "Suursaarella 23.4.1938
  
 Aini kiltti
 
Terveisiä täältä kotoa en muistanut sinulle sanoa, että kirjota heti miten pääset sinne ja mitä siellä kuuluu. Ajattelin tässä riivata muutaman sanan kun tänään tulee Suursaarilaiva Kotkaan päin, tänne nyt kuuluu sellaista, että joka talo on sairautta täynnä, muutamissa joka ikinen henki, että naapurit täytyy auttaa ja se tuli heti jälkeen pääsiäisen, pari päivää sitte oli joka talossa ainakin joku sairas niinkun olis visattu ovesta sisään, toiset on korkeassakin kuumeessa, ei tässä meillä ole vielä kun Aura, on 2 päivää ollu sängyssä mutta ei hänellä kuumetta ollut kun mittasin, sitte kova yskä, nyt on noussu ylös ja Tätiil eileen vielä ollu kun lapset niillä kuumetta ja yskää. Kaikki kutojat oli, eilen Tommilan tupa ihan tyhjä, ei yhtään joka olis voinut kutoa ja itse opettaja on ihan sängyssä, kuumetta pakotusta joka paikassa. Olin torstaina martoissa kahvin keittäjänä, siellä oli kaikkiaan 12 henkeä kahvinkeittäjät siihen luvettuna vaikka on 80 jäsentä ja kokotalven siinä 50 korvissa oli joka torstai, miten on sinun laitasi, olen ajatellut että tekin voitte saada tartunnan, ErkkiMartat vappuna 1924, Siina kahvipannun ääressä. Annu Eskon kuvakansiot. ja sinä kun just Pääsiäisen pyhien jälkeen ilmesty.
    Kuules sitten vielä nyt se pikku Juha on kuollut eilen aamulla kello 7., ei hän kerinnyt olla tässä lentsussa hänellä tuli se ramppi mikä on käyny koko ajan kun on koton ollu mutta on sitte selvinny, tällä kertaa oli sitte viimeinen ramppi, ehkä näin on paljo parempi kun ihminen on kerta sellainen niinkun näitte, oli hyvä että kävitte silloon, niin ajattelette että niin on parempi. Siellä ja oli kaikki sairaana paitsi miehet, Kaija ja, monta päivää sängyssä, eilen kuulu yrittäneen ylös. Tämä koko kirjelippu on tälläistä potemista mutta mitäs muutakaan osaa kirjottaa, vasta olit täällä, sait kai sen perunalaatikon kun se jahti tuli. Meillä oli kaksi Kauppamatkustajaa 2:si yötä ja nyt maanantaina tulee joku tekeen porstuai kun lauvat jo tuli.
    Terveisiä paljo sinne ja hyvää vointia toivoo kotiväki. Äiti." 
Porstuan rakentaminen kertonee Eskojen taloudellisen tilanteen olleen varsin vakaa. Yöpyviä matkustajia kulki Suomenlahden saarella myös kesäsesongin ulkopuolella. Saman vuoden toukokuussa lähti Helsinkiin paketti ja kirje, jossa Siina kertoo valmistautumisen kesävieraiden saapumiseen olevan jo käynnissä. Se merkitsi suursiivousta; kattoremonttikin oli kesken.
"19.5.38
   
Aini Rakas
 
Terveisiä täältä, kiitos kirjeestä, tässä saatte paan ja kattilan, täältä kaupasta ostin mutta en saanut patan kantta niin että hae sieltä, sitte yksi niitä liinoja, ehkä se johonkin sopii, sitte kun tulet niin näät ne oviverhot mitä niistä tykkäät. Eilen oli Erkin päivät, tehtiin kaakku ja lähetettiin tiistai aamuna, niin täällä on nyt se aika että pesoa ja pesoa yht mittaa, millon aittaa millon vaattei mattoi ja jos vaikka mitä, meillä on kohta katto laitettu, tänään olis tullu mutta sataa, oikeen pelti katto, sitte hän sateen pitää. Hiukan maatyötäkin, joku peruna pitää laittaa maahan, Martoilla on taas tämän kuun viimeinen sunnuntai myyjäiset niin tien tässä vasta esiliinaa kun ei tule ennen tehtyä, Aura se on niin laiska ettei viitti kirjottaa, käy joskus vahissa että Isä pääsee kattoa takomaan.
    Vai työ siellä kaksi tyttölasta ostatte mööpeliä ja rupeatte oikeen elämään, tuntuu niin mukavalta sitte kun muutatte, saatte taas jakaa kaikki mitä olette ostaneet, hyvää jatkoa vaan, onnea ja Jumalan varjelusta taipaleelle, koetelkaa ny. Monet terveiset sinulle ja kaikille tutuille. Äiti y.m."

Kesänviettoa Suursaarella 1930-luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Suursaarella 1930-luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.


Kesäkuun 1938 kirje on osoitettu Ainille osoitteeseen Mechelininkatu 12-14. Talo oli valmistunut 1932. Kirje on postitettu Suursaarelta, ja kirjoittajana on Kotkasta kesälomalle Suurkylään saapunut nuorempi veli Erkki. Vaikka Erkki ei sitä 1938 tiennyt, tämä työntäyteinen kesä oli hänen viimeinen siviilikesänsä Suursaarella.
"Suursaari 6/6 -38
 
 Rakas sisko
 
Ajattelin nyt vähän kirjoittaa sinulle, kun on aikaa näin pyhäpäivänä. Mitä sinulle nyt kuuluu ja kuinka se hurisee? Täällä on juuri kesän kaunein aika, omena- ja luumupuut kukkivat ja tällä viikolla päästään jo kesäasuntoon. Kesävieraita on joitakin ja kasino aukaistiin eilen. Kyllä täällä elämä taas vilkastuu ja kohtaSuursaaren nuorisoa, 1930-luvun alkupuoli, vasemmalta oikealle Joel Naski, Erkki Esko, Aino-Sirkka Kuli, Siiri Luotsi, Maire Rytkölä, Silja Rytkölä, Aune Pulli, Anja Heikkilä. Annu Eskon kuvakansiot. alkaa taas aika hyörinä. Millainen teidän uusi 'kotinne' on, kyllä kai pidätte siitä. Minä sain tietää, että pääset tänne jo 18:pnä, onhan se kivaa kun pääset juhannukseksi tänne. Vai tuot sinä tytön mukanasi, hän on kai 'hurri'. Eilen oli täällä eri kivat tanssit. Väkeä oli talo aivan täynnä. Koska minä olen ollut täällä jo viikon, voin vähän kertoa kuulumisia. Aimo riiaa vielä ' Ali-kylän Paluista' [?], silloin tällöin vie pyörän päällä, joskus käsikkäin kävelevät. Ilma on tullut kuulemma niin hienoksi, että ei enää tunne. Niinkuin huomaat kevät tulee ja kaikki ovat kevättäs [?].
    Isä, äiti ja minä olimme juuri Urpolaisten kanssa Kaijalla kahvilla.
    Kyllä tämä kesä taas rupeaa menemään nopeasti. Minun on hakattava kaksi isoa pinoa puita, maalattava ja laitettava isän kanssa uusiin porstuoihin ikkunoita. Paljon on hommaa, mutta kyllä siitä taas selviää. Meillä on talossa toisella puolella peltikatto ja aika hienot porstuat. Sitten kun tulet saat arvostella, sillä silloin ne toivottovasti ovat täysin valmiit.
    Olet kai nähnyt Hilkan, miten hän voi ja tuleeko hän tänne kesällä.
    Käskit heti kirjoittaa miten kävi koulussa, mutta ei tässä ole juuri ollut aikaa kynään tarttua. Tapio pääsi tietysti aivan suoraan, ja minä samoin. Olen nyt siis VII:lla. Urpo pääsi myös, mutta Olavi sai Saksassa ehdot, joten hänkin on melkein päässyt luokaltaan. Hyvinhän se nyt meni, ei tiedä kuinka ensi vuonna onnistaa.
    Ei minulla muuta erikoista kirjoittamista ole, joten taitaa olla parasta lopettaa.
    Näkemiin ja hauskaa alkukesää! Erkki
    Olavi ja Urpo lähettävät terveisensä."

 
Siina kirjoittaa heinäkuussa Ainille ja ehdottaa Ainille omaa, palkatonta lomaa.
  "Suursaarella 22.7.38
  
 Terveisemme täältä kotoa, nyt lähetään tässä vähän kukkia, kyllä ne ruusut taas kukkivat kun nyt ei vain kuivuisi ennekuin saat. Jos sinun tekee niin mieli tänne niin mikset lähe, minä sitten vähän autan, näin kesällä on minullakin vähän tuloa, eikä sitä rahaa tarvi lähettää, säästä itsellesi, joskus tarvii enemmin. Järvist toivat Auralle silkki paijan ja housut, minulle suuren silkkisen pöytäliinan, Isälle paketin paperossia ja Tapiolle karlsin karamellia. Isä kyllä jutteli [-?-] mutta ei nyt ole kotona että osaisin tähän kirjottaa mitä hän sanoi, ei tähän nyt mitään muuta voi panna kun nämä kukat täytyy kastella, nyt on vieraita ihan joka mörskässä.
Nuoria uimarannalla Suursaaressa 1930-Luku. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.    Kellos on nyt Kotkassa, vasta Isä sai vietyä, ehkä huomenna saa pois.
    Posti pannaan kohta kiinni, nyt täytyy kiirehtiä, hyvää vointia terveisiä teille, syökää ja pysykää terveenä
    Äiti y.m."




Syyskuussa Ainin vastaanottama kirje tuli Kotkasta, viimeistä lukiovuottaan aloittavalta Erkiltä. Erkki palasi kirjeessään vielä menneeseen kesään Suurkylässä.

 "Kotkassa 1.9. 38 [Kirjeessä on päiväyksenä '39'. Sisällön pohjalta se ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa.]
   
Rakas sisko!

Terveiseni täältä Kotkasta, olen ollut täällä jo kolme päivää. Nyt se on siis taas alkanut, vaikein loppupinnistys. Kuten kai tiedät on täällä taas Suursaaresta koululaisia koko liuta. Minä olen taas uudessa paikassa, erään suulaan vanhanpiian luona. Tuntuu kyllä hauskalta tätiltä, mutta puhe luistaa kyllä hyvin. Hän on muuten Kauppakoulun Kallen tytär. Asun Saaran kanssa kahden, täti on täällä myös. Täällä asuu myös eräs ruotsalainen poika, Olavi käy täällä myös syömässä.
Suursaaren nuoria vappuna 1938, Erkki Esko keskellä. Annu Eskon kuvakansiot.    Tänään klo 7 aamulla olin sk-lla kutsunnoissa. Suursaaresta oli kaikkiaan 4. Minä olin kyllä kelvollinen, mutta otin 2 vuoden lykkäyksen. Olihan sekin taas elämys.
    Tänään sitten näki taas vanhat kaverit. Meitä on 14 oppilasta, ei kovin suuri luokka, mutta ei pienikään. Sain jo huomiseksi läksyjä ja ne alkaa heti täydellä höyryllä.
    Muuten Urpo asuu pilvenpiirtäjässä, ja hänen huoneensa ikkuna näkyy tähän ikkunaan, jonka vieressä juuri tätä kirjoittelen. Kyllä kai sinulla on nyt paljon työtä näin syksypuolella jo? Me Olavin kanssa keskustelimme, että jos tultaisiin sinne loka- ja marraskuun vaihteessa, kun keväällä kumminkaan ei ole enää aikaa, ei ole hiihtolomaa eikä muuta. Olavi on ollut täällä jo kuukauden ehtoja lukemassa ja nyt on hän VIII:lla.
    Et usko kuinka pitkää oli saaressa, kun kaikki vieraat menivät. Kun ei ollut mitään työtä kuin makaa ja kävele rannan väliä. Ei siellä millään viitsisi olla koko syksyä. Paljonhan sieltä on lähtenytkin merelle ja muualle.
    Minä näin tänään Väinön ja Heinonkin täällä. Väinö lihoo vain ja laiskottelee, Heino käski sanoa paljon terveisiä. Isä ja Eno olivat tänään täällä, pääsivät nyt iltapäivällä pois. Sitten terveisiä Lailalta ja Suomalaiselta, tapasin heidät äsken kadulla. He pitävät häät 12 p:nä tätä kuuta ja pyysivät kovasti saareen. En tiedä onko tässä aikaa. Sittenhän sen näkee. Toivottavasti olet voinut hyvin ja ollut terve. Kirjoita nyt pian taas minullekin tänne ja kerro kuulumisia!
    Terveisiä kaikille tutuille! Erkki
    os. Kotka puutarhakatu 18 (Aarnio) Kirjoita yksityisosoitteesi, ole hyvä!"
Syksyllä 1938 Erkki ei siis enää asunut Lindemaneilla. Puutarhakatu 18 on vajaan kilometrin etäisyydellä Mariankadusta. Nykyisin paikalla on moderni kerrostalo.
 
Ensimmäinen Tapion säilynyt kirje Ainille on joulukuulta 1938. Poika oli kahdeksan vuotta vanha.
"Suursaarella 5.12. 1938
   
Rakas sisko
   
Terveisiä täältä kotoa. Olemme terveet mitä sinulle kuuluu joko siellä kävelee joulupukkeja. Meille tulee kohta. Koulunjoulu minulla on jo parta tehty. Minä toivoisin joulupukilta leikki tinasotamiehiä neljää lajia jalkaväkiä 4 ratsuväkiä 4 tykinväkiä 4 tankiväkiä 4. Täällä oli häät eilen Erkki on kotona peuhaa kissin kanssa huomenna lähtee Kotkaan. Isä on Hirsikalliolla, äiti on kylässä. Aura kirjoittaa sinulle kirjettä. Myö oltiin kirkossa opettajan kanssa itsenäisyysp. Meidän koulussa on 10 oppilasta yläkoulussa on 20 oppilasta. Minulla on jo laitettu kuusi juhlaan kortteja pukinkonttiin. Sano myös terveisiä Porkantädille, terveisiä isältä, Äidiltä ja Auralta. Tapio. Jotain hyvää."
Samassa postissa lähti myös Auran kirje, ja myös joululahjapaketti sukulaisille Helsinkiin. Auran ilmeisesti syntymäpäivälahjaksi saama hopearanneke vuodelta 1938. Aura oli 18-vuotias.

    "Suursaari 7/12 -38
   
Sisko hyvä!
 
 Kiitos kirjeestä odotinkin jo sitä. Sinä pyysit kirjoittaa jotain joululahjoista, mutta enhän minä oikein tiedä mitään erikoista mutta sinähän voit sieltä jotain pientä hommata. Isälle ja äidille minä ajattelin ruostumattomia ruokalusikoita 1/2 tusinaa sillä eihän ne niin kalliita ole. Ja siinähän sitte heille olisikin kun täällä minä sitten jotain pientä hommaan. Tapiolle en kans osaa mitään kirjottaa muuta kun jotain pientä hommaat halpaa vaan sillä eihän mitään kallista kannatakkaan. No niin häät täällä oli kuten Tapio kertoo ja morsian oli aika kaunis ja häätkin kivat.
    Mattilan Kaijokin [?] on kihloissa yhen Koukkusaarentytön kanssa eiks se oll' vähän outoa. Ei täällä mitään erikoista ole muuta ja sittenhän sitä saa puhua kun tulet kotiin se on eri kivaa tännehän tuleekin paljon ihmisiä kotiin. Minä pyytäisin Ailin osoitetta sinne niiden kotiin ja myöskin herra Kauton osoitetta.
    En osaa nyt muuta kirjoittaa eikä ole aikaa kun olen menossa iltaa istumaan Katolaan [?] Mellen kanssa niin että pikaisiin näkemisiin. Aura. Terveisiä kaikille. Siitä Suursaarilaivasta en vielä tiedä mitään sillä se voi vielä muuttaa vuorojaan.
    [Kirje jatkuu erivärisellä kynällä] Tässä on nyt Ailille vähän pientä lahjaa, ei me mitään muuta keksitty, ne pienet liinat ovat minun kutomia. Ja niistä lusikoista Eno sanoi että hän sanoi että hän maksoi niistä vain siinä 60 markan paikkeilla mutta jos sulla on jotain muutakin mielessäsi niin tee kuin tahdot. Anna sitte Ailille se kaippoi."

   
 

 

Siinan joulunaluskirjeestä voi päätellä että joulunaikaan 1939 luotsaus ei vilkkaudessaan ollut edellisen vuoden tasolla. Töitä oli vähemmän, mutta niin ansioitakin.

 "Suursaarella 12.12.38
  
 Aini rakas
 
Terveisemme nyt minä kirjotan muutaman sanan kun Aura ja Tapio jo ennemmin kirjottivat, ei tänne mitään Siinan valmistama pöytäliina, osin taitettuna 2021. Kuva: Annu Eskoerikoista kuulu, joulu vaan kohta tulee, minä vaan kirjotan, että älä vaan tuhlaa joulun tähen kaikkia rahaas säästä, kun tulet koti niin matkalla aina tarvii enemmän kun ei meilläkään täällä tänä syksynä taho oikein riittää, laivakulku on huonompi ja miehiä taas enemmän, mutta hyvä näinkin, minä tässä nauroin Auralle, että en minä muuta joululahjaa tarvikkaan kun tytär ja poika tulee koti siinähän sitä on kyllä, sitte annat Ailille tämän pienen lahjan meiltä ja kerrot terveisemme.
     Lotat kokoontuu tänä iltana meille, ne kun nyt kiertävät. Aura kai kirjoitti, että Kerttu on sairas, kyllä hän nyt juuri hengissä on mutta hyvin huono, ei muuta kun oottaavat koska loppuu ja kyllä se hänelle parempi onkin kun ei elonikänään ole ollu terve vaan sellane vaan.
    Tässä sitte saat tämän 100 mk. saa sillä jotain mutta ei paljoa. Terveisemme äiti, isä"


3.
"
Hättest du nicht einmal Lust herüber zu kommen?
"



Talvikuukaudet toivat jälleen ongelmia liikkumiseen ja postinkulkuun.
"Suursaarella 12.1. 1939
   
Rakas Aini
 
Terveisiä paljon kotoa minä ootin sinulta kirjettä että miten se matka meni nyt täällä alkaa olla ettei posti pääse, tänään ilmotettiin Ratiossa että laivaliike käypi Orrekruntin kautta ei tietä koska posti pääsee. Neuloin sinulle kintaat jos nämä ei sinulle sovi niin laita tänne kyllä Tapio pitää, en saannu mielestäni sopivia lankoja, sitte tässä on yksi tilkku, Aura toi sieltä syksyllä tätä kangasta ja siitä tulis kaunis puku että jos sinä siellä sattuisit joskus näkemään tälläistä niin ostaisit 2 metriä, saisin siitä kevään puolella kauniin puvun, Aura sano sen maksaneen 13 mk 50p. metri, sitte lähetän sinulle täältä rahan, nyt taas tänään maksoimme valtion veroa niin täytyy nuukistella, ei sillä mitään kiirettä ole vaikka sais maaliskuussa jos sattuu että vielä olisi sellaista.
    6 luotsia sinne mantereelle jäi mutta on vähän kuulunut, että Suursaari tulis tään kautta kun menee Helsinkiin ei sitte tietä en suita luvatella keitä ne ovat, ei Isä eikä Eno jääneet, täällä on nyt liikkunut Tuhkarokkoa muutamia lapsia on sairastellu eikä täällä ole sairaanhoitajaa. Laina käy katsomassa, en osaa mitään tietää muuta mitä kirjottas sinulle saa sitte soittaa jos posti on kauvemmin käymättä. Isä kai sano että Erkki ja, meni Viipurin kautta Kotkaan kun ei muukaan auttanna.
    Harjut muuttaa täältä, tavarat on jo menny, itse ovat vielä täällä inventeerauksessa, menevät 'Honkajoki' on sen paikan nimi minne menevät, Kiiskit kuulu olleenkin hirveän tyytymättömiä ja mitäs hyö muutakaan, arvaa sen.
    Hyvää terveyttä ja hauskaa talvea, Jumalan haltuun, äiti. Ailille terveisiä sinulle eniten. A. Tapio Isä.
    Ei vielä tietetä, mistä Erkki olis saanuu asunnon, kun ei ole tullu kirjettä eikä ole vielä soittanu."


Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva Erkki kirjoittaa Ainille Kotkasta tammikuun 21. 1939. Erkki oli muuttanut Bulevardinkatu 4:ään.
"Kotkassa 21/1 -39
   
Rakas Aini!

Kiitos kirjeestäsi ja paketista, jonka sain eilen. Pyysit heti kirjoittamaan joten riipustan nyt muutaman rivin. Ei täällä mitään erikoista ole tapahtunut, kaikki menee vanhaa latuaan.
    Kiitos vielä kerran paketista, et usko kuinka hauskaa oli saada Sinulta paketti. Arvasit kyllä oikein peilin ja kamman suhteen. Minulla ei ollut kuin puoli kampaa jälellä ja ei peiliä ensinkään. Parhain kiitokseni myös rahasta, senkin sain, ja kaikki sen mukana, joten sinun ei tarvitse olla huolissasi. Asunnon suhteen saat myös olla aivan rauhassa. Ainakin tähän saakka on se ollut loistoasunto siihen toiseen verrattuna. Urpo kävi täällä ja lupasi pyytää ensi vuodeksi tämän huoneen. Täällä on iso kirjoituspöytä ja jalkalamppu, joten tässä on aika kodikasta tehdä töitä. Samoin 2 Olavin lempituolia nim. 2 nojatuolia. Olavi sanoi: 'Vähän enemmän kenossa selkänoja, niin en tästä nousisi koko päivänä'. Ruoka on hyvää suorastaa loistavaa entiseen verrattuna. Kun näkisit talon isännän, et epäilisi ruuan suhteen. Hän on suuri ja lihoo kuten lihakaupan varastonhoitajan täytyykin olla. Saan aamulla kahvin, samoin klo 4 ja vielä illalla klo 9. Sen lisäksi 2 kertaa oikein kunnollista ruokaa. Joskus jos tahdon vielä välipalaakin, voileipää ja muuta, joten ei valittamista.
    Sain isältä pari päivää sitten tämän kuun vuokran ja hän kirjoitti ettei täällä ole jäätä näkyvissäkään. Laivaliike kulkee Oregrrundin kautta, joten isä taas saa vähän levätä. Sinä olet käskenyt minun soittaa, mutta siihen menee usein yli tunninkin, että saa yhteyden, joten ei se kannata odottaa puhelimessa, enemmin minä kirjotan, ja sitä paitsi ei aikani riitä iltapäivällä.
    Minä sain alkuviikosta taas Saksasta pitkän kirjeen. Huomaan, että hän on aika hauska kaveri ja kovin kiinnostunut Suursaaresta. Hän pyytää taas kertomaan, millainen luonto siellä on, ja miten hän voi löytää saaren kartalta. Sain hänen valokuvansa, oikein pitkä (185 cm) poika. Hän on kuvassa Bayerissa hiihtourheilua harjoittamassa, kuten hän kirjoittaa. Hän kertoi, että osaan kirjoittaa hyvin ja melkein virheettömästi saksaa. 'Me voimme kirjoittaa vaikka mistä jokapäiväisistä asioista ja kuitenkin ymmärrämme toisiamme', kirjoittaa hän. Hän on 18-vuotias ja syntynyt samassa kuussa kun minäkin. Hänellä on myös eräs ranskalainen kirjeenvaihtotoveri ja nyt Emil kirjoittaa, jos näkisit kuinka huonosti tämä ranskalainen kirjoittaa, hämmästyisit varmasti. Hän pyytää minua kovasti sinne ja kertoi siellä olleen 2 suomalaista viime kesänä. Hän kirjoittaa: 'Hättest du nicht einmal Lust herüber zu kommen? Allzu weit ist es ja nicht? Vielleicht schon in dieser Jahre? Oder später einmal?' Minä kirjoitin, että en voi nyt sanoa mitään, ehkä myöhemmin sitten katsotaan, kuinka käy. Lähetin hänelle muutamia kuvia saaresta ja itsestäni, olin näet kuvassa. Ei se oikein hyvin onnistunut, mutta ehkä sen vielä näet.
    Sitten täytyy sinulle sanoa, että tällä kertaa ei ole väliä sillä paidan ostolla, sillä onhan minulla nyt taas tarpeeksi, sitten myöhemmin, kiitos vain.
    Olemme koulussa juuri järjestäneet tenttijärjestystä ja tuumineet mitkä aineet otetaan ennen ja mitkä jälkeen kirjoitusten. Päätimme yksimieleisesti pitää pienen hiihtoloman. Me näet saamme itse järjestää tentit milloin haluamme. Nyt ei se ole aivan varmaa, milloin ne alkavat mutta ei ennen maaliskuun 4 päivää ainakaan, sillä opettajat matkustavat myös hiihtolomalle. 4/III on kai meillä ensimmäinen tentti ja se on koko geometria ja trigonometria. penkin painajaiset pidetään 24/II, sen on ainakin varmaa. Hiihtoloma alkaa varmasti 27/II, joten jos matkustan sunnuntaina 26/II saan kai ja alennuslipun. Sitten minulla jää 4-5 päivää oleskella siellä, mutta minun on otettava kirjat mukaan,sillä heti lauantaina klo 18 on tentti. Kyllähän se meidän aikamme on täpärällä mutta kyllä minä ehdin sinne joka tapauksessa. Onhan tässä vielä 5 viikkoa aikaa, joten myöhemmin sovitaan paremmin. Meillä on kokeita yhtä mittaaniin ettei tahdo olla selvillä milloin ja mikä koe kulloinkin on. Nyt on taas iltapäivälle almanakan mukaan 2 t. aineenkoe.
    Täällä ei ole lunta juuri nimeksikään, joten hiihtämisestä ei tule mitään. Toivottavasti sitä tulee vähän lisää, että pääsen siellä hiihtämään, jos on mahdollisuuksia.
    Voi hyvin ja kirjoita taas pian. Erkki.
    Terveisiä Ailille ja Rautolle[?] myös."

Helmikuussa 1939 Aini saa kirjeen Siinalta Suursaaresta. Äiti oli kirjoittanut kuoreen Ainin titteliksi konttoristi.
 
   "Suursaarella 16.2. 39

    Rakas Aini

   
Terveisiä täältä kotoa, olen tässä vähän niinkun pyhätuulella kun tänään oli kylänluvut
[tapahtuma, jossa pappi kuulustelelee nuorten Raamatun tuntemusta] Aallon Hilmal ja minäkin olin siellä niin rupesin tässä vähän kirjoittamaan kun illalla taas on marttaseura klo 6. Niin on tämäkin päivä taas kirjassa ja päivää vanhempi. Mitäs sulle kuuluu oletko terve, ei meillä täällä ole mitään erikoista tautia ollu, yskää vaan ihmiset potevat, jossain oli tuhkarokkoa mutta se kai on jo loppumassa kun ei ole kuulunut. Tämä talvi on kai tälläinen puti talvi niinkun sanotaan ei ole jäätä eikä lunta sataa vaan, yhen kuukauden oli Isälläkin lomaa nyt kulkevat laivat taas täältä kautta, Isä kävi jo kerran Erkkiä katsomassa, Erkki kyllä soitti viimeviikolla, Isä oli puhelimessa, hän sanoi tulevansa sinne käymään, niin onhan se taas vähän muutetta vaikka kohta häneltä se koulu loppuu kun 8 vuotta on samaa koulua piisannu niin arvaa miltä se tuntuu lopettaa, sano sille vaan terveisiä kotoa ja että ei saa laskea hermostumaan itseään kun kirjoitukset tulevat.
    Me täällä kujoimme vähän sellaista kangasta mistä temme hameen ja takin, se on villasella kuteella, lumpuilla vaihettua, nyt on puut tyhjät täänviikkoa mutta sitte laitetaan tyynyliina kangasta kun Allu [Aura] on tässä kotona niin hän pujottelee niihin pitsin kangaspuissa. Kyllä minä olisinkin innostunut kutomaan mutta eihän sitä saa paljon lankojakaan kun on muita menoja, hyvä vähänkin. Aura käski kirjoittaa ettei hän jouva nyt kirjottaa Auran jatkosodan aikana lotista saama kannu. Kuva: Annu Eskokun hän on saannu virkoja, eilen kylänluvussa on valinneet pyhäkoulun opettajaksi ja Lottien pikkulottien johtoon Allin kanssa. Nyt tulee laskiainen ensi viikolla, sitte Tuulikin päivä, lähetämme sinulle paketin mutta ei se taija kerkiää siksi kun täällä on koko tämän talven kulkennu Suursaari laiva, tulee tiistaina mutta käy välistä Lavansaares ja Tytärsaares, sitte vasta tiistai iltana lähtee tästä Kotkaan eikä se lähetys muuten sovi mutta kai se on hyvä niinkin, saa sitte nähä tuleeko tänä talvena vielä jäätä vai ei, ei siltä ainakaan näytä, kovat tuulet, isot veet ja lämmintä melkeen yhtä mittaa, ei tästä enää väliä, paremmin pääsee kulkemaan, hyvä sekin. Kirjoitit että rouva Järvinen pyysi käymään heille, kyllä sinun sentään pitää ehkä kerran talvessa mennä käymään, ei meitin saa heitä moittia, vaikka jotain olisikin sillä aina täytyy muistaa että sinä sait paikan heidän ansioillaan, mene ja kerro heille terveisiä meiltä, sitten taas kesällä on saatu melkeen ensimmäiset kesävieraat. Olen tässä etsinut sitä sinun kirjettäsi enkä löyvä mistään, en muista vaikka olisit jotain asiaa kysynyt enkä osaa vastaa kun ei löyvy mutta ne hanska nahat muistan, Isä käski sanoa ettei meillä missään ole sellaista nahkaa eikä täällä kukaan ole hylkeitä nyt nähnytkään niin ne sitte jää sikseen. Kai se Hohin Aino kävi sinua tervehtimässä ja haasteli tänne kuulumiset, annoin hänelle osoitteesi. Toissa sunnuntaina oltiin Kiiskin Marttojen iltamassa, hevosella mentiin ja kävellen tultiin, nyt täällä on Laskiaissunnuntaina Kalastusseuran iltama ja Martoille tulee vasta maaliskuussa että riittää sitä teatteria täälläkin kun alko niin joka toinen pyhä.
    Kuule kun kävin Kiiskil niin Ruuton Mari vei heille käymään kun hänellä oli pikkunen poika, loppiaisaattona syntynny ja nimi on 'Teuvo Mauno' ja sitte Erkki kun on pantu kummiksi hänelle, ei taija Erkki tietääkään, ei Isä muistannu sanoa, niin saat kertoa kun tulee sinne.
    Terveisiä vaan oikeen paljon, sano Elmalle terveisiä kun näät, itsellesi enemmän ja hyvää jatkoa toivoo äiti, isä A. T."

Maaliskuussa 1939 Erkki kirjoittaa Kotkasta.
"Kotka 7.3. 39 
Liebe Aini!
Terveiseni täältä Kotkasta! Ajattelin tässä vähän kirjoittaa sinulle kun on taas vähän väliä. Meillä on ollut jo kolme kirjoitusta. Kaikista olen tähän saakka päässyt ainakin täällä. En tiedä sitten miten siellä käy. Kiitos vain kirjeestäsi ja niistä kokeista. Puhuit silloin hiintolomalla, jotain tänne tulosta. Voithan vieläkin tulla tänne käymään. Onhan teillä kai huomenna kai vapaata. Minä soitin eilen isälle ja juttelin pitkät jutut. Jos mahdollista niin tule pois tännekin käymään, olethan kuitenkin aivan yksin. Ajattelin kirjoittaa sinulle ennemmin mutta ei millään ole löytynyt niin paljon vapaa-aikaa. Kirjoitusten jälkeen olen ollut niin väsynyt ja hiukan hermostunutkin että ei kirjoittamisesta ole tullut mitään.
    Toivon, että voit tulla tänne ja en nyt jatka tätä pidemmälle. Myöhemmin sitten lisää.
    Näkemiin Erkki"
Erkin postikortti Kotkasta 1939


Postikortisssa huhtikuulta (kuva oikealla) Erkki kertoo saksan ja ruotsin "menneen läpi". Kymmenen päivää myöhemmin Aini saa kirjeen Erkiltä, joka alla. Koulun päättyminen oli selvästi Erkille - niin kuin varmasti muillekin samassa tilanteessa olleelle nuorelle - iso askel aikuistumisessa. Päätöksen asevelvollisuuden lykkääämisestä Erkki oli perunut. Ehkä hän ajatteli, että koulun jälkeen olisi luontevaa hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä.

"Kotka 26/IV 1939
 
 Rakas Aini

Terveiseni täältä haisevasta ja nokisesta koulukaupungista! Olet kai taas odottanut minun kirjoittavan jo aikoja sitten mutta näes minä olen tullut niin hiivatin laiskaksi, että en viitsi kynää käteeni ottaa, kun siitä nyt kerran vähäksi aikaa pääsi. Onhan meillä kyllä vielä muutamia tenttejä mutta eiväthän ne enää juuri mitään meinaa. Aikaa on liikaakin ja kengänpohjat kuluvat liiallisesta kävelystä. Monena iltana on koko luokka ollut iltakävelyllä, varsinkin tentin jälkeen. Tuntuu kuin olisimme entisajan teinejä, jotka kulkevat kadulla, joskus laulavat, joskus viheltävät. Koko luokka on kuin muurahaispesää. Kaikki valittavat että mitä tässä nyt tehdään kun työttömäksi jäätiin (koulutyö näes). Kyllähän se on outoa olla pois koulusta keväällä 8 vuoden jälkeen. Kaverit puskevat juuri koulutyötä kuin hullut, sillä luokalta on päästävä. Tuntuu niin hassulta kun ei tarvitse itse kulkea kirjat kainalokuopassa ja hapan ilme kasvoilla. Joskus saa kysyä pojilta että kuka siellä koulussa on nykyään rehtorina. 'Koulu on loppu ja VIII on tyhjä ja tieto päätäni jyskyttää.' Vai mitä arvelet? Johan tässä nyt siitä koulusta on puhuttu sen yleismuodossa tarpeeksi. Sinua kai kiinnostaa kuulla jotain minustakin. No niin! Kuten puhelimessa kuulit menivät ne kaksi viimeistäkin täällä Kotkassa jotenkin läpi. Ei ole erikoisemmin pelkoa, mutta eihän sitä tiedä jos... Helsinki on näes pääkonttori, jossa punnitaan kuka saa ja kuka ei 'Sen'. No mutta mitäpä siitä, aika sen näyttää ja onhan siihen vielä kokonainen kuukausi. Pidä peukalo silloin tällöin viistoon ylöspäin ja ajattele että ehkä... Voi olla, jos mahdollista siinä tapauksessa että saan 'Sen', niin tulen sinne käymään, sillä kesäkuussa ei ole ehkä aikaa, sillä joudun kai sotaväkeen.
    Kävin Olavin kanssa Haminassa viemässä hakupaperit Esikuntaan ja jos hyvin luonnistaa, joudun sinne heti kesäkuun toinen päivä, joten en  ehdi kotiinkaan koulun päätyttyä. Onhan se vähän surkeaa, mutta ei sille mitään voi, eteenpäin elävän mieli. Jos pääsen laivastoon niin tapaammehan joskus sitten sielläkin. Sotaväkeen pääsy on nyt niin ja näin, sillä kaikki paikat ovat täynnä, mutta jos mahdollisesti meitä onnistaisi. (Hei kuule pidä peukalo pystysuoraan ylös!)
    Kun soitit kotiin ja kyselit miten meni en minä viitsinyt tiedoittaa koko kylälle numeroita sillä radiopuhelu kuuluu joka mökin radiosta. Sentähden minä koetin valistaa sinua vähän, en tiedä ymmärsitkö mitään. Toivottavasti! Kotona oli niin surkeat ilmat että ei siitä matkasta juuri nauttinut kunhan kotona sai olla. Vasta tiistaina oli kaunista ja silloinhan meidän piti taas matkustaa. Sellaista se on, ei se luonto aina hymyile. nyt esim täällä noen keskellä ei juuri ole ollut kaunista päivää että sais ehkä vähän tämän koulupojan naamataulun (joka on kuin liidulla sivelty kuten arvaat) vähän ruskettumaan.Toivotaan kuitenkin että ilmat parantuvat ja kaikki kääntyy hyvin.
    Meillä on viimeinen tentti 10/V, mutta sen lisäksi minulla on vielä 3 tenttiä, jotka on tentittävä yksin, nämä lisätenti sai aikaan se 'laulupilleri' sairaus kuten tiedät. Sen jälkeen päästään kotiin. Täällä on kyllä meille järjestetty jonkin pojan tai tytön kotiin juhlia juhlien viereen, mutta Olavin kanssa olemme päättäneet mennä hankkimaan voimia Suursaaren metsistä ja vuorilta. En kuitenkaan vielä varmaa tiedä.
    Jos nyt sattuisin pääsemään niin olisihan se eri kivaa mutta ei sitä tiedä. Täytyy vielä laulaa: 'Tuoll´on mun lyyrani ain yhä tuolla/kuninkaan kultaisen kartanon puolla./ Voi minun lyyrani, voi minun hattuni/ kun et tule jo, kun et tule jo. (säv. Tuol on mun kultani.)
    Kyllä minä luulen, että tämä lavertelu täytyy lopettaa, ettei posti vie neljää markkaa ja se näet ei ole ollenkaan soveljasta minun [-?-] sillä kohtahan on vappu ja pien sen jälkeen loppu, eiks juu.
    Terveisiä sinulle, Ailille, Rauhalle muille tutuille! Mitä Hilkka arveli kirjoituksista ja miten hän voi, lihonut vai laihtunut, kasvanut ylös- vai alaspäin?
    Näkemiin Erkki."
Tapio Esko 1939. Annu Eskon kuvakansiot.

Perheen kuopus Tapio kirjoittaa Ainille toukokuussa 1939: "Suursaarella 11 pv toukokuuta v 1939. Rakas sisko. Terveisiä sinulle. Äiti sanoi, että me tulemme sinne Kotkan kautta. Minä sain hiihtokilpailusta ensimmäisen palkinnon puukon ja kun nyt oli juoksu kilpailut niin minä olin kolmas ja sain hohtimet. Erkki tulee tänä viikol kotiin.Minä olin tänään vähän kipeä etten päässy kouluun. Äiti sanoi, että minä pääsen Kotkaan Erkin koulun loppua katsomaan. Terveisiä sinulle ja Ailille. Toivoo Tapio."

Äidin lappunen on samassa kuoressa: "Terveisiä sinne, lähetän tässä sinne juntan ja leivän kun sattu olemaan tuoretta niin että syökää nyt sitten, en muutakaan osaa laittaa, ota sitten hyvin vastaan vieraat. Hyvää kevättä. Äiti."

Seuraava Siinan säilynyt kirje on päivätty kesäkuun viidenneksi 1939. Aini sairastelee, mutta vaivan laatu ei käy kirjeistä selville. Tytär on kuitenkin harmitellut sairautensa vanhemmille aiheuttamaa huolta.
 "Rakas Aini
   
Terveisiä, vai sinä kultaseni taas sairastat mutta älä ota niin raskaalta kannalta että olette meille murhetta tuoneet jos sairaus tulee ei se ole itsetekemää, se on korkeimman määräys, ei siinä mitään kun täytyy tyytyä, ehkä sinä pian paranet, kirjota mitä siinä vatsassa on, kun se pitäisi leikata. Erkiltä tuli tänään kortti, että he menevät Valamoon 6 viikoksi ja heillä on kaksi lääkärintarkastusta, röntkenkuvakin otettiin keuhkoista ja aivan terve. Sitte he taitavat ehkä joutua Koivistolle, ei vielä varmaan tietä, ei ollut osoitetta kun matkalla kirjoitti. Minä lähetän sen rahan tässä kirjeessä ja kun tarvii sellaiseen niin ilmoittaa vaan koti kellä sellainen on, ei tarvi niin hätään joutua, jos ei muu auta niin täytyy tulla koti. Isä meni vahtiin, hän on toinen meniä, kyllä minulla on Erkkiä ikävä kun sellaiseen rahkeeseen joutui heti koulusta päästyään mutta itse he halusivat että pääsee siitä huoleta.
    Koeta nyt sentään olla iloinen kun tulee kesä ja pääset lomalle tänne vaikka vähäksikin aikaa, siitä on hyvä, että siellä on lääkäriä, jotka auttavat, täälläkin on paljon nyt tautia, Aliisa vietiin Kotkaan ja Hohin Aili, niillä on kuumetta (keuhko).
    Kyllä minä aina muistan teitä ja rukoilen puolestanne, että hyvin siellä maailmalla pärjäisitte, hyvää paranemista sinulle, jos olet kipeämpi, ehkä joku soittaa meille.
Jumalan haltuun ja monin rakkain terveisin
       äiti y.m. kotiväki."

Ennen asepalvelukseen astumistaan Erkki Esko oli ylioppilas, toisin sanonen oli onnistunut saamaan "Sen". Eteenpäin-lehti julkaisi uusien ylioppilaiden nimet numerossaan 23.5. Ylioppilaskuva oikealla alla on otettu Kotkassa ehkäpä toukokuussa. Samaan kuvaan kukitetun nuorukaisen kanssa asettuivat keväällä 1939 myös vanhemmat Siina ja Toivo.


Erkki, Siina ja Toivo Esko 1939. Annu Eskon kuvakansiot.Ylioppilas Erkki Esko. Annu Eskon kuvakansiot.

















































4.
"
Alussa tämä sotaväkeen tulo vähän kadutti
."




Erkin ensimmäinen kirje Valamosta on kirjoitettu kesäkuussa 1939. Valamon saarella sijaitsi tuolloin ortodoksisen luostarin lisäksi Rautaveräjän patteriasema ja rannikkotykistörykmentti 3:n Niikkanan patteri- ja kasarmialue, jonne alokas Esko oli komennettu. Vuonna 1941 enäläiset vetäytyessään räjäyttivät kasarmin.

"Valamo 16/6 -39Olavi Suomalainen ja Erkki Esko. Annu Eskon kuvakansiot.
   
Terveiseni täältä Laatokan keskeltä. Täällä sitä nyt ollaan ja kuten kotoa ovat kai jo kirjoittaneet kokonaista 6 viikkoa (4 vielä on jäljellä). Nyt minä siis olen niin kutsuttu veripää monni. Voit kyllä kuvitella mielessäsi miltä mies näyttää kun tukka on pudonnut. Aivan silmiä häikäisee kun katsoo kaverien päänuppeja. Kasarmilla on nyt yli sata kuuta, se on kyllä hauska näky.
    Ei tänne sen erikoisempaa kuulu, työtä on kovasti ja illalla melko poikki. Kyllä se kuuden viikon kuluttua vähän helpottaa, kun pääsee tästä alokas nimestä. Sain kirjeen ja myös kuulla, että olet sairastellut. Toivottavasti olet nyt terve ja yhtä toimelias kuin ennenkin. Saat kai lomaa 15/7, se sopii mainiosti sillä samaan aikaan on minulla aikomus myös hakea lomaa, jos suinkin onnistuisi, eihän täällä varmaa mikään ole, mutta jos onni olisi myötä. Sittenhän sen näkee kun aika kuluu.
    Tässä rantapenkereellä istuu meitä kolme kaverusta ja kaikilla kynä heiluu. Kaikki ovat tämän kevään ylioppilaita. Olavi on yksi ja panenkin häneltä terveisiä oikein runsain mitoin nyt kun muistan.
    Mitä sinne pääkaupunkiin oikein kuuluu, miten Aili ja Kautto voivat ja miten muut. Koeta nyt kirjoittaa tännekin jos on aikaa, on niin hauskaa saada kirjeitä. Vähän vaikea on vastata sillä aikaa on niukasti ja sormet kipeät kivääriotteista. Alussa tämä sotaväkeen tulo vähän kadutti ja miksei vieläkin, mutta nyt se jo menee niinkuin vanhaa latuaan päivä päivältä. Alokasaika lähenee loppuuaan hitaasti mutta varmasti, kaikkihan loppuu aikanaa. Voihan käydä niin, että emme näe toisiamme vuoteen, mutta sille ei voi nyt mitään, kestettävä on ja sillä hyvä. Täällä menee rahaa melkein yhtä paljon kuin koulussa sillä käyn sotilaskodissa useinkin harjoitusten väliajoilla juomassa milloin mitäkin.
    Kuinka matkasi sujui silloin Kotkasta sinne? Ovatko valokuvat jo valmiit? Olisi eri kiltti kun lähettäisit tännekin muutamia. Kyllä kai muistit kiittää kaikista ruusuista. Oletko ehkä tavannut Hilkan, mitä tämä tupsukka nyt ajattelee lomastaan. Täällä on nyt oikein kaunis kesäilta. Laatokka on aivan tyyni ja maisemat melkein samanlaiset kuin Saaressa. Oi rakas Holma, en ehkä näe sitä tänä kesänä!
    Torvi soi ja minun pitää lopettaa näin melkein kesken!!! Kuulemiin. Voi hyvin ja kirjoita pian. Erkki."
Jäistä ja tinkimätöntä kauneutta. (Tammikuiselta Niikkanan patterilta.) SA-kuva
Seuraava kirje on heinäkuulta 1939, ja postitettu Ainille Suursaareen. Aini lienee ollut siellä lomallaan. Erkin alokasaika oli päättymässä. Ajan tavan mukaisesti armeijasta lomalle pääsy ei ollut kirkossa kuulutettu.
Valamo 5/7 -39

Rakas Aini!

Parhaimmat kiitokset kirjeestäsi, jonka sain muutamia päiviä sitten. Minulla ei ole nyt ollut aikaa kirjoittaa enemmin, joten tämä kirje ehkä vähän myöhästyy. Meillä on ollut täällä kiirettä illallakin, on täytynyt putsata ja pestä koko kasarmi, sillä tänne tuli eilen korkeita herroja, sillä meillä oli eilen juhlallinen sotilasvala. Täällä oli torvisoittokuntakin ja et usko kuinka jalat aivan vapisivat, kun saimme seisoa asennossa kokonaista 1 h ja 15 min. Kun tuli lepo niin ei melkein uskonut seisovansa omien jalkojen päällä. Nyt olemme siis Suomen sotilaita, joita vala sitoo kaikessa. Meillä on vielä puolitoista viikkoa alokaskurssia ja sitten ehkä päästään Koivistolle Saarenpäähän. Kun isä käy joskus Koivistolla, voi hän soittaa Saarenpään patterille ja pyytää että pääsisin käymään Koivistolle häntä tapaamaan, olisihan se hauska nähdä taas. Meillä ei ole nyt lomasta tietoakaan, sillä täällä huhuillaan, että meille alkaa erikoiskoulutus (3 viikkoa) ja sitten ehkä vasta saan lomaa, jos saan. Syyskuun 1 pv. alkaa meille upseerikoulu (2kk) ja sitten pääsemme alikersanteiksi ja syyskuun alokkaita opettamaan. Vasta ehkä helmikuun alussa pääsen Helsinkiin M.S.K:uun, [Merisotakoulu] jos hyvin käy. Koulu kestää siellä 4 kk. Sellaista se on sotaväen elämä, ei mitään tietoa ennekuin silloin kun sanotaan, että tee nyt sitä tai tätä. Aika rupeaa täällä kulumaan vanhaa latuaan ja ei erikoisempaa höykkyä ole ollut tähän asti. Kaikki kokelaat ovat aika hauskoja miehiä ja saamme olla 'kuta kuinkin' rauhassa.
    Eilen oli täällä Karjalainen osakunta laulamassa ja soittamassa meille, aika hienoa oli ohjelma muuten. Muuten, kuten sanoin, ei tukkani ota oikein kasvaakseen, taidan jäädäkin tälläiseksi kulipääksi.
    Kyllä kai siellä on ollut hauskaa ja ilmat ovat olleet kauniit? Onhan siellä kai paljon kesävieraita ja olettehan nyt kai kaikki terveitä. Ehkä sinunkin terveytesi vähitellen paranee ja olet taas sitten kunnossa kun nyt vain lepäät kunnolla. Sain Urpolta eilen kirjeen ja hän sanoi Luukkas 'tytön' olevan siellä ja että ei tei [loppu puuttuu]
Kuuden päivän päästä saapui Ainille Suursaareen seuraava kirje. Erkki kertoo, millaisin keinoin alokkaita opetettiin laulaamaan asianmukaisesti, ja myös taisteluharjoituksista Valamon metsissä.
Valamo 11/7 -39

Rakas Aini!

Terveiseni täältä maailmankolkalta. Sain juuri kirjeenkirjoittamisvimman ja koetan nyt ennen iltahartautta jotain sepustaa. Kuten ehkä huomasit menivät kirjeemme ristiin, jos niin, olet saanut kirjeeni. Olen nyt odottanut jotain tietoa sieltä, mutta kun ei ole kuulunut aloin tätä skrivaamaan.  Kirjeestäsi päättelin, että teillä on ollut siellä hyvin hauskaa. Uskon sen kyllä, sillä ainahan siellä on, kesällä etenkin, hauskaa.  Rantamaisema Valamon rautaveräjältä, SA-kuvaLuukkastyttö ylisti kirjeessä saartamme maasta taivaaseen.  Olette kai retkeilleet ja muutenkin pitäneet kesäloman kesälomana. Minullahan ei tänä kesänä kesälomaa ole ja ei vielä ensi kesänäkään. Muutamia päiviä sitten rikkoutui 400:dan raja, nim. päivien suhteen. Ei ole 'enää' kuin 398 pv. Kyllä loppupuoli on ehkä helpompaa, kun tässä nyt vain päästään 'herroiksi'. Nykyään ei tänne kuulu sen erikoisempaa. Kaikki menee vanhaa latuaan. Kerron nyt sinulle millaista höykkyä alokas voi saada, jos kaikki ei mene niinkuin mennä pitäisi. Siis: Ennen valatilaisuutta piti alokaspatterin kentällä harjoitella valalauluja. Sadan miehen suusta lähti ääntä kuin kärpäsestä, jota pidetään kädessä. Kapteeni käski reserviupseerikokelaan Maljasen ottaa patteri komentoonsa ja juoksuttaa sitä täydessä kiväärivarustuksessa 'Kuoleman laakson mäelle' (n. 1 km). Me tietysti lähdimme toivossa, että ei välillä käytäisi maahan, mutta kuinka ollakaan ensimmäisessä mäessä komento 'Ilmasuojaan'. 100 miestä ryntäsi puiden alle piiloon, sitten eteenpäin ja välillä maahan ja ylös keskelle savista tietä. Kuolemanlaakson mäen päällä ehti patterin ensimmäinen jaos (jaoksia 3, (32 miestä) minä toisessa) ensiksi, silloin mentiin taas maahan ja seuraavat jaokset ryömivät etäisyydet kiinni. Sain ryömiä noin 20 m., mutta kolmas jaos vieläpä 50 m. Arvaat sen että hiki virtasi, kun juoksee suurissa saappaissa ja kivääri kädessä 2 km. Kiitän kuitenkin Luojaa, että olen joskus harjoitellut juoksua, sillä en tuntenut juuri ollenkaan väsymystä. Tämä oli ainoa kerta, jolloin me olemme tälläistä kärsineet, ainakin tähän asti. Toivottavasti sitä ei enää tule. Me olemme siinä onnellisessa asemassa, että johtajamme, jotka itse ovat melkein kaikki ylioppilaita, eivät viitsi juuri meitä höykyttää. Lauantaina ja sunnuntaina oli meillä urheilukilpailut. Ammuntaa, juoksua, käsikranaatinheittoa ja uintia. Se oli hauskaa vain sentähden, että meni 2 pv. noin vain kävellessä. Tällä viikolla torstaina on alokastarkastus ja sitten meidät koroitetaan ehkä tykkimiehiksi. Sunnuntai-iltana lähdemme pois omiin joukko-osastoihin. Onhan sekin taas vaihtelua, ikävä vain että täytyy erota kaikista tovereista.
    Tänään ja huomenna on meillä taisteluharjoitukset. Ne ovat ehkä kaikkein hauskimmat, ainakin tänään, jos olisi ollut vielä kaunis ilma, olisi ollut ihanaa. Saa näet maata sammaleen päällä asemissa joskus parikin tuntia. Puinen käsikranaatti ja kivääri valmiina. Tänään makasin minäkin puolustavalla puolella noin tunnin erään puun takana sammalevarustus edessä. Täytyi tarkasti silmäillä laajan niityn yli, jonka toisella puolella viholliset koettivat asettua hyökkäysasemiin niin salaa kuin mahdollista. Makasin kaikessa rauhassa, kun niitylle ilmestyi n. 60 miestä, jotka kivääri kädessä juoksivat kyyryssä eteenpäin niin paljon kuin pääsivät. Vänrikkimme seisoi takanamme ja kehoitti ottamaan tarkan tähtäimen ja juuri kun hyökkääjät olivat keskellä niittyä kuului komennus 'joukkue tulta'. 50 pyssyä pamahti yht`aikaa ja silloin se rätinä alkoi. 100 miestä ampui kun kerkesi. Metsä aivan raikui. Patruunat olivat paukkupatruunoja ja luodit puisia. Keskellä niittyä oli syvä oja, johon vihollisen oli pakko painua. Sitten tuli heillä viimeinen rynnäkkönsä. He ampuivat ensin kovasti ja sitten he hyökkäsivät mäkeä ylös, jonka laella me olimme asemissa. Kun hyökkääjät olivat keskellä mäkeä, komensi vänrikki, kranaatit heittäkää. Noin 50 puukranaattia lensi keskelle hyökkääjiä. Tuomio oli se, että hyökkäys oli lyöty takaisin verisesti. Toivottavasti olet saanut nyt jonkinlaisen käsityksen alokkaan päivätoimista.
    Illalla jo vapaana jokainen odottaa nimellä postia ja jos mahdollista ehkä pakettia, sillä kaikki odottavat ja toivovat ja usein meidän toiveemme täyttyvätkin.
    Nyt kun sinulla on loma, voit nauttia siitä täysin siemauksin ja kerätä taas voimia. Me emme kyllä tule näkemään toisiamme tänä kesänä, se nyt melkein varmaa, sillä me joudumme heti uuteen kouluun ja loman saan joskus elokuussa. Ikävää eiks` juu, mutta eihän sille mitään voi, kun ei pääse itse määräämään. Aurakin voisi kirjoittaa silloin tällöin muutaman sanan, samoin isä. Miten he kaikki voivat, onko äiti ollut terve ja onko hän saanut paljon kesävieraita? Milloin Hilkka saapuu saareen ja mitä hän nyt hommailee? Kirjoita kaikesta tästä ja siitä miten te lomaa vietätte ja yleensä kaikesta mitä siellä tapahtuu.
    Täällä tuvassa kaverit juttelee juuri alokasajan lopusta. Muutamat aikovat järjestää itselleen lumivalkoisen pyyhkeen, millä laivassa saa pyyhkiä Niikkanan tomut jaloistaan. On ihanaa varmasti, kun taas istumme laivassa matkalla Lahdenpohjaan. Varmasti poikien naamat ovat aivan toisenlaiset kuin tänne tullessa. Kun nyt kirjoitatte niin älkää enää kirjoittako tänne. Suursaarella heinäkuulla 1939, Siina ja Toivo Esko. Annu Eskon kuvakansiot.Lähetän sitten osoitteen teille, kun nyt vain aika kuluu. Torstaina voitte lähettää vielä reilusti tänne, sen jälkeen ei enää.
    Kuulemiin. Kirjoita pian.
    Erkki
Kaikille paljon terveisiä!!"
Elokuulta 1939 on seuraava säilynyt kirje. Siinä Erkki kirjoittaa Ainille Helsinkiin uudesta asemapaikastaan. Asevelvollisuuden suorittaminen tuntui helpommalta: eristys ulkomaailmasta ei Tuppuransaarella Viipurin kupeessa ollut niin totaalista. Uusi sijoituspaikka oli saaressa sekin, ehkä sen katsottiin sopivan suursaarelaiselle. Aliupseerikoulu alkaisi ensimmäisenä syyskuuta. Silloin oli tapahtuva Euroopassa paljon muutakin.
Viipuri, 1930-luku, Vesiportinkatu. Kuva: Lappeenrannan museot.


"Tuppura 14/8 -39
 
Rakas Aini!
Rakkaimmat terveiseni täältä uudelta sijoituspaikaltani. Olen nyt vihdoinkin päässyt pois luostarista. Ei minusta sentään munkkia tehty, vaikka vähältä se piti. Valamo on siis jäänyt kai eliniäksi, ainakin toivon niin olevan. Tämä saari on sellainen puoleksi erakkosaari myös. Noin 20 km Uuraasta ja tämä on siitä hyvä, että pääsee silloin tällöin lomalle Viipuriin, jos onnistaa. Kotia menosta ei kyllä tule mitään, ehkä joskus keskitalvella pääsen sinne rakkaaseen saareen. Olin eilen iltalomalla Viipurissa ja tapasin muutamia tuttujakin. Kyllä hiukan kenkutti kun sai kävellä siellä mustaraitaiset housut jalassa ja aina silmä kovana seurata herrojaMuuten, kyllä  tähän nyt vähitellen alkaa tottua tähän rantapyssyjen erakkoelämään. Muistathan, että minä olin aina menossa ja aina joka paikassa, nyt on oltava määrätyllä alueella ja tämä määrätty alue on aika pieni. Ensin tuntui vähän oudolta tulla uuteen paikkaan, mutta nyt tähän on jo viikon sisällä tottunut.
    Sain toissapäivänä Hilkalta kirjeen. Hän vain aina kehuu saaren ihanuuksista ja totisesti onhan se paikka maailmassa, jota ei toista ole. Ehkä ensi kesänä olen minäkin taas siellä kunnollista lomaa viettämässä. Kohtahan on tämäkin kesä kaikkine kokemuksineen kulunut ja taas eräs vaihe minunkin elämästä kulunut.
    Sinullakin on kesäloma vain muisto ja kirjeistäsi päättäen on se ehkä hauskin muisto pitkästä aikaa. Aura oli myös kirjoittanut Hilkan kirjeeseen  muutaman sanan kertoen muun muassa Aarren [tuleva Ainin puoliso] lähteneen taas merille. Hän tietysti kävi siellä teilläkin ja hauskaa teillä varmasti oli. Kirjoita nyt minulle äkkiä hänen osoitteensa, että saan silloin tällöin kirjoittaa hänelle, kysellä neuvoja ja muitakin asioita jutella.
    Hilkkakin on jo kai saapunut sinne ja yleensä kaikki vieraat lähtevät vähitellen työhönsä. Koulutkin taas alkavat, myös meille alkaa A.U.K. [Aliupseerikoulu], kuulemma oikein kenkku koulu, jos kaikkia puheita on uskominen. 1. päivänä syyskuuta se sitten alkaa ja tunnenhan sen sitten omissa nahoissani millainen se on.
    Minulla ei nyt ole juuri mitään erikoista kirjoittamista, joten lopetan nyt tähän.
    Kuule jos sinulla on silloin tällöin rahaa niin avusta sisko kulta minuakin joskus.
    Terveiseni kaikille!
    Sinulle ja Aarrelle rakkain tervehdykseni!
    Erkki"
Eteenpäin 8.8.1939


Syksyllä 1939 oli 19-vuotiaan Auran aika lähteä opiskelemaan. Hän kirjoittaa Ainille päässeensä kauppakouluun ja muuton järjestelyt olivat käynnissä. Siina ja Toivo näyttivät huolehtineen perheestään hyvin käytännön läheisesti, ajan tottumusten mukaisesti ja jalat tukevasti maan kamaralla. Aini oli 1930-luvun alussa muuttanut Kotkaan opiskelemaan siinä vaiheessa, kun Aura jo pystyi talon töihin Siinaa auttamaan. Nyt oli sitten Auran vuoro lentää pesästä, kun Tapiokin oli jo iso poika. Toivon luotsitulot toivat perheelle pääansiot; silti Siinan tulojen merkitys oli suuri ja tässä lastenkin työvoimaa tarvittiin. Erkki kuitenkin - poikalapsi - oli pantu tytöistä poiketen lukioon. Ehkä ajateltiin, että tyttäret päätyisivät kuitenkin lopulta naimisiin, jolloin puoliso olisi todennäköisesti ollut perheen pääelättäjä. Kauppakoulun Aini aloittaa Helsingissä ja asuu Mechelininkadulla Ainin luona. Aura-neidon kirje huokuu intoa elämän uudesta vaiheesta.

  "Suursaaressa 21/8 -39
 
  Rakas Sisko!

Monet terveiset ensin täältä koko saarelta. Nyt olis ollu eri kauniit ilmat sinunkin olla lomalla, vaikka eihän ne ilmat silloinkaan haitanneet kun oli niin kivaa ettei tiennyt kuinpäin olis ollu. Hilkkahan on tietysti tehnyt selvän täällä olostaan, sekin sano olleen eri kivaa. Erkki ei ole kirjoittanut moneen aikaan, me lähetettiin sille paketti vasta. Jos et vielä ole sattunut lehdistä näkemään, että olen päässyt sinne kouluun, saan luvan täten ilmoittaa. Se kyllä on kiva kikka vai mitä. Sitten asiasta enemmän, katos kun niitä kirjoja ei oikein tiedä kelpaakohan niistä mikään mitkä Urholla ovat, sinäkin voisit Aililta kysellä vähän siitä asiasta ja kirjoittaa mulle. Olen yhtä ja toista jo valmistellut, että kohta se Holma jää. Porkan Laina ja täti olivat sunnuntaina meillä ja Laina-täti lupas antaa sängyn lainaksi semmosen kokoon pantavan ja toimittivat niin samaa matkaa minua. Se sairaanhoitaja Sirkka kysy yhtenä päivänä, että kuinka sinä voit ja oleks sä Hesas. Laila rouva on myös täällä esikoisensa kans´, se on ihan samanlainen kun ennenkin, sitä penskaa en ole sattunut kyllä näkemään. Muuta erikoista ei täällä ole tapahtunut. Kirjoita sinä miten herra Kautto nyt voi ja onks Aarre kirjoittanut. Meitin piti nimittäin sanoa sille hyvästi, mutta se jäi ihan huomaamatta. Toivottavasti saitte ne marjapurkit ehjinä sinne, minä kyllä selitin, että sitä on käsiteltävä varovaisemmin.   
Terveisiä nyt vaan kaikille tutuille ja näkemiin sitten koska niin on.   
Rakkain terveisin Allu   
Koeta saaja selvää jos voit. Se kiire, se on taas.
 
Kirjoita, jos ajattelet, että jotain pitäis tuoja.
Kirjoitan sitte myöhemmin koska mä tulen, että vuokra emännät osaavat sitten odottaa. Se sama.
"






5.
"
Kun Isän ja Erkin saisin pitää."





Eteenpäin lehden etusivu 5.9.1939
Erkki kirjoittaa Ainille 4.9.1939 Koiviston Saarenpäästä, taas vaihtuneesta palveluspaikastaan.

"Saarenpää 4/9 -39 Res/A.U.K.
 Rakas Aini!

Suo anteeksi että en ole kirjoittanut aikaisemmin. Minulla on nyt kuitenkin ollut yhtä ja toista toimitettavaa, kun on ollut muuttokin taas täältä. Olen nyt viikon jo oleskellut Saarenpäässä. Päivät kuluvat nopeasti  ja hilpeästi, töitä on paljon, mutta ne tekee nyt ilomielin, kun tietää, että marraskuun 11 p:nä on koulu loppu ja sitten ehkä pääsen alikersantiksi. Saarenpäässä on iso uudenaikainen kasarmi ja tämä on nyt se paikka, johon me lopullisesti majoitumme. Sain tänään paketin kotoa ja samalla sain tietää, että Aura pääsi sinne teidän seuraanne. Minäkin tulen sinne, jos ei mitään erikoista satu maailmantilassa. Meillä on nyt täällä aika tarkka vartiopalvelus ja tykkejä olemme laittaneet jo monta päivää ampumakuntoon, kaiken varalta. Olemme siirtäneet satoja ammuksia maanuumenista lähemmäksi tykkejä. Kuulun nyt nimittäin tykkiryhmään ja minusta koulutetaan nyrt tykistöaliupseeria. Tänne pitäisi huomenna tulla 500 reserviläistä. Sotahan on syttynyt ja kuka tietää, milloin mekin joudumme sen pyörteisiin.
    Olemme nyt sellaisella linnakkeella, joka on 7,5 km Venäjän rajasta. Vartiopaikkamme on siis äärimmäisiä ja ensimmäinen joka joutuu kosketuksiin vihollisen kanssa. Tämän paikkamme tärkeyden tiedämme kyllä, joka mies. Pian on iltahartaus ja sen tähden jatkan taas huomenna.
    7/9-39 Nyt on taas sattumalta aikaa vähän jatkaa tätä sepustusta. Tulin juuri saunasta ja tuntuu elämä taas niin hauskalta kun on puhdas. Päivät kuluvat hiljalleen ja kohta on 2 viikkoa koulusta kulunut. Me olemme jo oppineet yhtä ja toista. Tänään ampui A.U.K. ensi kerran tykillä, kaikki osumia, eiks' o' hienoa! Me olemme myös innostuneet kuuntelemaan uutisia ja luemme lehtiä kovasti. Sota tuntuu myös meidän elämässämme painavana kummituksena. Koulun johtaja on sanonut, että toivottavasti saamme käydä koulua ainakin yhden kuukauden ajan, että hän saisi sijoittaa meidät johtajiksi reserviläisten joukkoon. Meillä on nyt kohta pyykinvaihto j.n.e. joten merkitsen Pikaisiin näkemiin. Erkki. Terveiseni teille kaikille!
    os. Oppilas E.E. Koivisto Saarenpää Res/A.U.K."


Siinan kirje on syyskuun yhdeksänneltä päivältä. Aura aloittaa kauppakoulun Helsingissä.

"Suursaarella 9.9.39
Rakkaat tyttäret.

Terveisiä täältä, en nyt osaa paljon kirjoittaa, mutta tässä aamulla pitäisi lähteä vielä Oiva kello 9 niin ajattelin jotain tähän riivata, niin tähän sotaan on jo tottunut ettei se kauheeta ole minullekaan, olin tässä kolmena päivänä rannassa pesemässä vaatteita ja mattoja, eilen oli Hirskallion pesu, niin ne  päivät menevät mutta ei tietä mikä tulee, en nyt ole Erkiltä saannu tällä viikolla mitään mutta eihän se niin  yhtä mittaa voi kirjottaa kun sinnekin kirjottaa, joka kirjees ollaan laitettu postimerkkii ja kirje rahaa, nyt ensi viikolla pitää lähettää niitä luumuja, on niitä vähän näkynny kypsyvän sitte teillekin sinne että saatte vaikka kerran keittää.
    Sotako lie hävittänyt kalatkin, eivät täällä ole tähän mennessä saaneet yhtään kaloja, ihme kyllä viimekesänä oli aitat täynnä jo paljo aikasemmin, saa nähä saako niitä vai ei, en tietä tänä aamuna. Kyllä kaikin puolin sitte huonoa.
    Kirjottakaa pitääkö isän tehä sitä pukkisänkyä, että tietää ja kuinka paljon Aural menee ruokarahaa, onko tämän kuun ruokaraha jo maksettu, että tietää ens kuun. Tapion uusi opettaja lähti eilen pois täältä, että hän pelkää sotaa mutta kyllä se taisi olla niin että se tuli itte tänne, kun ei ollut töitä niin hän läksi, ei tietysti muuten. Olis täytynny pitää koulua, on kyllä vahinko, olis opetus ollu vähän toista ja koulu kuri, nyt täällä on paraillaan tarkastaja, mikä tuosta tullee kuulemma alakoulutarkastus ja paljo muuta. Mitä Porkkaliset veikaa [?] on täti siellä Hilkalle paljon tervieisiä mitä hälle kuuluu. Eilen saatiin kirje ja kuvia  niiltä vierailta, lähetän yhen teille, otökät muutti Kotkasta pois, kuuliko Aura sillon kun koulut alko niin Siiri haasto, että kaikki oli pakattu ja oottivat autoa ottamaan 45 kilometriä Helsingistä Turkuun sinne päin.
    Aura kirjoittakoon nyt minkälaista siellä on koulussa ja miten hän osaa siellä olla. Sinä Aini opetat miten siellä liikutaan ja laittaa ovet kiinni, ei sitä huomaa joka on täällä tottunnu olemaan vaan vapaasti, ei ole huolinut mitään pelkää, ja olkaa kiltisti Ailia kohtaan ettei hän kärsi siitä, että teitä on kaksi, sano paljon terveisiä täältä meren keskeltä.
    Isä on nyt ollut koko tämän viikon ihan vapaa, ei vahissakaan, kun joku laiva joskus sattuu että ottaa luotsin, arvaa sen että sitä liikettä ole kun sellanen myllinki tuli. Mitä Järviset oletko tavannu, kuinkahan pelkäävät, kun se rouva ja oli oikeen niitä arkoja.
    Pistän tähän vähän rahaa että saatte vaikka kirjerahaa, ei tästä Isä mitään tietä, sattu minulla olemaan vielä vähän, kyllä sitä nuuka saapi olla kun ei tule laivojakaan, toisinaan sai hyvätkin rahat kuussa kun oli liikettä, siis ei ainoastaan että siellä sotivat mutta kaikki kärsivät koko maailma kaikelta tavalla. Täälläkin on joku joka meinaa että yksi kuukausi niin sota loppu mutta siitä ei ole puhettakaan kun niin monta maata sekaantu eikä vielä tiejä kuka sekautuu.
    Parhaat terveiset kotoa
    Äiti, Isä ja Tapu
Säästä vaan rahaa syömiseen, ei muu ole niin tärkeää, saa sielä maitoa mikä on ja ravitsevaa kun sitä saa enemmän, ei se Aura sellane purne[?] olekkaan mutta pitää huolen että pysyy terveen, miten Aini nyt on ollut, onko mistään vaivannu?"

Eskon kirje Saarenpäästä on päivätty 17.9.1939. (Samana päivänä puna-armeija aloitti Puolan itäosien miehityksen).Saarenpään uusi kasarmi Koivistolla 1937-39, Museovirasto, Historian kuvakokoelma

    "Saarenpää 17/9-39
  
Rakkaat siskot!

Kuinka hurisee siellä pääkaupungissa! Onko sielläkin ehkä sodanpelkoa nyt kuten viiime vuonnakin. Me täällä linnakkeellakin tunnemme selvästi sodan olemassaolon. Ensiksi on vartiotehtävissä meille luettu ankaria ohjeita ja tankattu päähän etenkin sen ja sen vartiointipaikan tärkeyttä. Oppilaat suorittavat täällä yöllä vartiota kahdella eri patterilla. Näemme täällä joka päivä ryssän sotalaivoja ja lentokoneita. Älkää nyt pelästyko, vaikka vähän kerron linnakkeen elämästä sodan aikana. Kun joku ryssän alus lähestyy liian lähelle on meillä jo panos tykinpiipussa ja valmiina heti ammuttavaksi, jos se ylittää rajan.
    Olemme kantaneet kymmeniä ammuksia maanuumenista lähemmäksi tykkejä, täyttäneet tuhansia konekiväärivöitä patruunoilla j.n.e. Tuntuu melkein kuin asuisimme sotaleirissä, jossa taistelu on odotettavissa minä hetkenä tahansa. Meille on hälytyksissä määrätty omat paikkamme. Minä olen tykillä, joka ensimmäiseksi joutuu ampumaan tarvittaessa. Onhan meillä täällä kuitenkin turvallisempi olla kuin esim. saaressa. Me olemme varustautuneet kaiken varalta, mutta toivomme kuitenkin että rauha edelleen säilyisi ja elämä jatkuisi edelleen. Saa nyt sitten nähdä, kuinka käy?
    Koulumme on nyt jatkunut jo kokonaista kolme viikkoa. Aika joka näin ajatellen tuntuu pitkältä, mutta joka ainakin minusta on mennyt liiankin sukkelaan. Enää 8 viikkoa ja sitten, jos kaikki on ennallaan, pääsen ehkä kotona käymään pitkästä aikaa. Olen kuullut usein kerrottavan, että A.U.K. on kaikin puolin hurja koulu, mutta ei meillä ainakaan tähän saakka erikoisen rasittavaa ole ollut, ja jos tällaista tilannetta vielä jatkuu, pääsemme mekin vähän helpommalla. Eräs asia on vain vähän ikävää, Olavi nim. joutuu eri koulutusryhmään kuin minä, joten näen hänet vain ruokailuissa ja illalla. Meitä on täällä patterilla 6 ylioppilasta, jotka kaikki ovat eri ryhmissä, sillä meistä aijotaan vastaisen varalle kouluttaa eri asioista perillä olevia reserviupseereita. Sinne tulemme kaiken todennäköisyyden mukaan ehkä tammikuun alussa. Sittenhän meitä on siellä 3 yhdessä ja varmasti minullakin on paljon hauskempaa.
    Sain tässä muutama päivä sitten kirjeen kotoa, ja isä kirjoittu että laivaliikenne on melkein lamassa. Senhän kyllä arvaa, että eivät kummankaan sotivan puolen laivat voi rauhassa kulkea ja ei kauppa entiseen tapaan jatkua. Onhan heillä siellä kotona varmasti vähän ikävää, kun ei ole kuin Tapio meistä lapsista kotona. Eihän tälle mitään voi, sillä onhan Aurankin pyrittävä eteenpäin ja toivottovasti hän nyt sen itsekin ymmärtää, yritettävä on maksoi mitä maksoi! Olen nyt usein ajatellut. että kaikkien paras oli tulla heti  sotaväkeen.  Nyt on kurjin aika (alokasaika) jo ollut kauan sitten ohi ja aliupseerikoulusta 1/3 mennyt. Olet kai lukenut lehdistä että sotaväessä olo-aika on pidennetty tavalliselle varusmiehellekin viideksitoista kk:si. Pojat puhuivat jotain, että meillä pitenisi vielä 3:lla k:lla, mutta että seuraavat alokkaat vasta saisivat tämän pidennyksen.  Toivottovasti tämä laki ei meidän oloamme muuta!
    Taidan nyt tällä kertaa lopettaa tähän, johan tämä lörpöttely riittää.
    Pikaisiin kuulemiin! Teitä muistaen.
                                  Erkki.
o. Koivisto, Saarenpää, Res/A.U.K".
Seuraavan kirjeen 25.9.1939 Erkki on kirjoittanut Ainille miltei kokonaan saksaksi. Virikkeenä on tähän ehkä ollut kirjeestä ilmi käynyt Ainin ilmoitus saksan opiskelun aloittamisesta. Ehkä saksan taidosta olisi hyötyä Ainin työssä Maakauppiaiden Osakeyhtiössä. Erkki valittaa koulun jälkeen jo hieman ruostunutta kielitaitoaan, mutta käyvältä saksalta se kyllä vaikuttaa. Erkki moitti Auraa, joka ei ole kirjoittanut lupauksistaan huolimatta. Erkki tosin kertoo ymmärtävänsä, että Auran kovasti odottama koulun alku vie alkuun kaiken huomion. Erkki toivoo koulun menevän hyvin. Hän muistuttaa, että kaksi vuotta kuluu niin nopeasti, ettei Aura sitä vielä osaa kuvitellakaan.
    Erkin oman sotakoulun hän kertoo olevan sillä hetkellä kovaa. Siitä hän lupaa kertoa myöhemmin; hän toivoo heidän tapaavan toisensa neljän kuukauden kuluttua Helsingissä.
    Kotoa oli tullut paketti, ja Erkki kertoi pientenkin terveisten lämmittävän mieltä. Kirjeen lopussa kieli vaihtuu jo suomeksi.  
kirje_25_9_39kirje_25_9_1939


Neuvostoliitto kutsui Molotov-Ribbentrop sopimuksessa etupiiriinsä luetun Suomen neuvotteluun "konkreettisista poliittisista kysymyksistä" lokakuun 5. 1939. Diplomaattitasolla alotteita Suomen itärajan siirtämiseen Neuvostoliitto oli tehnyt jo maaliskuussa. Paasikivi lähti johtamansa neuvottelukunnan kanssa Moskovaan 9.10. Päivää myöhemmin Suomi aloitti "ylimääräiset kertausharjoitukset". Käytännössä kyse oli liikekannallepanosta.

Ensimmäinen, kohta peruttu evakuointimääräys annettiin Saara Peltolan mukaan (Suursaari menneinä aikoina, 1960) suursaarelaisille lokakuun 8:n päivän vastaisena yönä. Evakuointikäsky uudistettiin 11.10, ja nyt oli tosi kyseessä. Suursaarelaiset laivattiin väliaikaismajoituksiin Loviisaan, ruotsalaiseen ja suomalaiseen kansakouluun (Loviisan Sanomat 13.10.1939, 2). Jokunen päivä myöhemmin viranomaiset ilmoittivat, että evakuointi olisikin vapaaehtoista. Lähtö muista Suomenlahden ulkosaarista oli ollut pakollista, ja valtion alukset olivat kuljettaneet myös asukkaiden omaisuutta mantereelle. Monelta suursaarelaiselta kaikki tai miltei kaikki omaisuus jäi saareen.
 
Erkin kirje Saarenpäästä on kirjoitettu Ainille vanhaan osoitteeseen Helsinkiin, jonne se postileiman mukaan saapui 16.10. Kuoreen on päälle kirjoitettu uusi osoite: "Loviisan kansakoulu? (Suursaarelaisten majoituspaikka)". Kirje oli siis saapunut ensin Helsinkiin, mutta Aini lienee matkustanut vanhempiensa luo Loviisaan kuultuaan evakuoinnista. Erkin kirjeestä voi päätellä, että miehen mielessä pahinta oli epävarmuus.

"Saarenpää 13.10.1939

Rakkaat siskot!

Rakkaimmat terveiseni teille molemmille. Kiitos kirjeestäsi rakas sisko. Kirje oli minulle toiselta puolen ilon aihe, toiselta puolin tunsin vähän pelkoa puolestanne. On hauska, että teissäkin elää puolustustahto, joka lehtien kirjoitusten mukaan on herännyt koko kansassamme. Nythän on aika sellainen, että saamme odottaa pahinta joka hetki. Toivomme parasta, mutta odotamme pahinta, eikö niin! Sain Hilkalta kirjeen muutama päivä sitten, mutta meillä on ollut täällä kaikenlaista pikku hommaa ja kiirettä, joten ei ole juuri ollut aikaa kirjoittaa. Olin viime yönä päivystäjä ja nyt olen palveluksesta vapaana puoli päivää. Saisin nyt nukkua, mutta kun sain aikaa, kirjoitan teille.
    Sain kirjeestäsi sellaisen käsityksen, että sielläkin on tilanne aika vakava. Näinä päivinähän se sitten ratkeaa, joko sota tai rauha. Pelkään vähän teidän puolestanne, jotka olette maamme elonhermojen solmukohdassa. Tiedätte tarkoin, millainen paikka se sodan aikana on. En voi mitään kirjoittaa elämästä ja toiminnasta täällä, sillä ymmärrettähän itsekin ajan vakavuuden. Kyllä kai Aurankin koulu jatkuu, vaikka kuulin radiosta, että koulut Helsingissä ja Viipurissa on toistaiseksi suljettu. Kyllä kai Maakauppiaat vielä toimivat vanhaan tapaan, työtä riittää, vai kuinka? Kun nyt tapaatte Hilkan, pyytäkää anteeksi puolestani ja sanokaa, että ehkä myöhemmin voin taas sepustaa hänellekin jotain.
    Arvaan kyllä, että odotitte minua sinne lauantaina. Asia oli niin, että lomani oli jo myönnetty ja minä hyvässä toivossa päästä sinne, mutta kun on huono onni, ei voi mitään. Tuli näet tämä tilanne ja silloinhan kaikki lomat automaattisesti lykkäytyvät kauas tulevaisuuteen. Ehkä joskus? Ainahan on hyvä elää toivossa?
    Meilläkin keskeytyi nyt toistaiseksi A.U.K, joten tittelini on taas 'tykkimies'. Saa nyt nähdä, kuinka kauan tällaista tilannetta jatkuu. Kaikki on nyt epävarmaa, ei tiedä mitä tuleman pitää. Olen kuullut, että sielläkin jo tyhjennetään kaupunkia, onko se totta vai huhupuhetta? Sain juuri kotoa kirjatun kirjeen, joka saattoi minut hyvin levottomaksi. Olen kuullut vain sivumennen, että saaremmekin pitäisi tyhjentää. Isän kirjeestä tai oikeammin kirjelapusta aavistan myös jotain tapahtuneen. Jos te tiedätte jotain niin kirjoittakaa vain tänne kaikki tarkasti ja peittelemättä, on parempi tietää totuus kuin olla epävarmuudessa. Siis, jos jotain tapahtuu, tiedoittakaa tänne heti ja kertokaa totuus peittelemättä. Jos mahdollista niin kirjoittakaa isän osoite tänne, jos hän on lähtenyt jonnekin saaresta. En nyt isän kirjeen perusteella voi kirjoittaa enää saareenkaan. Hän kirjoitti, että hän soitti sinulle. Ehkä siis tiedät jotain erikoista. Älkää nyt vielä sentään pelätkö, sillä asiat eivät sentään ole sillä kannalla vielä, että olisi syytä hätäillä. Minä siis toivon ainoastaan, että minä joka tapauksessa saan tietää totuuden, oli se millainen tahansa. Kyllähän se on varmasti isästä ja äitistä vähän outoa, kun saavat jättää rakkaan kodin, mutta eihän sille mitään voi. Onhan nyt niin useita kotia joutunut hajalle ja esim. täällä olen kuullut, että monet paikat on aivan tyhjänä.
    Vai sait sinä Aarrelta paketin, missä  hän nyt purjehtii? Ei se heilläkään mikään leikin asia ole, liikkua merillä, jossa ajelehtii miinoja ja joilla s-veneet liikkuvat. Saa aina olla varuillaan ja vaarassa. Sano hänelle terveiseni, jos joskun tapaatte tai hänelle kirjoitat. Terveiseni myös Veikolle ja Pipsalle ja muille tutuille.
    Lopetan nyt tähän ja odotan pikaista ja selvittävää vastausta!
    Parhainta vointia toivoo teille, aina teitä muistava veljenne.
      Kuulemiin siis! Erkki"
Toivo Esko. Annu Eskon kuvakansiot.

Toivo lähettää Ainille postikortin Kaunissaaresta 28.10. Liikekannallepanossa osa merenkulkulaitoksesta alistettiin merivoimille. Luotsit saivat palkkansa entiseen tapaan merivoimienkin alaisena. Toivo on luotsina komennettu Kaunissaareen, jossa oli luotsitupa.

"Kaunissaari 28-10- 39
Olemme osat miehistä täällä. Posti voi viipyä sinne kotiinpäin niin ajattelin, että sinä voit helpommin antaa osotteet äidille ja Erkille, Aura on nykyään vielä kotona. Minun osote on Kotka Kaunissaari. Tultiin tänne eilen illalla. luulen että olemme täällä jonkin aikaa.
    Hyvää vointia, isä."

  
Vaikka Suursaari oli evakuoitu 11.10,. sinne oli jäänyt siviilejä hoitamaan mm. kotieläimiä. Paluu takaisin saarelle eli vielä tuolloin kaikkien ajatuksissa. On luultavaa, että Aura aktiivisena lottana oli yksi niistä, jotka olivat saarella lokakuisen evakuoinnin jälkeen. Myös jotkut Loviisaan evakuoidut palasivat takaisin.

Seuraava Siinan kirje on kirjoitettu Loviisasta. Kirjeestä voi päätellä, että Siina ja Tapio olivat saarelta lähdon jälkeen käyneet Ainin luona Helsingissä. Kuoren takana Siina  on ilmoittanut osoitteekseen "Loviisa Antinkylä, Johanssonin kauppa". Tämä ei ilmeisesti ollut alkuperäinen majoituspaikka.

"Loviisa 8.11.39

Rakas Aini.

Terveisiä täältä minä en välittänny kirjottaa niin kiireesti, kun käskin Isän kirjottaa kun hän oli täällä, tulivat samana aamuna Kaunissaaresta kun me tultiin sieltä, ehkä kohta pääsevät vielä lomalle, nyt oli toiset miehet. Kyllä meillä oli nyt hyvä olla tässä pienemmässä sakissa, vaikka lattialla nukutaan, sain Erkiltä kirjeen kun tulin tänne ja Auralta. Saima tuli tänne ja hän sai yhen huoneen, mutta ei voinut olla yksinään, tuli tänne meitinkään toistaiseksi  kun on niin ikävä yksin asua, ei voi olla siellä Honkajoella kun on virka  niin täytyy olla missä saarelaiset muutkin on. Tulimme justiin saunasta, minä tein Tapiolle liivit ja ne on ollu jo monta päivää päällä, ei sinun tarvi niistä pitää huolta, sitte minä ostan taas 1/2 metriä lamelia ja ompelen käsissä niin hyvä kyllä. Saima sai Olalta kirjeen niin kerto Erkiltä terveisiä ja että he saivat ne kintaat mitkä Laina täti lähetti, ei se paketti sitte kauvan viipynyt kun kerta läksi, minä olen ajatellut että jos lauvantaina laittaisin paketin vaikka jotaan karamelli ja pullaa y.m.
    Kiitos Laina tätille viimeisestä, annoin sen palton Hannolan Agnekselle, ne kengät sopi oikein hyvin minun jalkaani, niin ei sunkan siitä väliä vaikka pitelen, niillä tuli vaate ja kenkä avustuksia tänne. Havas Kotkasta toimitti [tarkoittaneeko Eino Soini Havasta, Kotkan poliisimestaria 1918-1952] .
Meilläkin on nyt vähän parempi olo kun olemme enemmän kuulleet ettei sotaa tulis, niin siitä kotista ei sinun saa ikävöintä, minä en kiinnitä siihen niin suurta huomiota kun Isän ja Erkin saisin pitää, joista enin pelkään jos itselleni on vielä joku vuosi elettävänä. Saimme tätinkään yhteisen kirjeen Porkan Saimalta. Oiva läksi taas tänään Suursaareen, laitoin Aural paketin syntymäpäiväksi vaikka vähän myöhästy, ostin täältä yöpukukankan mutta en lähettänny sinne, saahan sen sitte taas.
    Täällä on käyny kuolemakin pakolaisten joukossa, yksi Tytärsaaren mies, vanha, hautasivat tänne viime torstaina ja tänään kuultiin että Pitkäsen Eevaliisa on kuollu ja kuulemani mukaan vievät Suursaareen, hautaavat sinne, sano sitte Lainatätil että Porkan täti tietää tuntee hän kiiskit hyvin, minä vein terveisiä ja ne piparit mitkä Laina täti lähetti. Toin sen säkin sieltä ja otin ne kuvat, ne lasit oli hyvin hienoa joka kuvasta [-?-] vanhan äitin kuva oli ehjä mutta mitäsi näistä maallisista, olkoot, jos eletään sitte taas laitetaan. Jos sinun kannattaa niin lähettää Erkille pienen paketin, Olaville lähettävät joka viikko ja välistä 2 pakettia viikossa. Saima kerto, he näes nykyään saavat vaikka mitä mutta mitäs siitä, yhen kerran saapi toinen toisenkerran toinen.
    Meillä on tässä rapun eessä kauppa mistä saamme maitoa ja melkein kaikkea ruokatavaraa eikä tästä ole kaupunkiinkaan pitkä matka siitä mistä sillon oltiin, eteenpäin yhtä töyryä, toista alas, sitte on meitin asunto melkeen samassa. Kyllä tässä hyvä on olla, kun ei lopen pitkään piisaa, jos talvi täällä täytys olla niin sittte täytyy taas olla toinen järjestys.
    Nyt vaikka lopetan, sanot terveisiä Ailille, Hilkalle, Laina tätille ja luotetaan taas Herran Jumalan armoon että hän meitä suojelis ja varjelis tämänkin kestämään. Kuule, saithan se Erkin osotteen, kun isä kirjoitti siinä oli taas vähän eroa mutta meneehän se sillä entiselläkin.
    Minä hukkasin sen Laina tätin puhelin numeron ja osoitteen, että kirjotat, annan Isälle ne myös. Kuule ei se autoraha väärä ollu. Täällä joku jutteli, että siinä pääsee 3 mk halvemmalla ja Tapo pääsi ilmaseksi niin että hyvä niin [-?-], voithan sinäkin pistää taas täällä joskus, tässä Saimankaan tuumattiin että vaikka mentäs kattomaan poikia kun Erkki kirjoitti että paljo käy siellä  portilla katsomassa  Reserviläisiä  ja sotamiehiä, kirjoteltiin jo pojille, saa nähä mitä vastaavat.
    Jumalan haltuun.
    Äiti ja Tapio.
Terveisiä Saima tätilt ja Lainatätilt."
Seuraava kirje on Toivolta KaunissaarestaKaunissaaren kalastajakylä Pyhtäällä, Kuva: Kyytinen Pekka 1947-1949, Museovirasto.

Kaunissaari 10-11-39

Sain kirjeesi eilen. Olemme vielä täällä, ei meillä ole muuta kun nukumme ja pidämme huolen ruoka aikoista. Sain toisessa postissa kirjeen Erkiltä, hän pyysi minua lähettämään jotain ruokaa, kyllähän minä lähettäisin, mutta täältä kun ei saa mitään ruokatavaraa ostettua. Täällä on kyllä Kantolan Oskarilla kauppa, mutta ei siellä ole oikeastaan mitään kun jauhoja sekä ryyniä, olisin eilen ostanut lankaa että saisin sukkani ehjiksi mutta ei ollu, ei edes parsinneulaa. Minä ajattelin, että minä kirjoitan äidille että hän aina joskus lähettäisi sinne pikkusen paketin jotain syötävää, paketti täytyy panna postiin tavallisena  postipakettina, ei se mene kenttäpostissa. [Kenttäposti oli maksuton.] Minä annoin äidille viime kuun palkan, hän voi sitte ostaa sieltä Loviisasta. Täältä käy posti 2 kertaa viikossa. Nyt taas kun neuvottelevat, niin en voi päästä lomalle, mutta jos niin pian kun tilaisuus tulee.
    Lähen lomalle Loviisaan, luultavasti ensi tiistaina. Täällä on eräs huvila, jossa ruokailemme, minä olen ollut Hedinin saunassa, hänen molemmat pojat ovat myös reservissä, mutta ne pääsevät vuorotellen vetään verkkoja sillä täälläkin on kalastus täydessä käynnissä ja ovat saaneet kaloja oikein hyvin. Täällä ei ihmiset paljonkaan tiedä mitä muu Suomi, eihän täällä yritä kukaan avustamaan maamme puolustajia, olisihan sekin, vaikka tässä kotipaikassa joku ehkä antaisi radion ajan kuluksi meille vieraspaikkakuntalaisille. Tosin meillä on asunnossa Waleniuksen radio, aina kun menemme ruokailemaan, niin ne toiset kyselevät radion kuulumisia.
    Aika on täällä mennyt nopeasti, siitä on kaksi viikkoa kun tulimme. Minä kirjotan tänään äidille ja Erkille vaikka vähänkin. Posti lähtee huomenna, sitte taas tiistaina.
    Ei Aura ole mitään kirjoittanut miten siellä kotupuolta elämä menee, muista sinä joskus minuakin. Sano Porkan Lainalle terveisiä ja muillekin jotka minut tuntee. Toivon hyvää vointia ja näkemiin. Isä"
Paasikivi palasi kolmannelta neuvottelukierrokselta Suomeen 13.11. Siinan kirje on kirjoitettu kaksi päivää myöhemmin. Epätietoisuus tulevasta, kodin kohtalosta ja omaisuudesta kalvoi mieltä.

"Loviisa 15.11.39

Rakas Aini

Terveisiä täältä, täällä ollaan ja eletään päivä kerrallaan ja ootetaan mitä tästävihon viimein tulee, sinä kyllä soitit että muka ei siitä pahempaa tule, ei kyllä vielä tietä, mutta kyllä myö tässä eletään siinä mielessä että ei ainakaan tänä talvena sinne saareen pääse, olkoon sitte eteenpäin miten on. Havas kävi täällä sellaisella tarkastus matkalla niissä asunnoissa missä on suuremmat joukot, sitte joku vanhapiikaihminen oli kysynny että koska päästään sinne Suursaareen niin oli sanonu ettei teitä sinne ainakaan talveksi viedä jäitten väliin, ei sitten tietä. Kyllä täällä aina tulee mieleen että koska tulee meitin saaremme tyhjennettäväksi. Tytärsaareen on jo Suursaarilaiva menossa ja roomu perään kun siellä kuulemma lehmät kulkevat yksikseen ja tulee kylmät, sehän siinä onkin kun on näin myöhä että meret jäätyy.
    Niin kun sanoin kun soitit että Isä tuli lauvantaina ja eilen siinä autossa läksivät Kotkaan, mikä tulee sieltä postiauto 1/2 kymmenen, sitte tulee toista kolme miestä taas kolmeksi päiväksi. Kyllähän tämä on aikaa mutta olkoon jos ei tule mitään pahempaa. Olavi kirjoitti, että jos meijän Saari tulis tyhjennettäväksi niin hekin muka pääsis siihen hommaan kun saavat tieton täältä. Isä näytti kyllä siltä että vaan oottais niinkun se pahempi tulis, minullakin on vähän toivoa kyllä että tästä muuten selvetään vaikka ei tässä tiejä mitä oottaa. Saima on tässä meitin permannolla, minä vähän luotin häneen kun hän on niitä maailman rauhallisempia ihmisiä että ehkä minäkin paremmin jaksan mutta hän on ihan piloilla hermoistaan, ehkä joskus paljon enemmän kuin minä, ihme kyllä sellainen jolla on ollut rauhallinen mieli. Täti ja Isä laitto tähän Ration ylös ja sitä kun ei taho jaksaa kuulla, kyllä tietoa haluais mutta ennen kysyy joltaan toiselta mitä uutiset kertoi ennenkuin itse kuuntelee, se kuuluttajan ääni tekee jo sydänalan kipeäksi kun kiertäävät auki sen värkin niin kun kirjotin Saima enempi vielä kun minä, ei syö eikä juo kun vielä kuulee joltain erikoisempaa. Saithan sen kirjeen missä oli se resepti jota pyysit. Tässä Isä ajatteli että hän soittaa Auran tänne kun minun tulee väliin sellanen huono olo, että vaan tärisyttää ettei kykene minään, kun on Tapiokin kattottava, mutta sitte taas kun hän läksi niin tuumattiin että kirjottaa Auralle että hän siellä jos vaikka kääris jotaan jos on aikaa heillä siellä, ei se mitään jos kaikki tulee tuotavaksi niin siellä kokoamista on, ei kyllä tietä muuta kun tänään sitä huomenna tätä.
    Nyt jatkan lyijykynäl, Saima otti toisen ja alkas kirjottaa, Tapio kirjoitti Erkil illal, minä sitte jatkan kun tässä saan tämän kirjotettuu, nyt taitaa loppua taas nämä asiat, älä kellään muille puhu mitä kirjotan, ehkä hyvin menee taas tällä kertaa, en minä sentään usko vaikka sinä puhelimessa sanoit ettei siitä mitään tule, tietysti sanoit niin päin, se on se.
    Oiva tulee tänään Suursaaresta, se läksi jo toissapäivänä mutta kone meni rikki ja lähtee tänä aamuna sieltä jos ei ole kova tuuli.
    Terveisiä kaikille sinne ja Jumalan haltuun. Terveisiä Tätiltä ja Enolaisilta.
    Äiti ja Tapio"
Erkin kirje on kirjoitettu samana päivänä. Tulevan ennakointi asettui helposti omien toiveiden mukaiseksi. Toisaalta toiveiden vastaisesti Erkki uskoo, että Suursaari tullaan luovuttamaan Neuvostoliitolle.

"R.T 2/8 15.11.39.

Rakas Aini

Terveiseni taas täältä kaukaa, en ole saanut kirjettä sinulta pitkään aikaa, joten aion nyt itse vähän kirjoittaa. Ei äiti eikä isäkään ole nyt lähiaikoina kirjoittanut, vaikka olen vastannut heidän viime kirjeisiinsä. Kun kenttäposti on vähän hitaanlainen, niin arvaan kyllä, että eivät kirjeet tule yhtä nopeasti kuin ennen.
    Miten voit ja kuinka elämä siellä jatkuu? Onko töitä paljon ja mitä siellä arvellaan tilanteesta nyt, kun neuvottelut ovat keskeytyneet? Itse en usko, että sota on ovella, sillä epäilen vähän sitä, että ryssä uskaltaisi hyökätä. Ehkä ukko Stalin pelkää omaa asemaansa ja pitää näppinsä erillään. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hermosotaa tulee jatkumaan, johan nyt on alussa kuudes viikko. Toivon tämän kuitenkin loppuvan jo jouluksi, että saisi taas lomiakin. Pääsisi vaikka niin lyhyelle lomalle, että ehtisi vaikka vain pistäytyä siellä. Eihän Aurankaan koulu ole kai alkanut vielä ja hän tietenkin saaressa reserviläisten mukana.
    Mitä muuten Äiti ja Tapio siellä hommailevat. Onko äiti jo ehtinyt tottua tähän, vai onko hän vielä yhtä peloissaan. Hän oli tietysti iloissaan saadessaan olla luonasi. Onhan siellä Loviisassakin tuttuja jos minkä verran, siellähän ovat Laina täti ja Olavin äitikin. Onhan se heille rattoisampaa, kun saavat olla kaikki yhdessä. Siellä kai enokin on. Sain äidin kirjeestä sen käsityksen, että eno on vähän kovemmin taas sairastellut. Mitä Laineen äiti ajattelee tästä  ajasta, kovasti huolissaan, vai  kuinka, onko äiti mitään kertonut. Hän tietysti kovasti kaipaa saareen, jonka me nyt melko varmasti menetämme.
     Itsestäni ei ole mitään erikoisempaa mainittavaa. Elämä on yhtä hiljaista hyörinää, melkein kuin rauhan aikana, hiukan on tietysti muuttunut, mutta hyvin vähän. En enää osaa mitenkään erikoisesti suhtautua tilanteeseen. Tähän on tottunut ja tuntuu kuin jokapäiväiseltä toiminnalta sotaväessä. Tämä R.T. 2/8 on yksi pieni osa, jossa meidän velvollisuuteemme on suojata rannikkoamme yllätyksiltä. Velvollisuutemme on tämä ja tänä aikana ei yhdenkään suomalaisen tule tinkiä velvollisuuksiensa täyttämisen suhteen. Tämä maa on meidän ja ainoastaan meidän ruumiittemme yli käy vainolaisen tie edelleen. Näinhän esi-isämme ovat tehneet ja nyt on ehkä meidän vuoromme. Saa nyt sitten nähdä!
    Sain Urpolta tässä eräänä päivänä kirjeen ja hän kertoi vähän yhtä ja toista elämästä Kotkasta. Hän kertoi koulun lopettamisesta ja opettajien suhtautumisesta siihen. Vanhat tantat kuulemma aivan itkivät ja reksi puhui kuten tavallisesti maastamme jota jokaisen suomalaisen on puolustettava viimeiseen saakka j.n.e.
    Olen kirjoittanut tämän kirjeeni siinä kolmen ja neljän välillä yöllä päivystäjänä ollessani, joten tämä voi olla vähän sekainen ja virheellinen kun nukuttaa niin vietävästi. Toivottavasti saat selvän!
    Rakkaimmat terveiseni sinulle, Ailille ja Laina tädille. Kiitä myöskin paketista. Olavi lähettää myös terveisensä! Kuulemiin ja pikaisiin näkemiin! Erkki!  Os. R.T. 2/8 Kenttäpostikonttori 7."

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Samana päivänä Moskovan radio ilmoitti SKP:n perustaneen Suomen kansanhallituksen. Seuraavana päivänä julkaistiin hallituksen kokoonpano, jossa puheenjohtajana ja ulkoministerinä oli Otto Wille Kuusinen. Neuvostoliitto ilmoitti solmineensa diplomaattisuhteet Kuusisen hallitukseen Terijoen kaupungissa. Avunantosopimuskin allekirjoitettiin.

Suursaarella olevat siviilit ja lotat kuljetettiin heti 30.11. saarelta pois: Aura Esko on poistunut saarelta viimeistään silloin. Eri puolelle saarta jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan noin viisikymmenmiehinen vartioryhmä, jota johti vänrikki Jorma Sipari. Ryhmällä ei varsinaisesti ollut toimintastrategiaa sodan varalta. Saaren puolustaminen tällä miehistöllä ja aseistuksella olisi ollut mahdotonta; Suursaarihan oli Tarton rauhassa demilitarisoitu.

Venäläiset aloittivat saaren pommituksen aamulla 1.12. Päivän mittaan suuri osa Suursaaren ja Kiiskinkylän taloista tuhoutui ja syttyi tuleen. Saarta kiersi myös mereltä kymmenen hävittäjäluokan risteilijää, joista saarta iltapäivällä tulitettiin. Maihin venäläiset nousivat pieneveneillä Kiiskinkylässä suomalaisia kohtaamatta. Samana iltana joukot kuitenkin palasivat laivoihinsa takaisin: venäläisillä ei selvästikään ollut ollut käsitystä suomalaisten puolustusarsenaalista saarella, kylmä yökin saarella olisi ollut edessä.

Valtaosa suomalaisista lähti saarelta illalla 1.12, ja viimeiset seuraavana aamuna. Osalla oli käytössä moottoriveneitä, osalla soutuveneitä ja lauttoja. Suunnistuksessa auttoi palava Suursaari. Soutuveneellä matka Kaunissaareen tai Rankkiin kesti seitsemän tuntia. Venläiset pommittivat saarta vielä kaksi päivää tietämättä suomalaisten lähdöstä. Joulukuun kolmantena maihin nousi Niilo Lappalaisen mukaan 1500 venäläistä sotilasta (Kriget om Finska viken, 1987). Myöhemmin neuvostopropagandassa ylistettiin saaren vaikeaa ja sankarillista valtausta.

Talvisodan aikana suomalaiset koneet lensivät tiedustelulentoja Suursaaren ympäristössä ja myös pommittivat aika ajoin saarta. Helmikuussa ja maaliskuun alussa venäläinen jalkaväki yritti jäitä myöten edetä pohjoiseen. Maaliskuun 4. se eteni kuuden kilometrin pituisena kolonnana kohti Haapasaarta. Suomalainen tykistö Kirkonmaalta ja Rankista kykeni kuitenkin hajottamaan jään ja joukot, ja venäläiset palasivat saarelle takaisin. Lappalaisen mukaan jäälle jääneitä vainajia olisi ollut noin 800.

Kirjesensuurin merkki kirjekuoressa
Erkin kirje on joulukuun kolmannelta. Kuoressa on merkki sodan myötä aloitetusta kirjesensuurista. Kirjeessä hyökkäyksen nostattama kansallistunne ja puolustustahto työntää nuorukaisen mielessä tieltään sodan tappotyön todellisen luonteen.

"R.T.2/4   3.12.39.

Rakas siskoni

Terveinen taas pitkästä aikaa. Onhan kulunut jo monta päivää kun viimeksi sinulle kirjeen skrivasin. Nyt on siis tilanne aivan toinen kuin viikko sitten. Sota syttyi siis kumminkin. Ikävää se on teidän suhteen, kun ryssän lurjukset ovast innostuneet pommittamaan siviiliväestöä. Onhan Helsinkiäkin jo pommitettu. Miltä tuntui kun pommit räjähtelivät, meille se olisi ihanaa musiikkia. Kuitenkin on nyt niin ikävästi, että ollessamme täällä alokaspatterilla, emme tiedä sodasta juuri mitään. Kaksi kertaa ovat ryssät vain menneet sivuitse.
    Pelkään vain teidän puolestanne, sillä teillä ei ole mitään suojaa, kun taas tämä alokaskomppania on ryssiltä aivan suojassa. Onhan se toiselta puolen kunnia-asia meille kouluttaa näistä alokkaista miehiä, jotka pystyvät jatkamaan siitä, mihin me lopetamme. Sotahan voi jatkua ties kuinka kauan, jos yhtä hyvin kestämme, kun tähänkin saakka. Olethan kuullut radiossa, että täällä rajalla tuhotaan ryssiä komppanioittain, eikä vain yksitellen. Arvaat kai mitä se merkitsee. Täällä kaikki pojat tahtoisivat olla mukana, mutta kun ei niin ei. Kuulit kai myös, että rannikkotykistömme ampui ryssien uusimman ja parhaimman taisteluristeilijän taistelukyvyttömäksi. Sillä tavalla vain, ei perään yhtään, kyllä  tästä vielä selvitään. [Erkki tarkoittanee risteilijä Kirovia, joka sai osumia Russarössä ja joutui palaamaan vaurioituneena Liepajaan.]
    Myöhäiset kiitokseni siitä ihanasta paketista, en muistanut kiittää Hilkkaa, mutta sano sinä hänelle parhaimmat kiitokseni!
    Tänne kämppäänne tuli juuri pari alokasta haitarien ja mandoliinien kanssa huvittamaan herroja ryhmänjohtajia. Meillä on sellainen kodikas 6 hengen kämppä. Aika kuluu nopeasti alokkaita kouluttaessa ja kentällä rähjätessä. Sodasta emme tiedä muuten kuin radion kautta.
    Olimme eräänä päivänä eräällä linnakkeella käymässä, saimme siellä tulikasteemme, jos niin voi sanoa. Ryssän koneita oli näkyvissä ja maa ja ilma vapisivat räjäytyksistä. Näimme ryssän pommikoneen syöksyvän alas veteen, se huusi ja ulvoi tullessaan kuin Rivin sumusireeni, me vain hurrasimme kun rantapyssy jyllää. Itse Olavin kanssa ammuimme niin, että kiväärin piippu oli melkein tulikuuma. Se oli jotain ihanaa, ei siinä tuntemut pelkoa eikä muuta, siitä suorastaan nautti, kun lentokone syöksyi ulvoen alas.
    Nyt elämme jälleen rauhassa alokkaiden keskuudessa, emme tiedä juuri mitään muusta maailmasta. Toivoni on ainoastaan päästä rintamalle niin pian kuin mahdollista. Taistelu kutsuu, isänmaa odottaa, että sen pojat täyttävät velvollisuutensa. Ei armoa anneta, eikä pyydetä, eikö niin. Pidä sinäkin peukaloa pystyssä, että pääsisin tulipattereilla taisteluun, johon koko sydämeni minua kutsuu.
    Olkaa rakkaat siskot lujia ja uskokaa oikeuden voittoon nyt ja aina, vahvistakaa ja lohduttakaa isää ja äitiä, luokaa heihin luja usko. Tapiohan jatkaa minun töitäni, jos isänmaani ja kansani vaatii minunkin henkeni. Kirjoita pian ja kuulemiin siis. Teitä muistaen ja jälleennäkemistä toivoen.
    Teidän veljenne Erkki.

Kirjoitin Hilkalle samaan aikaan kuin sinullekin. Onko hän kertonut mitään minusta ja - - - ymmärrät kai itsekin. Oletko ehkä Aarren suhteen levoton, tunnet varmasati samaa häntä kohtaan kuin minä teitä ja Hilkkaa kohtaan, vaikka en ole hänelle mitään kirjoittanut, toisin sanoen en ole uskaltanut.
    Äidille kirjoitan huomenna, kirjoita hänelle ja sano että voi hyvin."
Aini sai Siinalta kortin joulun alla 20.12. Kimonkylästä, kolmisenkymmentä kilometria Loviisasta pohjoiseen. Ehkä Kimonkylässä oli Eskojen sukulaisia. Ehkä viranomaiset osoittivat uusia tiloja pakolaisille. Myös Aura oli nyt majoittunut Siinan ja Tapion kanssa.

"Kimonkylä  20.12.39

Rakas Aini

Terveisiä täältä, kuule kyllä ne korit tuli ja myö ollaan laitettu Erkille paketti ja kirjotettu, minä sain kirjeen  joka oli  4.pv. kirjoitettu ja nyt taas lähetetään kortti, hän on vielä alokkaita komentamassa. Saikohan se Hilkka sen minun kirjeen, sanoko hän, olen isällekin lähettänyt 2 pakettia  sukkia ja vilttisaappaat  ja paitoja ja alushousut y.m. Kuule jos pääset sieltä niin tule tänne vaan se on mahotonta että mennä sinne missä Isä on, siellä on vaan joku mies, ja isä toivo, että hän ehkä pääsee käymään kun täällä jäätyy. Nyt tässä tätit on siinä toisessa talossa ja me tuumattiin että jos oltas tässä entisessä huoneessa kun on niin paljon kaartii. Niin sano Ailille paljo terveisiä ja Hilkalle, saa sitte nähä mikä tästä tulee, uskaltaako sieltä kulkea vai ei, koeta olla varovainen Aini. Äiti, Aura ja Tapio."
Vuoden viimeinen säilynyt kirje on Erkin kirjoittama. Koulutusyksikkön aluetta oli pommitettu, ja ilmatorjuntakaluston puuttumisen vuoksi koko alokaspatteri siirrettiin kauemmas rintamalta Viipurinlahden yli Säkkijärvelle. Siellä miehet olivat majoittuneet kylän taloihin.

"R.T. 2/12   25.12.39.

 Rakas Aini!

Terveiseni jälleen täältä R.T, 2/12:sta. Kuten huomaat on osoitteeni jälleen vaihtunut. Tämä tapahtui juuri jouluaattona, äkkiä kuten kaikki siirrot tähän aikaan. Olen nyt jälleen kauempana rintamalta, en tiedä kuinka kauas tässä vielä siirrytään,Säkkijärven kirkonkylä kirkontornista kuvattuna, 1930-luku. Kuva: Museovirasto aika sitten näyttää. Elämä on yhtä rauhallista ja kaikki ennallaan. Aika kuluu ja ehkä jo 3 tai 4 viikon kuluttua olen siellä. Toivon ainakin parhainta, mutta en sitten tiedä, kuinka käy.
    Ehkä olet jo lähettänyt kirjeen minulle R.T. 2/4:jään. Kyllä se tapaa minut, samoin kuin pakettisikin, jota en ole vielä saanut. Kirjoitan samalla Äidille kirjeen ja ilmoitan hänelle uuden osoitteen. Jos viitsit olla niin ystävällinen ja soittaa Hilkalle ja sanoa hänelle uuden osoitteeni, kirjoitan hänelle myöhemmin.
    Isä on kai vielä K-saaressa vai onko hän jo muuttanut, antakaa ensi tilassa tieto. Muuten, miten teiltä sujui joulu. Ainakin joulupäivänä taisivat ryssät häiritä rauhaanne, täällä ainakin huomasin niitä olevan runsaasti liikkeellä. [Neuvostoliitto pommitti 25.12 hyvän lentosään avittamana Helsingin lisäksi mm. Turkua, Tamperetta ja Viipuria.] Joulu täällä meillä oli rauhallinen ja melkein voin sanoa, joulu tuntui joululle. Saimme jouluruokia ja joulupaketin. Juhlatunnelma oli korkealla ja muutenkin oli aika hauskaa. Ei tietenkään tuntunut niin rauhalliselta ja hyvältä kuin teidän luonanne, mutta onhan kerran vietetty tällainenkin joulu. Toivon, että tekin sentään nautitte joulusta samoin kuin ennenkin.
    Toivotan teille vielä kerran rauhallista joulua ja onnea vuodelle 1940.
    Voi hyvin ja sano terveiseni kaikille tutuille, hyvin voidaan ja kyetään rohkeasti tappelemaankin, jos tarve vaatii.
    Kuulemiin!
    Sinua muistaen veljesi.
    Os. R.T. 2/12 Lehtola"


6. "On niin mukavaa kun on hyviä ihmisiä."



Siina kirjoittaa kortin Ainille tammikuun seitsemäntenä.

"Kimonkylä 7.1.40
  
 Rakas Aini.

Terveisiä täältä, kyllä täällä pakkaset haittaa, ei oikeen millään taho tareta, mutta hyvä näinkin, ei täällä sen enempää ole mitään kuulunut, nyt taas isä lähtee keskiviikkona, sitte jää tyhjää kyllä ja ikävää sinne saakka, ei tiejä koska pääsee uudelleen, jos pysyy terveenä, nyt hän sano tuntevansa hyvin voivaksi. Erkiltä tuli kirje minulle, hän on toisessa paikassa kirjoitti hän, sinulle lähetti kirjeen ja kertoi siitä, että Molo muni sinnekin missä he ovat, sitte oli siinä toiveessa, että 20 pv.I pääsee sinne Helsinki, saa sitte nähä, minä pyysin, että jos mahollista niin kävis meitä kattomas, lähetettiin hänelle paketti ja kirje, saa sitte nähä kerkiääkö sinne vai ei, jos taas muutto tulee, saa nähä päivä kerrallaan miten menee. Neulomme sukkia taas sotilaille, minulla on kolmannet alulla ja Aura neuloo yhet ettei pakkaset häiritte jalkoja. Lähetän tässä sinulle Erkin osotteen, jos sinun kirjeesi ei tulis perille. R.T. 2/12 Lehtola Kenttäpostikonttori 7.
    Hyvää vointia ja terveisiä Hilkalle, Ailille ja muille tutuille toivoo Äiti."
Satamakatu 4, seinässä Maakauppiaitten lyhyttavara Oy:n kyltti. Kuva: Eric Sundström, 1920.  Helsingin kaupunginmuseo.
15. tammikuuta saapuu Ainille kirje Toivolta. Osoitteeksi on merkitty "Maakauppiaitten Oy, Satamakatu 4".

 "Kaunissaari 15-1-40
  
 Rakas Aini!

Nyt olen taasen täällä samoissa hommissa. Tulin tänne lauantaina, sain olla Kotkassa 3 yötä kun oli huono pääsy, mutta sitte voitiin tulla hevosella, minähän läksin sieltä keskiviikkona. Tänään on täällä kova pakkanen. En tiedä miten siellä Kimonkylässä tarkenevat, kun silloin oli niin kylmää, että henki tuntui yhtenään vaikka puita paloi yhtenään. Sai äiti kirjeen Erkiltä, hän oli muuttanut toiseen paikkaan, hän kirjoitti että sinulle myöskin lähetti kirjeen, jossa selosti sitä Molotohvin munimista, jos olet saanut hänen kirjeensä, niin selosta minullekin sitä Molotohvin munimista, hän ajatteli, että voi olla mahdollista, että hän joutuu sinne Helsinkiin, siinä 20 päivän tienoilla. Minä en nyt osaa hänelle kirjottaa sen muuton takia, kirjeet kun viipyvät. Molotohvi kävi taasen siellä teitäkin hätyyttämässä, kuinka se siellä riehui, olitteko vaarassa? Minä kun tulin Loviisaan, sai samassa mennä suojahautaan, samoin vähän ennen lähtöä ja sitte taasen Kotkassa sai tämän tästä olla suojassa kerran yölläkin parin tunnnin ajan. En osaa täältä mitään erikoista kirjottaa, jos ei tällaisessa paikassa olekaan. Jos et viitsi maksaa postimaksua niin voit kirjoittaa kenttäpostissa ja on se näin. M.voimat 2 A K.P.K. 16.
    Sanokaa terveiset kaikille tunnetuille jos satut tapaamaan.
    Toivon menestystä sinulle näin Molotohvin aikana.
    Hyvästi. T.Esko."



Seuraavakin kirje on Toivolta, edelleen Kaunissaarelta. Erkki on aloittanut reserviupseerikurssin Merisotakoulussa Suomenlinnassa. Käyttötarvikkeiden ja elintarpeiden pula alkaa tuntua.

"Merivoimat 2a KPK16      31.1.40

Sain kirjeesi josta paljon kiitoksia. Minustakin tuntuu niin kuin olisi Erkki tullut minunkin lähelle kun hän tuli sinne, onha se hyvä että pääsi lepäilemään kun ei ole lomaakaan saanut, kyllä minä tunnen nykyään senkin asian. Täällä on elämä ennallaan, on minulla sentään nykyään nuhaa ja yskää mutta kyllä kai se pian menee ohi. Kaupasta on tavara loppunut, tupakatkin, että on oltu vähän puutteessa, eikä ne enään hanki uutta tavaraa, saa nähdä mitä tästä tulemme tekemään, Merisotakoulu, päärakennus. Kuva: Volker von Bonin, 1956.jos sinä voit niin lähetä vähän sakariinia, että saamme teen makeaksi sillä me keitetään iltasilla teetä omassa pömpelissämme, muuten tahtoo käydä se iltapuoli pitkäksi. Kirjotit että Erkki on huolissaan minun puolestani, hän kyllä nämä asiat tuntee. Äiti kirjoitti, että hän voi lähettää vähän rahaa jos sulla ei ole, voithan sinä hänelle siitä kirjoittaa. Lomaa minä en saa nykyään vaikka se olisi hyvin toivottua että pääsis sinne missä äiti on ja sitte voisi Erkkikin pistäytyä mutta kun ei voi mitä sille mahtaa. Kyllä me käytään iltaisin aina kanttiinissa ettei se unohtuisi se hyvä kahvin maku, ei se ole kallista ja on se jotain vaihtelua sekin, olisihan sekin vaihtelua, jos se kanttiini olisi auki päivällä niin pistäisi sisään ja ostaisi vaikka lasin maitoa. Nyt on taasen hyvin pakkasta ja niin se on siellä maallakin, että kuinka tarkenevat. Oletko saanut kuulla Porkan tätistä, ovatko ne kaikki siellä Joutsassa vai onko Laina ehkä tullut sinne, vaikka eihän hänellä siellä mitään hommaa olisikaan, jos joskus tarvitsisi kirjoittaa sinne, sanohan terveisiä. Minä tarvitsisin myös partavaahtoketta niin että joskus jos tulee tilaisuus sinulle niin lähettäisit. Me tilattiin voita joka mies, saahan sitä vissiin maalta missä on kauppoja.
    Terveisiä sinulle ja Erkille toivon kaikesta sydämestäni!
    Teitä aina muistaen. Isä."


Auran kirje on helmikuulta. Toivo oli kuin olikin helmikuussa päässyt lomalle, ja Erkkikin oli käynyt Helsingistä. Auran kirjeen kuori oli mennyt ilmeisesti Erkin mukana Helsinkiin, koska siinä ei ole postileimoja. Saajaksi on kirjoitettu "Tuulikki Esko".

            "Kimonkylä 21. II -40
  Sisko hyvä!

Monet terveisemme teille sinne. Jaksamme taas melko hyvin, täti on ollut vähän lentsussa. Olemme rystäneet isää, hän lähtee huomen aamulla. Leivomme ja lähetämme sinullekin vähän nimipäiviä [22.2. oli Tuulikin nimipäivä: se oli Ainin toinen etunimi]. Kyllä oli kiva kun Erkki kävi, vaikka ei ollut kuin käväs vaan. Ei se poika paljo muuttunut ollu kun hiukan laihempi.
    Olemme ajatelleet mennä käymään Ruotsinkylään kun on vähän mukavampi ilma. Menemme vaikka vähän tuuleentumaan. Erkki kai kertoi, että me saatiin Toinilta paketti. Minä sain eri nätin hiihtolakin valkosen ja äiti sellaisen kivan söpölakin, se on eri söötti sen päässä. Olin se kivaa, että joku muistaa lähettää jotain. Oletko saanut kirjeitä keltään sotapojilta tai meripojilta. Kuule, jos lähetät joskus jotain lähettäisit minun siffonki huivin ja kamomilla teetä, sitä saa kemikali kaupoista.
    En osaa mitään enempää sillä täällä sitä istutaan ja tuhnataan vaan.
    Terveiseni kaikille sinne ja hyvää vointia, Aura."
Siina jatkaa samalla paperilla.

"Terveisiä täältä, täällä sitä vielä ollaan, isä lähtee taas huomenaamuna ja myö päätettiin lähteä Ruotsinkylään käymään, ollaan siellä vaikka yötäkin kunhan jossaan kuluu. Kyllä nyt saa olla varma, että Oskar ei enää tule paremmaksi, täti sano, että kyllä se nyt loppuunpäin on, eikä ihme, ikänsä ollu vuoteessa, hyvin vähän muuten.
    Lähetetään tässä pullaa ja sitte vähä rahaa että saatte kahvia ja tässä Erkin sukat, anna sitte vaikka puhtaat jalkaan kun käy sinun luonasi. Hyvää jatkoa ja Jumalan haltuun, Aini ja Erkki, toivoo äiti, Isältä terveiset."
Maaliskuun alkupäivinä Aini saa kirjeen isältään.

 "M.voimat 2a K.P.K. 16   1/3 -40
  
 Rakas Aini!

Miten sinun rauhaasi sopii, en voi mitään täältä rintamalta mainita niin kuin itsekin tiedät mutta jonkun raamun voi aina kirjoittaa ja kysellä sieltä kuulumisia. Silloin kun olin lomalla niin äiti sano, että sinun on etsittävä toinen asunto, jokos olet saanut? Oli se hyvin mukavaa kun Erkki pääsi sinne samalla ajalla, vaikka minä olin sairaana melkein koko loma ajan. Onkohan Erkki vielä siellä vai joko on täytynyt lähteä, ei hän enään sinne vanhaan paikkaan voi mennä. Onko Porkan Laina kirjottanut,  jos joskus kirjotat sinne niin sano terveisiä täältä meririntamalta, eihän ryssä kovin kaukana ole meistä. Minä kai olen ensiviikon poissa täältä mutta osote on edelleen sama. Onko teillä ollut paljo töitä ja onko useasti pitänyt mennä pommisuojaan, voithan sanoa terveisiä Järviselle, vai onkohan hänkin rintamalla. Tähän asti on täällä ollut melko rauhallista mutta voi hyvinkin että olemme ryssäin kanssa tekemisissä jokin aika. En ole saanut tietää Oskarista mitään, hän kun oli hyvin sairas kun minä läksin sieltä minun meininki ei hän enään siitä parane. Onko Hilkka siellä toimessaan? Onko Kautto kirjoittanut sieltä rintamalta? Täällä on useita Suursaaren poikia molemmista kylistä.
    Toivon korkeimman varjelusta sinulle ja muillekin sinne. Hyvästi toivottovasti näkemiinkin. Isä "
Siinan postikortti on lähetetty kolme päivää myöhemmin. Tämäkin kortin osoitteeksi - kuten kaikkien vuoden 1940 alusta postitettujen kirjeitten osoitteeksi - on kirjoitettu Satamakatu 4.

"Kimonkylä 4.3.40

Rakas Aini

Olen väsyksiin asti oottanut kirjettä Erkiltä ja sinulta, nyt tänään rupesin kirjottamaan, kuule saimme aika kasan vaatteita ynnä muuta, Toinin äiti laitto ison pahvilootan meille ootin että vaikka tulisit lauvantaina tänne, täällä sinullekin joku sopiva puku, ihan hävettää kun niin paljo kaikkii yhtä ja toista, nyt tuli kirje Toinilta hän kirjoitti he lähetti Isälle ja Erkillekin paketin, ei tietä mitä lähettivät, me saimme paitoja ja housuja y.m. kaikkia sitte Toinin äiti kirjotti että jos me jotaan tarvimme niin kirjottakaa heille he kyllä lähettää, eikös ole hyviä ihmisiä, he on antaneet kaikki vaatteet jo evakuoituille. Laina täti vei Oskarin Elimäen sairaalaan, nyt eilen läksivät kaikki kattomaan ja sitte hakee Toukon Ruotsinkylästä pois. Mekin oltiin viime viikolla Ruots. Ky. ja Kunink. kyläs 4 päivää. Siellä näki paljon S.saarelaisii, mitä Erkil kuuluu, oletko saanut Isält kirjettä. Hyvää rauhaa ja Jumalan haltuun rakkaat lapset. Erkille sinun kauttasi terveisiä. Äiti."
Neljä päivää myöhermmin Siina kirjoittaa uuden kirjeen. Siina seuraa tiiviisti Oskar Suomalaisen kuntoa. Oskar ja Laina (os. Esko) Suomalaisen pojat Timo (synt. 1928) ja Tuomo (synt. 1931) valmistuivat myöhemmin arkkitehdeiksi. He suunnittelivat 1960-luvulla Helsinkiin Temppeliaukion kirkon (Kuva: Jokinen Martti, 1969, Museovirasto). Maila Mehtälän mukaan "kadotetun kotisaaren läsnäolo on aistittavissa Temppeliaukiolla kalliokukkulan kunnioittamisena yhtenä jykevänä kokonaisuutena". Kolmas lapsi, tytär Saara Peltola (os. Suomalainen) kirjoitti 1961 julkaistun kirjan "Suursaari menneinä aikoina". Timo, Tuomo ja Saara olivat siis Ainin, Erkin, Auran ja Tapion serkkuja.

Kimonkylän keskustaa postikortissa 1958. Siina kertoo osoitteekseen Kausala, Kimonkylä; etualalla keskellä on osuuskauppa, jossa valtatie 6 ja Kausalantie risteävät.."Kimonkylä 8.3.40.

Rakas Aini

Terveisiä täältä, sain eilen kirjeesi, Tapion kortti ja Auran tuli kaikki yhtäaikaa ja isän kirje oli kirjotettu 29.2. tuli myös, minä kyllä sinulle jo lähetin kortin kun ootin etkä kirjottanut, Isä ja sano ettei Aini ole kirjottanut, hänkin huolis tietoa kun siellä yksin on rintamalla, kysyi onko Erkki vielä siellä, ei Erkkikään ole isälle kirjottannu, täytyy teitin kirjottaa vaikka vähemmin niin sekin on mukava, jos sieltä voi niin ehkä pistät taas tännekin, tässä tulee tietysti samoja asioita kun siinä kortissakin  mutta päätin kuitenkin kirjottaa kun tässä vielä ollaan. Kyllä sinulle paketti lähti täältä 22.2., sillon leivottiin, pantiin siihen pulla ja yhtä ja toista, siinä 50 mk rahaakin, pistin sen että saatte Erkinkaan juoda kahvit, olis paha jos joutuu hukkaan näistä pienistä rahoista ja Erkille kahet sukat mitä muistan, ehkä sentään olet saannu, kirjota sitte. Niinkun kirjotin saimme Vaasasta aika ruuhkan vaatteita ja yhtä ja toista pientä. Toinin äiti kirjotti että jos tarvimme jotaan niin he lähettää, onko Erkki saannu sieltä paketin. Toini kirjotti että he lähetti Isälle ja Erkille paketit kun saivat meiltä osoitteet, on niin mukavaa kun on hyviä ihmisiä jotka sentään muistaa tällaisella ajalla. Pesimme pyykin siellä Lehtisellä, oli paljo lakanoitakin, sitte sinäkin saat puhtainta jos pääset tänne. Vielä ne enot ja täti ovat tässä vaikka ovat hakeneet asuntoa vähä jostaan. Oskar on nyt Elimäen sairaalassa, täti kävi Joukonkaan kattomas ja oli Ruotsin kyläs 7 päivää, eilen tulivat, sanoi ettei lääkäri osaa vielä sanoa mitään, saa nähä sitte miten selvenee. Kun tämä posti tahtoo viipyä niin kirjotan tähän että jos mahtollista niin toisit jonkun kaalin taas Enolle, jo ollaan pystys viäl tällä kertaa kyllä mutta Jumala tietää eteenpäin. Tapio oli kaksi päivää Lehtisel sontaa vetämäs, on näes niin villi hevosten perään, ettei mikään muu ole niin mukavaa kun saa itse ohjastaa, kun olin lapsi oli minullakin lapsen mieli. Ei tunnu mikään siltä kun meistä vanhemmista, päivän touhuaa yön nukkuu.
    Aura on täällä koululla ompelemas lumipukuja nyt kaksi päivää peräkkäin ja neulomme ja laitamme yhtä ja toista, tänne tulee pakolaisia Inkeroisista ja sieltä Viipurin puolta, muutamia on jääny tähänkin kylään, se on nyt sellasta kun on mutta Kaikkivaltiaan voimaan turvaten ja luottaen toivomme parasta.
    Ei Aura ole saanut Veikolta pitkään aikaan mitään, ei tietä hänen kohtaloankaan miten on. Kirjotin sinulle että käytiin Ruotsin ja Kuninkaan kyläs, siellä näki paljon toisia ja kuuli yhtä ja toista heitin oloistaan.
    Nyt minä lopetan, pitää kirjottaa isällekin, rakkaat terveiset teille lapset, ehkä vielä saamme olla yhdessä Erkki ja Aini, hyvässä toivossa vaan eletään, Erkille tuhannet terveiset. Äiti. Auralta ja Tapolta myös."
Vihollisuudet päättyivät maaliskuun kolmantenatoista. Suursaari oli yksi rauhanteossa Neuvostoliittoon liitetyistä alueista. Siinan kirje on huhtikuulta. Aura oli palannut takaisin Helsinkiin. Toivo oli vielä Kaunissaaressa.
"Kimonkylä 14.4.40

Rakas Aini ja Allu

Terveisiä täältä kävin tässä vähän kirjottamaan kun täti tuli niin kertoi että siellä on taas sellaista se koulun alku ja asunto mistä aina onkin ollut suurempi huoli, kyllä minä ajattelin että kuinkahan se mahtaa olla sen Laina-tätinkaan, ei niiden sellaisten vanhoin maisteri ihmisinkaan muut tule toimeen ja kun on vielä tottuneet yksin olemaan, yks kevät oltiin siellä niin ei tahtonut olla aikaa ottaa vastaan käymäänkään. Kuule eikö voisi Aura tulla siellä Kapteinskal aikoon haittaisko. Sitte että ei koulussa ole kuin vähän oppilaita, täti kerto että Aurakin meinas että jos pääsee töihin niin heittää sen tänä keväänä, kyllä se minustakin on hyvä että pyrkii töihin, mitä Isä siihen sanoo voit koittaa soittaa hänelle. Toinilta ei vielä ole mitään tullu ehkä sinne pääsis johonkin, kyllä sitä täytyy koittaa, ei Aura täälläkään jaksa olla, vaikka tässä nyt leipää onkin mitä syöjään mutta hyvin ikävää olla ihan jouten, ei tätä taho mikään jaksaa, tässä mätänee elävält. Huomenna taas alkaa uusi viikko eikä minullakaan ole mitään suunnitelmia mitä tekis kun olla vaan. Koittakaa nyt järjestää, onhan teitä siellä puolet meijän perheestä, en osaa oikein toimittaa kun olen täällä asti mutta olis kyllä hyvä ettei häiritsis lopen sitä Lainaa. Kuule Aini, muistui tässä mieleen että jos minä antaisen sen Eevan tehä sen minun hameen siitä kankaasta minkä sinä silloon lähetit, ajattelin että se tulis halvemmaksi kun jos jossain muualla tiettäs, olis kyllä itsellä aikaa tehä mutta kun siitä tulee sellanen pyhä hame niin tietän sen. Jos huomenna tulis Toinilta jotaan ja siinä olis jotain tietoa niin minä vaikka soitan sinulle että sukkelammin saatte tietää ja lähetän sen kirjeenkin heti mutta ne kun viipyy voi olla ettei sieltä mitään tule mutta ehkä. Sinä et tarviikkaan sitä päiväpeitettä kysyin tätilt etteikö meijän laittaneet sitä laukkua niin Timo vastas niin komiast että kuhan päästiin ittekin, minä ajattelin että jaa täytyy tässä vaan ajatella itseään eikä muuta. Tehkää parhaanne mukaan ja voikaa hyvin. Isä pajatti ettei Erkki ole mitään sinne kirjottannu. Hänellä on niin pitkää ollut nyt siellä kun ei hommaa ole mitään. Jumalan haltuun. Äiti, Tapio."

Seuraavassa säilyneessä kirjeessä ollaan jo kesäkuussa. Ainin posti menee edelleen Maakauppiaisiin Satamakadulle. Presidentti Rytin, heti sodan jälkeen asettaman komitean työ siirtoväen asuttamiseksi oli valmistumassa.

"Kimonkylä 2.6.40

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä vielä täältä pyölistä, nyt isä pääsi jo toissapäivänä vapaaksi väestä ja tuli tänne nyt ootetaan sitä millon tulee tänne määräys että saa lähteä Haminaan ehkä tällä viikolla. Miksette ole kirjottannu, tuliko se vaatelaukku perille ja se viimeinen rahalähetys. Onko Auralla vielä syömärahaa y.m. Kuulkaa kun minä olin jo viikon ilman kahvia ja kun isä tuli niin hänellä oli vähän teetä enkä minä välittäny yhtään, join vettä Tapionkaan, olin ihan tyytyväinen, sitte arvaas kun eilen tuli posti ja tuli Ameriikast minulle kahvia, sitte se kahvipussi oli kääritty sellaisen hienon palton tai takin sisään, sitte ommeltu vehnäjauhosäkki, sitte vasta paperi, se oli menny Loviisan Antinkylään, sieltä kierteli tänne, hyvä apaja vai mitä, luulen että Allu saa siitä hyvän kesätakin, se on musta, musta silkkivuori, yksi nappi oli paketisssa menny puoleks, ei siinä ole mitään kaulusta takaan vaan vekit liepeessä, jos olette ilman kahvia niin kirjottakaa, sitte lähetän teille vähän sinnekin. Kyllä täällä nyt on kaunista, tämä mäki on tuomen kukkia ja kukkivia kieloja täynnä mutta vettä ei nävy kun kaivos ja paljus, minä sanoin Tapiol että jos Isä ei nyt pääse sieltä pitkään aikaan pois niin mennään vaikka sinne, ihan kuolee ikävään kun muistaa etenkin ne lauvantai illat ja pyhäaamut, nyt kun isä pääsi tänne, ei ole niin ikävä kun sitte pääsis jo hommaan, olis jotaan järjestämist, sitte rupeis tuntumaan taas kotoiselta kun ruvettas elämään vaikka vuokrahuoneissakin. Kyllä tuntui ikävältä kun luvin Eteläsuomest kun ylioppilaat saivat totistukset ja lakit ja Matti Ahokas myös vaikka häntä ei olekaan, siinä oli että opettajakunta kävi hänen äitinsä kotona, veivät päästö ja ylioppilastotistuksen ja rehtori Soini puhui ja jättivät hänelle kukkia, sitte uudet ylioppilaat myös kävi Matin äidin luona ja jättivät osan ylioppilasruusuistaan hänelle, karvas pala sekin vaikka sitä nyt niin paljon sellasta on tämän talven osaksi. Ajattelin että lähettäisin mielellään hänelle vielä kortin kun hän oli niin tuttu Erkinkaan. [Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet -tietokannassa on yksi talvisodassa kaatunut Matti Ahokas - luultavasti hän ei ole kirjeessä mainittu.]
    Sain Lainatätilt kirjeen viime viikolla, kirjotin hänelle tänään, hän voi hyvin ja lapsetkin on tyytyväisiä, sinne järvelle soututelevat.
    Hyvää kesää sinne ja terveisiä kaikille tutuille meiltä. Äiti ja Isä ja Tapio."

Postikortti on lähetetty parisen viikkoa myöhemmin. Toivo oli yksi niistä luotseista, joille järjestyi virka myös Suursaaresta lähdön jälkeen.

"Kimonkylä 14.6.40

Rakas Aini ja Aura.

Terveisiä täältä, täällä sitä vielä vaan ollaan, että kyllä tämä kuluttaa hermot hukkaan kun on kohta kuukaus kun tuli kirje, että Haminassa on paikka, valtioneuvosto vain päättää, se näyttää siltä, että ei tule mitään valmista niinkun siirtoväen kesken kuuluu tyytymättömyyttä, ei tule valmista, kyllä meitinkin täytyy jo täältä päästä kun 6 kuukautta on jo oltu ja Lokakuussa jo koti heitetty. Ajateltiin että jos nyt viikolla tulis tieto niin ei täältä vielä juhannukseks minään tule menoa, tulkaa tänne vietetään se juhannus vaikka tässä mäellä, ei meillä mitään väliä missä, teitin tietysti täytyy tilata jo alkuviikost liput että sopii, taitaa olla paljon maalle tulijoita. Isä tuli sieltä Kotkasta, ei tavannu Erkkiä, meinas että sitte ostaa sille housut siniset kun hän jutteli kun oli täällä että täytys saaja toiset ettei aina ne samat harmaat. Huomenna on jo viikko kun Enot läksi, ne pääsi Kuutsalon saareen, saivat sieltä asunnon.
    [Käsiala vaihtuu Toivon käsialaksi] Ajattelin että jos sinä sattuisit tapaaman Hilkan, hän voisi ehkä jutella tätilleen, että minulle kun on ehtotettu paikkaa sinne Haminaan niin hänen tätinsä vois jutella ja suositella Tainiolle että tämä asia päätettäisiin minulle onnelliseen loppuun mitä pikemmin, voithan sinä Hilkalle noin vain niinkuin sivumennen ottaa puheeksi. Kyllä tämä odottaminen kysyy hermoja ja voimia.
    Isä riivasi tähän väliin, sitte koitan saaja tämän täys vaikka jotaan, minä sain Lempitätilt kirjeen eilen, hän pajattaa sitä ikävää mitä muutkin. Kyllä sitä olis elänny, kun olis saannu olla siellä kotona. Nyt oli hyvää melkein jokaisella. Nyt ne on siellä Kotkan puolel, isäkin tapas useita siellä käydessään, liekö sen parempaa kun siellä missä talven olivat. Aliisa kuului olleen Haapasaares, hänel on siellä sukulaisii. Niin tulkaa nyt sitten tänne jos voitte niin on meillä vähän jotaan taas, ettei näin yksitoikkoista. Hyvää jatkoa teille ja näkemiin. Äiti, Isä ja Tapo."

Juhannuksen alla Ainille saapuu Erkiltä kirje.

"18.6.40. Kirkonmaa

Rakas Aini!

Hei vaan taas pitkästä aikaa! Taitaa olla jo kokonainen kuukausi, kun viimeksi jutustimme. Aika kuluu ja me sen mukana, eiks´ je. Joo - terve nyt siis taas.
    Mitä sulle nykyään kuuluu, taitaa mennä vanhaa rataa työn touhussa vai kuinka! Onko Helsinki muuttunut, vai seisooko se vielä vanhoilla kulmakivillään. Haluttaisi melkein taas pistäytyä sinnekin päin, mutta eihän ihmisen toiveet aina täyty vai mitä arvelet. Ja vielä pari kysymystä. Miten Aura neitin koulu sujuu, eikö jo kohta lopu? Voisihan hän myöskin silloin tällöin kyhätä mulle piristävän kirjeen tänne Sant´ Helenaamme. Onko Aarre kirjoittanut, missä hän nykyään lienee? Saathan tietysti kesälomankin, missä aiot sen viettää? Nyt vasta tuntuu vähän karvaalta Holman menetys, vaikka siihen on näinä kuukausina jo ehtinyt tottua. Tännehän se näkyy liiankin selvästi, mutta olkoon, sillä uskon lujasti, että ennen tämän vuoden loppua se taas on meidän. Luottakaamme siihen  että oikeus voittaa ja saamme takaisin kotimme vaikka savuavat rauniot - Elökoon Suursaari! Onnemme muistojemme saari, eikö totta, sitähän ei voi mikään koskaan häivyttää mielestämme. Meillähän on sinne siteet,  jotka eivät koskaan katkea, olemmehan eläneet siellä nuoruutemme ja lapsuutemme. Tämä koettelemushan  on meidät vasta opettanut ymmärtämään synnyinseutujen ihanuuden. Nostakaamme rintamme ja sanokaamme: 'Olen meren keskeltä, tyrskyjen kasvattamaa kansaa, joka nousee masennuksestaan ja pyrkii ylöspäin kuten kuohuvan mainingit Lipeäniemen sileillä kallioilla'. Meillähän on aina mielessämme kaipuu, päästä jälleen käymään ankaraa olemassaolon taistelua karulla saarellamme, jossa yksilö ehkä tuntee pienuutensa, mutta saarelaiset, joita yhdistävät lujat siteet, tuntevat iloa selviytyessään kunnialla taistelusta, joka joskus vaatii suuriakin uhrauksia.
    Näen tänne kolme kukkulaa, jotka melkein kuin kutsuen katsovat mantereelle ja jäkkärämännyt kysyvät toisiltaan:  'Missä ovat ne, jotka yhdessä ovat kärsineet talven ja syksyn tuiverrukset?' Ne kysyvät: 'Kuka on tuo vieras, joka uskaltaa loukata niiden ylpeyttä tunkeutumalla heikolla luonteella sinne, missä vaaditaan raudanlujaa kestävyyttä ja teräksistä tarmoa elää ja kehittyä merelliseksi kansaksi!'
     Meidän on saari ja meidän on meri ympärillä, sitähän ei voi vieras muuttaa. Meri kuluttaa heikon ja antaa meille varmasti tilaisuuden palata. Kun näin kerran käy, voi olla että jäkkärämäntymme ja kalliomme ovat unohtaneet meidät, mutta meidäm veremme saaneet jälkeläiset osoittavat, että heihin voi luottaa ja että he pystyvät samaan taisteluun kuin me ennen heitä. Historiahan on suunnaton kuvakirja, josta näkee että kestävämpi tulee aina voittamaan. Meissä asuu itu, joka on saatava puhkeaan ja kasvamaan puuksi joka vastustamattomasti pyrkii ylöspäin vaivoja säästämättä ja vastuksista välittämättä - Saari on vielä meidän, usko tähän rakas sisko!
    Niin täällä olen nytkin saaressa, elämä kulkee taas vanhaa latuaan, päivä seuraa toistaan. Joutelen tässä nuorten sotilaiden koulutusta ja muutahan ei juuri olekaan. Tämä Kirkonmaa on aika kaunis saari, paljon lehtipuita ja niin edelleen.
    Olavi ja Urpo ovat myös täällä, joten känki on taas kasassa. Tuntui melkein ihmeelliseltä tavata taas pitkästä aikaa, täytyi oikein halata. Meitähän yhdistää paljon enempi kuin ystävyys vain, olemmehan veriveljiä. Urpo sai nyt lakkinsa ja minulla oli kunnia olla läsnä. Tilaisuus oli tavallaan vaikuttava, ymmärrettävästi tyyli päinvastainen kuin vuosi sitten. Olavi taas on entisensä, ei juuri muuttunut. Hyvä suuri Ola, ei muutu, vähän saanut upseerimieltä ei muuta.
    Terveiseni teille molemmille, Olalta ja Urpolta samoin.
    Pikaisiin kuulemiin, teidän. Erkki.
    Sanokaa Hilkalle parhaimmat terveiseni ja onnea alkavalle kesälle. Ja teille kaikille ihaninta Juhannusta 'vieraalla maalla'!
    os. Res. ups. kok E. Esko Merivoimat 2 B. K.p.k. 16."
Kirjeestä huokuu monille aikalaisille tyypillinen, juuriltaan ehkäpä "runebergiläinen" kansallistunne, jossa yksilöt eivät pelkästään ole osa ns. "kuviteltua yhteisöä", vaan myös maaperää, peruskalliota, suomalaisuudenkin synnyttänyttä karun armotonta luontoa.



7.
"
Sellaistahan on elämän myrskyissä Eskoseni."




28.6.1940 eduskunta hyväksyi pika-asutuslain. Kesällä 1940 moni luovutettujen alueiden pakolaisperhe löysi jonkinlaisen enemmän tai vähemmän vakituisen kodin. Siina, Toivo ja Tapio asuivat ilmeisesti jo tässä vaiheessa Haminassa, Pitäjänsaarella.

Kesältä 1940 ei Ainille lähetettyjä kirjeitä ole säilynyt.

Haminan tori 1954. Kuva Hamina 300 vuotta -lyhytelokuvasta. Ohjaus: Felix Forsman, KAVI

"Pitäjänsaari 29.9.40.

Rakas Aini ja Allu

Terveisemme, voimme hyvin, ei tänne mitään erikoista kuulu, minun piti vastata siihen Auran kirjeeseen mutta nyt se vasta tulee, kun sinun lomasi jo loppuu, ajateltiin että kyllähän se olis ollu kivaa käyvä täälläkin mutta ei siinä olis levätyksi tullu, että kyllähän se taitaa olla hyvä että olit paikallaan ja laitat vaatteita ja muuta ne paripäivää.
    En tietä oliko Erkki nyt siellä kun hän kävi kaksi viikkoa sitten täällä niin sano, että hän kirjottaa teillle kortin ja he meinaa Olankaan päästä sellaisella vapaalipulla junassa sinne käymään vai oliko se niin myrsky ettei sieltä viitsinny lähteä minään.
    Minä pesin ne nenäliinat, sitte lähetän vaikka postissa, ei se autossakaan paljo halvemmaks tule, Jallu otti 5 mk., sitte kun soitin niin makso 5:50 pikapuhelu. Eihän nyt varmasti lakanoita vielä huoli lähettää, sitte taas vien autoon isomman paketin. Eilen oltiin Tapionkaan toril, niin nähtiin Revon rouva, hänkin oli niin mukava kun tapasi tuttuja, pyysi kovasti heille vaikka hänellä on niin pikkunen asunto niin pitää tulla.
    Hän sano tulleensa tänne että saa pennut kouluun, toinen vanhemmista pojista on sotaväessä, toinen Helsingissä lukemassa. Esko käy Porvoossa ja Hertta ja Kaija täällä, Kaija kävi 5 luokkaa ja nyt meni käsityökouluun, kyllä sitä pesänselvitystä olisi riittänny molemminpuolin mutta sato niin riivatusti, täyty heittää toiseen kertaan, menen joskus käymään kun hän kovin pyysi.
    Nyt tänään on Mikkelin päivä, olin kirkossa, Isäl oli vahti tänään ja nyt tässä pisti Hasu, sano että jos lähettäs karpaloon hänen moottorinkaan niin lähetäänkin jo 5 aikaan jos nyt onnistaa niin lähetän teillekin, sitte se onkin mukavaa tuo kun pääsee metsään, sitte taas päivä kuluu sukkelaan kun ei tässä kotoonkaan sellaista kiirettä ole.
    En ole vielä käynny missään, ei Hasullakaan, en tunne sitä rouvaakaan vielä mutta nyt ensisunnuntaina ajateltiin käskeä kahville kun Isä on siellä syönny ja juonnu silloon kun oli yksin täällä.
    Aura se kirjottaa niin lyhyen kirjeen, ei edes siitä että saatteko sieltä syötävää ja mitä hän syö, täytyy kirjottaa tänne että saa ruokarahaa, kyllä Isä sen antaa kun se kerta kouluun laitto, eilen hän lähetti rahan, sitte pitää siitä kirjottaa mikä aina tulee, nyt on kaikki niin kallista että ei myökään raattita syöjä lihaa, ja kaalii tuojaan lauvantaina pyhäksi, kaali on maksannut 5mk. 1 kilo, nyt eilen sai 4 mk. ja hailit 5 mk kilo mutta tässä saaren rannassa on yksi joka kalastaa ja myy tässä 3:50 kilo ja ne onkin nyt hyviä mutta rasva on tiukalla ja kaikki että ei voi paistella. Joko olette saaneet uudet kortit, siinä niitä on kaiken näkösii, leiväl, maijol ja rasval, Isäl on raskaan työn tekijän kortti, niin minä sanoin että toi on niin pitkä kun permantomatto, kyllä ne hyvin on riittänny, on meillä jälellä paljon ja joskus jää mistiinkin.
    Viime viikolla kirjotin tätille Tiutiseen, Enolaisiil kirjotin ja Laine kirjotti jo tänne, sano että he ovat saaneet nyt vähän kaloja, ei heille mitään erikoista kuulunnu, en muistanut kysyä, että onkohan saaneet öljyä vai ovat pimeässä. Täällä on ehkä valo ilman öljyä, nyt kun sitä ei saa.
    Kysyit että eikö sinne vahtituvalle saisi soittaa mutta ei siellä ole paljo ketään, kun on se vahtipäivä niin silloon välil istuuvat mutta koton enemmän, täällä nääs tietää milloon laivat tulee lastiin, silloon osaa oottaa siellä kun soitetaan että nyt, silloon lähtee ulos, sitte saa lähteä.
   Isä näki Eeliksen siellä Orrekruntissa, sano Hildan olevan töissä ja Kaija siellä lasitehtaalla, ei heilläkään sen erikoisempaa kuulu.
    En nyt muista olenko kaikki kirjottannu mitä olen meinannu tällä kertaa mutta nyt täytyy käyvä maate kun niin varaan mennään mettään, perjantaina oltiin Isänkään ruuhel taas kokoamas puita pitkin rantaa, ei tarvi ostaa kaikkii kun on aikaa ja pääsee paatil soutelemaan, ei täällä vielä ole ostettu yhtään, on niitä mitä sieltä Suulisniemestä tuotiin. Hilkal terveisii, muistakaa sanoa.
    Hyvää vointia ja terveyttä toivoo Äiti, Isä ja Tapo.
    Oletteko Kimon kyläst kuullu mitään, minä olen kaks kertaa ollu Jallun puheil, tuntuu sentään mukaval kun kuulee sieltäkin jotaan kun on niin tuttuja ihmisiä.

1.10.40.  Jatkan tähän vielä koska jäi eilen viemätä postiin, että karpalo reissumme onnistui hyvin, oltiin niin kaukana että 2 tuntia mentiin pienel moottoril , 5 lähettiin aamul ja illal 5 tultiin. Tapio oli täällä yksin koulussa, eilen kävivät hammaslääkärissä koulunpuolesta ja häneltä otettiin neljä mätää hammasta, on hyvä kun nyt saa hoitaa, että tulis vähän paremmat hampaat ettei aina pakottas. Kyllä nyt on jo kylmät, että laitatte vaatteet jo toisenlaiset eikä sellaisii housui ja muita niin kuin teitil oli kesäl, aamu oli niin kylmää vielä meren päällä ettei millään meinannu tareta, paleli jalkoja ja käsiä.
    Kyllä Tapio nyt viihtyy täällä päivä koulussa ja sitte Hasulla on sellanen 9-vuotinen Veijo, senkaan juoksee sitte, eihän kyllä vierasta ketään eikä mitään. Tässä talossa on semmonen pieni 2-vuotias Tetta tyttö, joka käy joskus meitä kattomas, juttelee kovasti ja selvästi, ei meillä muita ole vielä käynykkään kun Hasu ja Penttilä pari kertaa.
    Taas niistä marjoista, lähetän sitte teillekin vähän, sitte joululla viette itse lisää kun tulette, nämä on hyviä säilyttää kun antaa vaan jäätyä vaikka koris, sitte taas keittää. Oli niitä ainakin 25 litraa ja sinne jäi paljon vielä kun lähettiin.
    Voikaa hyvin ja kirjottakaa, tässä Auralla vähän rahaa saa johonkin pikku asiaan. Äiti."

Lokakuinen kortti on Siinalta. Aini täyttää 24 vuotta 28.10, Simon nimipäivänä. Nyt Ainin osoite on Pormestarinrinne 6, Katajanokalla. Onnittelukortti Ainille vuodelta 1940

"27.10.40

Terveisemme ja onnea Simonpäivänä! Ei tänne mitään erikoista kuulu. Eno tässä kävi, eilen meni pois ja tiistaina tulee vielä niijen lankettiin tähen, sitte vievät tänne täytettäväksi ja pääsee huoleta, kyllä niissä on saaneet touhuta, tulleeko sitte mitään, viikolla lähetän paketin, en kerinny oikeen, nyt pesin niitä muutamia, saan sitte vähän kerrallaan, sitte kirjotan tai soitan kun lähetän, en nyt vielä tiejä. Hyvää vointia. Äiti."

Erkki kirjoittaa marraskuussa ja kertoo tunnelmistaan kohta oletetuksi alkavan siviliielämän kynnyksellä. Hän on ollut armeijassa jo miltei 18 kuukautta.

"26.11.40.

Rakas sisko!

Onhan kulunut taas yli kuukausi siitä, kun viimeksi olimme yhdessä, joten ajattelin tässä iltani iloksi vähän riipustaa.
    Mitä sinulle ja Allulle nyt kuuluu? Kuluu elämä tietenkin entiseen tapaan korttien ja pisteiden mukaan, vai mitä. Mitä Aura tykkää koulusta, koska hänen joululomansa alkaa? Joulu tulee taas, ei voi mitään. Millainen se tulee olemaan, sen näyttää tulevaisuus. Ehkä kumminkin hauskempi kuin edellinen, ainakin minulle, sillä tulee vieläkin kylmä kun muistelee viime joulua. Mutta sehän on nyt muisto vain ja joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään. Pian aika kuluu ja poika lähtee siviiliin 1.12.40 neljä aamulla kuten täällä sanotaan, sitten nalli päähän ja solmio kaulaan. Kuule, mua vähän pelottaa tulla siviiliin 18 kk:n erakkoelämän jälkeen. Metsäläistynyt on väkisinkin ja ihmiskammo on suuri, mutta eiköhän tuo tuosta järjesty. Kaikkeenhan tottuu. Koeta nyt hommata minulle sellainen sievoinen paikka, jossa itsensä elättäisi, sillä ei sitä kannata sinne enää lukemaankaan tulla.
    Minä olen kyllä täältä hakenut ylimääräistä upseerivirkaa 1950 mk kk:ssa, mutta en usko että vakanssia löytyy. Ola on muuten tehnyt saman kikan. Saa nyt nähdä kuin poikien käy. Jos ei niin siviilin sitten ja vaikka linnoitustöihin sillä kotia ei viitsi tällaisena aikana jäädä. Olisihan kai parasta, että saisi jatkaa tätä kevääseen, kun tämän kerran on aloittanut, mutta kumminkin mieleni tekee siviiliin, sillä onhan siellä kumminkin oma herransa ja paljon vapaampaa, saa itse määrätä minne menee ja koska. Mutta jos taas niinkin on, että täytyy tännekin muutamaksi kuukaudeksi jäädä, niin ei auta. Raha pois, vaikka mistä, etkö ole samaa mieltä. Hommahan on helppoa ja ei liioin rasita, vähän synkäksi vain vetää nämä pitkät illat, jolloin ei ole muuta työtä kuin sängyssä lojua ja miettiä Olan avustuksella elämän kurjuutta. Antaahan tämän viikon kulua, sitten taas näen, kuinka minun elämäni ja olemiseni järjestyy.
    En ole viitsinyt käydä juuri lomillakaan enää. Joskus vain kaupungilla ja Olavin äidin ja Laina tädin luona. Terveisiä muuten heiltä kaikilta, sekä Lindemanneilta, et usko kuinka Aira neiti on kasvanut, kävin siellä viikko sitten. Ei lomallekaan viitsi mennä, kun palkkakin taas laski 4 mk, sapettaa aika kovasti, mutta sellaistahan on elämän myrskyissä Eskoseni, niinhän sanoi Nummisuutarien Topiaskin. [Kivi taisi kuitenkin kirjoittaa, että "niin muuttuu maailma Eskoni".]
    Joskus elämä hymyilee, joskus se itkee, ehkä nyt meidän osaltamme useammin tekee jälkimmäistä.
    Ensi sunnuntaina, jos pääsen menen kotiin puhumaan isän kanssa hiukan asioita ja järjestelemään tulevaisuutta. Sapettaa melko hyvin, kun minunkin kohdalleni tuli tällainen pysäys ja nyt jos koskaan olisi päästävä eteenpäin.
    Sain tässä eräänä päivänä valtionvarainministeriöltä kirjeen, jossa kerrottiin minun joutuneen varapuheenjohtajaksi omaisuuden arvioimislautakunnassa Suursaaren omaisuutta arvioitaessa. En tiedä, kuinka tässä vielä käy, jos jään tänne.
    Saitko minun pikku pakettini? Kerään juuri lomalle uutta samanlaista pakettia, toivottavasti lähetykseni tuotti teille vähän helpoitusta.
    Kuulemiin, Teidän Erkki.
Uusi k.p.k. osoite: Merivoimat 2 b, Kotka."
Siina on tarttunut kynään joulukuussa. Ilmeisesti Siina ja Tapio olivat vierailleet Helsingissä ja valinneet paluureitin linja-autossa Lahden kautta Haminaan.
"Haminassa, 4.12. 40.
   
Rakas Aini ja Allu.

Terveisiä täältä, ette ole tekään kirjottannu, minä tässä nyt soherran, en taho nähä, mutta ehkä sentään saa selvän. Niin siitä sieltä tulosta, työ vissiin haluatte tietää, että älkää koskaan sieltä kautta tulko sillä sitä ei taho suittaa istua 6 tuntia, ei näkynyt myllymäkiäkään kun oli niin pienenä mutta Mäkelässä oli tuli ja Peltolan tyttö ja poika oli auton luona Kimonkyläs, kello 1/2 10 kun oltiin sisäs koton, Tapio oksenti siellä loppumatkalla ja auto niin täys että tuskin sopi. Siellä oli niin kylmä että kylmäännyin perin pohjin, siellä Lotilassa kun se Jallu heitti ovet auki ja laittoi puita pesään ja juoksentel kun mikäkin ja oikeen kylmää ja kosteaa ilmaa. Tulin sairaaksi heti toisena päivänä kun tultiin, kolmena päivänä oksensin ja sitte pää kipeä ja kova nuha, sattu vielä että Isä lähti reisuun ja tuli tuisku, viipyi siellä 2 päivää ja 2 yötä, Taponkaan vaan lämmiteltiin että minä olin ihan jääs, sitte nousin ja keitin vettä pulloon että lämpenin ja pääsin sängyst ylös, nyt tänään löi äänen maahan, mutta olen tässä silittäny ja mankeloinu vaattei. Isä haki rohtoja, ehkä tästä taas selvitään, siltä ainakin näyttää. Erkkikin jo pääsi pois sieltä sotaväestä mutta sama kyyti kun sillä on aina ollu, nimittäin he olivat pyytäneet itseään väkeen ja sitte lähtivät koti, ennenkun Erkki oli koton jo kauppaan soitettiin että vänrikki Esko soittais Kirkonmaan patteriin, ei me mitään tietetty, kun ei Erkki ollu kirjottannu mitään, sitte hän tuli itse, sanoi että hän on saannu paikan siellä väessä, oli yötä koton, aamul läksi, joku herra läksi taas johonkin ja Erkin hän tahto sitte asioitaan hoitamaan, lupasi sitte pyytää vähän lomaa, että saa olla täällä vähän aikaa, joko Aini kirjottannu Erkil. Täällä kävi Eskot sunnuntaina hakemas pakettii, nillä oli kummallaan paksut pukukankaat ja sitte 1 hieno mustapuku.
    Näimme Eteläsuomest että se Samuli Talsi on kuollu aivokalvontulehtukseen ja siitä meinasin kertoa että se Väinö on kihlois itse Haapasaarest joku ketä sanotaan Rakvatopin tyttäreks kuulemma sen Bertan sisar Eerolan Viljamin muijan.
    Jokos Aarre on lähtenyt Petsamoon, vai koska hän lähtee.
    5.12.40.
Saimme ne kalat. Isä kävi tänä aamuna hakemassa, kiitos vaan, saimme kyllä täälläkin ostaa mutta ei niitä liikaa ole kun liha on tiukassa, syöjään sitte enemmän kalaa ja perunaa, on meillä vielä perunaa. Huomenna on sitte juhlat, teillekin on työstä vapaa ja koulusta, mitä Aura jaksaa, silloon näytti kyllä hyvältä. Tapio oottaa joka päivä niitä pakettii kun Hilkka lupas lähettää ja Järviskä, oletteko nähneet häntä sen jälkeen, ei Hilkalle tarvi mitään sanoa, jos muistaa niin kylhän lähettää, onhan Tapiol aikaa oottaa.
    Kirjoita Aini nyt Erkille, minä sanoin hänelle siitä, mitä me nyt siellä käytiin ja käskin pitää ihan itselleen ettei puhu kellää, sano että hän lähetti sinulle sokeria sinne, minä sanoin että kyllä ne oli saaneet sen.
    Hyvää syksyä ja voikaa hyvin toivoo
    Äiti, Isä ja Tapio. Erkin osoite: Merivoimat 2 b Kotka."
Sitten on Erkin kirje. Uutinen kihlauksesta on tavoittanut Erkin. Aini Esko ja Aarre Naski olivat kihlautuneet. Aarre oli myöskin suursaarelaisia.
"Linnake 9.12.40
   
Rakas Aini!

Minun täytyy nyt jälleen ruveta sepustamaan sinulle kirjettä, koska en ole saanut vastausta kirjeeseeni, jonka kirjoitin jo vähän aikaa sitten. Tiedät kai jo, että minä jäin vähäksi aikaa vakinaiseen palvelukseen. Eihän minulle muutakaan työtä olisi löytynyt. Meneehän se tämäkin, vaikka vähän korpee, kun Ola poika on siviilissä ja kaikki vanhat kaverit myöskin. Töitähän minulla ei juuri nyt ole, laiskottelen vain ja odotan palkkaa, saan näet 1900 kk:ssa. Tosin tästä menee vuokraan 12:mk päivässä, mutta tästä tulee muutamia päiviä pois, esim. päiv. ups. päivät, joten puhtaaksi ainakin 1500 kk:ssa. Kyllähän minä sillä kyllä elelen, vaatteita vain aijon ostaa, sillä tulen siviiliin ainakin huhtikuun lopussa, jos ei jo ennenkin. Miten asiat luistavat, olen sen mukaan. Jos kovasti korpee, niin lähden ennenkin.
    Kävin kotona viime tiistaina, mutta ehdin olla vain yön kotona. Jouluna kyllä tulen varmasti. Silloinhan tapaamme taas toisemme. Kotona sain kuulla ihmeellisen uutisen, olet kuulemma kihloissa. On siinäkin sisko, kun ei ole ilmoittanut mitään. Tee parannus pian ja tiedoita minullekin jotain. Kerro nyt jotain minullekin, mitä Aarre tiesi ja mitä hän tuumasi taas pitkästä aikaa kotona olemisesta. Kuule, kirjoita hitossa jotain muuten kuolen uteliaisuusta.
    Sano Allulle paljon terveisiä ja kehoita häntä ottamaan hyvä todistus koulusta.
    Hilkalle myös parhaimmat terveiseni!
    Pikaisiin kuulemniin. Erkki
    os. Merivoimat 2b. Kotka."

Erkki kuitenkin lomautettiin tulenjohtoupseerin virastaan toistaiseksi vuoden 1940 viimeisenä päivänä, ja hänet komennettiin Suursaaren ja Tytärsaaren kuntien omaisuuden arvioimislautakunnan puheenjohtajaksi.
Alkaneen vuoden ensimmäinen säilynyt kirje on Siinalta. Pitäjänsaaren esikaupunkialue, Hamina. Pitäjänsaaren esikaupunki. Kuva: MV/RHO Rainer Knapas 1971

"Pitäjänsaari 23.1.41.

Rakas Aini ja Allu

Terveisiä täältä, ei tänne oikeen hyvää kuulu. Isä on kaksi päivää sairastannu kulkutautia, mutta nyt se alkaa olla parempi, tänään menee jo vahtiin, ei niillä enää paljon vahtimista ole, yksi laiva on täällä ja Tuomala menee siihen, muuta ei tule. Hasu ja Isä kävi viimeviikol viimmeisen kerran tänätalvena, sitte toi kaksi ahvenverkkoa, nyt paulotetaan, että menee Hasunkaan kalastamaan että saa kalaa syötäkseen. Kylmä se taas haittaa tänätalvena että meinaa jäätyä, iso kylmä tupa tämäkin, yskää saa kun yöllä jähtyy oikeen, Tapiol on nyt yskää. Erkki lähtee joka aamu siinä autos 20 yli 7. ja illal 6 tulee, minä laitan aamul eväst sitte illal on ruoka valmis kun tulee, kahvin juo päiväl siellä, sillä kyllä menee 20 mk päivässä matkaan ja kahviin mutta jos ne saavat sen 160. päiväs niin jäähän siitä sitte jälel, se tulis kalliimmaksi siellä asua. Kävivät ostamassa palton, se makso 1275 mk, olis saanu 900, sajal ja 1200. mutta ottivat vähän paremman, nyt hän on jo toista viikkoa käynny siviilipuvus, viime lauvantaina vei Kotkaan ne valtion vaatteet, otti kuvan siinä vänrikinpuvus, ensi viikol valmistuvat. Ei meillä täällä ole nyt käynny ketään, vai teillä oli niin paljon saaren likkoja, on se mukavaa tavata joskus. Isä sai enolt kirjeen että he meinaa tulla sukses tänne käymään, saa sitte nähä, olen minäkin meinannut että jos joskus pistääs Tiutises mut sitte tiejä, eihän nyt voi oikiastaan kulkii kun eväs mukana kun kaikki on kortilla eikä yhtään saa mitään ylimääräistä, minä olen tässä haastannu, että kyllä tämä Tammikuu on pitkä, ettei tule loppua, kaikki lihakortit loppuu, leipä kyllä riittää, mutta kun voita saa niin vähän ja maitoa niin on sen ruonkaan koko tekeminen mutta hyvä näinkin, eilen sain hailia 10mk. kilo, kyllä ne oli hyviä vaikka hintakin oli hyvä.
    Lehtisen Pauli tuli perjantai iltan kello 10. meijän ovenpäälle, me jo nukuttiin, hän tuli pyytään yöksi kun sai komennuksen täältä Lahteen taas aliupseerikouluun, sitte aamulla 1/2 6 läksi Kimonkylään kolmen päivän lomalle ennen Lahteen menoa. Pauli oli allapäin ja pahalla mielellä, kun hän niin mielellään olis ollu täällä, oli helpot olot esikunnas, sanoi että häntä harmittaa hirveesti mutta ei auta ku lähe vaan, käskin viejä Marjatätil terveisii ja muistin ettei sillä ole sähköä niin annoin Paulin viiä yhen niitä valkeita kynttilöitä mitä toittte sieltä, muistan monta kertaa sitä viime talvea ja sitä tätiä kun hän itki usein meitinkin kohtaloa.
    Vai Hilkka on vielä sairalas, Erkki sai siltä kirjeen ja kirjoitti heti vastauksen, kyllä se on ikävää, minä niin tykkäsin hänestä, huomasin että hän on niin rehtin näkönen likka, sanokaa terveisiä että tulkoon jo terveeks. Porkkalaisiil ja terveisiä että ainahan tää aika eteenpäin menee vaikka hiljaakin. Vai saat sinä taas palkankorotust, se hyvä, sitte tulet käymään tänne se olis kivaa. Isäkin taitaa nyt Helmikuussa saaja sen mikä nille on luvattu 300. Tammikuus ei vielä tullu, ehkä tulee nyt molemmat kun vuoden alusta on määrätty. En ole vielä saannu sieltä Vaasast mitään, minä jännitykses ootan että tuleehan sieltä joku vastaus kun kirjotin, tulkoon mitä tulee, älkää kirjottaat tänne kirjees että minä olen kirjottannu, Erkki ja Tapio ei tiejä siitä ja ne lukevat kirjeet kun kirjotatte.
    Onko Aura jo käynny siellä kuulemas siitä hänen avustaan miloon saapi, menkää vaan kattomaan, ei siitä mitään kun ahkerast vaan lentää ja hommaa niin jotaan saa ja pitää itsellään ettei puhu kellään mitään, minäkin päätin etten hiisku kellään jos sieltä jotaan tulee.
    Minä käsin Auran sanoa sinulle että tila mulle Emäntälehti vaikka puoleks vuodeks ja kuule se postinkantaja toi meille yhen Kotilieden, siinä oli tälläinen osoite: A. Erho Hamina Pitäjänsaari P. Arosentalo, ei tiejä kellä se kuuluu, kirjottakaa oletteko te kääntäneet tänne että on tuolla lailla solkittu.
    Nyt pitää viejä postiin että kerkiää 10neks, sitte varmaan saatte huomena.
    Hyvää vointia ja parhainta terveyttä toivoo Äiti y.m.
    Veikolle terveisiä."

Siinan kirjoittama postikortti 21.4.1941Postikortti 1941














































Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6., ja Suomi yhtyi sotaan virallisesti 26.6. Varsinainen maavoimien hyökkäys Karjalaan alkoi heinäkuussa. Jatkosodan syttymisen ajoilta, kesäkuulta kirjeitä ei ole säilynyt. Erkki Esko on kuitenkin sanellut sota-ajastaan muistelmat, todennäköisesti 1990-luvulla. Sanelun aikana tapahtumista on kulunut vähintäänkin viitisenkymmentä vuotta. Lisäksi sanelun puhtaaksikirjoittaja on voinut tehdä virheitä.

"18.6.-41 jälleen kutsu asepalvelukseen. Ilmottauduin Mustamaan linnakkeella kapteeni Rauhaniemelle ja minut määrättiin 6 tuuman tykin patteriupseeriksi. Näytti siltä, että sota alkaa jälleen. 30.6. minut määrättiin Lopin saareen kevyen patterin päälliköksi. Lopin saari on pieni kallionyppylä ehkä 50 m Mustamaan linnakkeen kaakkoiskulmasta. Siellä oli töissä linnoitusmiehiä, jotka porasivat tykkiasemat sellaisiksi, että pystyttiin ampumaan pitkin linnakkeen etelä- ja itärantaa. Etelässä oli tykkien suojana korkeahko kallio."

Erkin kirje on heinäkuun alkupuolelta. Ainin osoite on nyt Käpylä, Oulunkyläntie 29. Tämä osa Käpylää liitettiin Helsinkiin vasta sodan jälkeen.
"Jossain 5/7 -41.

Rakkaat siskot

Olen tässä kirjoitellut kotiin ja pyytänyt että te skriivaisitte tännekin päin muutaman sanan, mutta koska ei kuulu niin on minun sitten aloitettava.
    Onhan tapahtunut paljon ja kummia asioita siitä, kun viimeksi tapasimme. Kohtahan on Suomi jälleen entistä ehompi ja Suursaari on pian meidän. Voimme viettää  ehkä jo tänä kesänä muutamia päiviä siellä, ei varmasti tämä sota enää viikkoa kauemmin kestä kaikkiahan viittaa siihen. Ryssä saa selkäänsä oikein roimasti ja sehän onkin oikein , että ryssät saavat nyt kokea omassa nahassaan vähän sodan kauhuja.
    Minä olen nyt ollut reservissä jo melkein 2 viikkoa paikassa/siis taas, jossa ei tiedä sodassa olevansa, aurinkoa otan ja uin silloin tällöin. Ei ole töitä ei mitään, joskus jyrinää ja surinaa ja taas hiljaa. Minua oikein korpee, kun ei pääse mukaan. Nyt tällä hetkellä on vähän tietoa, että siirrytään etulinjaan, saa nyt sitten nähdä.
    Olavi soitti juuri eilen ja pyysi sanomaan terveisiä, hän on tässä lähellä n 5 km päässä eräässä toisessa saaressa, helppoa kehuu ainakin vielä olevan. Minä pyrin tässä mukaan, jos tulee lähtö Suursaareen.
    Eihän tänne sen erikoisempaa kuulu. Haminaa ovat vähän pommittaneet mutta ei Pitäjänsaarta, en tiedä nyt juuri onko äiti ja Tapio johonkin siirtyneet vai ei.
    Kuulemiin. Erkki.
    Arvoni ei ole enää reservinvänrikki vaan vänrikki. Osoite on 2 kpk 8782."
Jatkosodan alkuajat Erkki on myöhemmin muistanut näin:

"Meidän kohdallamme jatkosota alkoi, kun eräänä aamuna n klo 03 jyrähti patterin yhteislaukaus. Heräsin siihen ja loikkasin ulos teltasta. Samassa soi puhelin ja Rauhaniemi ilmoitti, että nyt se sitten alkoi. Kranaatit putosivat Pukkion linnakkeelle, joka oli vihollisen hallussa n. 13 km päässä. Talvisodan jälkeinen valtakunnanraja oli näitten linnakkeitten välissä.
    Tykistötoiminta jatkui meidän puolelta jonkin aikaa, mutta vihollinen ei tällä kertaa vastannut tuleen. Lopin saaren linnoittaminen jatkui. Syy siihen, että jouduin kevyen patterin päälliköksi Loppiin oli puhelinsanoma, jossa haettiin vapaaehtoisia upseereita perustettavaan Vuorelan syöksypataljoonaan. Kaikki linnakkeella olevat upseerit ilmottautuivat. Valinta suoritettiin Rauhaniemen organisoimalla ammuntakokeella. Onnistuin ilmeisesti liian hyvin ammunnassa, koska minun oli jäätävä edelleen patterini päälliköksi."

"Asuin tällä saarella [Lopissa] miesteni kanssa teltassa. Eräänä yönä venäläiset moottoritorpedoveneet tekivät syöksyn linnaketta vastaan ja ampuivat kiivaasti saarta sekä linnaketta. Saarella olimme turvassa, koska kallio oli jyrkkä eteläpuolella ja suojasi meitä. Puhelin soi: 'Täällä Rauhaniemi, panehan paukkua putkeen.' Vastaukseni: 'En voi ampua koska kallio estää.' Vihollinen oli näköjään havainnut linnoitustyömme, koska eräänä päivänä viholliskoneet hyökkäsivät saartamme vastaan. Kuulin koneitten ääntä ja arvasin niiden tulevan kimppuumme. Ehdin huutaa miehille: 'Suojautukaa!' Itse hyppäsin lähettini kanssa itärannalla olevaan kallion halkeamaan. Samassa jysähti ja rymisi. Lähin pommi tuli veteen meidän eteemme. Hetken kuluttua hyökkäys oli ohi. Puhelin oli säilynyt ehjänä. Rauhaniemi soitti ja kysyi hiljaisella äänellä: 'Onko siellä ketään hengissä?' Sanoin, että vain yksi haavottui lievästi. Rauhaniemi jatkoi: 'Tänne ei näkynyt muuta kuin tulta, savua ja vettä.' Siviilikenkäni roikkuivat nauhoistansa teltan keskellä. Sirpale leikkasi molemmat keskeltä poikki."

Toisen Rannikkoprikaatin II linnakkeiston sotapäiväkirjan mukaan 9.7.1941 klo 00.10 tuli Martinsaaresta ilmoitus, jossa "3 alusta lastaamassa Pukkion kaakkoisrannalla". Viisi minuuttia myöhemmin suomalaisten Mustamaan kuuuden tuuman patteri "avasi tulen 1. tykillään laivoihin" ja "3. tykin tuli siirrettiin samanaikaisesti häirintätuleksi Pukkion kaakkoisosaan". "Ammunnan aikana vihollinen suoritti kolmannen ilmahyökkäyksen pudottaen 12 kpl n. 50-100 kg miinapommeja. Pommeista jäi 2 kpl maalletulleista räjähtämättä. 7 kpl putosi veteen. Lopissa haavoittui 1 mies lievästi kylkeen."


Rantoja turvaavia tuliputkia. SA-Kuva. Kuva: Walter Jokinen 1943Seuraava kirje on sekin Erkiltä.
"Täällä jossain 14.7.41.

Rakkaat siskot!

Sydämelliset kiitokseni kirjeestäsi, jonka sain juuri puoli tuntia sitten, sain Isän, Äidin ja Hilkan kirjeet yht'aikaa. Nielen myös ne haukkumiset siitä, etten ole kirjoittanut. Alussa oli niin paljon hommaa, että ei juuri ehtinyt skriivata. Nyt on päivisin aikaa liikaakin.
    Kirjoitin jo Äidille ja Isälle kirjeen, kirjoitan tätä nyt teille ja yritän saada Hilkallekin jotain vielä tänä iltana, posti taitaa nykyään vähän viivästyä, mutta senhän ymmärtää hyvin kirjeitähän kulkee nykyään suunnattomat määrät. On kai Isä ja Äiti jo teille kirjoittanut siitä nopeasta lähdöstä reserviin, ei ollut juuri aikaa mitään järjestää, autoon vain ja itään päin. Alussa oli paljon hommaa ja tuntui taas hankalalta sopeutua tähän meininkiin, nythän se taas menee entiseen tapaan.
    Isä tietää paikankin, jossa nykyään vaikutan, on ehkä kirjoittanutkin! Päivät ovat olleet oikein kauniita, Suomenlahti peilityyni ja vesi lämmintä, olen jo ruskettunut melkein hyvin käristetyn paistin kaltaiseksi. Päivät ovat ihania, tuntee viettävänsä melkein kesälomaa, jos aina olisi päivä.
    Enhän voi teille juuri mitään erikoista kirjoittaa, kun tänne ei kuulu eikä tapahdu mitään sen erikoisempaa, on ollut sodan makua ja ei ole ollut. Pojat käyvät silloin tällöin lomilla, vuorokausi ja kaksi. Minulla ei ole mahdollisuuksia.
    On ihanaa, että teillä on niin mainio asunto. Onnistihan vihdoinkin. Saatte melkein kaupungissa hoitaa puutarhaa ja kasvimaata. Perunat tulee omasta maasta ja niin e.p.
    Kirjoittakaa terveisiä Aarrelle ja Maunolle, runsain mitoin myös Lällille[?]. En ole vieläkään saanut tietää, kuinka Allu menestyy siellä hommassaan, arvaan kyllä että teillä on nyt paljon töitä ja huolta. Kyllä tämä tästä vielä selviää, kun aikaa vain kuluu.
    Jos näette Harjulaisia, niin sanokaa paljon terveisiä! Olavi soitti juuri äsken ja lupasi lähettää vähän karamelleja aamulaivassa, hän on siis saanut paketin ja sotaväessä tuppaa kaikki olemaan yhteistä. Urposta ei Olavi enkä minäkään tiedä tällä hetkellä mitään, mutta luulen hänen olevan entisessä paikassa, Holmasta vähän matkaa, Heinon entisessä paikassa, kai arvaatte. En osaa kirjoittaa hänelle kun en tiedä osoitetta.
    Kirjoitit Emelistä, että voi sattua että hänet kohtaisin, mikä suuri ilo varmasti puristaa aseveljen kättä. Eikö tunnu ihmeelliseltä kun täälläkin vain kaikki pojat puhuu saksalaisista aseveljistä. Mannerheim on mies, täytyy sanoa, häneen turvaa melkein kuin isäänsä, ainakin jokainen sotilas.
    Kyllä varmasti tämä täälläkinpäin helpottuu, kun aseveljet tekee motin Pietarista ja Kannaksesta, ne pojat vetää vertoja suomalaisille motin teossa.
    Täytyy nyt kai lopettaa, sillä yö lähenee. En ehdi enää tänä iltana kirjoittaa Hilkalle, mutta toivon huomenna ehtiväni.
    Paljon terveisiä teille kaikille. Myös Hilkalle. Yritän kirjoittaa taas pian. Erkki.
   
Kuulkaa kun Kotkasta lähdin oli Sigi=Sinikka saattamassa ja jäi taakse niin kovin surullisena. Nyt on tapahtunut ihme. Hän sai lottakomennuksen jonnekin joka kansliassa vaihdettiin tänne ja hän on nyt täällä missä minäkin. Tapaan hänet joskus, hyvin harvoin, mutta onhan se hauska jutustaa. Elämän kulku on joskus niin kummaa. Tämä ainostaan teille, ei saa näyttää Hilkalle. Do you understand? Erkki."
Kesällä 1941 venäläiset pommittivat Kymenlaaksoa aktiivisesti. Esimerkiksi 2. rannikkoprikaatin Esikunnan sotapäiväkirjoihin kirjattiin kesällä 25.6. - 6.7. 1941 mm. seuraavaa:

"25.6. klo 15.45 Kaksi pommikonetta pudotti 5 miinapommia Kotkaan." Useita taloja syttyi "Kymenlaaksonkadun varrella palamaan".
"26.6. klo 5.45 2 konetta pommitti Kotkaa, jossa Korkeavuorenk 18 talo paloi. Rautatienkadun varrella pienempi palo, ja rautatien sillan luo pommeja, jotka eivät tuottaneet vaurioita."
"26.6. klo 14.17 2 konetta pommitti Kotkan seutua. Pommit - 7-8 kpl - putosivat mereen."
"26.6. klo 21.10 Kaksi pommittajaa lensi Kotkan ylitse ja pudotti pommeja Hovinsaaren sahan alueella ja Tiutiseen."
"28.6. klo 21.40 - 21.45 välisenä aikana heitti 2 ryssän konetta laskuvarjomiinoja" mm Haapasaaren pohjoispuolelle ja muualla Kotkan edustalle.
"28.6. klo 23.40 Lensi yksi kone yli Kotkaan ja pudotti pommeja [- -]."
"29.6. klo 10.28 Lensi 2/2 konetta Kotkan ja Haminan seudulla. Omat hävittäjät pudottivat molemmat [- -]."
"29.6. klo 19.20 Pudotti 2 konetta pommeja Kotkaan. Pommit putosivat mereen [- -]."
"29.6. klo 20.30 Kaksi konetta pudotti laskuvarjomiinojaväylälle Viikari-Mussalo välillä."
"29.6. klo 20.34 9 konetta pudotti miinoja väylälle Lelleri-Lehmä välille."
"29.6. Päivän kuluessa esiintyi prikaatin alueella 30 pommittajaa, 3 hävittäjää ja 4 lentovenettä. Pommituksia Pyterlahdella, klo 22.00, Karhulassa klo 03.48 (vanhan sahan alue) ja Haminassa klo 00.40. (Ruotsinkylässä) Ei suurempia vaurioita."
"1.7. klo 00.05-02.00 Vilkasta lentotoimintaa meren ja idän puolella. Kotkasta avattiin IT-tuli 3 kertaa ja koneet poistuivat."
"1.7. klo 05.04 Etelästä saapui 3 1 1/2-tasoista, 1-moottorista pommittajaa Kotkan päälle. Kotkan torjunta-aseet ampuivat ja koneet kaarsivat itään [- -]."
"1.7. klo 9.03 Saapui Haapasaaren suunnasta Kotkaan kaksi 3-moot. ja 3 hävittäjäkonetta. 9.15 pommikoneet pudottivat miinoja Kotkan väylille Rankin länsipuolelle [- -]."
"2.7. klo 13.00 Ahvenkoskelle pudotettiin 4 pommia, joista 2 sillan luo ja 2 rantaan. Puhelinlinjoja katkesi."
"3.7. klo 17.30 Pudotti 3 SB-konetta 2 pientä pommia Kuorsalon eteläpään rantaan"
"3.7. klo 20.47 Saapui 7 SB-konetta Ristisaaren kautta Kotkaan pudottaen ensin pommeja Pyhtäällä. Kotkassa Vuori- ja Tehtaankatujen kulmaan 2 pommia. Pari taloa vaurioitui. Satama-alueelle 3 pommia, joista yksi hinaaja Härkäniemen keulaan. Konemestari loukkaantui. Muut eivät aiheuttaneet vaurioita. [- -] "
"4.7. klo 05.02 Kotkaan pudotettiin neljä pommia. Ei erikoisempia vaurioita. 2 pommia Hovinsaarelle, 2 satamaratapihalle. Koneita 3 kpl.Helsingin Sanomat 8.7.1941
"4.7. klo 06.25 5 pommittajaa etelästä pudottaen 10 pommia Pookinmäen ympärille. [- -] "
"4.7. klo 06.25 saapui 9 konetta etelästä. Koneet pudottivat Kotkaan n 15-20 pommia, jotka putosivat Enso-Gutzeitin alueelle [- -] "
"4.7. klo 11.54 pommitus Haminassa. Muutamia taloja vaurioitui. Yksi henkilö kuoli, kaksi loukkaantui."
"4.7. klo 12.05 Kotkan päälle tuli etelästä yksi kone pudottaen pommeja Gutzeitin alueelle [- -]. "
"5.7. klo 15.25 Lensi 2 pommittajaa ja 2 hävittäjää Kotkan päälle pudottaen 6 pommia, jotka sytyttivät Hovinsaarelle Ruununmaankadun varrella palon, joka tuhosi 5 taloa. Yksi naishenkilö loukkaantui lievästi. "
"5.7. klo 21.00 Saapui Kotkan päälle yksi 3-moottorinen ja yksi hävittäjä [- -]. "
"6.7. klo 20.10 Alkoi vih.koneiden pommitussarja Kotkaa vastaan. Useita tulipaloja syttyi illan, yön ja seuraavan päivän kuluessa."

Siinan kirje saapuu Kimonkylästä. Hän lienee vierailulla veljensä luona. Kaikesta päätelleen tämä asuu tällä hetkellä Kimonkylässä. Myös pommitusten pelko on voinut ajaa heidät Haminasta pois.
"Kimonkylä 17.7.41.

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä ja kiitos kirjeestä ja Tapion puvusta, se on kyllä hyvä, ennen vähän suuri ennenkun pieni, housut pisti heti jalkaan ja painii kenen hevosii aina sattuu ohjastamaan, nyt muuttu äkkiä kylmäksi, että oikeen vaati takin päälle. Kirjotin justiin Erkille eilen, sain häneltä kirjeen niin heti vastaan, näkyy viipyvän vähän pitempään se kenttäposti.
    Täällä ei ole satanu koko ajas kun myö on oltu, on oikeen kuivaa kaikki, Isä kirjotti että Haminassa sato aika lailla vasta yhtenä päivänä. Nyt täällä on kyllä pilvinen paraillaan mutta ei tietä sataako, että kasvais peruna, ruis ja vehnä, on kuulemma hyvää tänä vuonna, onhan se hyvä että tulee leipää, jos tässä taas selvitään. Molo on jo varmasti väsyny kun ei täällä kuulu suhinaa eikä ole paljo mitään pommituksia ollu kotiseutulla.
    Meinasin tässä leipoa vähän rieskaa, kirjottakaa, jos lähetän teillekin vaikka lämpimäisiä yhen. Isä sano saavansa sieltä siitä kaupasta, kirjotti että Korttila jo läksi työkompanjaan, nyt hän varmasti on yksin siinä Vuoksaaressa [-?-], kertoi että Korttila oli se pääkokki, oli ahkera keittämään. Laine sai niistä hyvät sukat, pisti jalkaan, ei niilläkään ollu paljo muas kun tulivat ja jokaisel on mukavaa saaja vaikka mitä, joku hamekin kuulemma olis hyvä mitä ette itse enää tarvi, Laine oli työssä ja oli hyvä palkkakin mutta nyt taas sekaantu kaikki.
    Ehkä jotain tällä kertaa tähän kun tämä elämä täällä ei ole miksikään muuttunnu. Pauli pisti koton käymäs, eilen tuli ja tänä aamuna läksi. Hilkal terveisii.
    Terveisiä paljon, en tienny mitään mutta kun tulee usein kirjotettuu. Enoilt terveisii ja Marjatätilt. Näkemiin. Äiti."
Erkki kirjoittaa heinäkuun lopussa 1941.
"Täällä 25.7.41

Hei vaan hei!

Kiitän kortistanne!
Teillä on kai aika touhua kun ei ole aikaa kirjoittaa edes kirjettä, mutta onhan korttikin tervetullut. Tänne kuuluu vaan sitä yhtä ja samaa ja etenkin sitä samaa. Kirjoitin tässä eilen isälle ja anoin lomaakin, mutta ei saa. Täytyy kai mennä kihloihin tai naimisiin että pääsis mantereella käymään, eihän tuo oikein sureta, mutta olishan hauska pistäytyä ehkä myöhemmin.
    Me olemme saaneet olla rauhassa jo 3 viikkoa, ei ainuttakaan vanjan konetta ole näkynyt. Kyllähän täällä jyrisee ja isä kirjoittaa pauhun kuuluvan Haminaan saakka, mutta ne on omia luikkuja, jotka puhuvat. Täytyy näes silloin tällöin pippuroida motitettuja vanjoja ettei vaan heil' tulis ikävä. Eräs kone yritti muonittaa tässä eräänä päivänä ilmasta mutta meri kun on ikävä kyllä niin  laaja, että se otti ja kalat kasvoivat puolet suuremmiksi ja kaiken huippu, itse kone  pippuroitiin niin pahoin että sekin putos. Ei taida vanjoilla olla kehuttavat olot, ei ainakaan kesäloma. Yöt ovat tavallaan ihanat. Tyyni meri ja avara selkä, ei tuulen häventäkää. Putkivalot vain leimahtelevat, sodan savut nousevat ja räjähdykset rikkovat tunteellisen illan. Melkein haikeus hiipii mieleen ja ihmettelen usein maailman menoa. Lehti luetaan sana sanalta ja pohditaan sakasalaisten aseveljien nopeata tahtia. 'Emme ole enää yksin.'
    Olavi soitti juuri ja kyseli, että tunnenko minä sellaista ja sennimistä tyttölasta, Viipurista kotoisin j.n.e. Kyllähän minä tunsin ja selostin ulkonäön ja esittelin muutenkin tyylin. Katsokaas! Poika oli saanut kirjeen, vai oliko se kortti ja itse ei kirjoittajaa tuntenut. Joku joka on ihastunut (ei nyt, sillä Olalla on tuuhea parta ja Isä Stalinin viikset), tälläistähän voi sattua näin sota-aikana, kun nuoret gentelemannit ovat astuneet riveihin. Mitäpä siinä! Käskinpäs minäkin terveiset panemaan. Niinhän se maailma kiertää siskoseni.
    Istun ja kirjoitan tätä teltassa. Käsiala on vähän niin ja näin, mutta tämä teltta vähän heilahtelee, sillä siellä jossain tai täällä jossain ryskyy taas niin vietävästi. Vanjat eivät pysy ihmisiksi ja täytyy antaa pippuria joukkoon.
    Nauraisitte varmasti, jos juuri tällä hetkellä näkisitte minut. Naama hiukan likainen (ei ole aina aikaa peseytyä), parta melkein polvilla ja viikset kuin kaksi aidan seivästä molemmin puolin ruskeaksi paahtunutta nenää. Tällaisessa kunnossa on poika nyt, mutta ei sillä väliä, onhan sota.
    Juu, Sigi on täällä, mutta ymmärrettähän etten minä häntä tapaa kuin silloin tällöin, matkaa on minun ja hänen välillä n 2 km. Ihastushan on ohimenevää kuten tiedätte, etenkin minun kohdaltani. Hilkka nyt taas kiinnostaa, siis on kuuma täti, en ole vieläkään oikein perillä hänestä. Kiva täti ei voi muuta sanoa. (Salaisuus, jota ei kerrota muille. Huom!)
    Ola tässä eräänä päivänä kertoi, että Urpo on tästä itään vielä vähän. Lukekaa lehdistä TK-kirjeenvaihtajien kertomuksia saaristosta ja katselkaa suorasuuntaustykin miehistöä ja tykkiä esittävää kuvaa, eikö näy tuttuja piirteitä eräässä. Ryssä on 300 m leveän salmen toisella rannalla, mutta ei välii.
    Johan tässä on tullut lörpöteltyä yhtä jos toista, joten käyn nyt vähän asiaankin.
     Minä lähetän huomisessa postissa vähän rahaa ja pyydän, että ostaisitte minulle uimapuvun ja lehtiä, siis aikakauslehtiä, kelpaa Viikonloputkin, Lukemiset ja sen sellaiset rikosjännärit. Jos mahdollisesti löytyy myös Der Adlerit (vanhatkin), Signalit (uudet, kesäkuun 1. päivän olen jo nähnyt, Sigi toi lomalta), paljon paljon lehtiä, ne menee kuumille kiville. Nivea purkki olisi myös omiaan. Pisteet uimapukuun saatte myöhemmin, uimapuku ei voi olla iso, mieluummin pieni. Jos raha saapuu ajoissa, niin lähettäkää nopeasti.
    Kertokaa paljon terveisiä tutuille ja tuntemattomille, hyvin voidaan ja ryssä on kohta Uralissa.
    Pikaisiin kuulemiin.
    Teitä muistaen. Erkki.
Eräs pojista sai paketin ja mutustelen mansikoita tässä kirjoittaessani. Ettekö voi kertoa, kuinka Allu tyttö vain onks' Helsinki menny päähän, ettei enää minua muistakkaan."
Siina ja Tapio ovat palanneet elokuun alussa takaisin Haminaan.

Hamina 1930-luvulla. Kuva: K. Lindberg, Museovirasto, Historian kuvakokoelma."Hamina 4.8.41

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä, täällä on nyt ollu rauhallista, joku hälyytys vaan mutta voi joku yllätyskin tulla, sitä ei tietä, nyt ollaan täällä mutta aina vaan niinkun reisussa. Tavarat säkkiissä ja nyytyissä siltä varalta että jos tulipalo sattuis niin viskelis paremmin ulos, ei täällä niitä muuaksikaan saa kun ei ole minne veis mutta uskotaan ettei se kohtalon käsi ole sentään niin kova yksille ihmisille. Yöksi menenemme siihen pieneen saareen, siellä on niinkun parempi nukkua kun on hälyytyksiä, sellainen tiilistä ja sementistä tehty, se pitää sirpaleet vaikka ei muuta. Erkki tuli toissailtana sinne, oli yön siellä, sillä oli vaan sellainen komennus, läksi Kotkan puolta käymään, sitte tuli kuuden autos ja läksi pyörällä tästä sinnepäin missä hän nyt on, oli hyvä että satuin tulla minäkin koti. Tänne on tullu melkein kaikki, pienii vauvoikin, eilen tuli kaksi vanhaa siihen meijän naapuriin, mies on hyvin huono ja se nainen on toiselta puolelta halvattu että kepillä liikkuu. Olen huomannut että Isä on eritaval hermostunnu ja kauhian arka, sitte ei ollu mitään tietoa syömisestäkään ja yksin täällä oleskeli, sillon kun siellä Hesas oli se suurempi pommitus niin kaksi kertaa jo kirjotti minul että ei hän ole saanut teiltä kirjettä että liekö kuolleet pommitukses vaan ovatko niin hermostunei etteivät osaa kirjottaakaan ja yhtä mittaa se kirjotti sinne maallekin ja varotti meitä ettei saa olla lakial kun koneet lentää, ei siellä kukaan uskonnu että siihen mitään tulee, oltiin vaan, eikä ne työt tulis tehtyy siellä jos sitä vaan hätäilis. Siellä alko nyt rukiinleikkuu, se oli meille uutta, enotkin läksi kiireesti kun myö lähettiin, heinäniityl kyllä osattiin haravoita ja niittääkin. Olimme toissapäivän mustikas, vähä niitä oli, mutta tulee niitä sentään kun yhteen kasaan kolme noukkii, tänään hän on vahti, huomen taas lähetään, ei teitin tarvii ostaa niin kallii mustikoi, minä ostan täältä, saa niitä sitte aina pois vaikka kun käypi vähän kerrallaan, ne tulee kalliiksi lähettää, täällä ei maksa niin hirviästi 9. ja 10. litra. Nyt alku viikolla lähetän sinne sen ison laukun, laitoin siihen vähän vaatetta, ettei ole kaikki yhes paikas, käykää sieltä autohuollost kattomas, siinä on Ainin nimi, sitte tiän tässä tänään piirakkaa mikäli se onnistuu pienessä uunissa, lähetän maistaa teille ja Erkille lupasin panna myös, siitä lähtee laiva sinne jokapäivä klo 2, että siinä menee hyväst suoraa sinne.
    Jospa minä tulisin sinne käymään tässä kuussa kun minun lupa kestää tämänkuun ajan, ne matkat kyllä maksaa, sinne maallekin  maksoin tätille 100 mk., ehkä olis ollu enemmänkin mutta kun ei itse sanonnu. Kirjotin eilen L-tätil kun hän oli kirjottannu minul tänne ja Isä oli vastannu mutta kirjotin sentään, on niin mukavaa saaja tietoa omistaan tällaisena aikana. Onko teillä ollut syömistä nyt kun ollaan kaikki yhtä köyhii ettei voi toiselle paljo antaa sitte loppuu kortti mutta täytyyhän tästäkin joskus loppu tulla, tuleeko sitte parempi vai huonompi ei tiejä, tietysti parempaa jokainen toivoo.
     Nyt täytyy pestä tässä vähän vaatteita kun silloon jäi kun lähettiin ja nyt on aina tullu lisää, kyllä se aika sentään menee eteenpäin, 5 viikkoa oltiin jo siellä maallakin.
    Meillä ei ole muuta kuin odotamme mitä kohtalo tälle kansalle sallii tapahtua ja mitä kunkin perheen osaksi tulee, tapasin sen Tuomalan rouvan sisaren, hän oli niin kovas surussa sisarestaan kun hän sai sellaisen kuoleman, hän oli maalla sen pojankaan, sitte tuli tänne, kun soittivat sen kuoleman, niin heillä oli sirpale suoja omal pihal ja se sisar kerto että kun he sitä teki niin joku naapuri tuli kattomaan, niin tämä rouva oli sanonut että hän on tässä itsekseen ajatellut, että voi te heikkouskoiset, kyllähän se sitäkin usein on, että ei luoteta tarpeeksi siihen joka kaikkia johtaa, määrää.
    Nyt lopetan ja kiirehdin postiin, kirjottakaa tihtiin, Aura myös, tuntuu niin kun mikäkin helpotus kun saa teiltä tietoa, Erkki kirjotti mulle sinne maalle heti aina kun vastasin.
    Voikaa hyvin toivoo äiti.
    Onko se Veikko taas siellä jossakin, sanokaa terveisiä kaikille jo tuntevat meijät."
Erkin kirje on elokuulta.
"Täällä jossain 16/8-41

Rakkaat siskot!

Terveiseni jälleen täältä jostakin. Aloittelen tätä kirjettäni tänään ja lopetan vasta illalla, sillä toivon iltapaatissa sieltä kirjettä.
    Siitä, kun viimeksi kirjoitin, tuntuu jo olevan jo pitkäkin aika. Toivottavasti olette saanet kirjeeni, jossa oli kiitokset paketista j.n.e. Täällä on sillä välin tapahtunut yhtä ja toista. Tuntuu jo siltä että syysmyrskyt ovat alkaneet ja sateet tulleet. Parhaillaan tuuli repii telttaa ja jäkkärämännyt humisevat. Tulee melkein alakuloiseksi, kun ajattelee, kuinka lyhyt on maamme kesä. Kyllä kai muistatte itsekin, miltä tuntui silloin joskus Holmassa, kun tuuli oikein ja satoi, silloin ainakin minä omalta kohdaltani tunsin mitättömyyteni luonnonvoimien myllertäessä. Syksy on tullut, tuoden mukanaan usvat myrskyt ja sateet. Arvaatte, että syksy tuo meillekin enemmän hommaa, valppautta on pimeillä öillä lisättävä, aina on oltava valmiina iskemään vastaan. Olemme saaneet jo pari katkeraa kokemusta, että bolseviki on bolsu, ne näemmä tykkää tapella katalalla tavalla pimeässä, kuten ryssät ovat ennenkin pimeässä myyyräntyötä tehneet.
    On teille vähän raskasta kirjottaa, sillä tiedättehän millainen toveruussuhde voi syntyä, kun 8 vuotta istuu koulussa samalla luokalla samoine harrastuksineen. Olen teille joskus maininnut ja kai tunnettekin Jorma Kosken.
    Meitä oli nim. neljä luokkatoveria aivan tässä lähettyvillä, nyt on yksi meistä antanut kaikkensa, sen minkä sotilas ja reserviupseeri voi, henkensä Suur-Suomen ja vapautemme puolesta, teemme kunniaa sankarivainajalle. Hänen osansa oli ensimmäisenä puolustaa henkeensä asti sitä tannerta, jota jo isiemme veri on kastuttanut. [Kosken kaatuminen II/2 RPr:n sotapäiväkirjassa.]
    Ehkä tämä kirje on surullinen, mutta en voi nyt muutakaan kirjoittaa, sillä hän on aina mielessä, hyvä rehti toveri, joka on jakanut surut ja ilot meidän kanssamme.
    Kerron nyt vähän tapahtumiakin omalta kohdaltani. Viime sodastahan ei minulle juuri jäänyt kokemuksia, sillä olinhan Helsingissä melkein koko ajan. Nyt sitävastoin olen oppinut paljon. Sodan alkupäivinä sain kokea mitä on ankara ilmapommitus kallioisella pienellä saarella. Tiedän nyt suhinasta milloin tulee lähelle, milloin kauemmas. Tässä pari päivää sitten johdin patterini tulta konekiväärien ja konetykkien luotisateessa. Tiedän milloin viheltää yli  tai menee sivu. Ryssät tekivät nim. syöksyn täällä jossain saartani kohti. Tänä aamuna sain ensimmäisen epävarman ryssän tililleni, olin itse konekiväärin takana ampuessani ryssien soutuvenettä.
    Näinä päivinä onkin ollut aika vilkasta, etenkin öisin. Näistä tapahtumista en tietenkään voi kertoa enempää, mutta mainitsen vain, että kaikki on hyvin jälleen. Pyydän myös että ette kirjoita näistä äidille eikä isälle, hermostuvat suotta.
    En saanut kirjettä, joten lopetan kirjeeni tähän.
    Sanokaa terveisiä kaikille tutuille, kirjoita terveiseni myös Laine tädille ja muille Porkkalaisille. Hilkalle myös sydämelliset terveiseni.
    Teitä muistaen. Erkki."

Samalle päivälle on päivätty kortti Haminasta. Kortin viesti on hieman epäselvä.
"Hamina 16.8 41

Rakas Aini ja Aura

Terveiset täältä, kirjoitan tässä teille kun on niin kauhian ikävää kun ei Erkiltä ole tullut mitään tietoa, 2 viikkoa tulee huomenna kun pyörällä läksi täältä, en tietä tuleeko tänäänkään, vaikka vielä vähän toivon. Olimme eilen vattuja poimimassa, saimme 4 lit: ja nyt keitin kaksi litran purkkia, toisen tuan teille, kun olen ajatellut pistää tässä kuussa käymään, jos voi. Tetä[?]n isä oli lomal, tuli ottaan vastaan, että heijän tulevat jo mutta ei tulleet vielä eikä minun mielestänikään ole väliä, sillä täällä on hälyytyksiä kun on kaksi lasta yksinään niin ei se yöllä ole lähettävä uloskaan. Toissa yönä oli 4 hälyytyst ja Kotka ampu hirveesti, ei kuulemma päässy ensinkään sinne kun putotti minne sattu, kyllä se pirun ryssä  ei anna rauhaa ennenkun se häviää olemattomiin.
Kirjottakaa sieltä vaikka tänne ja Jumalan haltuun. Äiti. Isä ja Tapio."

Elokuussa 2. Rannikkoprikaati saa tehtäväkseen ryhtyä suunnittelemaan Suomenlahden ulkosaarien takaisinvaltausta. Tähän operaatioon on myös vänrikki Erkki Esko osallistuva; komennus Lopin patterilla oli ohi.
Täällä 26/8 41.

Rakkaat omaiset!

Kirjoitan tätä klo 9.00 illalla. Minä joudun nyt siirtymään etelään, arvaatte kai mihin. Kotikontu kangastaa nyt minulle. Jumala suokoon, että näen jälleen saaremme. Ei ole paljon aikaa, mutta koetan nyt kuitenkin saada jotain paperille. Juu. Toverini jäävät nyt paikoilleen. Tuntui melkein ikävältä jättää heidät 2 ja puolen kuukauden jälkeen, he kohottivat eläköön huudon Lopin keisarille!
    Rukoikaa ja toivokaa parhainta. Sanon teille terveiseni, on hirveä kiire. Tiedoitan elämästäni ja vaiheistani kun on enemmän aikaa. Kuulemiin.
    Teitä rakkaudella muistaen Erkki.
    Terveisiä Olalta, hän ei ikävä kyllä päässyt mukaan."



8. "Ei sekään enää nähnyt sitä vanhaa kotipaikkaa jos sinne kukaan pääsee kun vanjat siellä vaan räjäyttelee."




Suursaaren linnoittamisen venäläiset olivat aloittaneet heti talvisodan jälkeen. Syksyllä 1940 saarella oli jo tykistöäkin.

Erkki kertoo muistelmissaan 29-30.8 tulleesta puhelinsanomasta. Siinä oli haettu suursaarelaista upseeria, joka olisi valmis lähtemään Suursaareen. Puhelinsanoman on kuitenkin täytynyt tulla jo ennen yllä olevaa kirjettä. Hän kertoo ilmottautuneensa Harjun maatalousopistossa majuri Miettiselle.

"Illallisella, jossa oli myös eversti Enkainen ja majuri M. kerrottiin minulle, että olisi saatava varmuudella selville, onko vihollinen lähtenyt Suursaaresta vai ei. Olivat kuulemma suunnitelleet minun lähettämistäni desantiksi saareen. Kuitenkin kysyttiin, sattuisiko minulla olemaan parempaa ehdotusta asian hoitamiseksi. Aivoni kävivät kuumina, koska vaihtoehdot olivat vähissä ja oma henkikin kallis. Keksin ajatuksen että pikavene voisi viedä minut sinne, Soini Naski seuralaisena. Esimiehet suostuivat ehdotukseeni ja sanoivat että Hurpunniemessä on kapteeniluutnantti Jääsalon [Jääsalosta mm Kuorsalo-seuran historiasivulla; 2 Rannikkoprikaatin II linnakkeiston esikunta oli sodan alussa Kuorsalossa] pikaveneosasto, josta saisin valita 2 venettä ja miehistön."

Suursaaressa oli alkusyksyllä 1941 sen verran aktiivista liikennettä, että suomalaiset kyllä elo-syyskuussa 1941 tajusivat saarella olevan venäläisiä. Sen sijaan heidän lukumäärästään ja aseistuksestaan ei ollut varmaa tietoa. On luultavaa, että Eskoa tarvittiin saarta tuntevana hankkimaan tietoa näistä seikoista.

Sanelluissa muistelmissaan Erkki Esko kertoo tiedusteluretkestä, joka tehtiin Suursaareen. Tätä tapahtumaa en kuitenkaan onnistunut löytämään säilyneistä prikaatin sotapäiväkirjoista.

Syöksyveneitä (Virolahti), SA-kuva, Esko Suomela"Tulin syöksyveneosaston päälliköksi. Miehistönä olivat Merivartiolaitoksesta suursaarelaiset Väinö Suomalainen, Pentti Talsi sekä 2 lavansaarelaista. Joukkoon komennettiin myös suursaarelainen kersantti Soini Naski. Tarpeellisten valmistelujen jälkeen ajoimme Haapasaareen. Siellä odottelimme sopivaa säätä. Maihinnousupaikaksi oli suunniteltu Suursaaren lounaisrantaa, Ankkurlahtea. Oli pimeä yö. Väinö Suomalainen halusi lähteä mukaani tutkimaan saarta Naskin sijasta, joka oli perheellinen. Tarkoitus oli, että meidät noudetaan seuraavana yönä takaisin. Lähestyimme saarta, Pentti Talsin vene jäi kauemmaksi varmistamaan. Yhtäkkiä alkoi kuulua vihollisen vartiomoottoreiden ääntä ja saarta valaisi eri puolilta kolme valonheittäjää. Tästä päättelin, että saarella on vihollisia, joten annoin käskyn palata takaisin. Siirryimme veneen perällä olevan konekiväärin luota koppiin. Kuljettaja kiirehti vauhtia. Ajoimme suoraan länteen, kauemmas saaresta. Silloin rysähti ja vesi tuli suoraan syliin ja tuulilasit menivät säpäleiksi. Edellisen päivän jäljiltä oli nimittäin korkeita maininkeja. Sen jälkeen siirryimme takaisin konekiväärin luo, jotta keula nousisi ja vesi poistuisi. Lisäämällä vauhtia se konsti onnistui. Pentti Talsi ajoi rinnalle ja kysyi mikä rysäys se oli ja tarvitsemmeko apua. Käännyimme kohti pohjoista eli Haapasaarta. Merellä yön pimeydessä kasvoni tuntuivat kovin kankeilta, joten pyysin Väiskiä taskulampun valossa katsomaan, miltä naamä näyttää. johon hän sanoi, että ei hätää, verta se vain on, hänellä itselläään on sama tunne. Perillä Haapasaaressa menin vartiotuvan ovesta sisään. Vartiopäällikkö pomppasi pystyyn ja tuijotti veristä naamaani. Sanoin: 'Ei tässä pahasti käynyt, soittakaa vain Kotkan sairaalaan, että lähettävät ambulanssin kalasatamaan ja ilmoittakaa tukikohtaan, että olemme matkalla Kotkan sairaalaan."

Eskon ryhmä teki useita tiedusteluja Somerille. Yhdellä niistä saatiin vanki.

"Osastoni siirtyi Haapasaaresta Kukion saarelle. Sieltä suoritimme useita vihollisen häirintähyökkäyksiä Somerin saareen. Eräällä sellaisella [25.9.1941] retkellä Väinö Suomalainen ehdotti: 'Käydään maissa.' Soudimme pimeässä hiljaa Somerin kaakkoisrantaa kohden. Väinö ja eräs toinen mies lähtivät kiipeämään kalliota ylös kohti majakkarakennuksia saaren itäosassa. Veneemme valmistautuivat tulituen antoon mikäli sellaista tarvittaisiin. Maihinnousijat katosivat pimeään yöhön. Jonkin ajan kuluttua kuulin kaksi lyhyttä Suomi-konepistoolisarjaa ja askeleita ja samassa molemmat miehet ryntäsivat veneeseen. Oli käynyt siten, että Väiski oli tallannut voihollisen vartiomiehen päälle, joka makasi kallion painaumassa. Vartiomies otettiin vangiksi. Kalliota alastullessa Väiski kaatui ja konepistooli laukesi. Mukana ollut toinen mies luuli, että vartiomies ampui Väiskiä ja ampui vartiomiehen. Todisteena tehtävän suorittamisesta meillä oli vartiomiehen lakki."

Sotapäiväkirjassa vangin surmaamisen syyksi kerrotaan vangin yritys käyttää käsikranaatteja. On houkuttelevampaa uskoa Eskon muistelmia kuin sotapäiväkirjaa. Päiväkirjat perustuivat miesten raportointeihin. Niihin miehet saattoivat ilmoittaa, minkä parhaaksi heidän kannaltaan silloin näkivät. Vangin kuolemista vahingossa liukastumisen seurauksena ei ehkä olisi pidetty kovin sotilaallisena.

Säilyneissä kirjeissä on myös yksi Toivo Eskon Aarre Naskille lähettämä kirje. Aarre Naski oli Ainin kihlattu. Pommitukset ja elintarvikepula olivat Toivon mielessä. Mahdollinen saarelle paluu askarrutti. Tiedossa oli varmasti se, että kylät olivat suureksi osaksi raunioina. Ehkä elämä ja luotsaus Haminan satamassa ainakin sodan jatkuessa oli kaikenkaikkiaan houkuttelevampaa kuin raunioituneella Suursaarella.

"Pitäjänsaari 8.10.1941 klo 13.30.

Aarrelle!

Kiitos kirjeestäsi. Elämä täällä menee taasen niin kuin sodan merkeissä meidän siviili ihmistenkin kesken. Nyt on taasen ollut ilmahälyytyksiä öisinkin, sillä ryssä on aktiivisempi tätä nykyisin, on nimittäin niitä rauhankyyhkyjä ollut liikkeellä päivin öin, mutta eivät ole tähän mennessä munineet tähän meidän kylään, niinkuin ovat naapurikylään. Toivomme, että se pian loppuu, kun vanjat lähtee Nevan varsilta. Erkki on usein käynyt kotona, hän on tiedustelu veneissä, ovat m.m. käyneet kotisaaren läheisyydessäkin, mutta ei ne sieltä mitään erikoisempia tietoja voineet hankkia, ainoastaan voivat toteta, että iivanoilla on vahtia ympäri maata muun muassa Tuohiloven.
    Olomme täällä on ollut melkein samallaista kun ennenkin, vahtinpitoa on ollut, ei paljon muuta. Ruokatavaroita on ollut niukalti saatavissa, annoksetkin alkaa tuntua riittämättömiltä, ruokahalu on kai kasvanut kun joka päivä on saanut syödä niinkuin samaa ruokaa, ei voi auttaa, hyvä näinkin, kun vaan ei tämän hullumpaa.
    Terveenä on oltu ehkä paremmin kuin ennen siellä saaressa, ilmasto kai vaikuttaa osaltaan tähän puoleen asiasta. Sitte kun kotusaari tulee takaisin niin on mahdollista että määräävät meidät takaisin sinne, me kyllä mielellämme olisimme täällä maissakin, saa sitte nähtä.
    Tapiolla ei ole vielä koulu alannut, ei täällä ole vielä yhtään koulua alottanut toimintaansa, opettajat ovat poissa ja kouluhuoneet tarvitaan nykytarpeisiin. Isänne ja äitinne kai ovat edelleenkin samassa paikassa, en ole kuullut mitään heistä, josko isänne ottaa entisen homman kun niikseen on. Heikkilän Otto että heidän asiansa on järjestelyn alaisena niin että kohtapuoleen voi saada jotakin tietoja miten ja mitä se järjestely tarkoittaa. Terveisiä sinne Hämeenlinnaan kaikille tutuille, erikoisesti isällenne ja äidillenne. Toivon parastanne ja korkeimman suojelusta! Toivo, Siina ja Tapio."
   
Lokakuussa 1941 (II/2 RPr 11-12.10.1941) Erkki Eskon johtama ryhmä teki taas yhden monista tiedusteluretkistä Someriin.

"Seuraava merkittävä häirintähyökkäys tehtiin päivänvalossa. Tasan klo 16.00 meidän piti olla Somerin pohjoisrannalla. Hävittäjien oli määrä puuttua peliin klo 16.05 ja mukana oli myös vihollisilta vallattu pieni panssaritykkivene. Klo 16.00 lähdimme syöksyyn kohti Someria ampuen kaikilla aseilla. Kummankin veneen katolla oli 20 mm panssarikivääri, jolla voi tarkasti  ampua n 1 km päähän. Meitä tulitettiin laituria lähellä olevasta pesäkkeestä sekä saaressa olevien majakkarakennusten ikkunoista, joka ammunta kuitenkin loppui, kun omat hävittäjät tulittivat viholliskohteita. Ajoimme pikaveneelläni kohti sotasaalisvenettä, koska olin menossa sanomaan heille, että tulittakaa rakennuksia. Samassa pamahti tykki, jonka ammus putosi n 5-10 m. meistä. Ilmeisesti suuntaus oli virheellinen ja tykki outo. Vaatimukseeni vastattiin, että merivoimien esikunta on antanut määräyksen ettei rakennuksia saa tuhota. Vielä kerran syöksyimme kohti saarta ja ammuimme kaikilla aseilla. Palasimme tukikohtaan. Nämä hyökkäykset edesauttoivat Somerin haltuunottoa, eli vihollinen poistui saaresta.
    15.10.-41 minut määrättiin 27. torjuntakomppanian joukkueenjohtajaksi ja siirrettiin Haapasaareen."

Sotapäiväkirjoissa muita ryhmän tekemiä retkiä on esim. 5.9. ja 8.9. 1941, 9.9. 1941, 23.9. 1941 ja  30.9. 1941. Esko luovuttaa veneet takaisin Jääsalolle 18.10. 1941.

Toivon kirje on marraskuulta 1941.
"Hamina Pitäjänsaari 7/11 -41.

Tässä vahdissa kun on tätä aikaa niin ajattelin jos kirjottaisin sinne jotain mitä sattuu muistamaan. Meillä on niin talven tuntuista, lunta on liki rekikeliksi ja tämä lähisatama on jäässä niin että pikkupojat luistelevat, muuten on niin kylmää että ei ulkona viitsisi oleilla vaikka eihän meillä ole mitään asiaakaan. Tapio käy koulussa, se alkoi ensimmäinen päivä, on ne kerran olleet pommisuojassa, en tiedä miten se menettelee, jossa ryssä kävisi useammin munimassa, voipi olla niin että lopettavat koko koulun. Sielläkin se ryssä on käynyt, missä olette niillä aikoilla sattuneet olemaan?  Kyllä nämä ajat tuntuvat turvattomilta kun molot vielä suurista korkeuksista pudottelevat pommejaan, tännekin se yhtenä päivänä yritti mutta ne putosivat mereen ja yksi Pappilansaaren rantaan. Pappilansaari on Ristiniemen ja alakaupungin välillä.
    Erkiltä kun loppu loma niin hänet määrättiin Mustaanmaahan, siellä ehti hän olla kolme vuorokautta, sitte sai määräyksen mennä Haapasaareen odottelemaan jos ryssät lähtevät pois Suursaaresta niin on mentävä sinne, arvelevat että kai ne kohta poistuvat sieltä, en vielä tiedä mikä hänen kenttäposti osote on. Olemme olleet nuhassa ja minulla oli kurkkukin kipeä, mutta nyt sekin on jo parantunut, äitillä ja Tapiolla on vielä yskää. Enot ovat Kimon kylässä, äiti sai enolta kirjeen, sanovat olevan siellä siksi kun on saanut syötyä itsensä kylläiseksi, onhan maalla ruokaa ja tarpeita yllin kyllin, jos vielä tekee töitä niin elää siellä niinkuin muualla tavallisella ajalla.
    Täti kirjoitti Tiuskasta ja pyysi käymään ja oli meillä aikomus mennäkin sunnuntaina, saa nähdä millainen ilma on, minä luulen että me käydään Metsäkulmallakin katsomassa Heleenaa samalla matkalla, ei niitä matkoja halukseen nyt tekisi kun täytyy olla eväät mukana ja niitäkin on vaikea saada riittämiin.
    Terveisiä paljon myös tutuillekin ja kuulemiin. Isä."
Kuukautta myöhemmin Aini saa kirjeen Siinalta.
"Haminassa 3.12. 41.

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä, siitä taitaa olla jo vähä aikaa, kun Aura kirjoitti, en muista mitä siinä olikaan. Mitä teille kuuluu kun siellä ei kuulu saavan sitä syömistä, ei kuulemma perunaakaan, teillä ehkä on niitä ja sitte silakkaa, ei meillä nyt loka ja karraskuussa ole ollu sellaista hätää, saa nääs sillä Tapion maitokortil vähä rasvaa ja Isän leipäkortil, sitte minä olen saannu luita ja vasikan luita ilman korttii ja keitän alatoopia nyt koetan jouluksi saaja kun tyä tulette saa sitte jotaan roinaa ilman korttii. Toiselviikol kujoin niitä matonpätkii, kuus pientä mattoa, saa vaikka oven alle, jos tässä pysyy paikallaan, nyt tulee itsenäisyyspäivä, luulen että täti tulee Tiuskast käymään kun lapsiil on lupa.
    Tapio käy nyt tässä saaren koulul lähellä.
    Erkki soitti eilen sieltä omasta paikastaan ja Aarrelta tuli kirje, hänkin on toisessa hommassa. Näittekö lehdiist että Santra Heikkilä on kuollu, hauvattiin 1.12. Loviisaan, sillon kun Irja tuli sieltä niin oli sairalas, niin ei sekään enää nähny sitä vanhaa kotipaikkaa jos sinne yleensä kukaan pääsee kun vanjat siellä vaan räjäyttelee.
    Nyt mulla on sellaista asiaa, että jos tyä huolitta särkii niin lähetetään. Isä ja Hasu käyvät verkoil niin Hasu saa paljo särkii kun sillä on monta verkkoo. Isälläkin on ollut sentään monta että on saatu soppa ja paistan ne, ovat parempia kun syksyl. Kirjota äkkiä vaikka kortti niin lähetetään että saatte vähän suurempaa kalaa kun haili sitte pistätte suolaan ja keitätte perunoinkaan mutta ei ruotia kulkkuun.
    Lähettäkää meille osotteita että kirjotetaan joulukortti sinne Hä:linnaan ja Veikol, Hilkal, en nyt muita muista, jos tuä kirjotatte niin Eskon H. Metsäkulma. Karhula (Muttilainen) ja Elli Esko Kuggom, Hardom.
    Kiireesti nää viikot menee, minä niin ootan että tyä tulette sitte ei tarvii tuoja puhtai paitoi eikä housui jos täällä käytte saunas. Täällä on ne teille molemmille, ja tuokaa sitte likaset lakanat, kylhän pesee vaikka kevääl ettei huol siellä aina pesettää. Hyvää vointia. Äiti. Terv Isä ja Tapo."
Venäläiset tyhjesivät Suursaaren joulukuun alussa samaan aikaan, kun he evakuoivat Hangon. Erkki Esko sai komentoonsa pioneerijoukkueen. Joukkue koottiin Niilo Lappalaisen mukaan pioneereista siksi, että tyhjän saaren arveltiin olevan raskaasti miinoitetun.

Erkki muistaa joulukuun alkupäivät näin: "Ilmavoimat ilmoitti, että Suursaari todennäköisesti tyhjä. Sain käyttööni rautaveneen ja 14 miehen pioneerijoukon sekä radistin. Veneen kuljettajana toimi suursaarelainen Heikki Porkka. 4.12. lähdettiin yrittämään Suursaareen. Meri oli kiinteässä jäässä Luppiin saakka ja siitä eteenpäin ajojäätä suurinakin lauttoina. Yhteysalus Pukkio teki meille väylää kohti Luppia. Eteneminen veneellä näytti mahdottomalta. Pukkion päällikkö Ville Pohjola sanoi ajavansa vähän ulommas ja tutkivansa tilannetta. Ei kestänyt kauaakaan, kun hän tuli takaisin ja sanoi: 'Touvi kiinni, mennään takaisin Haapasaareen, ulkomerelle ei moottoriveneellä ole menemistä'. Moottorissa oli lyhytaaltolähetin radisteineen, joka ilmoitti minulle, että ylhäältä tuli käsky: 'Suursaareen oli mentävä, oli tilanne mikä hyvänsä'. Kerroin tämän Villelle, joka pysyi päätöksessään, ja niin palasimme Haapasaareen." (Tämä retki tapahtui I/2.RPr sotapäiväkirjan mukaan 10.12. Yrityksiä oli tuona päivänä kaksi, joissa toisessa Pukkion tilalla oli hinaaja Poitsila)

"12.12. Uusi yritys Suursaareen. Pikkuhinaaja Kimmo, Ville Valleala päällikkönä teki moottorilleni väylää jäälauttojen välissä. Hävittäjä kävi näyttämässä mikä railo vei lähimmäksi Suursaarta, lensi railon suuntaisesti ja heilutti konetta. Näin hävittäjä teki vielä pari kertaa ja sen jälkeen oli edessä avovesi. Miinavaaran takia pidettiin etäisyys hinaajaan n. 500:ssa metrissä. Saavuimme Suursaaren rantaan Mustankallion kohdalle. Hämärässä saari näytti tyhjältä, sillä ei näkynyt lumessa jälkiä eikä muitakaan elonmerkkejä."

Sotapäiväkirjan mukaan yhteys katkesi juuri ennen mainhinnousua klo 15.20.  Kolmen tunnin kuluttua yhteys palasi hetkeksi ja päivystäjä kirjoitti ylös Erkki Eskon viestin: "Olemme nousseet maihin paikkaan mihin oli tarkoitus. Pimeän ja ansoituksen takia emme voineet jäädä maihin. Olemme aluksissa yötä."Suursaari, Pohjoiskorkia 1924. Kuva Sakari Pälsi, Museovirasto, Kansatieteen kokoelma.

Muistelmissaan Erkki kertaa illan tapahtumia: "Suursaaren miehitysjoukkueen johtajana minulle oli annettu käsky, että heti rantautumisen jälkeen tuli radiolaitteisto viedä Pohjoiskorkealle. Tulin siihen tulokseen, että nämä hommat saavat jäädä aamuksi. Yö vietettiin veneessä. Ahtojäät laukaisivat merimiinoja ja räjähdyksiä kuului silloin tällöin.
 Virolaiset. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.   13.12. Aamun sarastaessa lähdin pioneerijoukkoni kanssa poikki saaren kohti Suurkylää. Lähestyessämme kylää huomasin jälkiä lumessa Naskin Akselin talon ympärillä. Ovelle ilmestyi venäläisessä univormussa sotilas, joka palasi nopeasti takaisin sisälle. Komensin pojat asemiin. Olin juuri aikeissa antaa tulikomennon, kun toinen mies hyppäsi ulos ovesta Viron lippu kädessään. Nousin ylös ja menin häntä vastaan. Hän kertoi, että edellinen mies oli nähnyt meidät ja luullut meitä venäläisiksi. Hän oli vilkaissut ikkunasta ja todennut, ettei venäläisillä ole tuollaisia karvalakkeja vaan että he ovat suomalaisia. Virolaisia oli talossa kaikkiaan kuusi. He kertoivat että venäläiset olivat lähteneet saarelta. Siivosimme Honkalan ja Hjalmar Naskin talon ja majoituimme niihin. Radioasema pystytettiin Honkalan taloon, peräkammariin."

Suomen lippu nostettiin Pohjoiskorkialle salkoon 13.12. 1941 klo 9.20 (ks. Eskon raportti 13.12.1941) Jo samana päivä saarelle lähetettiin hinaaja Ilomantsin mukana 6 TK-kuvaajaa. Saaren haltuunotolla arveltiin olevan mielialoja nostattavaa arvoa. Liikkuvat jäät kuitenkin estivät hinaajan perille pääsyn.Virolaiset lähetettiin mantereelle 29.12.  I/2. RPr:n sotapäiväkirjan mukaan heitä oli neljä kuten kuvassakin vasemmalla.


Jo 14.12. Erkki kirjoittaa kirjeen siskoilleen Ainin työpaikalle Keskoon. Lipunnosto Pohjoiskorkialla 13.12.1941. Kuva: Tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

Suursaarella 14/12.-41

Terve vaan siskot!

Täällä ollaan taas omalla maaperällä. Ihmelliseltä tuntuu ihaillessa maitolumipeitteisiä vuoria ja metsiä. Luonto on samanlainen kuin ennenkin. Sitä ei vanja ole pysynyt muuttamaan. Kylä on kovin kärsinyt, mutta onhan oma mökki pystyssä, ikkunat ja ovet vain rikki.
    En ehdi paljon kirjoittaa, mutta ehkä myöhemmin jos posti pääsee. Kyselkää isältä, kirjoitan hänelle pitkän kirjeen. Laiva lähtee juuri ja on lopetettava. Kaikki on hyvin. Saari on meidän, astuin maihin Mustillekallioille 12/12-41 klo 15.26. Kuuulemiin voikaa Kotitalo jouluna 1941. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.hyvin. Erkki. Os on sama kuin ennenkin."
 Uuden vuoden aattona 1941 Erkki kirjoittaa Ainille Suursaaresta.

"31/12-41.

Rakkaat siskot!

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta. Tämä edellinen parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En ollut tilaisuudessa sitä teille aikoinaan toivottamaan, sillä tiedättehän missä sillä hetkellä olin. Kyllä kai olette saaneet viime kirjelappuseni, ei ollut aikaa enempää silloin kirjoittaa, mutta koetan nyt vähän enemmän saada tähän paperille. En oikein viitsi enkä tavallaan oikein voikaan teille kirjoittaa, millaista täällä on nyt, sillä tilanne on täysin muuttunut siitä lähtien, kun viimeksi täältä lähdin. En ollut kylää tuntea, niin oli muuttunut. Keskikylä oli täysin puhdas rakennuksista ja kaikkialla piikkilanka-aitaa ja kaikenlaista muuta estettä. Luonto tietysti oli melkein samanlainen. Jylhät lumi- ja kuurapeitteiset vuoret ja metsät.
    Olen hiihdellyt ja ratsastellut (meillä on ratsu,Vanja) pitkin teitä ja vuoria. Istun nyt Olan kämpässä petissäni ja yritän epätoivoisesti saada jotain tähän paperille, järki ei oikein tahdo luistaa, sillä täällä on nyt aika sutina, kun vasta tänään pääsi tänne vasta isompi sakki. Olen nim. ollut täällä kolme viikkoa sen pikku porukan kanssa, joka 12.12.41 nousi tänne maihin. Hyvä oli meidän olla täällä tähän saakka, mutta nyt on kaikki taas sekaisin, kun tänne tuli tämä iso sakki. Meitä muonitti täällä lentokone ja olimme kuin variksen poikia.Lentomuonaa. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.
    En ole saanut teiltä kirjettäkään pitkään aikaan. Tänään tuli posti taas pitkästä aikaa,Erkki Esko ratsastaa. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot. mutta ei vain teiltä kirjettä tullut. Saa nyt nähdä kun posti tulee, onko tietoja sieltä päin. Lomalle tulosta en tiedä mitään sillä ymmärrättehän että näin kaukaa ei juuri reissulle viitsi lähteä. Yritän minä kuitenkin jos vain tilaisuus tulee, ei nyt heti mutta kyllä myöhemmin.
    Kerron sitten teille, kun tavataan, vähän mielialojani tänne saapuessani. Nyt olen kuitenkin sellaisessa mielentilassa, että en oikein pysty mitään kirjoittamaan, minua niin potuttaa ankarasti eräs asia, jonka sitten kerron kun joskus tavataan.
    Lopetan nyt tähän. Toivotan teille kaikkea hyvää ja kuulemiin. Erkki. Os 2 kpk 8801.
Lentomuonitus tehtiin päivittäin. Niilo Lappalaisen mukaan miehet olivat joulunpyhiksi valmistaneet elintarpeista kiljuakin. Vuodenvaihteessa suomalaiset lisäjoukot saapuivat saarelle jäitä pitkin kävellen. Varsinaista vahvistusjoukkuetta johti luutnantti Sipilä. Emme tiedä varmasti, mikä Erkki harmitti. Syynä saattaa olla komennon ottanut uusi luutnantti. Alla käy ilmi, että hän määräsi Eskon asemapaikaksi Kiiskinkylän: käsky tutulta kotikylältä pois on ehkä tuntunut typerältä. Saarella olevien yhteisvahvuus aiemmin saapuneiden luutnantti Pennasen pienryhmien kanssa oli noin 70 miestä.



  9. "Tuotko Erkistä huonoja uutisia."



Heti kohta saaren jätettyään venäläiset tajusivat tehneensä virheen. He aloittivat nopeasti valmistelut saaren takaisin valtaamiseksi. Ensimmäisenä tammikuuta lukumäärältään huomattavasti suomalaisia vahvemmat venäläisjoukot lähtivät Tytärsaaresta Suursaarta kohti. He jakaantuivat kolmeen ryhmään, josta pääosa lähestyi Suurkylää, pienempi Kiiskinkylää; huolto ja komentokeskus jäivät jäälle odottamaan. Suomalaisten pääjoukko oli luutnantti Sipilän johdolla ilman aseita käskynjaossa kuuntelemassa ohjeita saaren vartionnin järjestämisestä. Eivät he osanneet varautua venäläisten tuloon: vastahan nämä olivat saaren vapaaehtoisesti jättäneet.

Ajat joulun jälkeen Erkki Esko muistaa näin:

"Joulun jälkeen tuli joukkue Haapasaaresta johtajanaan kapteeniluutnantti, jonka nimeä en muista [Hän oli Erkki Pennanen]. Tullessaan he vetivät tapsit eli puhelinlangat saareen. Menin Hirskalliolle heitä vastaan. Tapasin osaston johtajan, joka heti sanoi, että hän on tästä lähtien Suursaaren päällikkö. Puhelin vedettiin Honkalan taloon, jonne tulokkaat myös majoittuivat. Omat pioneerimieheni siirtyivät Hjalmar Naskin taloon, jonne järjestin vartioinnin. Itse majailin Honkalan talon keskimmäisessä kamarissa.  Kapteeniluutnantti sairastui angiinaan ja lähti takaisin mantereelle. Joukkue jäi luutnantti Sipilän johtoon. Minun oli uudenvuodenaattona [päivä oli kuitenkin 2.1.] tarkoitus siirtyä pioneereineni Kiiskinkylään. Kun aamu valkeni makailin täysissä tamineissa petilläni. Kuulin, kun joku sanoi että rannasta tulee valkopukuisia miehiä. Ryntäsin pystyyn ja juoksin ulos. Konepistooli jäi seinälle. Sipilän joukkue oli pihalla suljetussa järjestyksessä käskynjaolla. Huusin: Ryssät maissa, hakekaa aseet!" Lähdin juoksemaan pihan poikki Ville Suomalaisen ulkorakennuksen nurkalle nähdäkseni satamaan. Siellä totesin olevani vastakkain kolmen vihollisen kanssa ilman asetta. Salamannopea heittäytyminen nurkan taakse pelasti henkeni. Vihollinen ampui sarjan automaattikiväärillä. Sen jälkeen kuulin ruotsalaisen pikakiväärin äänen. Juoksin takaisin taloon, omaan huoneeseeni ja totesin, että aseeni oli poissa. Ryntäsin radiohuoneeseen ja sanoin radistille että nyt lähdetään. Radisti oli kai ehtinyt jo sähköttää tilanteesta. [Ilmoitus hyökkäyksestä on tässä.] Juoksimme talon metsänpuoleiseen päähän. Juostessamme kuulin, kun kilon kasapanos räjähti radistihuoneessa ja talo syttyi tuleen. Eteisestä livahdimme talon palaessa ulkorakennuksen taakse metsään. Siellä tapasin miehiäni ja kyselin ammustilannetta. Valitettavasti patruunatilanne oli niin heikko, ettei ollut mitään mahdollisuutta vastarintaan, joten annoin käskyn vetäytyä Pohjoisrivin kautta jäälle. Siellä otettiin suunta kohti Haapasaarta. Kun aamu valkeni, alkoi kuulua lentokoneen surinaa, jota nimenomaan pelkäsin. Käskin joukkoni hajaantua mahdollisimman kauaksi toisistaan. Lentokoneitten ääni koveni ja näkyviin tuli muistaakseni 6 hävittäjää. Helpotus oli suuri kun huomasin, että koneen suojus oli keltainen, eli olivat omia. Ne varmistivat meidän kulkuamme. Olimme jonkun kilometrin päässä Lupin saaresta, kun vastaan tuli hevonen ja reessä oli 2-3 miestä ja konekivääri. Johtajana oli vänrikki Ekholm. 'Minne sinä olet menossa?' kysyin. 'Suursaareen', hän vastasi. 'Käännä kopukka ympäri ja tule sinne minne mekin.' Hän oli saanut käskyn ja aikoi pitää siitä kiinni, mutta minä sanoin naureskellen, että minä vanhempana vänrikkinä käsken sinun kääntyä ympäri. Saavuimme Haapasaareen. Siellä kuulin, että minun oli kerrottu kaatuneen. Myöhemmin sain tietää, että kun vartiomies näki, että minua ammuttiin, hän ampui viholliset."

Luutnantti Sipilän raportti ja alikersantti Klangen kertomus I/2. RPr:n sotapäiväkirjassa.

Uutiset Suursaaresta ovat ehtineet Haminaan.

"Pitäjänsaari 3.1.42.

Rakas Aini ja Aura.

Terveisiä taas, kirjotan teille vähän, kyllä olette varmaan kuulleet että ryssät pääsi taas S-saareen. Olimme koko tämän päivän hirveässä epätiedossa miten on ihmisten siellä käynyt ja päätimme ettei sieltä kukaan tullu, mutta vielä tällä kertaa ei meillä kuulu sen huonompaa. Olavi kävi tässä ja toi vähän tavaroitaan että heille tulee lähtö, tietysti taas ajamaan niitä pois, ne on päässeet yllättäin sinne oikeen taloin, sitte sinne on 3 miestä ja yksi alikersantti jäänny, yksi kyllä on kuollu, kyllä kai hän tiesi, näytti siltä vaikka ei meille sanonnu.
    Isä koitti soittaa päiväl mutta ei laskettu. Kun Ola tuli niin sanoin heti, että tuotko Erkistä huonoja uutisia, mutta hän sanoi, että Erkille kuuluu hyvää, siis vielä tällä kertaa oli Jumala varjellut mutta taas kun se saari on takasin ei tietä miten on. Tapio läksi tänään Tiuskaan, kun eno silloon sano että tulet, niin sillä oli kova halu ja täyty tänään laskea, nyt kun on tällästa niin mekin mennään huomen aamun, siellä ehkä saa jotaan tietoja ja saa omiensakaan jutella.
    Kyllä tässä taas on raahaamista. Ikävä oli kun työ läksitte ja nyt tälläista mitä ei osannu oottaakaan, kun se sieltä läksi ilman ajamatta, että se tulee sillä lailla mutta vihollisel on vihollisen konstit. Tulee mieleen, että miksi meitä näin kuritetaan ettei selkeämpää tule ollenkaan.
    Jumalan haltuun ja näkemiin. Äiti"
"5.1.42.
Jatkan kun en eilen saannu postiin, käytiin Eskon Heleenal eilen ja tuli niin paha ilma että Tiuskaan ei viitinny lähtii pohlaan, tultiin illal koti, sitte kuultiin että meikäläiset on taas takasin S-saares, muuta ei tiejetä taas muuta sillohan pääsi kaikki tänne mantereel saivat käskyn perääntyä. Ehkä tämän päivän aikan jo saa kuulla miten on. Tapio on vielä Tiuskas mutta tänään sen piti tulla kyllä silläkin tietoi on Kotkan puolta ei tietysti kaikki totta sillä ne huhut kiertää. Äiti."
Erkki muistelee Suursaaresta vetäytymisen jälkeistä aikaa tammikuussa: "Jääkärijoukkueen varajohtajana Haapasaaressa suoritin vartiopalvelusta itse pääsaaressa sekä ulkovartioasemissa, Lupissa jne. Teimme jatkuvasti partioreissuja Suursaareen tarkoituksena saada selville vihollisen pesäpaikat ja aseistus, eli pyrimme tulikosketukseen asian selvittämiseksi.
Itse kävin 5-6 kertaa. (Ensimmäinen partiointi oli jo iltapäivällä 3.1.) Viimeinen määräys oli mennä hiihtäen n 25 km Haapasaaresta Suursaaren itäpuolelle tutkimaan, oliko siellä hyökkäysvaunujen tai panssarirekin jälkiä.
Tiedustelutoiminta vahvisti uskoamme siihen, että tulossa oli Suursaaren takaisinvaltaus."

Partioveneitä keväällä 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.
Partio lähtee tehtäväänsä suorittamaan. Hanko, 1942. SA-kuva: Pauli J.Viro
























Toivo kirjoittaa tammikuussa Pitäjänsaaresta tyttärilleen
"9.1.-42.

Ainille ja Auralle.

Vai on siellä paljon huhuja siitä S.saaren luovutuksesta, ei se ihme siellä kauempana kun niitä on täällä lähempänäkin. Me olemme saaneet Erkiltä pari kirjettä sieltä S.saaresta mutta ei hän ole voinut paljon kirjottaa, jotka sivuavat sota asioita. Viimme kirjeessään hän vaan ilmotti, että koti talosta oli kirveellä hakattu ikkunat raamineen sekä ovet ja huonekalut säpäleiksi samoin ryssän oman auton joka oli meidän portain edessä. Ryssän törkyä oli joka paikassa, yhtään mitään omaa tavaraa ei ollut, lakaltakin oli viety yksin vanhat sanomalehdetkin. Ojan takana olevat rakennukset olivat olleet W.C:nä ja sitä oli joka puolla. Saimme kortin tänään, mutta siinä ei ollut mitään muuta kuin terveenä ollaan. Minä olin tänään Penttilän Erkin kanssa juttusilla hän taasen oli ollut erään Nopasen kanssa, joka oli ollut S.saaressa, hän kertoi suunnilleen näin omasta kohtastaan ja vähän muustakin - aamulla 8 ajoissa oli hän puhelimessa, jolla vahtimies ilmoitti että ryssiä tulee juuri silloin, hän näki ryssän ikkunasta joka oli konepistoolilla ampumassa häntä mutta ehti kyyristyä ja suihku meni yli, hän lähti ovea kohti, ryssä ampu läpi seinien, oven ulkopuolella oli ryssä, jonka hän ehti ampua, he olivat aivan kun motissa, mutta pääsivät kumminkin läpi ja tappelivat noin kolmen tunnin ajan eli niin kauan kun mukana olleet ammukset riittivät, tämän jälkeen he painautui aallonmurtajaa vastapäätä olevasta niemestä jäälle, toiset taasen tulivat jäälle pohjoispäästä, ryssiä oli noin pataljoona ja toisia näky tulevan, hän sai pienen naarmun luodista jalkaansa, samoin Erkkiä sattui molempiin housujen punttiin. Ryssät olivat tulleet molempiin kyliin samaan aikaan ja olivat hyvin puettu lumipukuihin sekä varustettu kone-asein ja koirien kanssa. Joukosta kaatui 4 ja sitte oli siellä Kiiskilässä 6 miestä talojansa katsomassa, heistä on hänen tietossaan että 1 on päässyt pakoon. Kuulemma ryssät pitävät siellä hyvää vahtia niin että kun ovat käyneet partioimassa niin heti kun tulevat lähemmäksi nousee valoraketit ilmaan. Äiti kirjoitti Aliisalle, jos hän tietää jotakin sieltä päin, Erkki kun ei voi niistä mitään kirjottaa. Paperi onkin lopussa. Hyvää vointia toivoo Isä."
Erkki kirjoittaa kaksi päivää myöhemmin.
"11/1.42

Rakas sisko!

Kiitän korteistanne ja paketista. Sain tämän paketin vasta vähän ennen uuttavuotta. Sen jälkeenhän on tapahtunut yhtä et toista ja etenkin sitä toista.
    En ole ollut ennen tilaisuudessa kirjoittamaan ja nyt kun sattumalta on ollut aikaa, ei ole oikein ollut halua ja ymmärrät kai mitä varten. Minä elelin kokonaista 3 viikkoa saaremme kamaralla ja hyvin aika kului. Lentokone muonitti kuin linnunpoikia ja saareen ei päässyt kukaan, oli kuin entiseen aikaan. Vasta vuoden ensimmäisenä päivänä pääsi sinne lisää meikäläisiä ja pääsi seuraavalla päivällä eli aamulla menninkäisiäkin sinne. Lähdettävä oli pakosta, ei voinut mitään, eihän yksi suomalainen sentään aina 20 ryssälle piisaa, etenkin kun on bolsu vastassa. Tultiinhan sieltä ja onnea meillä täytyi olla koska sentään tänne yli pääsimme. Onnea oli minullakin ja [-? -]. Minua lojautti eräs vanja 40m:n päästä, mutta ei osunut kuin housuihin, eräs toinen [-? -] parin kymmenen metrin päästä, ei osunut. Sanokaa onko ryssä näin huono ampumaan vai varjeliko joku. Tässä tulee semmoinen tunne, että kun ei ole määrätty niin ei osu.
    Nyt taas oleilemme täällä vähän maissa päin ja vietämme aikaa vartioiden, partioiden ja nukkuen. Olen taas käynyt siellä rannoilla nahinoimassa ja antamassa vanjalle nikkelistä. Eiköhän tuo taas sieltä lähde, kun siellä vähän aikaa tassuttelee ja sitten ei se varmasti sitä enää saa.
    En osaa nyt tässä enempää kirjoittaa, mutta koetan nyt sitä pikemmin taas itsestäni ilmoittaa.
    Sanokaa Laina-tädille terveisiä ja kiitos sukista, en ehtinyt niitä käyttää, ja ne lensivät ilmaan siellä saaressa silloin. Kuulemiin. Erkki."
   
Helmikuussa Siinan mielessä on elintarvikepula. Tulossa oli häät.

"Haminassa. 24.2.42.

Rakas Aini ja Aura.

Terveisiä täältä ja kiitos kirjeestä, en tässä nyt osaa mitään kuulumisia kirjottaa kun Aarre oli täällä eilen ja soitti sinne niin näin tämä aina kuluu kun oottaa että kuukausi loppuis kiireesti ja riittäis annokset, nyt kun se leipäkortti pysyis näin, niin minä olen huomannut että meille nyt riittää kaurapuuroon ja leipään. Tulis vaan kevät taas näkis millainen sekin on ja mitä tapahtuu, peruna pulaa täällä on nyt ollu, ei meilläkään ollu yksi aamu kun keitin kaalisoppaa niin tuumasin että nyt ei saa montaa perunaa sekaan, panin lanttua enemmän, sitte ennenkun kävin kuorimaan niitä muutamaa, niin tuli hevonen rapun eteen ja toi hehton perunoi niin nauroin että minä en yhtään hätäälly, sillon kun hätä on suurin on apu lähellä, nyt taas on johonkin kauppaan tullu, sitte on tuotu se kappa minkä antavat, mutta kyllä minä uskon että saajaan kun kyselee niiltä maanmiehiltä ettei keväällä jää puutteeseen. Ja nyt niistä vihkiäisistä sitte, ei mulla ole tohuakaan vehnäjauhoi että olisin tehny pullaa kun on laitettu niitä livekaloja niin kaikki loppu siihen kastiin kun käytin, on mulla se siirappi minkä jouluksi toin jos onnistuis niin tiän siitä piparia, sitte jauhan paketin kahvii kun olen säästänyt 2. ja korviketta sekaan, voikukan juuret loppu mutta on sitä osto korviketta. Sitte ne osotteet ja ketä käsket, sitte muistat Pelto[-?-] joka on kummi, lähetät sille kortin, ei nyt ihmiset niin matkustele kun on tälläistä, mutta sentään ja Porkan Saima on myös kummisi ja ne tavallisesti on aina käsketty tälläisiin tilaisuuksiin.
    Isä sai Enolt kirjeen, sano että heitä kuttuttiin maalle jos ei muka saa täältä elintarpeita ja he vähä niinkun meinaavat että jos taas vähäks aikaa menis niin lähetä heille sitte se tieto kun saat tämän kirjeen. Laina täti on muuttannu Kotkaan, sai sieltä asunnon, sitte se niijen Anna täti on kuollu ja täti eilen kirjotti että Metsäkulmal hauvattiin ja sitte siinä Eskolaisiil joivat hautajaiskahvit, ne asuu siinä Metsäkulmal, mistä mennään sinne hautuumaalle.
    Kirjottaat sitte vielä jotain, lähetin Erkil vähä puolapiirakkaa, kun Aarre läks, tein ruisjauhoist kuoren, hyvää kyllä oli. Kuulemiin. Äiti."
Maaliskuussa Siina kirjoittaa.
"Haminassa 16.3. 42.

Rakas Aini ja Allu.

Terve täältä, kirjotin tänään kortin, nyt panen tähän laukkuun. En ole vielä kai kirjottannu kun me viime (laskiais) sunnuntaina käytiin Mussalos enot ja tätit kattomas [-?-] ja siitä käveltiin Lutvikil, käytiin heitäkin kattomas, niillä oli ostettu oma huvila mutta sanoivat ettei he siinä ole myyvät pois, on ihan erinään taas ettei ole kun kolme perhettä siinä paikas, se Luunon[?] Vieno asuu alakerras ja Suoma ja isänsäkään ylääl, olivat hyvillä kun käytiin, Lutviikki oli nähny unta meistä edellisenä yönä, kertoi Suomalle aamulla että hän näki Eskot että tuleekohan ne tänne.
    Tämä elämä on taas ihan hulinaa, on pää pökerryksissä kun illal 8 mentiin pommisuojaan ja aamul 4 tultiin, kolme yötä melkein samanlaista, viime yö kaikkein kauhein ja lauvantai yö kun ei ollu kaukana tästä saarelta, kun meni sinne huvilan sauna, kylmä oli, viltti seläs istui niin monta tuntia, potkul viel pääsee, on ihan iljemää. Isä lykkää minua ja Tapiol on Tetan potku, viime yönä sinne sentään ryykäs ihmisii kovast vaikka on pitkä matka, saa nähä kuin kauan taas kestää tälläistä, se laski tesanttii tähän lähel, yksi meni taloon ja joutui heti kiinni, ihan suomalainen mies siviilipuvus. Hasu on siellä mettäs niin soitti eilen siihen ihan lähel missä vetävät puita. Se pörräs viime yönä ihan olaal kun sellasiis kylän paikkois ei ole ilmatorjuntaa. Kotka ampus kun villi, kyllä sielläkin on ollu olemista nyt. Pommejakin kuulu suhisseen alas mutta ei sattunnu taas tänne, menivät vissiin mettiin ja mereen. Koulust annettiin sellainen määräys että jos jälkeen 12 on hälyytys niin aamupäivä on lomaa. Kaikki on niin väsyneitä.
    Lopetan tähän, taas meinasin Erkillekin tällä viikol lähettää jonkun paketin, jos on niin rauhaa, että leipoo jotaan, kun ei ole koko talves laitettu kun sillä ei päässy kulkemaan.
    En muistanut niistä kupongeista, täytyy kai ne olla alleviivatuita, millä niitä vehnäjauhoi saa, niin lähetän että saa joskus pullankin, kirjootat sitte, lähetän kelpaako irtonaiset. Kuulemiin. Äiti"

Seuraava Siinan korttin vastaanottaja on "Rouva Aini Naski". Aini ja Aarre ovat avioituneet.
"Hamina 23.3.42.

Rakas Aini ja Aura.

Terveisiä täältä, ei tänne nyt mitään erikoista kuulu tällä kertaa. Oletteko saaneet Erkiltä ja Aarrelta mitään, tänne ei ole tullut yhtään pitkään aikaan. Erkki kyllä kävi täällä mutta siitäkin on jo kohta kaksi viikkoa ja se posti tulee kyllä 5 vuorokautta tännekin, saa sitte nähä mitä uutisia tässä vielä saa, ehkä piankin, vähä siltä kuulostaa.
    Sain tässä Sanna S. kirjeen, käski sanoa sinulle terveisiä, hän kuuli että menit naimisiin, kirjotin hänelle silloon, kun eno kuoli niin nyt hän vastasi siihen. Penttilän [?]una kävi kysymässä teitin osotetta että hän lähtee Hesaan viemään sairaanhoitajan paperia eikä ole koskaan käynyt niin meinasi että jos Allu tulis vastaan, sitte kävin katsomassa että lähteekö hän, niin olikin saanut komennuksen sotilassairaalaan ja niin jäi kesken sinne tulo, heti läksi sinne sairaalaan. Isä läksi tänä aamuna Tiuskaan ja Kotkaan, täytyy Naskin Antilt ottaa joku todistus, kun ne rahat mitkä silloon meni niistä säästöistä, niin saa nyt takaisin, hän näki jostaan lehest, sitte eno kävi kuulemas ja kirjotti tänne, sitte käskin jutella että jos ne tulis tänne pariks tai kolmeks päiväks niin aina auttas minua vähän vaatten pesus kun on kokoontunnu niin paljo kun ei koko talves ole tarvinnu pestä kun tuvas niitä mitä just tarvii.
    Nyt on kyllä jo ilmat kauniita, vaikka yöllä pakastaa niin ei se tunnu enää kun aurinko lämmittää. Onko teillä syömistä ja kuinka mitä muuten kuuluu, kirjottakaa tihimpään. Hyvää kevättä. Äiti."


Suursaaren valtauksen näkymiä 1, 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Suursaaren valtauksen näkymiä 2, 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.
Suomalaiset alkoivat suunnitella Suursaaren takaisinvaltausta jo tammikuun alussa 1942. Muiden
ulkosaarien valtaus haluttiin jättää saksalaisille. Kenraalimajuri Aaro Pajari sai Mannerheimilta 10.3. käskyn vallata Suursaari.

Erkki Esko muistelee:

"Maaliskuun alkuviikolla minut komennettiin Haminaan, jossa tapasin kenraali Pajarin. Hän kyseli minulta Suursaareen maastoon liittyviä asioita. Haminasta palasin entiseen tehtävääni Haapasaareen. Hyökkäysvalmistelut edistyivät siinä määrin, että hyökkäyshetki määrättiin tapahtuvaksi 27.3.1942, jolloin minusta tehtiin majuri Miettisen lähettiupseeri. Edellisenä yönä oli aurattu ajotiet kahden puolen Suursaarta joukkojen kuljetusta varten. Joukot siirtyivät hyökkäysvalmiusasemiin. Pajarin joukot länsipuolelle ja Miettisen itäpuolelle. Ajoin majuri Miettisen autossa hänen komentopaikkaansa noin 6 km Suurkylästä itään. Hyökkäys alkoi 27.3. klo 4.00. Sen aloitti Lupin patteri. Meidän oli määrä pysyä jäällä. Itse tuumin, että mitenköhän tässä käy, jos vihollisen koneet käyvät päälle. Onneksi oli kova tuuli, joka nosti irtolumen pöllynä ilmaan ja kätki meidät. Sen päivän ja seuraavan yön olimme jäällä. Suojasimme omiamme mahdollisesti idältä tulevilta vihollisen apujoukoilta. Kenraali  Pajarin joukot nousivat maihin koko länsirannan pituudelta. Joukkomme tunkeutuivat kohti Suurkylää, jonka länsilaidalla käytiin kovaa taistelua. Vihollisen pääjoukko oli iltaan mennessä tungettu Pohjoisriville. Maaliskuun 28. majuri Miettinen sai  yöllä puhelinsanoman: venäläiset ovat  lähteneet saaren itäpuolitse kohti etelää. Silloin Miettinen antoi minulle käskyn  hiihtää kapteeni Uskin komppaniaan, joka oli meistä etelään ja sanomaan että aukko heidän ja meidän välillä on suljettava Suursaaren valtauksen näkymiä 3, 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.välittömästi, ettei vihollinen pääse livahtamaan välistämme. Hiihdin ensin lujaa, sitten varovasti, kunnesSuursaaren valtauksen näkymiä 4, 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot. kuulin marssiääntä ja Suursaaren valtauksen näkymiä 5, 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.pulinaa. Heittäydyin jäälle ja makasin hiljaa, kunnes vihollisosasto oli mennyt ohitseni. Sen jälkeen luja hiihto takaisin ja ilmoitus majuri Miettiselle, että en ennättänyt ajoissa kapteeni Uskin luo. Heti aloitettiin vihollisen takaa-ajo.
    Samana päivänä saimme rantautumiskäskyn. Majuri Miettinen siirsi kaikki konetuliaseet eteen. Lähdimme kohti rantaa, emmekä kohdanneet vastarintaa. Pystytimme teltat Hirskallion ja Pitkänliu'un väliseen metsikköön. Saimme kuulla, että venäläiset valmistautuvat saaren takaisinvaltaukseen. Sain tehtäväkseni kaivauttaa jäähän reikiä arsapullomiinojen asettamista varten. Muuten hoidin tavanomaisia lähetti-upseerin tehtäviä."










Suursaaren valtauksessa 61 suomalaista menetti henkensä, 109 ihmistä haavoittui ja kaksi katosi; 213 venäläistä sotilasta kaatui, heidän joukossaan miltei kaikki saaren komentavat upseerit. Hyökkääjien tappiot olivat pienemmät kuin puolustajien. Tämä saattaa kertoa suomalaisten haluttomuudesta vankien ottamiseen. [Suursaaren valtaus Kansa taisteli -aikakauslehdessä]


Paraatiin valmistautumista iltapäivällä 28.3 Suursaaren valtauksen jälkeen. Saarella oli tuolloin vielä viollisia. Annu Eskon kuvakansiot.Suurkylän kasino keväällä 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.






















Sotilaita väliaikaisen majoituksen edessä Suursaarella 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Kaksi sotilasta Suursaarella 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.



Huhtikuussa Siina kirjoittaa:
"Haminassa 10.4.42

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä, nyt pääsiäinenkin on taas hyväl puolel kun nyt ei muutakaan reknaa että kuluus kiireesti vaan viikot että annokset riittäis ja muutenkin selvenis ehkä jotenkin tämä metelöivä maailma sillä nyt se on sekallaan jos koska. Niin kun tietätte oli Erkki koton monta päivää niin että oikeen mekin nukuttiin rauhassa se aika, sitte taas kun tuli sumu niin pelotti, että kyllä se nyt Tapion Auralle 2.4.1942 lähettämä pääsiäiskortti.menee taas tavottamaan sinne saareen se vanja, mutta se onkin nyt yrittänny T.saareen mutta ei onnistannu siinäkään sitä vanjaa. Erkki oli sieltä kirjottannu kortin ja siinä oli että me soitettas Ainille, Aarre käski, mutta kortti tuli vasta pääsiäislauantaina joten teilläkin oli jo tietoa sieltäpäin, saa nähä yrittääkö se vielä sinne mutta kai ne sen takasin ajaa. En muistanut että kiitos kirjeestä, siellä oli kai hienot ristiäiset, mitähän Saima, joko oli tyytyväisempi kun silloon minulle kirjotti niin kovasti valitti.
    Vieläkö teillä on perunoi, että saatte jotain syömistä, kun ne nyt on niin loppu ettei ole ensiinkään tullu kauppoihin, ehkä kohta tulee soppajuuria, niin kuulu radiossa sanonneen.
    Sittenkin tuntuu vähän kevyemmältä kun tulee kesä, tässäkin on jää aivan mustaa jo ikkunan alla ja lumi sulaa minkä kerkiää. Eno ja ovat jo Kimonkyläs, tässä puhuttiin että sitte mennään sinne korvikkeet kun eno täyttää 50 vuotta. Vapunpäivän lupasin kirjottaa, että jos mekin saatas sieltä jotaan rasvasta lisää näin keväällä että näkis paremmin. Ensi viikol isä lupas viejä verkot että saa tuoretta kalaa, nyt ne täällä laittaa rysiä kuntoon, tämänkuun lopus sitte alkaavat kalastaa, sitte ne saavat paljo ainakin särkii ja paljo muitakin kaloi, meillä on vielä suolasii särkii, kun ne likoaa tarpeeksi niin ovat hyviä hiilillä paistaa.
    Eikös niitä valokuvia ja ala saaja, nyt on toista kuukautta aikaa kun otitte, että näkis miten onnistuivat, Aura kai sai Tapiolta kivan kortin, sekin osaa jo kirjotella, että oikeen nauratti kun luvin sen.
    Vai se Järvinen piti lähettää Isälle tupakkaa eikä taas tullu mitään. Saatiin Hämeenlinnast kortti, eikä tiejetä niiden osotetta kun kirjotatte niin pistäät sitte, ja Eevilt tuli en muista niijenkään osotetta, Eevi ja Kalle on kihlois kuulin, niin Tapio sano, että Timo sano hänel jo että Eevi ja Kalle alko uuvestaan. Hilkal kirjotti Tapio ja pääsiäiskortin, ei saatu osoitetta ennen kun Erkki tuli koti.
    En saanut sitä kangasta, siinä on vähän suuremmat pilkut mutta tumman sinisellä pohjalla oli ihan yhenlaista, ei sitä olis tarvinnu kun 1 mt lisää kun olis saanu samanlaista.
    Sitte minun piti kirjottaa, että älkää soittako tähän kauppaan muutakun ihan tärkeää asiaa, minuu hävettää kun se rouva juoksee sanomaan vähän päästä ja jos sillä on ostaja niin ei ne luultavasti tykkää hyvää, pankaa kortti, se tulee jo toisel päiväl tänne kun toisel kirjottaa, ja jotain sellaista voi toimittaa että sanoo meikäläisiil kun mennään kauppaan.
    Jospa lopetan ja terveisiä, hyvää vointia. Äiti.
    Eiköhän Aarrekin pääse lomalle kohta kuulin että sieltä vuoroin pääsevät.
Se Markkulan Toimi on sitte kaatunnu siellä saaressa, Aura kai muistaa kun oltiin Suulisniemes kun ne siinä käveli. Ja Aura Markkulal on poika sanoi se Teikarin emäntä silloon kun kävivät meillä, siis lotta Aura Markkula hommasi ja pojan noin vain. Semmosta ikävää se vanhemmille sitte tuottaa kuolemat ja ehkä tässä tapauksessa syntymätkin. Kuulemiin pian. Sama"





Seuraava Siinan kirje on kirjoitettu kymmenen päivää myöhemmin. Elintarvikkeiden hankinta vie aikaa ja voimia.
"Haminassa 20.4.42

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä, niin se aika vaan kuluu vaikka sotakin raivoaa, lumi on täältä melkein pois ja jää on jo aika mustaa, kyllä sekin tästä lähtee ehkä vapuksi jos ei ennen, vaikka oli niin hirveä talvi, niin sentään tulee kevät yhtä aikaseen kun joskus muulloinkin.
    Kiitos kirjeestä ja valokuvista, nehän on oikeen hyvin onnistunnu, etenkin se missä yksin olet, sehän on niinkun jostaan Eevasta leikattu tai Hopeapeilistä, yleensä ne ovat hyviä molemmat ja selviä, sitte lähetät vielä sen mikä otettiin kirkon rapulla. Kiitos siemenistä ja siitä jauhopussista, ei me nähä niitä jauhoja kun tässä kaupassa jaetaan niille perheille missä on pieniä lapsia eikä yhtään toisille perheille, se jako ei kyllä ole oikeen, söishän ne vähän suuremmatkin lapset joskus vaikka pannukan palasen, minäkin panin lauvantai iltan pannukan hyvin paksun, sitten vielä syödessä pantiin vadelmia päälle niin oli oikeaa herkkua tälläisen ajan ruokiin. Ei sitä rahaa olis tarvinnu tähän laittaa, kaikki ne maksaa siemenet ja muut, kuule ne sipulinsiemenet on vissiin mahotonta saaja, jos niin sattus niin ne olis hyvä kasvattaa kun ei muutakaan mausteita paljo käytetä.
    Sitte minä lähetän sen laukun tällä viikolla, en ole niitä vielä pessy mutta lähetän niitä mitä vasta pesin, jos saan niin pesen tällä viikolla kun nämä talon väki pesee niin ei sitte meikäläiset taas saa, kuvittelee sitä vielä että pesee koska haluaa omassa saunassa ja omassa padassa saa sitte nähä tuleeko sitä vielä tapahtumaan, vaikeaa näin vieraissa kun aina tottu olemaan omassa koton ja tekemään mitä halus, kirjotan kortin kun lähetän sen, että haette sitte.
    Saimme Aarrelta kirjeen viime viikol, ja Olakin kirjoitti, luuli että Erkki on vielä koton niin pyysi tuomaan reppunsa kun tulee mutta Erkki oli jo lähteny, sanovat olevansa siellä [?]ossa niin ajattelin että kävelishän sielläkin saa nähä miltä kaikki näyttää jos elää niin kauan että näkee. Erkki ei ole kirjottanut siitä kun läksi mutta kun se kävi siellä niin ei vielä kerennytkään sillä kirjeet tulee välistä monta päivää, nytkin Aarren kirje tuli kolme päivää ennen kun Olavin vaikka näky olleen samal päiväl kirjotettu. Niin tänään on taas maanantai ei muuta kun kuluus vaan että annokset riittäis kun nyt saa viikon annoksen kerralla jauhoja, lauantaina kävimme Isänkään Myllykyläs 8 kilometrin matkan perunoi ettimäs, minä yhelt kysyin eellisel aamul, niin se vähä lupas mutta ei ne hehtottain anna, saatiin sentään 4 kappaa ja 1/2 hehtoa lanttui ja porkkanoi, olis saatu enemmänkin, 5 kiloo sitte otettiin, hevonen tuo tiistaiaamun kun tuo maitoa meijeriin niin kannatti se kyllä käyvä, sitte päästiin vielä kuorma autos sieltä alas ettei tarvinnu kävellä takasin kun vähä vaan.
    Enot tuli jo sieltä maalta taas pois, ei olleet kun kaksi viikkoa, tulivat tämän kautta kun ei Kotkan auto taas kulkennukaan  olivat meillä yhen yön sitte läksivät taas Tiuskaan, nyt ei myökään päästy sinne, olis vappuna menty, nyt mennään Tiuskaan, jos ei mitään estettä satu. Marja täti oli Lahes silmäsairaalas, ollu jo kolme viikkoa. Sitte Aina sano Mäkelän Ainon sanoneen että näinköhän Aini lähettää kuvan, onko teillä ollu joskus puhetta siitä vai mistä se muisti.
    Täällä alkoi nyt kova kastus, laittaavat rysiä mereen yhtä mittaa ja muutamia on jo saaneetkin myötä, Isäkin vei jo yhen verkon, 4 kalaa oli toissa päivän kun koki eikä eilen ollu yhtään, kyllä oli hyvä kun sai tuoretta kalaa kun joulukuussa sai viimeksi, paistoin pannussa ja sitte kasti niihin vielä päälle niin oli niin hyviä, on meitil vielä suolattui särkii, paljon oli ihmisiä ilman jo aikoja.
    Äkkiä nämä uutiset taas loppuvat että täytyy laittaa kirje kiini ja viejä postiin niin huomen vissiin saatte. Isä kirjotti Erkille minkähän laiselt Holma näyttää kun lumi sulaa, sitte ne rauniot paljastuu ja kaikki roska, ei sinnekään kohta autolla ajeta, ei pääse kun lentokoneet sillä oikeen huonot ajat.
    Hyvää kevättä ja voikaa hyvin, terveisiä Hilkal ja Porkan L. toivoo Äiti.
    Lähetä nyt Vaasan Toinil kuvas että pysyy hyvä ystävyys ehkä siitä aina on jotaan hyötyä."


Venäläisten Suursaareen rakentama muistomerkki. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.
Suursaaren valtauksen näkymiä, Erkki Esko keväällä 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.
Erkki Esko muistelee toukokuun 1942 tapahtumia:

"16.5.1942 minut määrättiin esikuntakomppanian varajoukkueen johtajaksi. Asustelin Lukkarin Valden talossa. Satamapällikkönä oli Aarre Naski, avustajina Soini Naski ja Ensio Raanti. Valtauksen jälkeen alkoi saaren linnoitustyö. Kesän aikana ei minun kohdallani tapahtunut mainittavaa lukuunottamatta Tytärsaareen suuntautunutta retkeäni , jonka tarkoituksena oli, että maksan siellä olevalle radistiryhmälle päivärahat. Tytärsaari oli saksalaisten miehittämä.  Oli kaunis kesäpäivä, kun olin paluumatkalla Tytärsaaresta rautaveneellä, jossa oli savutorni. Noin matkan puolivälissä, kun makailin venen pohjalla ottaen aurinkoa kuulin kranaatin vihellyksen ja räjähdyksen. Kaappasin  käteeni valopistoolin, jossa oli tunnuspanos sisällä ja ammuin sen ilmaan, koska arvelin, että saksalaiset olivat luulleet venettämme sukellusveneeksi. Heidän kaksi kranaattia meni vielä meidän ylitsemme. Tulitus loppui. Saksalainen sukellusvenehävittäjä ajoi luoksemme ja laivueen päällikkö totesi komentosillalta: " Esko pärkele!" Hän pyysi tapahtunutta anteeksi ja antoi pullon ranskalaista viiniä. Loppumatka sujui kommelluksitta."

   





Erkki kirjoittaa Ainille kesäkuussa 1942. Vietetyt vuodet armeijassa, arvaamaton tulevaisuus ja hiljaiselo raunioituneella kotisaarella jäytävät mieltä.
"25/6-42Sunnuntain viettoa Suursaarella kesällä 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

Rakas sisko!

Terveiseni taas täältä saaresta pitkästä aikaa. Olen ollut vähän laiska kaikin puolin, ei ole viitsinyt kirjoittaa, enkä tehdä paljon muutakaan. Olla vain ja miettiä elämän kurjuutta. Ajattele neljäs juhannus peräkkäin ruotuväessä. Et usko kun potuttaa, ankarasti kaivelee. Tiedän kyllä, että eihän tälle mitään voi, mutta luonto rupeaa joskus panemaan vastaan. Loppuuhan se tämänkin aika joskus ja jotenkin onhan se selviö kunhan vain jaksaa rauhallisesti odotella.
    Olet usein Aarrelle valitellut, että minä olen unohtanut teidät sinne Hesaan, mutta erehdyt siinä. Kyllä minä muistan teitä, mutta kuten jo sanoin, olen niin patalaiska, että en saa edes kirjettä kasaan ja kun ei täällä tapahdu mitään niin ei sitä osaa mitään kirjottaakaan. Aina sama jokapäiväinen tunne, ei vaihtelua mitään. Ajattelin hakea lomaa juhannuksena, mutta ajattelin kumminkin uhalla jättää se tekemättä, sillä jos kerran on oltu kolme niin miksei neljäkin juhannusta jollakin luodolla.
    Niin tuli juhannus ja ihana juhannus tulikin luonnon puolesta. Taivas oli täysin selkeä ja meri peilityyni. Auringonlasku oli ihana, vähän oli tunne sellainen kuin ennenvanhaan joskus muutanmia vuosia sitte. Omenapuut, tuomet ja pihlajat ovat vasta nyt täydessä kukassa, ruoho kasvanut ja meidän saarni alkaa olla myös lehdessä. Kesä on vihdoinkin tullut tännekin ja kohtahan se on taas ohikin. Kesä on liian lyhyt niin ainakin tuntuu.
    Mihin sinä ja Allu menette loman ajaksi? Ajattelin käväistä kotona, jos teitä näkisi siellä. Aarre aikoi lomaa tuoksi ajaksi. Ola ja minä tulemme sinne Hesaan ensi sunnuntain paikkeilla, tietysti jos loma vetää, toivotaan ainakin. Voikaa hyvin ja terveisiä. Hilkalle en ole hänellekään kirjoittanut kai kuukausimääriin, se laiskuus, se laiskuus. Kuulemiin Erkki."



"Kopla", Suursaari 1942, Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Aallonmurtajalla_1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.























Suurkylän raunioita 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Suurkylää_1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.






















Suurkylän tuhoja 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.Espanjalaisia ratsuja Suurkylässä 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.






















Siinan kirjeissä päähuoli on elintarvikkeiden hankinnassa. Pommitukset vievät yöunet.

"Haminassa 27.7.42

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä, ei tänne muuta kuulu erikoista kun se että joka päivä sataa ja näin paraalla marja ajaalla ettei tiejä saako niitä marjoja vai ei. Lauvantaina minulle tuli mieleen että nyt pitää niitä muuraimia mennäEskon kotitalo Suursaarella 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot. ottamaan kun torilla oli joka aamu sellaisia myytävänä, ajattelin että ne varmasti on poimittu, käytiin isänkään kattomas viimesunnuntaina, ne oli raakoja eikä niissä nytkään ole kypsiä montaa, kun sitte Tapinkaan mentiin niin juuri saatiin ne poimittuu kun tuli lehmiä se suo täysi ja paimenet juoksi niitä muuraimia poimimaan mutta meillä sattu ja otettiin että vaan ihan raakoja jäi vähän, se oli niin että jos ei sillon lähetty niin ei eilen enää olis saanu.
    Tapio on pari kertaa ollu mustikas että tein piirakkaa ja oikeen vehnäkuoreen, eilen tein yhen ja lähetin Oivalla sinne Suursaareen, kun Oiva läksi täältä 11 aikaan sinne. Nyt tänään lähetään kaikki mustikkaan, jos vaan on satamatta. Täti kirjotti, että Saara saa vähän lomaa ja tulis tänne että sais mustikoita talveksi, kirjotettiin että tulkoon vaan mutta ei vielä ole tullut.
    Isä käski kirjottaa, ettei sitä tahkoa tarvi täällä, sai sen jo Kotkasta ja se sokeri asia mistä kirjotit oli sillä lailla, että täällä oli yksi laiva mistä olis saannu sitä mutta kuin ei sillon ottanut, laiva on lähtenyt eikä tiejä koska toiste sattuu, niin ja jos joskus sattuis niin ei tiejä milloon, sitte teille vois vaikka vähä ottaa.
    Panen sen laukun nyt tulemaan ja ne vaatteet sattu saaja kuivaksi yhtenä päivänä, koitan tänään sen viejä autoon jos vaan ehtii kun meinaan että mennään metsään, käykää katsomas sentään.
    Kiitos niistä kuvista, ne oli eri selvii ja muutenkin hyvii, sitte ne Laurit pyysi vilmiä niistä kuvista, että se pikkunen on oikeen mukava, he antais valmistaa niistä useimman, kyllä sitte maksavat Hilkalle ne mitä ne maksaa kun kirjotatte.
    Niin koitan sen laukun saaja huomiseen autoon ehkä aamu autoon, en muista oliko mulla muuta tällä kertaa kun lopetan tähän.
    Voikaa hyvin ja kuulemiin.
    Hilkal terveisiä, oliko se kyllästynny matkaansa kovin. Äiti y.m.
    Kiitos Allulle siitä rahasta, mitä sinä rupesit sitä vähä rahaas lähettämään, olisit säästäny, minä juuri tulin kaupungista ja toin itselleni housut, silkkirikoota, makso 55 mk. Se meijän neiti toi siitä Viipurin osuusliikkeestä  ja sano että kahet sinne jäi, sitte aamul mentiin ottamaan että hän tuo ne toiset itselleen, ei enää ollut kun yhet, joku oli kässy pistään piiloon, että sitte ottaa ne toiset, sitte Lea sano mulle, että ota vaan kun hän jo yhet toi, ne oli aika halvat meitin mielestä."
Aura oli jo lopettanut koulunsa ja palkattu Ainin tavoin Keskoon: rahaa riitti kotiinkin lähetettäväksi.Juoksuhautoja (venäläisten) Suursaaressa kesällä 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

"Hamina 16.8.42

Rakas Aini ja Allu

Terveisiä täältä, kiitos Ainille kirjeestä. Tapio oli metässä tänään yhen pojankaan, sai nämä vatut niin lähetetään teille, ei niistä tarvi mitään maksaa, kyllä sitte muistatte häntä jollain. Yhen litran purkin laitan ittel, vähä saatiin mustii viinimarjoi sieltä vahtituvan pihalt, kun ei sokerii ole, mitä niillä. Kokkolan muija on täällä käymäs, sano pariviikkoa olevansa, sitte menee niille sukulaisiil töihin, menevät Penttilään asumaan. Eilen oltiin Isänkään vähä sienes, tänään taas keittelin täällä, ihmiset on niin väsyneitä kun molo lentää joka yö, viimeyön surraali oikeen olaal mut ei tänne pommii laskennu, johonkin Kuorsalon päähään ja pieneen saareen. me ollaan souvettu Salmenkylään, jo kaksi yötä oltu siellä kun on hyvä kallioon porattu suoja, siellä Tapiokin sano, ettei yhtään vapise kun on hälyytys niin kun koton, saa taas nähä kuinka kauvan tätä kestää tätä lajia, Kotka on ihmees joka yö.
    Vai se Liina menee kouluun, missä hän siellä asuu. Tapion koulu alkaa 12.10.
    Marjat on puhastamatta, kaasin vain siihen looraan. Monin terveisin ja kuulemiin. Äiti."


Korsun nimi on Molotov. Erkki Esko keskellä. Kuva: 1942, tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.
"Hamina 10.9.42

Rakas Aini ja Allu

Terveisiä täältä ja kiitos kirjeestä ja siitä rahasta, mitä sinä nyt lähettelet sitä, tuleehan nyt taas joulut ja muut jos eletään, ei se molo ole nyt käynny pitkiin aikoihin, että on nukuttu koton mekin. Sitte yksi pyyntö taas kun täällä ei ole sakariinii saannu kolmeen viikkoon niin jos siellä pääkaupungissa olis niin ostaisitte. Erkki kyllä lupasi, että hän sanoo Olalle kun se menee lomalle että jos siellä olis, ehkä Aarrel on aikaa hakea jos siellä yleensä on, ei saa marjojakaan syöjä kun raakana vaikka niitä nyt olis kyllä. Nyt lähetään sinne Tapion kerhomaalle ottaan ylös kaikki mitä siellä on, porkkanat on kasvannu hyvin mutta kurkkuja ei tullu mitään eikä tomaatit kasvannu hyvin joku on aina saatu, jos tarvitte porkkanoi niin ei tarvitte ostaa, sitte täältä saatte. Aarre kai ottaa teitin perunat ylös kun on siellä. Urpo kävi eilen meillä sanoi viipyvänsä täällä huomiseen. Lähetän tämän vaatekortin, ostakaa tyhjäksi, me saatiin eilen jo uudet. Joko Aura on kirjottannu Vaasaan, pitäkää vireille vaan, ehkä on jotaan hyötyä aina tutuista. Meitil on nyt puoloja kyllä, eikä teitin tarvi niitä ostaa, sitte kun tulette tänne viette mukana, minä Ellille eilen möin 6 litraa kun ei ite pääse mettään eikä taho toriltakaan saaja kun ovat autoja vastassa ja ostaavat jo kaikki siellä.
    Lopetan tähän ja vien postiin, kohta se kuitenkin kävelee.
Terveisiä vaan paljon teille kaikille ja kuulemiin. Äiti.
    Kenen se sika on, kuka sen on kastrannu, kun kirjotit että se asuu pellolla. On Tapiollakin pieni kani mitä hoitaa ja syöttää lehtiä."

"Hamina 23.9.42

Rakas Aini ja Allu

Terveisiä täältä, meinaan tässä vähän kirjottaa, jos nään, ei tule suoraakaan mutta ehkä saatte selvän. Mitä sinne nyt taas kuuluu. Isä oli puhelimes ja sanoi teitin taas tienneen juoruja että ryssä on taas S.saaressa, se ei ollu totta nimeksikään, siellä onkin eri paljo juoruja. Tässä pari viikkoo kuulin että joku kirjotti Hesasta että Tanner on meinannut ampua Rytin. En ottannu kuullaksenikaan kaikenlaista puhetta missä on monenlaista heppuakin. Isä sanoi että sulla oli aikomus tulla käymään tänne, sitte saat vielä sen matressin päällisen, tyhjensin sen ja pesin yhden peitteen että jos talven elää niin tarkenette vaikka kaksi peitettä päälekkäin, nyt jo taas on kylmät, ei oikeen muista onko kesää ollutkaan. Kuule, jos et ole tyhjentänyt sitä purkkia niin ei tarvi täällä, kävi Eskon H. ja Aina, ne toivat minulle 8 litran purkin 17 mk. Ei ollu kallis saatiin täältä yksi 10 litran, se maksoi 48 mk. Ne olivat yön täällä, käytiin vielä puoloja ettimäs, vähä saatiin. Nyt meilläkin on perunat ylääl, tuli niitä siinä 5 tai 6 hehtoo, tein jo pienistä perunoista jauhoja, tuli aika hyvin, saa vaikka kiisseliä joskus jos sitä sakariinia ilmestyy kauppaan.
    Kyllä kai teillä oli radio äsken auki kun sieltä yksi lauloi Suursaaresta niin kauniisti, sitte kehui olevansa Haukkavuorel ja katselevansa sieltä ulapoita, kävi oikeen luonnolle, peräst tuli itku, ei voinnu muuta.
    Kokkolan muija oli kirjottannu että Sunila soitti sinne että hän on jo määrätty lähtemään sinne Suursaareen, kai ne toisetkin sitte pian menevät.
    Nyt rupean perjantaina peseen pyykin, sitte saa paikkailla muhjui taas ja parsia että tulee ehjäksi. Nyt minuu niin nukuttaa kun on näin pilvist ettei molokaan tule, ei se ole käynny, vaikka on ollut oikeen kirkasta nyt näitä aikoja. En muista mitään uutta täytyy lopettaa.
    Hyvää vointia teille toivoo äiti.
    Terveisiä Hilkalle ja hänen äidilleen"





Erkki Esko muistelee: "15.9.-42 Minut määrättiin 7. torjuntakomppanian konekiväärijoukkueen johtajaksi eli Hirskallion tukikohdan päälliköksi. Tukikohtaan porattiin ampumahautoja ja aseille pesäkkeitä."

Siinan kirje on lokakuulta.
"Haminassa 14.10.42Lomalaiset lähdössä Suurkylästä 1942 tai 1943. Kuva: tuntematon. Kuva: Annu Eskon kuvakansiot.

Rakas Aini ja Allu

Terve vaan terve, kiitos kirjeestäsi sain sen eilen. Ei tänne kummenpaa kuulu, olen ostanu hovist 15 kiloo sikurii, kuivannu sitä, pessy ja leikelly, että sitä sorttia kyllä talveksi riittää, kun Tapionmaasta saatiin toista kiloo kuivattuna. Sitten täällä kävi sunnuntaina tätin joukko, kaikki niin hyvin voivan näkösiä että kyllä ei nääs ollut ruuan puutetta koko 4jään kuukauteen ja mukaankin vielä mitä vaan tarvii, no hyvä niinkin. Täti toi mullekin ruista ehkä pari kiloa jos ei enemmän ja Erkki hommasi äsken yhen kilon että sopii kuivaa ja jauhaa kahvimyllyssä niin saa kuulemma hyvän puuron. Ja sitten sinulla taas on niitä rahan reikiä, olisit Eeville ostannu vähän vaan näin sota aikan ja kuule kun täti oli täällä luvattiin tulla yhes sinne käymään ja sinä olisit minulle ostannu vaikka pois tulo lipun ettei olis tullu niin kalliiksi kun ne matkat maksaa mutta nyt sulla oli niin paljon niitä muita menoja ettei sovi. Täti sano, että hänel olis vähä asiaa ja sitte pääsis käymään sinnekin.
    No niin joka päivä tässä käyvään Tapiolle kenkiä kattomas kun pitäs tulla eikä ole tullu, sitte kun tulee menenee taas äkkiä. Ta: sai kirjoja koulusta, sitte ostettiin.
    Liisä S. on alakoulussa opettajana jossain en muista sitä paikan nimeä se meinaa vielä tenttiä opettajaksi ja se Marjattakin on pyrkinny Kotkan kouluun, hyvä että yrittää.
    Nyt vien tään postiin että lähtee tänään jo sinne niin huomen saatte.
    Terve Allulle mitä hän on niin hiljaa ettei piirtele tänne minä vahin ikkunast että posti tulee ja niin harmittaa kun menee sivu mutta eihän sitä suita niin tihtii kirjottaa kun kirjeetkin on niin kalliita. Voikaa [-?-] Äiti."

Seuraavatkin kirjeet on Siinalta.

"27.10. 42Erkki Esko ja saksalainen (ilmavoimien?) sotilas1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

Rakas Aini ja Allu

Terveisiä täältä, taitaa olla jo viikkoja kun viimeksi kirjotin ja oliko se niin epäselvää kun sinä soitit että me luvattiin lauvantaina tulla sinne, minä vaan kirjotin että oli puhe tulla mutta ei mitään varmaa päätöstä. Kävin toissa sunnuntaina Päälössä[?] kun aina tuli Heikkiläisiil luvattua niin pistin ja olihan siinä samalla jokin muukin tarkotus mutta arvaahan sen ettei mitään, sain 6 litraa  maitoa, Aina otti enon ja omal kortil meijeristä, se oli sentään oikeen hyvä että saa maitoa lisää, nyt Laineen äiti tuli sieltä alas, tuli tään kautta, sitte läksi Tiuskaan ja Kouvolaan mutta kai hän vielä menee sinne maallekin täti pitäs hänen miellään talven mutta ei luvannu olla, täällä rannikolla on sentään mukavampi.
     Minulla on nyt ollu käsi kipeä, keski sormesta alkoi ajaa ja mäjättää, en ainakaan muista pistikö siihen mikään, oikeen pahan näköstä, koko käsi oli paksu mutta nyt on parempi, märkää vaan tulee jo toista viikkoo ja on ollu ettei saa mitään paljo tehtyy kun on oikea käsi, ehkä se nyt siitä selvenee.
    Sain ne villatkin jo alku kuussa ja niitä oli kilo, 1/4 oli Tapiolle ilman maksoa kintai tai puolsukkia varten, ne oli maksaneet 45 kilo. Heti lähetettiin raha, hyvä kun sai, sitte hain raasia, eikä ollu koko kaupungissa enkä nyt mitään ruajaiskaan kun käsi on kipeä niin käsin Laineen äitin kysyä sieltä T. Hellulta jos se kehräisi ne ja hän kirjotti että lupasi, nyt Hasun L.vei ne sunnuntaina tädille ja hän hommaa ne Tiuskaan, kyllä niistä sitte lanka tulee.
    Erkki ei ole kirjottannu sitä myöten kun isä kävi siellä, kai tulee lomalle nyt kuun lopussa, miten Aarre siellä uuvessa paikassa jaksaa, onko parempi kuin S.saares. Meitil tuli silakkaa Kuorsalosta nelikko ja siellä S.saares on yksi nelikko, kyllä ne talveksi riittää jos eletään.
    Mitä Aura tekee, olen oottannu sieltä kirjeitä mutta ei ole kuulunnu, nyt on korvani soinnu jo kaksi päivää, täyty käyvä taas vaha riivaamaan että kuulis sieltäkin jotaan.
    Nyt sinulla on yli huomena syntymäpäivät, ensimmäiset rouvansyntymäpäivät, olkoon onnea ja terveyttä. Tässä ajattelin lähettää ne vaatteet mitä täällä on, sitten saat sen matressin kuoren ja yhen tyynyn, syntymäpäiviksi niitä aina tarvii ja nyt on kalliita kappaleita jos saakaan.
    Vielä Päälön[?] uutisia, Lehtisen Olli on siellä sitten koulussa ja Mäkelän Siiri on täällä Haminassa käsiteollisuus koulus, tuli silloon sunnuntai iltan samaas autos tänne kun minä tulin sieltä ja se Tyynelän toinen tytär on ja jossain kun toinen on nyt koton, joka pääsi täällä keskikouluun viime keväänä.
    Lauri on ja tästä talosta paraillaan Kotkan sairaalast umpisuolest leikattu, muuten ne voi kaikki hyvin.
    En muista muuta tällä kertaa kun hyvää syksyä teille ja voikaa hyvin. Terveisiä Hilkalle. Äiti."

"Haminassa 1.11.1942

Rakas Aini ja Aura

Terveisiä täältä ei mitään kummempaa kuulu, kirjotan tässä vähän, että lähetä ne vaatteet tänne, täytyy minun jo pestä tälläviikolla niin siinähän ne menee sitte teitinkin vaatteet.
Käsi on terve, vielä reikää vaan vielä vähän näkyy, mistä sitä märkää tuli. Sitte minä lähetän nämä entiset vaatteet täältä tiistaina, siis 3.11., siinä on sitte sulle yksi tyyny ja se matressin kuori ja Allulle yhet pienet sukat syntymäpäiväksi. Erkki ei ole kirjottannu mitään, enolta tuli kirje niin oli käskenny kirjottaa terveisiä että heillä on siellä jotku kurssit 3 viikkoa kestävät, sitte se lomakin viissiin jäi eteenpäin.
    Joko teillä on talven silakka meillä tuli jo Kuorsalosta yksi nelikko ja S.saares on yksi, kai sekin siellä täyttyy kun kerkiää että silakkaa sitte piisaa vaikka kuinka söis ja sitte vielä Isä tinki Pöystist Eelikselt kun ei tienny sitä Kuorsalon nelikkoa tuleeko sitä ja se tuli ensimmäiseksi.
    Vai saitte työ tappajaisii niin kun ennenvanhaan onha teillä sitte vähä rasvaa, meilläkin oli nyt leipää että koko iso leipä vielä eilen ja olen mielestäni vähän syönytkin tässä kuussa enemmän kun muulloin. Isä kun kävi siellä Saa: alkukuussa niin Erkki oli antannu sellaisia palasia koko joukon niin kai ne on jatkannu ja eilen sain kaupungilta valmista leipää tämän kuun kuponkiilla, nyt ei ole mistään puhetta kun syömisest kun se on niin vähä, nyt se vähän suureni, mut ei paljo, hyvä vähäkin.
    Tänne tuli taas niitä verokuittia, Isältä ja Erkiltä menee yli 2000. ja Auran vero on 264 mk. marras ja joulukuun aikan maksettavaksi. Niin se on on, sitä ihmistä piinataan kaikella tavalla täällä maailmassa.
    Kiitos kirjeestä Ainille, Allukin muistaa joskus kirjottaa, voikaa hyvin ja terveisiä paljo teille kotoa. Äiti.
    En ole muistanut kirjottaa, että [?] karpaloi niin täällä torilla on 9 mk. litra. Meitil ei nyt ole yhtään, ei tullu koottua kun ei saanu makiaa pitkiin aikoin, 2 lippua on täältä saatu sen jälkeen kun työ lähetitte. Lähettäkää ne vaatteet heti kun saat tämän kirjeen, panen likoon vuorokauveks sitte pesen, ei tiejä sitte miten kuivaavat mutta ehkä kun vaan saa pestyksi. Isä on torstaina vahis, jos vaikka soitatte kun lähetätte sinne luotsiasemalle. Minä lähetän sen paketin ehkä tiistai aamun että saatte töistä tullen hakea sen sisltä autoasemalta."Suntion (Valdemar Esko)  talo 1942. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

Erkki Esko ylennettiin 1.12.1942 luutnantiksi.

Siinan kirje joulukuulta.
"Hamina 14.12.42.

Rakas Aina ja Allu

Terveisiä täältä, niin se nyt sitte on että yritetään sinne, miten on Isän sitä ei voi päättää vielä, mutta kyllähän tietysti joksikin aikaa sopii. Isähän se aikaisemmin sano, että jos mentäs vaikka Helsinkiin jouluks ja Tapio yhty että hänen tekee niin mieli että menee vaikka yksin joululomal käymään. Juuri kun olin puhelimes niin Erkiltä tuli kirje, sano että eno on taas vähän sairaampi, menee sinne sairaalaan sitte hän meinas että jos ne antas hänelle talveksi loman että keväällä taas yrittäis kun näkee miten on, ei sitte tiejä mitä herrat päättää, kyllähän se on ikävää kun sairastaa mutta minkäs sille voi ei yhtään mitään.
    Nehän on nyt luutnanttii, Erkki ja Olavi ja [?]almelan Eskokin, näky lehessä olleen, kysyttiin Olavilta, että et ole vielä laittannu toista tähtiä kaulukseen, niin sano että eihän sitä niin kiirettä ole vaikka toisilla näkyy jo olleen.
    Vein tässä lauvantaina lamppuöljyy yhen 3/4 pullon että Mäkelän Siiri vei Marja tätil jouluksi vähän valoa, sieltä sanoi sen Ryynelän [-?-] kuolleen, että viime sunnuntaina hauvattiin, Aura kai muistaa kuka se oli.
    Ei sitte muuta kun leipää laukkuun ja matkustaa, onhan jotaan vaihteluu tässä yksitoikkoses elämäs ja olis se ollu kivaa kun työkin olisitte tullu.
    Näkemiin Äiti.
    Tapion joululahjast hän sanoi että hän huolis joulupukkii sellasen kirjan Pikku Jättiläinen, Hasun Viljo oli saannu syntymä päiväksi, minä sanoin etten voi ostaa kun se on niin kallis, 130mk. Ostin hänelle ravatin ja hanskat, hammastahnaa ja pullon Ota[?], sitte katselin kaulaliinaa mutta riittäähän ne jo, Isäl ostin ja ravatin, syksyl ostin sukkia, kun oli se vanha kortti vielä."

10. "Tämä elämä on hoopoa kun ei ole rauhaa milloinkaan kun aina ettei töistäkään tule kunnolla mitään."


Vuoden 1943 ensimmäinen säilynyt kirje on helmikuulta. Siina kirjoittaa Haminasta. Kirjeet on osoitettu jälleen Ainin työpaikalle Keskoon.
"Haminassa 24.2.43

Rakas Ainui ja Allu

Terveisiä täältä, minun täytyy kirjottaa ja kysyä oletteko yhtä mittaa sairaita kun ette mitään kirjota, olen oottannu eikä tule mitään. Nyt kirjotin kortin lauvantaina Ainille kun tulin kaupungista niin kiireellä kävin kirjottamaan ja vasta tänään muistin että solkiin osoitteen, meinas jääjä sukunimi pois kokonaan ja sitteki se tuli Esko mutta kai se perille tulee.
    Kävimme Isänkään Tiuskas Enoo ja kattomas, ne oli hermostuneita kun Eno taas jäi lakkautuspalkalle kun sattumalla lähettivät sairasloma luvan merenkulku hallitukseen niin siellä taas antovat vaan lakkautuspalkan, nyt kun myä oltiin siellä tuli taas paperi jossa kysytään ottaako vastaan entisen virkansa, sellanen tuli Isällekin ja Kokkalallekin vielä vaikka läksi sieltä jo ennen meitä, siihen pitää taas vastata maaliskuun 11. päivään mennessä. Ettäk työ tiejä jotaan että kirjottaisitte minulle, ei ole Erkiltäkään tullu eikä osaa lähettää pakettiakaan kun ei tiejä miten sinne kulkeevat. Oliko Aarre missään täällä puolla käymässä, kun sattu joku vaan puhumaan että hänellä oli matkaseuraa jostaan Kouvolast vai mistä niin sanoi ettei ole ihan varma, se näkyy olevan vähän hajallinen kun hakee ja pääsee niin ei taas lähekkään, saa sitte nähä jos lähtevät niin on se tyhjää kun marssivat meilläkin vähän päästä ja se pikkunen juoksee niin tammikuun lopus täytti vuojen. Tetta haasto että hänen hameet viejään kaikki, sitte oli pajattanu että siit ei hyä pääse mammal eikä Eskol.
    En taija muita tietää kun nyt on ollu kiva talvi kohta kevät kun niin lämmin, mut ei vaan sota lopu, kirjottaat jos saan kaloi että lähetänkö sinne, oletteko saaneet koko talves, onhan myä saatu 3 vai 4 kertaa hailii. Olen parsinnu Mikkolan verkkoi, 5 verkkoo, ne on ehjii, ettei kauvan viivy kun taas oh ehjä, nyt eilen vein pois niin sain 3 kiloo vehnii, kuivaa ja jauhaa kahvimyllys niin tulee hyvä puuro, eikö juu.
    Enot oli taas 10 pv Kimos, siellä oli niinkun ennenkin, Tähtiin on kuulemma kuollu. Marjatätin sanovat olleen oikeen pirtiän. Käytiin Eevil kun tultiin Kotkaan, enneku auto lähti Helena oli tullu Loviisast sunnuntaina ja sano Annin pojan olevan Erkki Antero, siis taas yksi Erkki, Kulle on matkalla sinne, Saksan puolel Eevi oli saanut kirjeen, niillä oli kaksi tavallista huonetta.
    Meijän talon Lauri haki paikkaa, me vielä kirjotettiin siihen totistajaksi ja heti tuli tieto että pääsee Jämsään, nyt hän meni kattomaan, tänään tuli ja kehui olleen ison paikan, siinä mylly ja saha yhes [Ehkä Holisevan saha Jämsässä], niin ne meinas että lähteä kaikki heti tänään, kysyin että tuleeko [-?-]. Terve teille ja kirjottaat, tottahan jotaan tiejätte, voikaa hyvin ja kuulemiin ja näkemiin. Äiti. Isält ja Tapiolt myös terveisiä."
Suursaarella keväällä 1943. Kuvassa myös luutnantti Esko. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.

Erkki Esko muistelee kevättalvea 1943: "Keväällä -43 aloitettiin piikkilanka-aidan teko tukikohdan [Hirskallio] ympärille. Olin miesteni mukana sitä tekemässä ja työ edistyi nopeasti. Vapaa-aikaakin jäi runsaasti. Meillä oli tukikohdassa 2 venäläistä, sotasaaliiksi saatua 45 mm:n panssaritorjuntatykkiä rannikkotykistön jalustalla. Niille laadittiin uudet ampumataulukot, jotka koeammunnassa osottautuivat tarkoiksi.
    Kesällä -43 suoritin harjoitusammunnan maalilauttaan, joka oli noin 2 km rannasta. Olin juuri antamassa ampumiskäskyä kun jouduin puheisiin evluutn. Miettisen kanssa. Sillä aikaa lauttaa hinaava moottori oli kääntyessään tullut lähemmäksi rantaa. Sitä en tullut huomioineeksi, vaan aloitin ammunnan 2 km etäisyydellä.
    Heti ensimmäisten laukausten lähtiessä näin, että valojuovat menevät yli maalin. Nopea komento:'Pois 300 metriä ja tulta!"'Molemmat kranaatiti menivät läpi maalilautan. Seuraava komento oli:  'Pikatulta!' Miettinen totesi että kohdalle osui ja käski lopettaa ampumisen."


Erkin kirje on maaliskuulta.

"Tehty Aleksanterin ja Tolsan Antin entisen majakan raunioilla, mökissä pienoisessa.
22.3.43

Rakkahin Rouva!

Kiitän kirjeestäsi ja terveisistä j.n.e. Kuten ylhäältä huomaat olen nyt tällaisessa paikassa ja luulen sinun pääsevän selville, mikä paikka on kysymyksessä. Olet ollut täällä joskus sinäkin, mutta et koskaan sitä varten kun allekirjottanut nyt, olen nim. päivystävä upseeri, joka öisin yrittää pitää silmiään auki ja valvoa mitä tapahtuu tässä Suomen maassa öiseen aikaan. Kirjoitan tätä pikkutunneilla ja lanttu vähän heittää, kun ei tahdo saada mitään paperille riimuttua. Tiedäthän itsekin että oikein kun yläripset painuu alaripsiä vasten niin sanotaan, että nyt tuota nukuttas. Paras lääke noille kahden puolen nenää oleville vekottimille on juuri tällainen kirjoitushomma. Ei muista kattoa tuota herätyskelloa tuolla seinällä kuin joskus silloin tällöin ja huomaa yht'äkkiä, että johan viisarit ovat siirtyneet kokonaisen tunnin ja 60 min. on taas sitä mennyttä aikaa. Kirjoittelin tässä äsken kotiapäin ja olihan tuota juttua taas yhtä et toista, aina näet sattuu yhtä et toista tässä mataisessa maailmassa. Näinä päivinä on ollut oikein ihanat kevätilmat, tyyntä ja aurinkoa oikein vattan täydeltä. Kevät tulee taas ja kesä ihanuuksineen. Lunta on täällä juuri niin paljon, että vielä muistaa millaista se oli tänä talvena, jäätä on jossain tuolla vanjojen puolella, reuna vaan kangastaa tänne. Niin se on, poikani Esko, että täällä ollaan ja kesää kaikkine saatavissa olevine nautintoineen odotetaan. Eilenkin oli mitä ihanin sunnnuntai. Aamu oli kauneimpia ja täytyy sanoa, että ihanaa on joskus elää. Jo klo 9.00 otin tunnin verran aurinkoa tuolla valtakuntani rantakalliolla, lämmitti niin suloisesti, tuli melkein mieleen kaikki ihanuudet silloin joskus. Eilen vietettiin sellainen pikku juhlahetki tuolla luutn. Koukin linnassa, paistettiin räiskäleitä ja pantiin oikein suklaaliuosta päälle, et usko kuinka ne taas maistuivat pitkästä aikaa, tehtiinpä pari läskivoileipääkin ja oikein tuli juhlan tuntua. Kouki käväisi nim. Euroopassa ja maalaispojalla on aina mahdollisuuksia. Juhla oli vielä siitä erikoinen, että saimme kaksi lottaa emännäksi ja usko pois, kyllä naiset osaa sentään paistaa ja keittää paremmin kuin me rintamajermut, kuten 'Jahvetti' meitä on yhdessä sun toisessa paikassa haukkunut. Paljon iloa saa nykyään näissä geimeissä vähästäkin.Toinen noista tytöistä, oikea kaunotar tummanruskeine silmineen taisi kans olemuksellaan vähän liikutella jermujen sydänparkoja.
    Aura tietysti sanoo, että uus löytö taas mulle, mutta ei tuo ole aivan niinkään, sattuhan sitä, mut tottuuhan siihen. Kun nyt kerran tytöistä tuli puhe niin haastetaan sitä laatua enemmänkin. Kysyt, että olenko kirjoittanut Hilkalle kirjettä, kyllä, sellainen meni tässä eräänä päivänä ja yrityksellä saada hän myös kirjoittamaan jotain vähän repäisevää ja iloista, ettei aina tule ilmoista ja töistä, näistähän meille on vain vähän iloa. Onko hän muuten kysellyt mitään ja miksi hän ei ole kirjoittanut? Se siinä juuri on, että hänen täytyy ehdottomasti saada kirje täältä ja sitten hän vastaa, mutta noin vain sivumennen ei hän raapusta koskaan. Tuntuu vain siltä, että tyttö ei ymmärrä jermuja juuri nimeksikään. Se siitä kylläpähän selviää joskus, kun taas tavataan, pääsen lomille 2 a' 3 viikon kuluttua ja haastetaan sit nenä toisen silmäkuopas!
    Ootteko kuulleet kummia, näin alkaa tavallisesti liukaskielinen juoruakkakin, siis ootteko kuulleet Leksa alias Leo Suomalainen ei ole enää poikamies, vaan hänelle sopii tuo runo Urpo Valmarista (lähetetty jo edellisessä kirjelmässä) melkein paikalleen. Niin se käy, kaikki akattuu pikku hiljaa hissukseen. Saa nähdä sitten viihtyykö poika muijansa jalkojen juuressa vai vieläkö sakki ja entinen tyyli säilyvät. Taisi huomata Leksakin harmaita ohimoillaan kun tuon teki.
    Aura se vain ihastuu silloin tällöin (esim. tapaus R:llä alkava, huono muisti, en muista nimeä, taisi olla koiraslotta [sotapoliisi] Suomen armeijassa) noin vain sattumalta ja saa laulaa, että sytyit ja sammuit sa taas. Taitaa olla tämä nuorempi tyttö sitä Eskon Erkin tyyliä, vai mitä onnellinen aviovaimo tykkää, onko herra käynyt talossa?
    Kouki, tuo [-?-] täälläpäin kirjoitti salaa minun nimissäni kirjeen eräälle tytölle ja sainpa oikein nätin vastauksen, jossa kerrotiin että hiihtoloma on kiva ja opettajat kivoja ja tästä huomasin että ikää leidillä oli korkeintaan 10 vuotta, joka ikä nimittäin, osui aivan paikalleen, kun pantiin Aimo tiukalle. Nyt on minullakin omantunnon rauha, tuo pikkutytön kaunis kirje sytytti meidän puolimärät puut ja Aimolle värkättiin kirje ja takaan että tytöllä ei ikää ole 10 vuotta, vaan 100+10 vuotta. Palan halusta nähdä luutnantin naamataulun, kun vastaus tulee. Tällaista se on - ei aika muuten riennä. On pakistu jo luulen tarpeeksi, joten pränttään, että hyvää vointia ja kevättä teille molemmille. Näkemiin taas joskus. Erkki."
Ainin ja Auran asunto-ongelmien taustalla lienevät olleet isäntäperheiden riidat.

"Hamina 12.5.43

Rakas Aina ja Allu

Terveiseni ja monet kiitokset siitä kankaasta ja kaakusta, se on vähän ihmettä että saatte sellaisen kaakun nyt kun ei taho mitään aineita saaja. Tein tässä tänään taas Erkille ruiskaakun, oli oikeen kauniin näkönen mutta millähän sitte maistanne, kun tulee Erkin päivä niin lähetän paketin, täytyy siihen jotaan koota että vähän muuttuu se niidenkin arkinen elämä joskus, ostin yhet sukat ja toiset parsiin vanhat että saa puhasta jalkaansa, meillä oli Kokkalat kahvil sunnuntai iltan kun Jalo kävi hakemas sen possun lauvantaina, ei se ole ihan pieni, oikeen koko pitkä possu, jos nyt vaan pysyy terveenä ja kasvaa. Sitte tuli Lauri[?] ja Elli vielä ja saivat sitä hyvää kakkua maistaa ja kehuvat että on harvinaista nykyään kun saa tälläista, ne kohta häipyy tästä, sinne Tervasaaret niillä laitetaan huoneita, kaksi niitä on mutta suuremmat paljo kun nämä missä ovat, saa sitte nähä, jääkö tyhjäksi nämä vai tuleeko uusii asukkai.
    Vai taas teillä semmonen tappelu, minusta tuntuu ihan mahottomalta että kolmannessa paikassa Aini siellä asuu ja aina samanlaista, vieläköhän siellä Helsingissä löytyy yhtään oikiaa perettä jos lähtis ettimään, kyllä tämä maailma on ympäri kaikella tavalla, mikä tästä tullee lopuksi. Kyllä sietäis saaja toinen asunto taas, mutta saako siellä rauhaa missään, mikä nyt Ronkaisetkin sekotti, on talot ja rahaa ja lapsii ja kaikkii eikä kelpaa elää. Nyt ei muuta olekaan kun naivat sitte jos sota loppuu joskus ja kuka elää niin ei tuomarit suita erottaa mitä papit on vihkinny.
    Isä tuli tänään reisust, pisti L.tätilläkin, ei ollut kun 1/2 tuntii kun auto läksi, ei niillä mitään erikoista kuulu, Enosta en tiejä, onko menny Kuorsaloon, ei ole mitään kirjottannu.
    On niin mukavaa kun saitte sitä mustaa kangasta, että saan oikian puvun jos joskus tarvis niin sitte on minkä pistää päälleen.
    Kiitos vaan teille että muistatte, se jotaan on kun saa omilta lapsiltaan kirjeitä ja vielä jotaan lahjaa etenkin nykyoloissa, kun kevät taas tuo koti ikävänkin kovemmin mieleen kun ihmiset häärää kellä on isot pihat muut, mut ei auta, tyyty kohtaloos ihmis lapsi, parhaat terveiseni Äiti.
    Ei niitä kuponkii tarvi lähettää ainakaan kaikkii, ostakaa itsellenne iso leipä tai kaksi pientä, miten haluatte, sitte loppukuussa näkee miten riittää.
    Kirjotan tässä illalla ei taho nähä viivojakaan, mutta saahan tästä selvän, kaloi saajaan oikeen vähän, ei tiejä saako niitä vai ei."
Seuraavassa Siinan kirjeessä eletään jo toukokuun loppua.

"Hamina 26.5.43

Rakas Aini ja Aura

Terve ja kiitos kirjeestä, Ainille sain sen tänään ja vastaan nyt tällä kertaa heti, kirjeet menee välistä ristiin, sinä et vielä tienny että Tapio pääsi luokalle ym. kun Auran kirje ei ollut silloon siellä kun kirjotit. Sinne Urpon vihkiäisiin nyt on kaikkiKotkan ev.lut. kirkon sankarihautausmaa 1942. Sodan aikana tänne haudattiin ainakin kahdeksan Suursaaressa syntynyttä miestä. Kuva: SA_kuva, Niilo Aarnio. menossa, Lindemannit oli kovasti kästy sinne mutta ei taija [-?-] päästä sanoi täti niin ei hän yksin viitti matkustaa. Annoin niitä sinun kuvia hänelle kun kateltiin niin en viittinyt olla antamatta, hän sentään oli niin hyvä täti kun sillä asuitte, hän sanoi että jos Aini tykkää pahaa kun minä muka annan kuvia mutta minä sanoin että eihän nyt toki sellaista huoli aatella.
    Erkki otti ja täällä kuvan silloon Pääsiäisen ja minä kävin ottamas pois ja kyllä oli kuva, isä kirjotti ja lähetti sivun ja sanoi ettei tuntis jos vastaan tulis, niin sano itsekin kun tuli eilen kirje ettei hän tila yhtään kuvaa niitä, ne oli sitte huonost onnistunnu.   
    Saimme eilen surusanoman, Sipilän Lyyli pyysi saattamaan Aarnea Kotkan sankarihautaan sunnuntaina 30.5. klo 13. Lähtemme sitte minä ajattelin ettei me kai kukkia hommata muuta kun minä ostan Lyylille muutaman narsissin vai mitä tyä ajattelette siitä, kirjota vähä jos on aikaa nyt heti.
    Tapio hommaa itseään lähetiksi tänne Haminaan [Siina ilmeisesti tarkoittaa Sotilaspoika-järjestöä], saa sitte nähä kuinka kauan haluttaa olla, kyllä se onkin väärin että vaan juoksee yht mittaa, mutta en minä sinne oikeen, mutta itse oli kovaa että onhan Erkkikin ollu jo neljä vuotta, miksei hän vois.
    Olen tässä nyt yksin. Isä on Kotkas lääkärissä, on nääs toinen silmä vähän heikko, niin merenkulkuhallitus vaatii lääkärin totistuksen. Niillä tulee taas sieltä Luotsiliitolta päällystakki, kangas, pisteet ja rahan lähettävät.
    Minä jos lähetän korttini niin saatte vaikka jotkut sukat muuta kun silkkiä ja paitakin on tarpeen.
    Olen kytänny täältä kangasta sitä valkiaa sillaa, siitä olis tull paita mutta niitä kyllä on mut ei ole sattunnu silloon olla kaupungilla. Sitte ollaan Tapiolle ettitty pukua, ei tiejä koska saa, joskus on mutta tutut saa eikä tällaiset joita ei kukaan tunne.
    Täällä oli viime yönä aika jytinä ja tulta näky kaukana taivaalla, oli niinkun sota ainakin olen kuullut kohta viisiin että Saksa ja Ryssä kävi meritaistelun jossaan merellä, Tapio tiesi että 42 suomalaiskonetta pommitti Lavansaarta, en sitte tiejä mikä se oli, mutta seinät ja ikkunat hyppi.
    Terveisiä Allulle ja Hilkalle, hyvää vointia sanokaa Aarrelle terveisiä kun kirjotat, vai sinne joutu Ääniselle hänkin.

"Hamina 9.7.42

Hei hei.

Kirjotan jonku sanan tässä, minä sain 1. kilon voita, jos raattitte maksaa 200 mk niin ilmottakaa heti, lähetän sen sitte autossa niiden vaatteiden kans. Niin mitä meinaatte se on kyllä kallis, en oikeen uskonnu että se emäntä minulta niin paljon ottaa kun kerran kysyin ajattelin että jos työ, että kun vähä lihaa ja voita niin kysyin että kyllä se sitten menee. Ette sitte kerro vaan muille. Kuulemiin. Äiti."
"Hamina 4.8.43
 
 Rakas Aini ja Aura
 
  Kiitos kirjeestä ja terveisiä täält, ajattelin että kirjotan vähän kun tulet tänne niin laita vähän paremmin päälles että käyvään pommisuojas, sillä ryssä yrittää kovasti.
    Viime yön oli kauhea, Tiutinen hävisi suureksi osaksi, Laatikkotehas tuhoutui ja ainakin 300 asuntoa, kuka sai vähän tavaraa mukaan kuka läksi paita päälle tulta pakoon.
    Isä läksi illalla laivaan ja me Tapionkaan mentiin pommisuojaan, ei meinattu, sitte kumminkin mentiin ja oli se ilkeää kun se lensi ja sitte se suuri tuli mikä näky tänne hyvin. Isä tuli tänä aamun koti, oli nähny siellä joitain jotka tiesi että Konstan Ruulolt meni ihan kaikki verkot ja muu mitä oli ja Naskin Antiilt oli saanu jotaan mukaan ja menneet jahtiin, se puoli missä enot asu, se jäi ehjäksi, siellä oli paljon näitä S.saarelaisii, sieltä missä täti silloon asu on kaikki palannu.
    Tulee mieleen että pitäis saaja näitä vaatteita vähän jommaan, jos joku jää henkiin vielä niin olis edes joku nuhju, kun ovat kaikki tässä talvivaatteetkin, jos tähän ja tulee palolevyjä niin ei kyllä yhtään taloa jää kun kaikki ovat puusta ja hyvin lähekkäin.
    No niin vähän taas muutakin, käytiin tänään Tapinkaan ottamas se tili kun oltiin töissä ja saatiin yli 300 mk. Kehotin Tapin panemaan säästöön kun nyt kaikilla lapsilla on talkoo rahaa säästettävä. Huomenna laitan pyykin likoon ja pesen, tämä elämä on hoopoa kun ei ole rauhaa milloinkaan kun aina ettei töistäkään tule kunnolla mitään. Sunnuntaina pistettiin Isänkään Turvalas Eskoi kattomas, niillä oli niin kiva asunto, Heleena on tyttöammattikoulun vahtimestari  ja vapaa asunto ja puut. Minulla on taas vähä paha olla kun Aura jää taas yksin sinne. Panen taas tähän kuponkeja jonku. Voikaa hyvin ja näkemiin. Äiti.
Tälläinen se B kortti on että kaksi koko kuponkii jää ja vehnäjauhot."

Tämä kirje on viimeinen säilynyt Siinan kirje. Hän kuoli 12 päivää myöhemmin sairaalassa Helsingissä vatsakalvontulehdukseen



Siina Eskon kuolinilmoitus Helsingin Sanomissa 19.8.1943.Siinan hautajaiset 22.8. 1943. Annu Eskon kuvakansiot..
Toivon Siinalle ostama kihlajaislahja 1910-luvulta. Koru esittää uskoa, rakkautta  ja Toivoa. Kuva: Annu Esko.
"Karkkila 24/8 43

Parahin entinen naapurinväki!


Huomasimme eilen lehdestä että Teitä on kohdannut suuri suru ja korvaamaton menetys kun Jumala kaikkiviisaudessaan on hyväksi nähnyt kutsua pois elämästä rakkaan puolison ja äidin, ja sen vuoksi lausumme syvän ja vilpittömän osanottomme. Antakoon Jumala, joka kuormaa antaa myöskin voimia sitä kantamaan!


Irja Suomalainen                                                                     Fanny ja Vilhelm Hotaset"










Toivo kirjoittaa syyskuussa Ainille.
"Pitäjänsaari 27-9-43

Ainille

Kiitos kirjeestäsi. Elämä täällä menee hiljaa eteenpäin, minä olen käynyt noin kerta viikossa reisussa. Tapio läksi tänään Kotkaan ja on siellä pari yötä. Täti lähti sunnuntai-iltana ottamaan Tuomoa kotiin. Timo jättää työmaan ja Saara tuli lauantai iltana pois sieltä Pyhtäältä joten hekin ovat taasen kaikki kotona. Meillä on vielä vähän perunaa maassa, joten sitä täytyy kiirehtiä, että saa pois ennen kuin tulee lunta, ne ovat huonosti kasvaneet ja paljon on mätiä joukossa. Minä ajattelin mennä Samelin Onnin haudalle, keskiviikkona hänet hautataan Metsäkulman hautuu maahan. Tommilan Arttukin on kuollut, näky olleen sanomalehdessä. En ole nyt saanut kirjettä Erkiltä lähi aikana, postiosotus kyllä tuli 200 mk vakuutusmaksujaan varten, minusta tuntui aika kivalta kun Erkki otti osaa maksunsa suoritukseen ensi kerran eläissään. Vai on teillä tietoa asunnosta, on se eri hyvä, minulla olikin siitä ehkä suurempi huoli kuin teillä isellänne. Niin kipeä sinä olet eikä Aurakaan siitä mitään kirjottanut, toivottavasti olet jo terve. Minulla on nuha jo melkein pois, olin saunassa eikä se lisääntynyt niin että saa olla varma että ohi se tällä kertaa taas on. Tämä talouden hoitaja on piristynyt aika paljon, hän osaa jo hakea maijonkin niin että jos nyt vielä petraisi että oppisi keittämään ettei tarttis sanoa miten pitää tehdä ja sitten kellon määrää milloin ruoka tulee olla valmis, sillä Tapiolla on ruokatunti ajallaan koulussa niin kävisi se laatuun. En ole saanut tätiltä mitään tietoa, onko hän ollut [-?-] Marian kanssa yhessä sillä hän lupasi jutella että se tiedustelisi siitä Ainasta, jos olisi halukas tulla tänne. En ole ollut yhteydessä pitkiin aikoihin enolaisiin, siitä on jo pitkä aika kun eno soitti.
    No niin ei mulla ole mitään kirjottamista. Kuulemiin ja samalla toivon pikaista hyvin vointia. Terveisiä Auralle. Isä."

Seuraava säilynyt on lokakuulta. Toivon on käytävä käytännön taloudenpitoon Siinan saappaisiin. Perheen sisäiset siteet olivat paljolti perustuneet Siinaan, hänen tarmoonsa, asenteisiinsa ja myötäelämiseen.
"Pitäjänsaari 17-10-43

Ainille ja Auralle!

Kirjotan tämän tällä kerralla osotettuna Ainille, viimme kirje oli Auralle. Ei tänne mitään erikoista kuulu, tänään sunnuntaina onkin minulla ollut hommaa että oikeen tuntuu niinkun väsyttäisi näin illalla, oli nimittäin pyykkäri, joten vihtoinkin sain ne likaset vaatteet jotenkuten pestyä, sitte oli sian syöttö ja ruuanlaitto, nyt illan edellä kävin syväsatamassa ottamassa sian ruokaämpärin, nyt panin mustikoita vähän pataan, keittää vaikka jauhopuuroa. Eilen tuli ne perunat tänne ja kävin kärryjen kanssa hakemassa asemalta, siinä sitä oli aika työ kun täyty käydä ostamassa uusia säkkejä kun entiset paperisäkit oli niin haiskaksi menneet että perunoita oli joka puolla mistä sai niitä poimia, perunat resistyttää säkit niin että ei ne kestä liikutella, mutta kyllä ne nyt on liiterissä odottamassa aikaa ja kaunista ilmaa että saa valita ja viedä kuoppaan, joten kaikki on hyvin. Toissa päivän lähetin Erkille kirjeen, joka oli viimeinen sitä lajia, nyt tulee merkit taasen käytäntöön, kai Erkki lähettää sinne ja tänne niitä. Eilen kävi Heikkilän Aina ja Arvon Irja meillä, olivat syömistä hommaamassa, ei niilläkään ole vielä talven silakkaa kun Kuorsalossakaan ei saa mitään. Sitte kun ne meni pois niin Auroora[?] kysy että onkhan tuo Irja naimisissa, sanoin että luultavasti. Olin Suuren [-?-] miehenkään eilen juttusilla niin hän meinas että eiköhän niitä silakka astioita saa täyteen jotenkin, niin että täytyy toivoa kauniita ilmoja vaan. Jos ette ole saaneet silakkaa niin voisinhan minä käydä ostamassa lasipalatsista kilottain, ne antaa pari kiloa kerrallaan ja sitte lähetetään vaikka autossa. Lopetan tähän, marjat tuntuvat kohta kiehuvan niin, että hyvää vointia ja kuulemiin.
    Kirjotelkaahan kun on tilaisuus."
Kenttäpostisäädöksiä muutettiin niin, että maksuttomuus säilyi vain osin. Sitten on Erkin kirje.

"20.10.43

Hei Allu + Aini!

Kuinka elämä nyt hurisee, ettekö vieläkään ole löytäneet omaa boksia?
    Panen tässä sellaisen pikku pahvin, sillä sain tänään ne ihmeelliset postimerkit, joilla voi kirjoittaa kirjelappusen meille ilman maksua. Vihreät ovat paketteja varten ja punertavat juuri niitä kirjemerkkejä. Emme saaneet tässä kuussa kuin neljä kappaletta mutta ensi kuussa tulee lisää ja toivottavasti oikeaan aikaan etteivät myöhästy kuten tällä kertaa. Pari lähetin isälle ja pari tulee teille sillä ette varmaan enää saa aikaan tässä loppukuussa enempää kuin kaksi kirjettä ja pakettimerkit riittävät kai jouluun.
    Täällä vain elämä ryntää entistä latuaan, samat tavat, surut ja ilot. Syksyn harmaus vain vähän painostaa mieltä ja niinhän se on kaikkialla. Asun nyt kahden alikersantin kanssa ja oli tässä muutama päivä sitten oikein myrkytys tässä korsupahaisessa, kun ajettiin lutikoita pellolle. Nyt ovat vielä seinät mustat, mutta ensi viikolla on taas puhtaat pahvit. Romanttista, eikö totta? Oma murju ja pikkuinen myrskylyhty tuossa pöydällä, valoa juuri niin paljon, että näkee kirjoittaa.
     Toivon teille molemmille mitä parhainta vointia. Teitä muistaen veljenne."

Seuraavan kirjeen on kirjoittanut Toivo.
"Hamina 11-11-43

Aini hyvä!

Kirjotan Keskon osotteella kun en muista asunnon osotetta Stenbäckinkadulla.
Olen odottanut kirjettä teiltä sen takia kun viimme sunnuntaina lähetin pikku paketin niin, että josko olette sen saaneet. Lähetin sen siinä autossa joka läksi täältä klo 14, siinä oli vähän maksaa ja läskiä. Minä sain Erkiltä eilen kortin, hän kirjoitti menevänsä kahden viikon kurssille länteen päin ja sitte kirjoittavansa taasen kun pääsee sinne, minä olen tässä tuumannut, että ehkä hän tulee sinne saakka kun se on lännessä päin. Sitä en ole uskaltanut sinne Hyvinkäälle lähettää syystä jos sattuu jotakin rautatiellä niin on se eri pahasti, kyllä se menisi kaikkein paraiden kun joku sattuisi matkustamaan sitä tietä ja veisi mennessään. Ajattelin, että sitte kun Erkki saa loman ja tulee sinne tämän kautta niin hän veisi, me on jauhettu kahvimyllyssä ja keitetty puuroa ja on aika hyvän makuista, se on hyvin sakosaa. Silakat mitä sieltä Pitkäpaadesta sain ovat suolassa niin, että jokos minä alan lähettää niitä sinne, nekin on kai parasta lähettää autossa vaikka toisella viikolla, huomenna on minulla vahti ja sitte jään myös etuvuoroon, niin että jos toisen viikon lopulla, on minulla nyt yksi 8 litran astia, joo se olisi mukavampi.
    Tämä suursyömäri on vielä meillä, kun se Arvo ei vielä ole tullut lomalle niin, että pääsisivät yhdessä sinne Tiuskaan, hän sai eilen kortin, että ensi viikon alussa pääsee lomalle, minä olen monasti ajatellu että mistä ihmeestä hän voi saada syödäkseen kun leipäkortin syö leivässä niin ettei jää yhtään jauhoihin tai ryyneihin, kai se nälkä on iltasena, sillon kun Arvo oli siellä oli hänellä E-kortti ja sano sen syöneen vähä leipää niin, että hän sai enemmän, kai ne sitte jotenkin eteenpäin menee. En ole vielä saanut silakkaa Suuresta Mustasta ja tuskin saakaan, nyt on huonot ilmat ja sitte kun tulee kauniit voi olla jo pakkaset niin, että ilman talven silakkaa sitä tänä vuonna jää. Ei tänne mitään erikoista kuulu, eilen oli vähän pyykkiä, Tapion alushousuja ja minun pari paitaa, aamuin ja illoin olen parsiskellut sukkia ja muita. Kävin eilen Pekon Oton jahissa, sano Sulon menneen naimisiin ja Erkki oli ollut häissä.
    Runsaat terveiset molemmille toivomme me molemmat ja vielä kaikille tutuille saarilaisille, jotka saattuu käymään teillä!"
Erkki Esko muistelee: "12.11.-43 sain komennuksen Kukion saaren 2. Merivartiokomppanian joukkueenjohtajaksi eli jälleen pikaveneitten pariin, komppanianpäällikkö kapteeniluutnantti Siivo Peltosen alaiseksi. Ilmottautuessani Peltoselle hän piti pitkikän puhuttelun siitä mitä sain tehdä ja mitä en. [Kukion saaren 2 merivartiokomppanian sotapäiväkirjassa ensimmäinen maininta luutnantti Eskosta on 3.12.1943] Hän korosti erikoisesti sitä, etten saanut itse ohjata venettä, koska minulla oli itseäni taitavampia Luotsikurssi keväällä 1944. Erkki vasemmalla, Toivo keskellä. Kuva: tuntematon. Annu Eskon kuvakansiot.veneenkuljettajia. Jäidenlähdön jälkeen alkoi jälleen venetoiminta. Viikottain tarkastimme kymmeniä saaria sotakoirien avustuksella mm. desanttien löytämiseksi. Sotakoirat olivat tosi "merimiehiä". Ne seisoivat keulassa ja nuuskivat, kun lähestyimme saarta alatuulen puolelta. Koira pääsSotakoiria, SA-kuva_32801.tettiin saareen, jonka se kiersi ja tuli takaisin. Mitään mainittavaa ei tapahtunut."

Kevättalvella Erkki komennettiin "aseopettajaksi Haminan ja sen ympäristön luotseille". Erkki kertoo: "Joukossa oli myös isäni. Kurssin tarkoituksena oli opettaa luotseille keveitten ilmatorjunta-aseiden käyttöä, koska kauppalaivastossakin saattoi olla edellämainittua aseistusta."



















Keväältä 1944 kirjeitä ei ole säilynyt. On mahdollista, että niitä ei ole kirjoitettukaan entiseen tahtiin. Aikaakin on luultavasti ollut niukemmin. Sitä paitsi hän kävi luotseille tarkoitettua ilmatorjuntakurssia keväällä 1944.

Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella tykistötulella 9.10.1944. Seuraavana päivänä venäläinen jalkaväki aloitti suuren tulivalmistelun jälkeen varsinaisen hyökkäyksen, ja suomalaisten rintama murtui.

Erkin kirje on kesäkuulta.
"15.6.44
Aini rakas
Kirjoittelen nyt tässä kaiken touhun ja kiireen välillä sinullekin pienen pahvin. Olin toissa yönä isän luona pikavisiitillä, koska sattui komennus Haminaan ja lomiahan emme nyt tällä kertaa taas saa, senhän kuulit kai radiossakin, että lomilta kutsutaan pois. Täällä ei sen erikoisempaa ole tapahtunut, mutta amp[-?-] vain on tullut kaikenlaista lisätaulua. Asiahan on sillä tavalla, että jos jossain kohdassa palaa niin aiheuttaa se palttoa[?] koko yhtenäisessä armeijan koneistossa. Meillä ajetaan yötä päivää ja vahvistetaan paikkoja joita katsotaan tarpeelliseksi. Istun tässä jo melkein toista vuorokautta yhteen menoon ja väliin parikin puhelintorvea kourassa. Taulua on paljon, mutta onhan jo 4 a' 5 vuoden kokemus, joten kyllä tämä aina järjestyy täällä niin kuin siellä jossa tapellaankin. Älä yhtään hätäile vaan ota asiat rauhallisesti ja aina silloin, kun asiat ovat tosiasioina edessä älä usko huhuihin vaan tosiseikkoihin, kun olet itse rauhallinen niin se rauhoittaa muitakin, eikö niin rakas sisko?
    Toivottavasti saat selvän, sillä kynä on huono ja tämä on virka-aikana yritetty präntätä hyvällä tahdolla.
    Lopetan nyt taas tähän ja toivon sinulle parhainta vointia ja pysy vain rohkealla mielellä kaikista vaikeuksista huolimatta, on meidät pelastettu ennenkin ja niin se käy nytkin, näkemiin ja terveiseni Hilkalle ja muille. Sinua muistaen Erkki."
Erkki Esko muistelee: "Juhannusaattona minulle ilmoitettiin, että lännestä tulee kymmenen kalastajavenettä Ristiniemen linnakkeen laituriin. Venesaattuen johtajan oli määrä ilmottautua minulle. Tarkoitus oli käyttää veneitä kuljetuksiin välilläTeikarista uimalla paenneita miehiä 10.7. 1944. Kuva: SA-kuva, M. Söderhjelm. Teikarin saari ja Vilaniemi. Lähdin Kukiosta pikaveneellä Ristiniemeen. Mukana oli tällä kertaa myös Leo Suomalainen. Illansuussa, kun lentotoiminta oli hiljentynyt, kalastajaveneet ilmestyivät laituriin. Kalastajavenejoukon johtajana oli alikersantti, joka esitti minulle komennustodistuksen. Sen mukaan veneet tuli jättää Ristiniemeen ja miesten palata lähtöpaikkaansa. Tuijotin hetken komennustodistusta. Mieleeni tuli, että veneethän eivät kulje ilman ajajaa. Revin paperin ja heitin sen mereeen. Komensin miehet veneisiin ja käskin seurata pikavenettäni. Yksi mies nousi veneestä ja kieltäytyi tottelemasta. Minä sanoin, että veneeseen ja heti. Leksan ääni kuului olkani yli: "Et kai sä taas ammu miestä, joka ei tottele." Silloin mies hyppäsi takaisin veneeseen ja letka oli valmis lähtemään. Leksa oli huumorimiehiä ja keksi tilanteeseen sopivan hätävalheen. Tykistön jatkuva kumu varmaan pelotti lännestä tulleita, ei mikään ihme. Matkalle Teikarin saareen oli Tuppuran salmi. Oli hämärä keskiyö ja kaatosade, joka esti vihollista näkemästä meitä, se kun oli miehittänyt Tuppuran.
Olimme jo melkein Teikarin saaren pohjoispään kohdalla, kun venäläiset havahtuivat ja ampuivat yhden tykinlaukauksen viimeistä venettä kohti niin, että sen peräsin vääntyi. Sitten olimme poissa näkyvistä. Piilotimme veneet kaislikkoon ilmasuojaan, Vilaniemen rantaan."

Kannaksella suomalaiset luopuivat Viipurista 20.6. miltei taistelutta. Tienhaaran taistelut olivat käynnissä. Siellä tehostuneen puolustuksen vuoksi puna-armeijan sotakone alkoi yskiä. Toivon kirje on päivätty juhannuspäivälle.

"Hamina 24-6-44

Aini hyvä

Alotan tässä taasen, en tiedä kuin pitkään. Tänään on juhannus mutta kylmä, satanut on koko päivä. Täällä on sodan tuntua, joukkoja ja evakkoja kulkee melkein joka paikassa, jotkut pitäjänsaarelaisetkin ovat lähteneet oma aloitteisesti pois täältä. Minä olen ollut joka yö matkoilla ja kai se tulee ensi yönäkin. Eilen tulin aamulla kotia, käväsin Eskon Heleenan luona, ne olivat pakanneet kaikki tavaransa, meinaavat viedä ne Ruotsinkylään autolla. Nyt on samallainen tuntu kun 1939 syksyllä. Tavarat valmiina lähtemään osan jäädessä tänne kun vaan sattuisin olemaan kotona. Minä olen koittanut soittaa sinnepäin mutta ei ole päässyt, nytkin taasen on puhelu tilattu, vaikka on toista tuntia aikaa niin ei vain ole tullut, kai se käy niinkuin entisetkin, että täytyy perua, näin se on.
    Siellä ei ole kai sodan tuntua lainkaan niinkuin täällä jyrisee ammuksien ääni aika ajoin. Ei täältä nykyään saa mitään kirjottaa kun kaikki on pysäyksissä, jos tänne matkustaa niin täytyy olla matkalupa, sen verran aina pistää jotain paperille, että tiedätte hengissä oltavan ja ei vielä lähdetty.
    Paljon terveisiä kaikille ja mkuulemiin. Isä."

Erkki Esko muistelee: "Eräänä aamuna lähdin kahden miehen, vänrikin ja vääpelin kanssa lähellä olevaan taloon tutkimaan ruokakellarin sisältöä. Takaisin tullessa keskellä niittyä osui korviini tykin lähtölaukaus. Sanoin: 'Ei kai vaan meitä ammuta.' Jonkun sekunnin kuluttua kuului ammuksen ääni ja silloin heittäydyimme maahan eli ojaan. Huusin 'Juoksua!' Taas kuului lähtölaukaus. Tällä kertaa ammus meni yli. Kuului kolmas lähtölaukaus. Olimme metsän laidassa ja kranaatti putosi suoraan eteemme, mutta onneksi mudanottopaikkaan, jonka vieressä olevan matalan kiven takana olimme. Saimme vain mutaryöpyn niskaamme. Sanoin: 'Nyt ei kukaan liiku mihinkään.' Lisää lähtölaukauksia ei kuulunut. Sanoi: 'Kun komennan Hep!, kaikki lähtevät eri suuntiin.'
    Menin pataljoonankomentajan komentopaikkaan, joka oli vanha perunakuoppa. Sanoin hänelle, että nyt on vihollisen tulenjohtue lähellä. Hän vastasi itsekin epäilleensä samaa, koska tykkituli on niin tarkkaa. Näimme kartassa kaksi luotoa, jossa toisessa oli yksi männynkäkkärä ja toinen oli kalju. Olimme kumpikin sitä mieltä että tulenjohdon on kaiken todennäköisyyden mukaan oltava 'mäntysaaressa'. Majuri Tulikoura lupasi pyytää tykistökeskityksen siihen luotoon ja keskitys osui tarkasti kohteeseensa.
    Kaksi-kolme päivää tämän jälkeen tuli tilalleni toinen upseeri ja minun oli määrä lähteä Kotkaan, olin nimittäin valvonut 2-3 vuorokautta yhteen menoon. Sirkiä, joka oli Suomen moottoripyöräkilpailujen parhaita [Pentti Sirkiä, yksi Viipurin moottorikerhon maineikkaimpia motoristeja] tuli minua hakemaan pyörällään. Ajoimme Vilaniemestä Viipurin tielle. Vihollinen ampui tielle häirintätulta. Kun yksi kranaatti tuli melko lähelle, Sirkiä kysyi: 'Mitä tehdään?' Sanoin, että anna mennä vaan. Käteni olivat tiukasti hänen vyötärönsä ympärillä. Kun pääsimme vaaravyöhykkeeltä pois, hän kysyi jotain, mutta ei saanut vastausta, koska olin torkahtanut. Hän pysäytti pyörän ja herätti minut, loppumatkan puhelimme. Saavuimme Kotkaan. Nukuin varmaan puolitoista vuorokautta yhteen menoon.
    15.7.1944 lähtien olin hajanaisen venekomppanian päällikkönä Kuutsalossa."

Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään venäläisten etenemisen heinäkuussa Tienhaaran lisäksi Talin ja Ihantalan kylien maastossa, Äyräpää-Vuosalmella ja Viipurinlahdella, ja puna-armeija alkoi ryhmittää voimiaan uudelleen vallatakseen Berliinin ennen länsiliittoutuneita.

Toivon elokuisesta kirjeestä käy ilmi, ettei Tapio ainakaan sillä hetkellä asunut Toivon luona. Poika on ehkä Toivon vahtivuorojen vuoksi majoittunut sukulaisten luo, Kotkaan tai ehkä juuri Ainin ja Aarren luo tai Auran.

"Hamina 2/8-44

Aini hyvä

Kiitos kirjeestä. Paljon terveisiä, elämä menee entiseen tapaan. Nyt on näinä päivinä täällä ollut aika rauhallista, ei ole ollut hälyytyksiäkään pitkään aikaan. Minulta menee se aika ruuan laitossa suurimmaksi osaksi, joskus vielä reisussa. Viimeksi kävin Kuorsalossa, siellä oli ryssä pommittanut niin, että pari taloa tuhoutui, luotsit juuri silloin muutti pois vahtipaikasta kun se parin päivää ruuttaili. Olin Mäntlahdessa enolla pari kolme tuntia. Aina lähti toisten naisten kanssa marjaan, en minä saa mustikoita tänä kesän tässä kun on niin kyllästynyt kaikkeen työhön. Kyllä minä tiedän, että se Tapio on huonoissa vaatteissa kun ei täältä saanut ostaa minkäänlaista sen ikäiselle pojalle eikä täällä ole aikamiehilläkään pukuja myytävänä, jos sieltä päin sattuisi saamaan jotain niin minä kyllä lähettäisin rahat. Hän itse ei ole kirjoittanut tänne mitään millaisissa töissä hän on tai kouluasioista. Kyllä se olisi hyvä, että hän koittaisi suorittaa sen saksan kielen, sitte pääsis luokalle ja olisi harjoitusta se luku. Kirjota sinä hänelle siitä, minä olen jo niin paljon puhunut, että en osaa löytää sanoja, jotka häneen vaikuttaisi ehkä Aarrekin koittaisi narrata työhön mihin hän kykenisi. Levyn vein haudalle seuraavalla maanantailla kun läksit täältä. Ei nyt ole tullut Erkiltäkään kirjettä, niillä on ollut vähä huhuja muutosta jonnekin päin. Lähetin Auralle antennilankaa, että saavat sen radion kuulumaan. Hasun Heimo on vaikeasti haavottunut ja on nykyään Waasassa sairaalassa, Lea kävi katsomassa, sano olevan aika heikon, olkapäästä selkään on iso reikä niin että kun lääkettä pani olkapäästä niin selästä tuli läpi. Kyllä se nyt on jo jonkin verran virkeämpi. En ole nyt kuullut S.saarelaisista mitään, olisin lähtenyt ensi sunnuntaina Turvalaan, mutta kun on vahti niin ei pääse. Kun kirjotat Aarrelle niin käske hänen tiedustella, josko siellä on Tapiolle jonkinlaista pukua, kai hänellä on ne pisteeet siellä vai onkohan ne Auran luona, ei niitä täällä ole.
    Ei täällä osaa sen kummenpaa, siellä sitä aina jotain tapahtuu niinkun sanomalehdistä näkyy.
    Hyvää vointia ja kuulemiin taasen. Isä. Kai Erkki lähetti osotteen joka on 7kpk 7978"
Todennäköisesti Toivo viittaa tapahtumilla Helsingissä presidentti Rytin eroilmoitukseen 1.8. Seuraava Toivon kirje on lähetetty runsaat kaksi viikkoa myöhemmin.

"Hamina 19-8-44

Aini hyvä!

Kiitos kirjeestä. Oloni on hiljaista, olen tässä parsiskellut vanhoja sukkia, alusvaatteita ja housuja, kun ilmat kylmenee niin tarvitsee vähän lämpimämpää, mutta kyllä ne onkin jo käyneet risoiksi, saa nähtä miten talven tulee toimeen. Kävin tässä yksi päivä metsässä motin teossa, kun nekin on vielä tekemätä, ei sitä jaksa lopen tehdä niinkun nuorempana. Tässä ruokatouhussa se tahtoo aika mennä. Ei meillä tätä nykyä ole ollut reisuja, joten vahti joka viides päivä on pääasia, joitain reimarin korjauksia on sentään ollut. Erkki lähetti hailia sieltä Kuutsalosta ja oli itsekin täällä mutta ei ollut aikaa tulla kotia käymään, heilutti kättä kun ajo ohi tuosta, niin se on, ei täällä puoleen anneta lomia. Sain Auralta kirjeen, hänellä on ne obligaatiot, silloin kun Tapio toi sinne ei kai hän muistanut toimittaa sinullle että olisi vuokrannut jostain pankista lokeron, jonne olisi pannut ne säilöön, täällä kun ei ollut sellaista pankkia, jossa olisi ollut lokeroita, pitäisihän ne olla tulipalovaaran takia jossain sellaisessa säilössä. Aura kirjoitti kohtakkain tulevansa sinne ja jos olet yhteydessä hänen kanssa niin käske tuota ne sinne ja sitte koettaa saada ne jonnekin pankkiin säilöön, toisia tulee kai ensi kuussa sillä kaavake jo tuli tuhoutuneista rakennuksista 173:800, sitte saa pistää nekin sinne. Ehkä Auralla on niin paljon aikaa, että käy hommaamassa, ehkä voisi soittaakin.
    Mustikoita ei täällä ole ollut lainkaan kaupan, joten ei tänä kesänä ole saanut yhtään [-?-].
    Hasun Heimoon on pantu verta näinä päivinä ja on tuntuvasti toipunut niin, että voi itse kirjottaa sitte kun haavat jää märkimästä niin paikataan, en tiedä mitä kohtaa. Hasun Lea haki johonkin paikkaan keski suomessa, nyt oli jokin kauppias soittanut hänelle ja se olikin sieltä Myllymäeltä, en tiedä saako hän sitte sen paikan.
    Enot kävi tänään meillä, olivat matkalla Kimonkylään, huomenna lupasivat tulla takaisin. Tämä meidän talon neiti sai työ määräyksen Virolahelle, mutta hän meni tähän sahalle töihin, ettei tarvinnut lähteä sinne.
    On täällä taasen ollut hälyytyksiä joka päivä ja toisinaan öilläkin. Saara sano lähtevänsä lomalle ja menevän sinne missä se Sipilän Lyyli on, täti on Tuomaan kanssa siellä myös.
    Kokkala oli kalassa, mutta aamulla kun meni vetään verkkoja, niin olikin verkot viety niin, että on niitä varkaita joka puolla, merelläkin. Lopetan nyt tähän
    Hyvää vointia ja kuulemiin toivoo Isä."
Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 4.9. 1944, tosin Neuvostoliitto aloitti sen voittajan oikeudella vasta 5.9. Suursaaren saksalaiset yrittivät vielä vallata 15.9. 1944. Suomalaiset torjuivat maihinnousun. Entisten aseveljien välisessä taistelussa kaatui 155 saksalaista, haavottuneita oli 175 ja yli tuhat saksalaista jäi vangiksi, 37 suomalaista menetti henkensä, 69 haavottui.

Kokoelmamme viimeinen kirje on Kesko Oy:sta poiketen postitettu Hämeenlinnaan. Toivo kirjoittaa joulun edellä 1944. Erkki oli päässyt siviiliin yli viiden vuoden jälkeen. Siviiliin pääsyn iloa lienee varjostanut elämän taloudelliset realiteetit.

Toivon lähettämä kirjekuori 1944"Hamina 21-12-44
Ainille
Kiitos kirjeestäsi, kyllä minä olin sitä odottanutkin, sillä viimeinen kirje tuli lokakuussa, kun Aura oli vielä siellä Myllymäessä. Pari kirjettä olen saanut ja ne Auralta. Ihmettelen suuresti, että Erkki oli tyytymätön vastaanottoon, eihän me osattu mitään erikoista vastaanottoa järjestää kun hän vähän aikaisemmin sano tulevansa siviiliin silloin ja silloin mutta tulikin jo pari viikkoa aikaisemmin ja sitte paineli heti kaupungille ja taas kaupungille, sitte Kotkaan ja olisi lähtenyt Helsinkiin käymään, hänellä on littera. Minä olin vähän vastaan sitä edes takaisin matkustamista ja olin vienyt palttoon prässättäväksi joka ei heti ollut valmis mutta annoin kumminkin 500:- rahaa litteran lisäksi Kotkan matkaa varten myös, että sai ostaa paitoja täällä, tietin yhden ja oman paidan vielä lisäksi. Ei hän jutellut mitään koko koulu meiningistä., joka ei ollut minun huolenani, koska hän on täysi mies joten hänen olisi tullut jutella minulle miten hän aikoo järjestää asiansa ja jos minäkin voisin auttaa, jonka tienkin niin pitkälle kun minä suinkin voin. Hän läksi sitten junalla jonnekin, olin häntä saattamassa, nyt on ollut ja H:ssa toista kuukautta eikä ole mitään ilmottanut itsestään eikä siitäkään että on lukemassa, tiesin Auran viime kirjeestä, että hän lukee. Koska tunsin Erkin ennestään väessä olo aikana niin sanoin, että koeta olla nuuka raha asioissasi, en tiedä ymmärsikö hän sitä, ja toiselta puolen minä olen huolehtinut jokaisesta niin paljon kun olen voinut, ei minun palkkani iso ole ollut, mutta äärimmäisellä säästäväisyydellä olen saanut jonkin verran säästymään ja nyt kun tulee vanhuus ei enää voi saada muualta lisää. Erkki ei tunne minun kieltäymyksiä, koska tyhjänä palaa kotiin vapaasta ylös pidosta, olisi pitänyt olla siivosti ja jättää joku ilta toisten huoleksi istua upseerikasinoissa Kotkassa y.m.  Jos hän pyytää minua auttamaan rahallisesti niin teen sen minkä voin. Kotona ne pari päivää tuntu tietysti ikävältä kun oli hiljasta eikä ollut muuta kun yhtä ja samaa, väessä oli aina hälinää. Viimme viikolla hän sai sen pankkikirjan ja on se vielä täällä, ajattelin että kohta tulee joulu niin saa sen täältä.
    Jaha, sinä sitte jätit Helsingin ja muutit oikein länsirannikolle, niin se elämä ihmislasta heittelee. On se hauskaa, että siellä on lämmintä ja muutenkin mukava asunto. Kuulin sivusta, että siellä on tavaton asunnon puute ja kun Aura kirjoitti että menet sinne niin olin huolissaani millaisiin oloihin siellä joudutte. Aarre kirjoitti yrittävänsä kouluun ja sano huolehtivansa finassiasiat ensin kuntoon ja pyysi minua vähän auttamaan. Minä kirjoitin heti kortin, jossa lupasin asian järjestää, mutta kun en tiennyt milloin hän sitä tarvitsee niin kirjoitin tietoa siinä kortissa mutta kun hän ei ole saanut sitä korttia niin ei hän ole osannut vastata, se oli vielä kenttäpostin aikaa.
    Olen tässä Tapiolle tämän tästä jutellut, että ei Ainikaan kirjota osotettaan, että voisi lähettää vaikka joulukortin ja jotain joulupukkia jos osaisi teille ostaa, mutta nyt se jäi lähettämätä näin lähellä joulua mutta jos minä annan teidän itsenne järjestää sen pukin lähettämällä sitä varten rahaa. Kyllä sitä on vaikea saada joulupukkia, kun ei ole muuta kun kirjoja.
     Tapiolle on tullut joululoma niin kuin muillekin koululaisille, hyvin vähän hän välittää läksyistään ja todistuskin on sen mukainen. Meillä on vahti vielä ja on tässä kuussa ollut 3 laivaa. Minulla on ollut oikein liiaksi tätä työtä kun laittaa ruokaa kun on vahissakin niin alkaa jo pistää niskaan ja sitte tuota vettä ja puuta käydä jonoissa, ei tiedä milloin tässä tulee helpompaa, jota olen toivonut, kai sitä jatkuu niin kauan kuin jaksaa, jos olisin nuorempi niin ei se niin väsyttäisi. Huomenna meinaan mennä 1/2 6 ajoissa Sivattiin potkukelkalkalla ostamaan lyhteen olkia kun ei niitä saa torilta niinkun ennen, Tapion panen vahtiin, olen kyllä etuvuorossa, mutta ei täällä laivoja ole. En ole ollut oikein hyvässä kunnossa, vatsa on ollut vähän huonossa kunnossa ja reumatismi on vaivannut oikeassa olkapäässä. Tapiolla on ollut nuhaa, mutta ei se ole ihme kun jalat ovat märät joka ilta kun tulee lennostaan. Kello on jo 23, täytyy käydä nukkumaan, että heräisi aikaseen.
    Hyvää vuoden loppua ja onnellista uutta vuotta teille kaikille, toivoa T.E."



Toivo jäi asumaan Haminaan ja rakensi vielä Erkki tukenaan uuden talon Pappilansaareen. Aini ja Aarre muuttivat myöhemmin myös Haminaan. He saivat yhden lapsen. Erkki Esko valmistautui metsänhoitajaksi. Hän muutti pysyvästi Helsinkiin ja meni naimisiin. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Aura asui Helsingissä. Työpaikka oli Keskolla. Tapiokin muutti Helsinkiin, hän ansaitsi elantonsa merillä.


©


Suursaari-aiheisia sivustoja on verkossa runsaasti. Helpointa lienee tutustua niihin hakukoneiden kautta.

Youtubessa ovat ainakin nämä:

Video Suursaari 1942-2007.
Video Suursaari 1993.

Lähteet:

Kirjeitä Ainille 1933-1948 -kirjekokoelma. Annu Eskon hallussa.
Erkki Eskon sanelemat muistelmat sota-ajasta. Annu Eskon hallussa.

Taustatietojen kirjallisena lähteenä olen käyttänyt pääasiassa Saara Peltolan teosta Suursaari menneinä aikoina (Helsinki, Suursaaren historiatoimikunta 1960).

Sotatapahtumien päälähde on ollut Niilo Lappalaisen Kriget om Finska Viket. Hangö och Hogland under andra världskriget. (Schildts Förlag Ab, Finland) (Alkuteokset: Hankoniemi toisessa maailmansodassa, WSOY, 1987 ja Suursaari toisessa maailmansodassa, WSOY 1987)

Muita lähteitä:

Anttila Risto, Elämää Suursaaressa - tapahtumia sadan vuoden takaa
, KR-kirjat OY, 2003
Anttila Risto, Suursaaren suojeluskunta Suursaaren merisuojeluskunta 1918-1939, KR-kirjat Oy, Humppila, 2010
Anttila Risto, Suursaari Suomenlahden helmi, KR-kirjat Oy, Humppila, 1996
Anttila Risto, Suursaari vapaussodassa, KR-kirjat, 1999
Kaukiainen Yrjö, Leino-Kaukiainen Pirkko, Navigare Necesse,  Merenkulkulaitos 1917-1992, Jyväskylä, 1992
Mattila J.W. ja Mattila Jorma, Suursaari, WSOY, Helsinki 1941
Paratiisisaari - Menetetty Suursaari taiteilijoiden kuvaamana, Näyttelyjulkaisu, Helsinki, Kyriiri Oy 2002.
Röyhkä Kauko, Metso Juha, Suursaari, Like, Helsinki 2016

Kuvien lähteet näkyvät kuvien kursoriviitteissä. Verkossa on runsaasti hyvä kuvia Suursaaresta, kuten esimerkiksi Kymenlaakson museon Suursaari-aiheisessa  kuvakansiossa.