Ystävämme Annu Esko
kertoi ohimennen kesällä 2021 lukeneensa tätinsä vastaanottamia
kirjeitä vuosilta 1933-1944. Kirjeet olivat säilyneet Toivo Eskon
kotona
Haminassa "keittiön yläkaapissa" ja myöhemmin kulkeutuneet Helsinkiin.
Annu Eskon isovanhemmat, isä ja tämän sisarukset olivat kotoisin
Suursaaren Suurkylästä. Kiinnostuin kirjeistä, ja päätimme rakentaa
sivuston, jossa seuraamme kirjeiden viitoittamina arjen elämää
1930-luvun ja 1940-luvun Suursaarella ja Kymenlaaksossa.
Kirjeiden ohessa on linkkejä ajan tapahtumiin tai muuhun kirjeiden
sisältöön. Joitakin omia kommentteja olen myös
lisännyt. Huomiot voivat osua oikeaan tai ne
voivat
olla vääriä. Kaikki Eskojen tuon ajan vaiheet eivät käy kirjeistä
ilmi, joten tekstissä on todennäköisesti virheitäkin.
Olen kopioinut kirjeet sellaisenaan ilmaisuineen, lauserakenteineen ja
pääosin myös kirjoitusvirheineen. Ainoastaan
Siina Eskon kirjoittamiin kirjeisiin olen lukemisen helpottamiseksi
lisännyt pilkkuja. Pilkuilla yritän helpottaa kirjeen ajatusten
seuraamista ja
aiheiden vaihtumista. Kaikesta kirjoitetusta nimistä tai yksittäisistä
sanoista ei valitettavasti aina saa selvää. Kuvista saa tietoja
viemällä kursorin kuvan päälle.
Kirjeitä Ainille
1933-1944
Siina (os.
Heikkilä, synt. 1890)
ja
Toivo Esko (synt. 1887) asuivat
lapsineen Suursaarella [
Suurkylää
Elonetin Suomi matkailumaana -lyhytelokuvassa vuodelta 1928]
Suurkylässä vuoden 1939 lokakuuhun. Lähdöstä
tuli
lopullinen: Neuvostoliitto otti saaren Suomelta asevoimin
toisessa maailmansodasssa. 1939 saaressa asui vajaat 800 henkeä, ja
Eskojen suku - kuten moni muukin Suursaaren suvuista - oli asunut
saarella
vuosisatoja. Yksi Suurkylän kujista tunnettiinkin nimellä Eskontie.


Toivo oli ammatiltaan luotsi; sivutuloja mies hankki satunnaisesti
kalastuksella ja hylkeenpyynnillä, niin kuin monet muutkin
suursaarelaiset.
Siina Esko
pyöritti taloutta kotona, kesäisin majoitettiin
lomavieraita, joiden ylläpidosta Siina näyttää lähinnä vastanneen.
Lisätuloja hän hankki kutomalla pöytäliinoja, verhoja ja muita
tekstiilejä:
riitti niitä myös sukulaisille viemisiksi. Siinan isä oli myös luotsi,
Simeon Heikkilä. Toivo ja
Siina vihittiin 1915.
Perheeseen kuului neljä lasta. Vanhin
Aini
Tuulikki Toivontytär Esko
syntyi 1916. Seuraava oli poika, vuonna 1918 syntynyt
Erkki Aleksanteri Toivonpoika Esko.
Toinen tytär,
Aura Helena Toivontytär
Esko syntyi 1920 ja kuopus
Toivo
Tapio Toivonpoika Esko
vuonna 1930. Sukulaissuhteet olivat saarella tiiviitä. Siina puhui
kirjeissään enolaisista ja tätiläisistä. Enolaisiin kuului Otto
Heikkilä ja vaimo Aina Heikkilä ja heidän tyttärensä Laine ja
tätiläisiin Toivon sisko Laina Suomalainen (os. Esko), joka oli
naimisissa Oskar Suomalaisen kanssa. Muita Toivon sisaruksia olivat
Amerikkaan muuttanut Sulo Esko ja 1934 kuollut Salmi Esko.
1. "Muistakaa että siellä pitää olla silmät
auki vaikka
liikkuu missä ei voi olla niin kun täällä vapaasti vaan."
Syksyllä 1933 17-vuotias Aini aloitti opinnot Kotkassa.
(Eteenpäin-lehden
uutinen kauppakoulun aloittavista) Aini kävi
Kotkan suomalaista kauppakoulua

ja Erkki keskikoulua.

Erkki oli aloittanut keskikoulun
todennäköisesti 1931.
Äiti suunnitteli marraskuussa 1933 tulevaa joulua ja huolehti lasten
vaatetuksesta. Siina kirjoittaa paketin yhteydessä postitetussa
kirjeessä Ainille 20.11.1933:
"Pesin nämä sukat ja tämän villapaijan, se näkyy olevan jo oikeen
huonoksi käynny sitte tällä viikolla pestään ne toiset. Oletko
ajatellut siitä Auran hamekankaasta täytyy sillä jouluksi saada mutta
ei se tarvi olla kuin huonoa kangasta ettei jää pieneks [- -]
sitte
minä ajattelin että jos sais vaikka siniharmaan väristä ja vähä punasta
koristeeks mutta samahan se mitä vaan kun on uusi jouluksi. Älkää
pitäkö näin hienoja sukkia kylmällä osta sieltä villasukat paksut
talveksi ettei jalat kylmäänny neuloin nämä puolisukat jos ne sopivat
ja laita sukkiisi nimet ettei sekaannu toisten kaan ei näy olevan
mitään merkkiä.
Ei ole tällä
montaa taloa enää missä ei olis ollut tuhkarokkoa ei meillä vielä ole. [-
-]
Tapio käski
kirjoittaa ettei Erkki saa visellä lintuja kun Erkki oli kotona niin
ampus yhelt punatulkult hännän pois ja viskas lintui. Tapio sano että
ei muita saa viskaa kun variksii."
Kirjeet ja paketit Kotkaan kulkivat pääasiassa vuodesta 1932 lähtien
Arvo Heikkilän omistamalla
Oiva-postialuksella. Oivaan otettiin myös
matkustajia linjalle Kotka-Suursaari-Tytärsaari. Myös 1927 valmistunut
Suursaari
kuljetti matkustajien lisäksi postia. Helmikuussa 1934 osoite Kotkassa
oli kuorten perusteella "Mariankatu 6 Lindeman".
Kuva Kotkan Sibeliuksenpuistosta 1930-luvulla,
jota Mariankatu reunustaa. Siina kirjoittaa helmikuussa
1934:
- "Tässä
lähetän rahaa Smk 750,
josta setälle maksatte tammikuun ylläpidon, läksitte kotuunta viimme
kuun 6 päivänä, joten tammikuulta ei mene täyttä kuukausimaksua
[- -] Tästä rahasta jää yli ja kun
Erkillä on huono villapaita niin ostatte hänelle uuden sillä
keskitalvella
voi olla kovia pakkasia vilustuminen on hyvin vaarallista. Kirjoittakaa
millaiset on numerot kokeista sekä jos olette saanut nämä rahat. [-
-]
Laskiaisretkestä, että
muista jos menet niin pane
enemmän päällesi
ettet kylmäänny ja jos ei ole niin välttämätön olla mukana niin vaikka
olis pois ja muistakaa että siellä pitää olla silmät auki vaikka
liikkuu missä ei voi olla niin kun täällä vapaasti vaan."
Ostoksia tehtiin Kotkasta lasten kautta
:"Tässä
minä lähetän (100 markka) sata markkaa, että laitatta Tapiolle
kumisaappaat sillä on 27 numeron kengät jalan pituus on 18 cm, kun
ostatta ostakaa pari cm pitemmät sillä ne kestää vielä ensi vuonnakin,
olisi hyvä jos ehtisitte lähettää ne nyt tällä postilla. Hän haluaa
mustan värisiä. Isä" (Toivo Esko Ainille, Suursaari 21.3.1934)
Osaavia käsiä tarvittiin kototalouden pyörittämiseen ja pienetkin
vaivat saattoivat hankaloittaa niitä. Auran kansakoulu oli käyty ja
hänen täytyi talon toimissa astua opiskelemaan lähteneen isosiskon
saappaisiin. Siinan kirje on vuodelta 1934,
ilmeisesti alkusyksystä.
- "Terveisiä täältä kotoa, ei
tässä mitään vielä osaa kirjottaa kun vasta läksitte jalka on niinkun
on ollukin, mutta puute on kun sinä läksit niitä töitä mitä on, Auralta
tulee niin hiljaa ja oppimattomasti ehkä olis ei se auta taas asiassa
nyt lähetetään tässä mitä muistetaan pöytäliinaa ei ole niin sopivaa
kun valkia sen sitte saapi pestä ja vaikka keittää. Lähetän tässä 100
mk rahaa, että jos haluat sen puseron ja Erkille kun ei ole sukkiakaan
kun yhet niin osta vaikka toiset niin kauvan kun täällä neulotaan nyt
vielä tarkenee sellaisissa sukissa minä lähetän tämän vaan ihan omasta
puolestani ei Isäkään sitä tietä hän on metsässä kolmatta päivää kun on
maanmittari täällä. Voikaa hyvin. äiti"
Päällimmäisinä huolena kirjeissä säilyi itse kunkin terveys.
"Suursaarella 19/9 1934
- Ainille
ja Erkille
- Terveisemme täältä tässä
istuessani ja odotellessani kävin kirjottamaan muutaman sanan kun kohta
tulee laiva kun ette kirjottannu mitään vaikka saitte suuren paketin,
miltä ne omenat maistuu ja silakat oliko ne minkään makusia ja miten
voitte itse kun ei ole laivojakaan tullu että Isä olis päässy joko
Erkin on ääni kohonnu. Ei meiltä täällä tauti lopu minä olen jo hiukan
käveleen opetellu nyt Tapiolla tuli mätäpaise suoraa polveen että
vinkuu ja vitisee tulee oikeen mätää eikä täällä ole sairaanhoitajaa
eikä mitään. Papin tavaroita eteen taas vetivät. Tapio tässä juttelee
että hän tietää mitä Aini ja Erkki siitkirjottaa, kun sinä kirjotit
että hänen jalka on kipiä niin ne kirjottaa että voi voi sitä pientä
lintuu kun sillä jalka kipiä. Voikaa hyvin ja lukekaa ahkerasti toivoo
kotiväki, äiti"
Luotsina Toivo pääsi
useinkin poikkeamaan Kotkassa, mutta tuona
syyskuuna näin ei ilmeisesti ollut käynyt. Sairaudet kotona kuitenkin
kohta väistyivät ja Eskot lähettivät vaatteiden lisäksi Suursaarelta
koululaisille Kotkaan
myös saaren omia antimia, kalaa, omenaa ja luumuja ja tomaattejakin.
- "Suursaarella 24/9 1934
- Ainille
ja Erkille
- Terveiset kotoa terveys täällä
on nyt parempaan Tapion jalka on ihan terve juoksee minkä kerkiää
tänään hommaili teille
pakettia laittoi luumui ja tomaattii pussiin sitte piirsi vielä laivan
kuvia mitkä lähettää Ainille ja
Erkille. Minun jalkaparkanikin
on nyt
hyvän makunen että perjantaina kävin jo tuvassa kun Aura oli Hirskallion
[Hirskallio oli luotsitupa Suursaaren itärannalla vajaan kilometrin
päässä Suurkylästä pohjoiseen. Laivat viestivät luotsitupaan
luotsauksen tarpeestaan.] pesussa
niin paistoin rieskat kun kaikki oli tuotu valmiiksi ja eilen
sunnuntaina se tuntu vielä paremmalta että kävelin ilman keppiä tupaan
ja keittelen ruuat kun tuovat veet ja puut ei sillä uskalla pitkään
aikaan kantaa eikä nostaa mitään jos hän nyt paranee ja kestää kävellä.
[- -] Täällä
on sellaset kalansaaliit ettei mies muistiin yhtenä päivänä oli rannat
niin täys että hirviä, Lukkarin moottorissa oli 63 nelikkoa melkeen
moottori täys meijän käyvät ruokkimassa joka päivä nyt Aura on
paraillaan Tommilassa latomassa silakoi kaikki lähtee markkinoille
Helsinkiin tällä viikolla niin ihmiset latovat Eilisenpäivääkin vaikka
oli pyhä. [- -] Käsit
kirjottaa vähän parempaa mutta en minä taho osaa kynä menee sukkelaa
vaikka ei olis kiirekää eikä tässä meillä mikään kiire olekkaan kun
suuhunsa saapi ja puhtaaksi minäkin lauvantaina pesekselin vaikka
permantoo en olis saanut."
Viimeinen tallella vuodelta 1934 oleva kirje on osoitettu Erkille
ja sen kirjoittaa Toivo. Kirje on lähetetty Ainin osoitteeseen, vaikka
hän olikin juuri silloin kotona Suurkylässä.
- "Suursaari 14/12 1934
- Erkille
- Josko sinun kenkäsi on
suutarissa tästä saat rahaa niitä vastaan Smk 50:- viisikymmentä
markkaa, ei ne niin paljon maksa mutta kun ei ole justiin sopivampaa,
älä tuhlaa sitte tähettä. Se laukku lähetetään maanantaina, että sitte
käyt 'Oivasta' hakemassa. Ne kaikki vanhemmat kenkäsi pitää
myöskin tuota kotiin. Jos en minä sattuisi pääsemään ennenkun sinä
tulet kotiin niin muista sanoa Tätille että kun minä tulen minä maksan
kaikki. Samalla kun laukku tulee niin lähettävät pienen [- -]
silakoita, josta Täti saa ottaa puolet äitillensä. Aini on vielä
sairaana sängyssä, tänään ei ollut kuumetta mutta pää on vielä hyvin
kipeä. Isä"
Vaatteiden pesu lienee ollut iso urakka. Aura oli tässäkin apuna.
Äiti-Siinan kirje tammikuulta 14. päivänä 1935:
- " [- -] nyt
minulla on taas kiire niin kun sinä kerran sanoit kun tänään pestiin
vaatteita ja eilen en viitsinyt kirjottaa ei tässä nyt montaakaan sanaa
kun posti kohta pannaan kiinni mutta täällä kävi taas kuolema
Tätiläisiin mamma kuoli eilen aamulla äkkiä.
- Voikaa oikein hyvin ja
lukekaa, totta kai olette terveitä, kintaat on jo neulottuna, sitte
laittaa kun tulee valmiiksi." Aura oli samaan kuoreen liittänyt
omat terveisensä: "Meiän äiti
pakottaa minun kirjottaan vaikken jaksas kun pestiin vaattehii niin
hiukasee ne vaatteet. Mitäs se meiän roomeo [Erkki] meinaa sano terveisii nyt vaan minulta ei
muilta. Jaa täytyy lopettaa kun täytyy mennä paneen Tapioo maata."

Vaikka
pyykkiä ei tammikuussa olisikaan huuhdottu merivedessä - avannossa -
pesu esimerkiksi saunassa veden noutamisineen ja lämmityksineen ei
silti ole ollut kevyttä puuhaa.
Siinan kirjeestä Kotkaan maaliskuulta 1935 (26.3.) käy ilmi, että
talossa oli jo radio:
- "Terveisiä paljo ei mitään
erikoista ainahan tässä hiljaa vanhettuu. Satuimme eilen marjanpäivänä
taas saamaan postinkin se on ollut satunnaista tänä talvena että nämä
kirjelaputkin kulkevat ristiin, nyt en ajatellut kirjoittaa kun Isä
lähettää sen kuukaus maksun mutta sentään hyppäsin äkkiä kangaspuista
pois ja riivaan tähän muutaman sanan, kyllä me jo toivomme että Isä
pääsis sinne mutta se jääsohjo kulkee siinä ties kuinka kauvan vielä
tänään kuulu sanoneen Radiossa että Kotkan laivat viedään Orrekruuntin
kautta on hyvä että se radio on mistä kuullaan jokainen yhtäaikaa, voi
sitä melukkaaa mikä sillon kuulu Lahdesta odotimme että Erkki voi
sieltä huutaa vaikka terveisiä meille mutta taisit huutaa muuten äänesi
maahan. Kuule nyt Aini kun maikasit siitä hameen lähettämisestä Auralle
niin se on odottanut joka kerta kun posti tulee niin sano että hän
taitaa saaja paketin, eilenkin taas petty lähetä nyt sille kun se niin
odottaa ei muuta tarvii lähettää kun Isä tulee joka päivä jännitys että
koska pääsis. Isä laittaa sitte teille sen 50mk sen kuukaus rahan
yhessä. Siitä Erkin hatusta ei viitsitä sitä lähettää jos lopen on
kulunut niin osta hattu. Saitte kai sen 100mk kun lähetettiin kun Erkki
oli Lahessa. Minä kai lopetan koska kello jo 5."
Salpaussselän kisat järjestettiin 9-10.3. 1935. Etelä-Suomi
lehden mukaan 17 km hiihtokisaa seuraamaan "oli saapunut useisiin
tuhansiin nouseva yleisöjoukko. Pakkasta oli pari kolme astetta ja
taivas pilvessä, mutta sitten tuli aurinko esiin ja keli alkoi
huonontua, joten loppupään miehet joutuivat hiihtämään paljon
huonommissa olosuhteissa kuin alkupään". Lue kisoista uutisoivan
kotkalaisen Etelä-Suomen
artikkeli. Eskoilla oli sukulaisia Lahdessa ja
ilmeisesti Erkki on majoittunut heidän luokseen.
Myynnissä ollut kisojen mäkihyppyaiheinen postikortti on
tässä.
50 km hiihdon kultamitali meni Ruotsiin, kun ykkösenä maaliin tuli A.
Vikström, mutta toisena maalissa oli sisukas Suomi ja Kainuun
Hiihtoseuran Frans Heikkinen. Yleisen erikoismäenlaskun voitti Lahden
hiihtoseuran Lauri Valonen 42 m ja 40,5 m hypyillään. Kansainvälisen 17
km murtomaahiihdon voittaja oli Vehkalahden Veikkojen S. Nurmela. Suomi
sai tässä lajissa kolmoisvoiton, neljänneksi hiihti norjalainen B.
Österklöft. Tuloksia voi katsella
tästä.
2. "On siinä taas
pullan leipomista."
Vuonna 1937 Aini asui jo Helsingissä Kruununhaassa, osoite oli
Mariankatu 24.
Helmikuussa (2.2) hän sai kirjeen äidiltään:
- "Aini rakas
- Terveisiä
täältä nyt ajattelin taas kirjottaa siinä toiveessa että posti täältä
sentään pääsee jäätämyöten, nyt loppui laivaliike tämän kuun viimeisenä
päivänä. Isä tuli lauvantaina koti, kävi vaan Lehmän saaren ja siitä
suoraan toiseen laivaan mikä tuli, ei ollut kun 5 tuntia pois kotoa
sitten toiset luotsit tuli sunnuntaina Jääkarhussa ja Tarmossa posti ja
kaikki [- -] Aallon Tauno tuli vasta koti kun ennen joulua meni ei sen
jalka vielä ihan terve ole nyt ei jääny ketään mantereen tänä talvena.

- Sinä sitte
jo kerkesit sairastaa kulkustasi Honkala kävi siellä Isä oli käskenyt
että oikein näkee sen sinun huoneesi ja mitä sulle kuuluu sairaus on
kyllä ikävää mutta minkäs sille mahtaa minä olenkin niin rauhaton aina
maata käyessä etenkin miten toi Aini jaksaa, sitte ajattelen että
Erkillä on nyt hyvä olla kun pääsivät Lindemanil ja hänkun ei ole niin
paljon sairastellu mutta sinua minä aina pelkään sitte taas ajattelen
että onhan siellä lääkkeitä ja lääkäriä eihän sitä mitään uskalla jos
aina pelkää.
- Meillä kyllä
on nyt niin kovaa nuhaa ja yskää, että Isä on kaksi päivää ollu sisässä
ja melkeen sängyssä mutta tänään jo yläällä ja paljon parempi. Tapio on
ihan terve kun se vähä tuhkarokko hävisi [- -] Pelto Väinö ja Heinokin
läksivät sotaväkeen ja Aliisan Pentti sinne Helsinkiin kursseille Artun
Soini on kaupassa, niin ne ihmiset aina menee. Pappi kävi tässä
lauvantaina Auraa palvelukseen, käski sanoa sinulle terveisiä, en minä
lassu, ennen panen kutomaan jos opettaja pääsee nyt kuulin että Terttu
pitäisi siellä olla, minä neuvoin mennä että siellä on kaksi tyttöä.
Kirjotit siitä muuttokirjasta kysy Porkan Lainalt miten senkaan on
tehtävä ei tässä niin hätää kysyt häneltä sitte kirjotat niin käyvään
täältä pyytämässä. Ja lomastasi emme voi mitään sanoa milloin itse
tykkäät tiejäthän että jos Jumala kevään taas antaa ja ollaan terveitä
niin Heinäkuussa olis kaikkein lämpimämpi mutta kaikkein rauhattomampi
jos vieraita on, tee kun itse tykkäät minun täytyy alkaa jo lopettaa
täytyy vähä kirjottaa Erkillekin kun huhu kertoo että posti jo
yrittelee.
- Enolaisiilt
paljo terveisiä Laine sano että hyö keväällä tulevat sinne sitte
pääsevät sinun luokse sisään. Lempi täti käski sanoa terveisiä hän
pistää meille entiseen tapaan. Laina tätiilt terveisset. Aura
paraillaan touhuaa värjää sitä ruskiaa kesätakkii ratko sen ja sitte
saapi liivihameen kun ei taho olla joka aikaista hametta sanoi sitte
taas kirjottavansa kun kerkiää. Näin äkkiä se tuli talvikin Suomen
lahti jäätä täys ja saavat Luotsitkin olla ihan rauhassa heti
sunnuntaina loppu vahti ja kaikki kun murtajat sai käytyä. Hyvää
terveyttä ja vointia toivoo äiti ja Kotiväki."
Toivo-isä kirjoitti viikkoa myöhemmin huolestuneena ilmeisesti
jonkinlaisesta ihottumasta Ainin kaulassa.
" [-
-]
sinun on se kaula taasen hyvin
huonossa kunnossa niin ajattelin,
että sanon sinulle niinkuin ennekin, että vaikka se on terveen näköinen
niin pidä aina sitä salvaa öisin siinä päällä että ei pääse tulemaan [-
-]
vielä voit käydä erikoislääkärissä
useampaan otteeseen jos niin
lääkäri haluaa ja samalla voit näyttää entistä reseptiä, että tästä on
ollut apua jonkin verran [- -]
voisin maksaa lääkärimaksun onhan siellä
eteviä ihotautilääkäreitä. Kirjota kun saat tämän miten sen kanssa nyt
on ja joko se on paranemaan päin että voit olla töissä. Miten Porkan
Laina jaksaa, onkohan hän ollut terve, sano terveisiä. Onko Hilkka
koulussa vai toimessa. Erkki on laiska kirjottamaan, nyt on 3 viikkoa
kun minä kävin siellä, en tiedä miten hän voi ja edistyy, pitäisi joka
toinen viikko kirjoittaa. Hyvää terveyttä toivoo isä."
Erkki kirjoitti kuitenkin 25.2. kortin Ainille Helsinkiin. Hiihtoloma
oli edessä, ja jäät estivät Suursaarelle kotiin menon. Ehkä matka
Helsinkiin oli
19-vuotiaalle nuorukaiselle mieleinen. Kortissa mainitaan Olavi
Suomalainen, hänkin oli Suursaarelta ja Erkin ikätoveri, huonekaveri ja
myöskin opintiellä Kotkan lyseon lukiossa.

Samana helmikuun päivänä Siina kirjoittaa Suursaarelta:
- "Aini rakas
- Tuhannet terveiset täältä kotoa
eilen saimme kirjeesi kello 4, sitte Isä kävi kaupassa ja sano
postimiehen sanoneen että hän ehkä huomenna lähtee ja meillä tuli kiire
molemmille lähettää rahaa ja minä kirjotin jotain 10 minuuttia en
paraikaa muista itsekään mitä siihen tuli mutta kiire oli kello täytyi
olla postissa ei kaise lähtenyt tänään niin rupesin taas kirjottamaan
lisää, kyllä oli mukava lukea niin pitkää kirjettä vaikka minua niin
itketti jo lukeissani kun se sinun sairautesi taas on niin pahaksi
päässyt mutta sitte illalla rupesin lohduttamaan itseäni että sinulla
on siellä nyt hyvä käyvä lääkärin hoitossa, ei täällä taas tällä
kertaakaan pääsis minnään jos ei oikein kova pakko olis ja mitä sinä
itse epäilet että mennä lääkäriin, sinun on mentävä siitä oli kotonakin
puhettä [- -] Isä kyllä antaa
siihen rahaa, että koittaa oikein
uskollisesti käyvä lääkärin hoidossa hammaslääkärissä myös ei saa
mitään pelätä iso tyttö hyvä, että vielä pääsee apua pyytämään, ehkä
taas pian menee ohi kun se ei niin vaarallista niin ne lääkärit sanovat
kun käytiin, Loviissakin niin hän kaikki tietävä sano että ei ole
ensinkään vaarallista niin se minua vähän lohduttaa sitte taas painaaa
se että sinä saat siitä niin kärsiä mutta tämä maailma kun on
kärsimyksiä täynnä vaikka kukaan ei niitä toivoisi eikä huolisi.
- Tottakai Elis tapasi sinut
eikös ole heidän kohdallaankin ollu ikävää,
tuossa lyhyessä ajassa kun on olleet naimisissa, et osaa sinä niin
kuvitella miltä semmonenkin tuntuu äiti vanhemmasta kun kadottaa
semmoset pienet kiltinnäköset lapset niin kuin heillekin.
- Tätä
kirjottaissani en kyllä tietä mitä sinne kuulu mutta eilen oli Elis
laittanut että ei parempaa. [- -] Ehkä taas menee ohi se tautisi,
sinulla on varmaan ikävä yhtä mittaa mutta eikö ole mukava kun sait
sellaisen työpaikan, ei sekään mukavaa kun kaksikuukautta olit kaupassa
missä vielä kaikki arvosteli ja sanoi, on kyllä ikävää olla kotoa pois
mutta kun täytys jotaan hommaakin
olla niin ei täällä voi olla kun justiin kesällä, se on niin pientä,
eikä se verkkorantakaan ole mikään mukava ennen jotain muuta jos suinkin.

Kävin tänä aamuna
pappilassa [Suursaaren kirkko on tässä] puhumassa
siitä muuttokirjasta niin hän lähettää sen heti ensi postissa.
Sunnuntaina ilmottaa kirkossa mutta hän lähettää sen huomiseen postiin,
sitä nimittäin ei anneta itse käsiin vaan he lähettävät virkatietä
suoraan pappi [kyseessä oli ilmeisesti saarnaaja Antti Villiam Pekkonen], sanoi muistavansa sinua ja käski toivoa
hyvää vointia.
- Sitte sinä
puhuit että otat asuntotoverin mutta me olemme siitä toista mieltä. Isä
sanoi että olisi hyvä jos olisii yksin keväällä kumminkin, sitte sanoit
että talonväki muuttaa toiseen paikkaan, laitetaan vaikka 100 markka
että saat lisää siihen hyyrirahaan ja kun meillä on aikomus tulla sinne
niin eikös se ole parempi mutta jos sinä itse haluat ja satut jonkun
kunnon ihmisen saamaan niin ota vaan ettei ole niin pitkää yksin illat,
nyt Erkki hommaa sitä koti tuloa mutta kyllä taitaa varmaa olla ettei
tänne pääse sitte hän kai tulee sinun ratoksesi vähäksi aikaa mutta
sillä on tällä kertaa rahaa vähän että anna sinä että elätte siellä,
sitte lähetetään taas sinulle lisää että voi käyvä lääkärissä,
kirjottakaa sitten että miten on, et kai kiellä jos Olavikin haluaa
tulla, onhan se niille vähän vaihtelua. [- -]
- Kuule kun Suomilaiva alkaa
kulkunsa täällä keväällä niin sinähän pääset heti pyhäksi koti kun se
taas maantaiaamuna saapuu sinne, kunhan vaan ensin päästään siihen asti
ehkä sentään sukkelaakin. Eila kävi meille eilen niin sano että hän
kirjoitti sinulle pitkän kirjeen kyllä sinulla oli silloon lukemista
yheks kertaa kun paketissa oli kolme kirjettä.
- Kuule
voithan Eevilläkin kirjottaa vaikka postikortin ei siihen paljon huoli
kirjottaa onhan se mukavaa että niinkun muistat heitä.
- Täällä on
Martoilla iltama ensi sunnuntaina 29 pv, sitte kaupalla toisena
sunnuntaina tulee oikeen näytös niilläkin kun kauppa täytti syksyllä 30
vuotta, sitte menee siinä yhessä ensin kokous päivällä, niillä on
näytös 'Espanjan kärpänen' [Vastaavan komedian mainoslehti
Turun työväen teatterissa 1920] ja
martoilla on 'Hangonsilmä'. [Kyseessä lienee alunperin
Topeliuksen satu vuodelta 1867]
- Minkälaisii
nämä sitte ovat en tietä yhtään, on siinä taas pullan leipomista.
Muutama päivä niin jo olemme maaliskuussa ehkä sitten kuluu
paremmin kun kevät aurinko näkyy Aura pääsee ensi viikolla kutomaan
kangasta Aliisalle, meillä on se malli mitä Kaijalaiset usein kuto, 8
niitist hiutalemalli, sitte vielä meinattiin sellasia ykslevysiä jos
kannattaa että sais kesäl pöytiil sittenhän sen näkee kun saap toisen
kujottuu.
- Taitaa
tässä
tällä kertaa riittää, sitte taas kun sinä kirjotat että miten aikasi
menee ja miten olet parantunut. Hyvää vointia toivoo äiti Isä Aura ja
Tapio.
- Isä lähetti
nyt sinulla tässä postissa 100 mk, koittaat sillä tulla toimeen jos
posti pääsee niin saapihan sitte kirjotat panen tähän omalla rahalla
100 niin annat sille pojalle että saatte syötävää ei paljo muuta,
ostakaa sieltä hapanta limppua saatte iltasin leikkaaja syöjä jos minä
lähetän niin postimaksulla jo saatte kaksi leipää.
Siinalla ei ollut harhakuvia elämästä Suursaarella. Vaikka
koti-ikävä vaivaa sairastelevaa Ainia, Siina tietää, että saarella

toimeentulomahdollisuudet ovat
vähäiset. "Verkkoranta" tarkoitti
kalastusverkkojen puhdistamista kaloista, verkkojen korjausta,
ompelemista ja selvittämistä tulevia
pyyntiretkiä varten. Arvattavasti se oli raskasta ja
yksitoikkoista puuhaa. Suursaarella oli ajasta aikaan eletty
kalastuksella ja hyljeenpyynnillä ja merenkulkuun liittyvillä
ansioilla. Elantoa antavaa maataloutta ei ollut eikä näin muodoin
vapaita maatalon emännän paikkoja. Turismin kesäisin Siina arvioi koko
vuoden kannalta "olevan niin pientä", ettei siitäkään leipää lähtisi.
Suursaarella kävi vuonna 1938 kesä-elokuussa Saara Peltolan mukaan
yhteensä noin 7000
vierailijaa. Kesäisin laivayhteyksiä oli Helsingistäkin useita,
Viipuristakin ja 40 km päästä Kotkasta. Majoitusta tarjosivat
Suursaaren Maja ja vuonna 1937 valmistunut korskea
Kasino. (Sanomalehti Etelä-Suomen
uutinen kasinon avaamisesta.) Kesävieraita
majoitettiin
runsaasti koteihin. Saarella toimi
keskitetty majoituspalvelu,
johon vuodepaikkoja tarjoavat suursaarelaiset saattoivat liittyä
osakkaiksi. Majan ja Kasinon lisäksi saarella 1937 toimi kesäisin E.
Emeliuksen "Krokotiiliravintola", Leipomo ja
Kahvila Vieno Kurki ja Kiiskinkylän Ulkoravintola. Matkailijoiden
suosimasta saaresta kertoi myös 1931 julkaistu
Suursaari-foxtrott.
[Suomen Matkailijayhdistyksen matkailumajoja esittelevän lehtisen
Suursaarta koskeva
sivu vuodelta 1939]
Saarelaisilla ei ollut pääomia nykyisiin
mökkikyliin, joissa tuottoa saadaan suurella matkailijoiden määrällä.
Luultavaa on, että 1930-luvulla yksittäisille
suursaarelaisperheille näistä vierailijoiden tuomasta rahoista lohkeni
siivu, joka täydensi mukavasti taskua, mutta kokovuotiseen ansioon
siitä ei ollut.
Taiteilijat saattoivat kuvata Suursaarta
paratiisisaareksi, ja se
olikin luonnoltaan, asumuksiltaan ja maantieteellisesti ainutlaatuinen.
Saarilaisille uusia mahdollisuuksia avasi Suomen
teollistuminen ja
alkava modernisoituminen. Tämä ehkä korostui muuhun Suomeen verrattuna,
koska muun Suomen yleisintä elinkeinoa, maanviljelyä ei harrastettu.
Yksi uusi avaintekijä oli koulutus. Aini oli
valmistunut Kotkasta kauppakoulusta.
Aktiivisena ja muutosta pelkäämättä hän muutti Helsinkiin Mariankadulle
Arposen alivuokralaiseksi, aluksi
kauppaan töihin ja myöhemmin konttoristiksi Keskon edeltäjään,
Maakauppiaitten Osakeyhtiöön. Erkki tähtäsi ylioppilaaksi: tuskin
hänenkään ajateltiin asettuvan Suursaarelle.
Nuorille elämä oli vielä edessä ja kokemuksissa tuoreudun tuntu.
Nuorempi veli Erkki kirjoittaa Ainille Kotkasta
hiihtoloman jälkeen. (9.3.1937)
- "Rakas sisko
- Terveisiä täältä haisujen
pesästä! Koulu on taas täydessä käynnissä, saimme tänään kahdet kokeet,
fysiikan ja ruotsin, edellisestä 81/2, jälkimmäisestä 61/2. Aloin tässä
kirjoittaa, kun ei ollut muutakaan työtä. Mitä sinne nyt kuuluu, joko
olet paranemaan päin. Oletko ollut sairaalassa? Kuinka on yleensä
vointisi laita? Toivotaan parasta. Oletko saanut kotipuolesta mitään
tietoja, tullessani tänne sain kotoa rahalähetyksen, nimittäin vuokran.
Nyt on se kauan kaivattu hiihtoloma mennyt kaikkine kuivine päivineen.
Emme juuri hiihtäneet emmekä muutenkaan urheilleet. Kävimme kyllä
Luppissa Kalevin ja Aarren kanssa, siis aika lähellä saarta. Olimme
siellä yötä ja keitimme ja paistoimme perunoita niinkuin retkellä
tavallisesti. Hauskaa oli kun sinne tuli vielä posti. Olavi lähetti
kortin kotiin Lupin postitoimistosta. Perjantaina palasimme haisujen
pesään. Oli kirkas auringonpaiste ja me tulimme mustiksi kuin
murjaanit. Huomenna on taas aika vaikea päivä ja tänään paljon työtä.
Sano Hilkalle paljon terveisiä ja esitä mateleva anteeksipyyntö kun
karkasimme. [Hilkka
oli helsinkiläinen tyttö, joka vieraili kesäisin Suursaarella: hänen
äitinsä oli toimessa Suursaaren Majalla. Hillkkaa pidettiin
mahdollisena Erkin tuleva morsiamena - näin ei kuitenkaan käynyt.] Miten nyt sitten pääsiäislomalla käy,
ehkä pääsemme
kotiin. Postin piti tänään tulla, mutta ei ole kuulunut. Kirjoitin
eilen
kotiin ja käskin Auran kirjoittaa minulle yhden naurupillerin että
minäkin saisin vähän hauskaa. Älä sinäkään sure niin paljon, kyllä se
siitä lutviutuu aina hiljalleen. Ole iloinen ja lueskele paljon niin
aika kuluu. Käy usein Laina-tädillä ja sano minunkin puolesta
terveisiä. Kohta on taas kevät, räystäät tippuvat ja aurinko heloittaa,
tänään olikin taas oikein kaunis päivä. Minulla ei ole sellaista
kirjoittamista kotoa kuin Eilalla, mutta voithan kirjoittaa hänelle
että lähettää niitä 'tietoja' useammin. Kuinka Eliksen poika voi, onko
Elis vielä siellä? Ei mulla muuta kirjoittamista ole. Ole vain iloinen
ja toivo parempaa. Tuleehan kesä, että pääset kotiakin käymään.
Erkki. Terveisiä runsaasti ja voi komeasti! Olavi.
- Lupissa, joka oli karu luoto, tuskin oli postitoimistoa, joten
Erkki pilaili, koska
hauska sattuma lienee ollut, että postinkuljetus - jäitä myöten -
sattui kulkemaan Lupin kautta juuri heidän yöpyessään siellä.

Maaliskuussa Ainin ihovaivat olivat jo
paranemaan päin. Siina kirjoittaa 18.3.:
- "Aini rakas. [- -] Aura sai eilen kirjeen ja paketin, Eelis
pääsi sieltä koti ja kuulimme
että posti huomenna lähtee niin päätettiin että jos vähän kirjottais
sinä sitte olet nyt paranemaan päin se on hyvä olihan sitä aina vähän
väliä jokaisella. Nyt Aura on kutonut kaikkiaan 6 pöytäliinaa yksi
lähetetään sinullekin kun saamme puista pois, ne ovat 3 kaksilevysiä
nyt
siellä 4 liinaa yksi levysiä melkeen metrin leveitä ei ne kaikki omia
ole yksi tulee Lutvikin[?]
Raantin paril kun hän kävi meille
niin
pyysi kutoa ei sitä viitsinyt kieltää kun laitettiin niin pantiin niin
paljon loimia että hän saa yhden ja enolaisiil tulee kaksi ne ovat
nättiä 8 niitisiä on vähän arvokkaampia kun rellit. Ja sitte vielä
kankaista me paraillaan laitetaan meille raanua että saa hetekan päälle
ettei huoli vilttiä pitää [- -] Täällä on paraillaan hirveän
paljo vettä ja sohkaa, näyttää siltä
niinkun lähestyis kesä, kyllä oliskin mukava kun olis vaikka Huhtikuun
puoliväli mutta kyllä se kuluu kun on työssä ei huomaa ennenkun
on taas päivä menny. Ja
kirjota jos sulla on rahaa että tulet aikoon tämän kuun ei siellä
puhelimessa voi oikein kaikkia toimittaa kun se kuuluu joka puolel
täällä kuuleevat kiteissä ja muuallakin. Hilda kun kävi aina 4 aikana
soittamassa niin täällä sitten usea sattu kuuntelemaan niin Isäkin
sano, että hän vaan sanoo mitä tärkeämpää on [- -] ei
täällä nyt kuulu ketään sairaita, mutta vanha Peltolan Lassi on eilen
kuollu melkeen äkkiä. Emme vielä tietä pääseekö Erkki koti Pääsiäiseks
kyllä se olis sulle mukava kun pääsisit Kotkaan käymään jos ei se
matkustaminen rasita olis se hyvä nähtä se Lindemanin täti ja se
pikkunen. Mitä sinä siihen sanot kun myö ollaan Tapion kaa siinä
toivossa että keväällä tullaan sinne käymään jos osataan. Jos minä
vaikka lopettaisin. Aura kirjoittaa Erkil, sano ettei hän osaa mitään
kirjottaa mutta tulihan siitä vähän. Hilkalle paljon terveisiä. Nyt
tämä loppuu ja hyvää vointia ja pysy terveenä ja hoida itseäs että
pysyt terveenä. Kyllä se pappi kuulotti sinun muuttokirjas 7pv
maaliskuuta Helsingin pohjoiseen suomalaiseen seurakuntaan, sillä Hohin[?]
Liinal kuulotettiin samal pyhäl, kirjota jos rahaa tarviit, sitte taas
täältä täytyy lähettää sillä terveyttä etsii jokainen. äiti
Saitko siitä loma ajastasi palkan vai kuinka, kirjota sitte."
- Suursaarella
puhuttiin myös radiopuhelimiin, joilla saatiin yhteys
puhelinverkkoon. Salakuuntelu lienee kuitenkin ollut helppoa, ja sana
kiersi pienessä yhteisössä nopeasti.
Seuraavassa Siinan kirjeessä ollaan toukokuussa 1937:
- "Terveisiä täältä ei meille
tänne mitään erikoista kuulu ootettiin eilen kirjettä ja tätikin ootti
eikä saannu niin kävi meiltä katsomassa jos sinä olisit kirjottannu
niin hän nyt päätti lähettää Oskil paijan niin sitte pantiin samaan
pakettiin. Vappu se on taas selän takana. Erkki oli kotona kolme päivää
minä käsin sinulle kirjottaa mutta ei hän tietä sinun osoitettasi
kirjota nyt miltä uusi asunto tuntuu täti sanoi että hänestä tuntu
mukavalta se rouva. Etkö sinä ala jo sieltä pistää käymään
tänne tulee
taas niitä Helluntai vieraita ei myö nyt meinattu ottaa eihän sitä
suita sitä ruokaa hommaa niin olkoon tällä kertaa. Nyt se Hillka ja
Toivo on viime sunnuntaina kuullotettu siis keväällä jo
meni, ja
sunnuntaina hauvattiin Ella Arvinin[?] äiti hän meni Eilankaa
Viipuriin lääkärille kun vatsa on ollut kokotalven kipeä minä en tietä
kuoliko hän leikkaukseen vai miten mutta äkkiä se kävi ei olisi uskonut
kukaan että hänenkin kuolemansa oli niin liki että heti
sen pienen
Lainan perään.
- Olet kai
kuullut tästä papista jotain sinnekin minusta hän on hyvin omituinen
kaikeltapäin ja tänään hän käy kutsumassa nuoria tyttöjä ja
poikia
herran ehtoolliselle kun huomenna on Helatorstai täti kävi ja sano,
että hän kävi Elmaa pyytämässä ja sitte vähän aikaa jo tuli meille
Auraa kysyi ja sitte pyysi että tulis vaan ehtoolliselle huomenna, vai
onko äiti ajatellut lähteä, minä vastasin niinkun ajattelin, että minä
en lähte huomenna mutta Auralle hän sanoi että laittaa vaan mustan
puvun päälleen ja tulee vaikka ei kukaan muu tuliskaan ei tarvi
toisista välittää ei se maksa puhua sielläkään kellään ehkä olis mikä
vaan. Sitte kysyi sinusta että koska tulet käymään tuleeko
helluntaina.
- Aura pitää
tässä sellaista meluaan, että ihan hälle pitäis olla musta puku kun
pappi pyysi tulemaan, Herran pöytään pitäs olla musta puku, tätä ei ymmärrä
vaikka, kun ei ole koskaan kuullu että sitä aika vaatii olla
kaikenlaista. Parhaat terveiset meiltä kaikilta ja herran haltuun,
äiti."
- Siinan mielestä mustaa pukua ei helluntaiksi tarvittu. Hänellä
lienee
ollut tekstiileissään työtä riittämiin muutenkin.


Aura Esko kirjoittaa
Ainille kesäkuun 7. 1937 alkaneen kesän valmisteluista.
- "Rakas sisko
- Kiitos kirjeistä ja niistä
tavaroista jotka äiti toi. Tääll´ on jo aika kesän
tuntusta, maja on jo auki [Suurkylän matkailuyhdistyksen matkailumaja]
ja muutama vieraskin on. Eileen tääll' oli
häätkin, meijäläisiikin
kuttuttiin ja Erkkii oikein saattamaan. Komia morsiuspari olikin. Aarre
oll' jo koton ja käski kirjottaa terveisiä. Lotta kurssiill' meni
Tuusulaan papin rouva ja Eskon Aina, kaks viikkoo ovat. Jaa niin äiti
haasto jotain valkiaa päiväpeitettä että ei muistannu silloon tuoja kun
siell' oll' niin että kun Juhannuksel tulet on kaks tupaa puhast
ja viime viikol muutettiin saunan porstuaan. Jok sull' on Juhannushame
tääl' on kaik' niin hirviän hienost häissäkin
että hirviää. Onhan
minullakin hamekangas tehtävänä ja minun piti nyt käskee sinun tuoja
minun hameeseen vähän kukkasii. Se on vaalean sininen ja vähän
tummenpia
kuvioita. Niin että sellainen sinertävä paketti olis kiva. Sellainen
ihan halpa vaan. Minä vaan ajattelin että pitää
saaja jotain
koristetta. Elmakin kävi Kotkas laittamassa permanentin ja osti uuven
hameen ja valkian lierihatun.
- Minun täytyy
nyt lähtii pulkka risuun justiins äiti komentaa kun vilmattu vaikka
niin kovast rampii kun oll' häis puol 3nneen asti. Mä kirjotan lopun
kun tulen risust. Jaa kello on jo 5 ja myö ollaan tultu risust ja ma
olen ihan matsi. Nyt minä en saa mitään enää kirjottaa kun tääll' ei
oll' tapahtunnu mitään.
- Ei sit muuta
kun näkemiin vaan. Terveisiä kotiväeltä. Aura. Voi hyvin se aika
siellä."
Kesällä kirjeet ja kortit menivät Ainille
Rahapajankatu 3:een, Katajanokalle, jossa hän asui
kirjekuorien mukaan Lönströmin alivuokralaisena. Rakennus on
Katajanokan
toiseksi vanhin kerrostalo. Siina kirjoittaa
helteiseltä Suursaarelta heinäkuussä 1937:
- [- -] Meillä ei ole
vieraita nyt muita kun Palsit sunnuntaihin asti niin lauvantaina
mahtuisi monta henkeä jos sattuisi tulemaan. [- -] Eilen tuotiin puita Vähältä Somerikolta
ja tänään rikitetään [?]
ja ma[n]keloijaan Erkki meni
Putten kanssa Haukkavuorelle ja Isä vahtii
taas. Eilen tuli koti. Kyllä täällä on kauniit päivät että hyvin
paistuu
joka tulee, ei taho jaksaa keskipäivällä liikkua kuin illalla ja
aamulla ennenkun aurinko ei ole niin yläällä mutta hyvä sekin Kohta
taas tulee kylmät. Monin terveisin äiti. [Oheinen kirje kokonaisuudessaan,
hauskaa olisi ajatella että vieras olisi ollut Sakari Pälsi]
Eskot asuivat kesäisin saunan porstuassa. Näin saatiin huoneita
kesävieraille.
"Suursaarella 2.9.37
- Aini rakas
- Terveisiä
kotoa ei tänne nyt mitään erikoista kuulu terveenä ollaan kaikki Aura
läksi paraillaan rivinvahtiin isän eestä kun ei ole paljo aikaa lepää,
Yks mies on taas vähän aikaa vähempänä, Samel on 2 viikkoa Kotkan
sairaalassa sydän vika kuulu olleen. Kuule sitte Erkki pääsi hyvin
7mennellä Olavi myös ja asuvat taas Lindemannilla kaikki 3 Uppu ja. Isä
tuli eilen niin ei hän muistanut osoitetta ne asuvat sentraalissa oliko
3 tai 4 kerros sitte kirjotetaan osote kun isä käy uudelleen jos ei
Erkki kirjota sinne. Vielä ollaan saunanporstuassa mutta viimeistään
ensviikolla muutetaan alkaa olla jo kylmempää ja kyllä olikin lämmintä
kaksi viimeistä viikkoa Elokuussa, pojatkin tuskaalleet kun olivat
ehtojaan lukemas ettei voinnu olla kuin uimahousut jalas, ehkä nyt
yrittävät talvel paremmin kun vähä kärsivät kesäluvustaan. Olet kai
saannu sinne jo ne maantuotteet mitä Selmatäti toi, jokohan olivat
pehmenneet, paremmin pystyy. Mitähän sinne kuuluu taas oletko terve ja
jaksannu työtä tehä hommaa vaan yskä pois kun kirjotit silloon että
sait yskän. Ylihuomenna tulee sitte Esan Volden häät Suntion tuvas
kuulemma pitäävät ja kylästä kuulin kello 3 lauavantaina vihitään, nyt
kaikki käy verkoilla on jo kalojakin saaneet.
- Nyt on
sellainen juttu, että Aura pyysi sitä tätin pelleriiniä valmiiksi mutta
ei riittänyt lanka ja nyt täytys kiireesti lähettää 1 vyhti lisää
eiköhän ne lähettäs lankanäytteenä niinkun silloon sen vihreän vyhin,
panen tähän rahan ja mallin kerman värinen silleki lanka.
- Nyt minulta
äkkiä loppu taas kaikki asiat ja täytyy lopettaa. Täällä on niin kuivaa
että kaikki puutkin kuivaa en muista koska on satannu. Eilen pakkasimme
taas Erkin tavaroita ja lähetimme Suursaarilaivassa 4 eri kollia, Saima
läksi ja on siellä vähän aikaa hampaita paikoottaan. Terveiset tuhannet
täältä ja voi hyvin. Äiti ym. ym."

Seuraavasta Siinan kirjeestä käy ilmi, kuinka tärkeitä kirjeet olivat
ja niitä todella odotettiin saapuvaksi:
- "29.11. 37
- Aini rakas
- Lisään vähän tähän Allun
kirjeeseen nyt on kysymys vähän niistä
joululahjoista vähän jokaiselle täytyy aina saada muuten ei tunnu
joulullekkaan minusta se on oikein mukava joululahja kun sinä kirjotit
että olet terve tässä jo ootimme kirjettä ja kun se tuli Auralle eikä
sitä ollut koton niin isä oli ensimmäinen laivaanmeniä niin avo kirjeen
auki ja luki täyttä touhua kun minä tulin sisään minä vähän toruin että
ei olis pitänny avaa ennenkun Aura tulee mutta isä tuumas että hän
menee vaikka laivaan eikä tiejä mitä sinne kuulu, niin sekin on. Isä
sanoi, että kun hän sinne tulee niin ei hän kiireesti käy hän on
kauvemmin kun tulee jäinen aika sitte hän lupaa tulla, ei se ole mukava
että pistää vaan ja kiireellä pois sitte näkee kun aika kuluu. Olette
kai nähneet lehdistä, että Valle pääsi luotsiksi 1 pv. jouluki rupeaa
hommaan. [Kotkalainen Eteenpäin kertoi uutisessa 25.11.1937, että luotsioppilas
J.O.Vallenius oli nimitetty nuoremmaksi luotsiksi Suursaaren
luotsiasemalle.] Samel kuuluu vielä
ottavan 2 kuukauten loman kun ei ol oikeen
terve. Kuule kun Laina on niin huonosairas ollu ja melkeen koko syksyn
eikä täällä tietetä mitään, ihme kun sinäkään et tienny. L.täti kävi
Timonkaan Kotkas hammaslääkärillä tuli toissapäivänä koti niin sano
että Vieno hänelle kertoi että Laine on ollut oikeen heikkosairas.
Porkan täti on siellä, asuu siellä Elenjuksella, käy jos aikaa on ja
sano heille paljon terveisiä meiltä, olemme ollut kaikki terveitä tähän
asti Hatusen rouva on Laurankaa Säiniöllä [Kylä lähellä
Viipuria?]
ollu kauan ennen läksi jo ennenkun täältä läksivät silakkamarkkinoille
eikä tiejä tuleeko jouluksikaan Laura pääsi sairaalasta mutta käy aina
kahen viikon päästä lääkärissä niin ei tulleet koti asuvat siellä sillä
merimatka ei ole mukavia heikoille. Sinäkin olet päättänyt olla joulut
siellä, kyllä minustakin se on mukavampaa huonot ilmat ja kylmät niin
kyllä se rasittaa kun on vielä niin lyhyt loma, minä ajattelin että
eikö sinun olisi hyvä mennä sinne Ailin koti tai Lahteenkin, miten itse
haluat siellä. Lahessa on kyllä vähän rauhatonta kun on niin suuri
joukko mutta tiä niin kun haluat.
- Tässä voi
nyt olla samat asiat kuin Aurallakin mutta luve sitte vaikka kaksi
kertaa samat, ei se Aura anna lukea mitä hän kirjottaa.
- Rakkaat
terveiset ja hyvää vointia, Äiti, Isä ja Tapio. Täällä on jo lunta.
Tapio suksittelee yhtä mittaa kun tulee koulusta."
Auran kirje ei ole säilynyt.
Joulupyhinä 1937 Siinan kirje on
päivätty tapaninpäivän jälkeiselle päivälle; mahdollisesti se kuitenkin
on kirjoitettu tapaninpäivänä.
- "Suursaari 27.12 1937
- Aini rakas
- Terveiseni täältä kotoa, päätin vähän kirjoittaa nyt kun on
kolmas
joulupäivä niin kun sanotaan, ei tänne mitään kuulu, niinkun ennenkin
ei Luotsilla ole joulua. Isä oli aattoiltana 10 saakka koton meni
vahtiin ja aamul reisuun, nyt ei ole yhtään kotona, eilispäivänä ei
ollut muita kun Feeliks sekin meni iltapäiväl, nyt on oppilaisetkin
kaikki, ehkä tänään tulee ulos että pääsevät koti käymään, eivät miehet
muista että näin vilkasta liikettä on ollu 30 vuoteen, ei tänä
kesänäkään kun tässä joulukuussa, niin vanha vuosi loppuu vilkkaasti.
Joululahjoja minä sain kauniit kengät ja päällyskengät villahousun
yöpaijan sukat ja sitte ne mitä sinä laitoit, Aura sai 4 paitaa 2
housut, sitte minä tein oikein kirjavan aamutakin, vilttitossut ja 1/2
tusinaa pitsi nenäliinoja, miehetkin sai yhtä ja toista, en suita
luvetella kaikkia, Tapiosta oli se vehe mukava minkä sinä laitoit ja
monositeet suksiin. Täällä oli iltama eilen illalla, näyttivät Juurakon Huldan, Ameriikasta saatiin kortti,
Järvisetkin lähetti joulukortin.
- Sitä minä tässä ootan että mitä sinä tykkäsit
lahjoistasi ja koska ne sait, voi olla että kirjeet tulee ristiin mutta
minäkin ajattelin että kirjoitan jos täältä posti pääsee ei muuten kun
Luotsilaivoissa tai Suursaari laivalla milloin se sitte tulee, huonon
näköstä nykyjään tää liikkuminen, nyt tässä taas alkaa arkiset touhut,
täytyy ruveta Erkin vaatteita pesemään ja laittamaan, ehkä täytyy
lähteä ennen kun lomakaan loppuu kun näin talven tapasta on.
- Nythän se Ilmakin kuulu jo menneen kihloihin
vihon viimein niin että alkaa niinkun päästä sinne Mattilaan.
- En minä enää muista mitään enkä minä enää tänä
vuonna viitsi sinulle kirjottaa sitte ensi vuonna.
- Monet kiitokset joululahjoista meidän kaikkien
edestä ja Jumalan siunausta alkavalle vuodelle 1938, Toivoo Äiti, Isä
E.A.T."
3. "Joka talo on sairautta täynnä, muutamissa
joka ikinen henki."
Tammikuun 4. päivä Erkki oli jo Kotkassa ja kirjoittaa sieltä 6.1.1938
Ainille Helsinkiin lomanvietosta Suursaarella. Vaikka Suursaarelta oli
Kotkaan matkaa vain nelisenkymmentä kilometria, ei matka jäiden yli
mantereelle aina ollut helppoa.
- "Kotkassa 6.1.1938
-
- Rakas sisko!
- Terveiseni täältä pikkukaupungista.
Saavuimme tänne
jo pari päivää sitten. Niin nyt on joulu mennyt ja joulun mukana
pitemmät lomatkin. Kyllä kotona tietysti oli hauska olla mutta joulun
jälkeen rupesi tuntumaan vähän pitkän puoleiselta kun ei viitsinyt aina
hiihdelläkään. Siellä oli niin paljon lunta, että voi hiihtää vaikka
missä ja sitäpaitsi sattui aika hyvät ilmat, ja kyllä minä hiihdinkin
jos missä. Heti ensimmäisenä päivänä kävin Kiiskiltä hakemassa
enon paketin. Kyllä kai äiti kirjoitti, että on ollut niin kova
laivaliikenne joulun aikana, että toiset aivan hoippuivat kun saivat
olla ylhäällä niinkuin eno ja Wallenius neljä vuorokautta. Isällä oli
onnea sillä hän sai vuoroja ja sai olla jouluaattona kotona.Minä olin
vahdissa useita kertoja kun eno oli niin väsyksissä, ettei kyennyt enää
kunnolla pystyssä pysymään. Kerran olin taas vahdissa, kun Ilmari tuli
Helvin kanssa kymmeneltä sinne. Helmi tuli vahtiin että Ilmari sai
nukkua ehkä vähän. Ilmari sanoi, että synkkä yö ol´ maailmassa ja veti
saappaat jalastaan ja kun pääsi sänkyyn nukahti heti. Joulu-yönä Ilmari
haki kahdestatoista laivasta maalle ja lopulta meni itse Viipuriin.
- Kyllä kotona sai
tanssia tarpeekseen, jos vain
halutti, oli näes yhdeksän iltaa perätysten tanssit. Olavi ja minä
ostimme uudella vuodella kohtalon valssiin liput. Olavi sai numeron 41
ja minä 42. Sitten Olavi sai Elman ja minä Sannin, siis sisarukset.
Tapaninpäivänä olin iltamissa 'Juurakon Huldaa' katsomassa. Menihän se
aika hyvin, mutta Santko[?] oli liian juovuksissa ja se
vähän pilasi. Tänään siellä oli toveri-iltama, jossa Aurakin on
toimihenkilönä, en tiedä miten ne menee, olisihan siellä ollut hauskaa
nyt kotonakin.
-
Muuten pojat ovat
saaneet siellä tanssivillityksen, pienet pojat kuten Akselin Erkki ja
Tolsan Topias ja Erkki
tanssivat jenkkoo, että pois tieltä. Ja sitten
siellä soitetaan polkkaa ja tangoa vuoron perään, sillä ne ovat tulleet
nyt muotiin. Minäkin olin jokaisessa tanssissa ainakin kävin talolla.
-
Uudenvuoden jälkeen heti tuli niin paljon jäätä että täytyi lähteä
vaikka lomaa oli vielä enemmän kuin viikko. Riviltä pääsimme
'Suursaaren' paatille. Isä tuli kotiin juuri samalla laivalla, kun minä
lähdin. Tuuli niin kovasti, että laivassa
vantit vinkuivat ja lunta
tuli aivan taivaan täydeltä, niin että oli se lähtö. Kävimme
Tytärsaaressa. Siellä kun tyttäriset pääsivät laivan sivulle, oli
ensimmäinen kysymys. 'Oliko siellä jäätä'. Joku vastasi, että meri oli
aivan täynnä, silloin miehet ilostuivat ja sanoivat: [-?-] silloinhan päästään kohta partoja
halkomaan, näes hylkeenpyyntiin.
- Sieltä
lähdettyämme täytyi kiertää kauas länteen sillä jää kulki kovasti ja
oli niin vahvaa, että laiva jäi kiinni pari kertaa. Lupin sisäpuolella
painoivat jäät meidät kauas väylältä ja kapteeni pelkäsi jo karille
menoa, mutta sitten eteen ja takaisin ottamalla päästiin läpi ja
otettiin jäältä 4 haapasaarelaista, jotka olivat odottaneet laivan
tuloa 3 tuntia. Parin tunnin päästä olimme taas täällä haisevassa
kaupungissa. Meitä oli ainakin parikymmentä matkustajaa Suursaarelta.
Täällä taas kulutetaan aikaa lukemalla ja makaamalla, vasta maanantaina
alkaa koulu. Kiitos siitä joululahjasta ja kortista. Tapiokin oli
iloinen saadessaan sellaisen ihmeellisen vehkeen. Onhan äiti kai näistä
jo kertonut. Hän oli huolissaan, kun et kirjoittanut saitko
joulupakettisi vai et. Oliko sinulla hauskaa maalla, tietysti siellä
oli erilaista, kun kotona. Äiti kai kertoi jo miten minäkin pärjäsin ja
muutakin kotoa joten minä en viitsi niitä enää toistaa. Nyt
puolentoista kuukauden kuluttua ehkä tavataan ja ainakin toivon niin.
- Täti ja setä
voivat hyvin, Aura on sairastellut ja kovassa yskässä. Meillä on
huoneessamme vielä joulukuusi, oikein suuri ja komea. Ei tänne sen
erikoisempaa kuulu, vanha rauha vain ja kohta täytyy taas lähteä koulun
penkille. Jaa eräs asia. Kun kotona kerran tuli puhe tytöistäja
pojista, kun Laineen äiti ja äiti juttelivat Lailasta ja Paanulan
Sirkasta, niin pamautti Aura, että Hilkka käski sanoa minulle
terveisiä, että jättää tytöt rauhaan, sanoa sinä nyt vuorostasi
Hilkalle terveisiä minulta, että jättää pojat rauhaan.
- Kyllä minun pitää
nyt lopettaa sillä täti käskee kohta kahville.
- Terveisiä Ailille,
Pipsalle ja itsellesi. Voi paksusti! Erkki
- Urpo ja Olavi lähettävät myös onnea
vuodelle 1938."
- Jäät puhuttivat vielä tammikuisessa Siinan kirjeessä. Jos
luotsaus Suursaarelta jääolojen vuoksi keskeytettiin, on
todennnäköistä, että se vaikutti perheen tuloihin. Toisaalta
Toivolla jäi aikaa muihin töihin.
- "Suursaari
12/1 1938
-
- Rakas Aini
-
- Terveisiä
täältä kotoa saimme kirjeesi Sunnuntaina. Jääkarhu toi luotsit ja
postin kun kaikki jäivät sinne mantereelle kun tuli jää, ei luotsia
ollut kotona kun Feeliks, nyt sitte on rauha taas, äkkiä se nykyjään
tulee kun kerran vähä on jäätä niin heti ilmotetaan että Orrekruutiin
ja sillä hyvä.
- Vähän meillä
oli pelko, että se sinun paketti vaikka hukkuisi kun ei saatu kirjettä,
sen tähen läksin koittamaan, jos joskus soitat niin voit koittaa
kauppaankin ja postiin se merivartio ei nääs välitä enää niitä
puheluja. Vai on Laina niin sairas ollu kyllä siinä on kärsimistä ollu
ei sille mitään voi jokainen olis mielellään terve, sano nyt oikein
paljon terveisiä meiltä, ei täällä nyt ole kukaan ollu sairas vähän
nuhaa ei muuta.
- Kysyit että
mitä tehään, tiejäks, Isä alotti ennen joulua tekemään uusia leveitä
kangaspuita ja nyt heti valmistamaan kun tänne on Martoilla luvattu ne
kutoma kurssit, nyt oli varma että saamme opettajan mutta nyt kun posti
yrittää pienellä paatilla niin en sitte tietä sitä pääsöä, ehkä taas
jää kesen, sitte näkee. Olet kai lehdistä lukenut kun sieltä Kiiskistä
meni neljä nuorta miestä viimeistä tietä, oletko kuullu kun se Laukon
Anna ja Einar Pitkänen vasta pitivät komeat häät 4 päivä joulukuuta
vihittiin täällä kirkossa, oli oikeen nätti morsian ja 15 pv läksi
sitte sulhanen reisuun tietysti heitin omille reisuilleen eikä ole
palanut, uskon että ei enempää tarvitse tälläkään kertaa yksi ihminen
surua osakseen.
- Kirjotan nyt
illalla en saa tätä kun täytyy viedä posti laatikkoon eikä ole varma
jos vielä huomenna pääsee yrittään, kuitenkin terveisiä Aiille ja
Kapteinskalle. En nyt muista sitä Erkin totistusta, kyllä se oli
jokseenkin hyvä, yksi numero oli 4 mitä se pahotteli, kuulu olleen
muillakin, ehkä Erkki kirjottaa sinulle, se kuitenkin lupasi.
- Kaikki
seurat kuuluu taas alkavan entiseen tapaan. Martoilla on huomenna
vuosikokous.
- En nyt taas
muista muuta, hyvä näilläkin, sitte taas jatkan toisen kerran.
- Hyvää
vointia ja Jumalan siunausta uudelle vuodelle toivoo kotiväki. Porkan
tätil paljo terveisii Laina tätilt.
Siina viittaa kirjeessään Eteenpäin-lehden uutiseen
"Suursaarelaisia kalastajia kateissa"
8.1.1938, jossa kerrotaan Kiiskinkylästä joulukuun 15. lähteneiden
kalastajien, Einar Pitkäsen, Evald ja Aamos Jaakkolan ja Ryhti Porkan
kadonneen moottoriveneineen. 27.01.1938 uutisessa "
Suursaaren kadonneet kalastajat" lehti arveli,
että "Suomenlahti on heidät ottanut".

Suurkylän satamaa 1920-luvulla. Kuva on otettu rannan läheltä
aallonmurtajalta. Vasemmalla on Eskojenkin käymä kansakoulu, sen
vieressä taempi tumma rakennus lienee Nuorisoseuran talo. Kirkko näkyy
oikealla. Siina ja Toivo Esko asuivat lähellä
pappilaa. Eskon talo on todennäköisesti toinen vaaleana näkyvä talo
oikealla. L.W: Aleniuksen 1921 piirtämä Suurkylän
kartta pdf-muodossa
on tässä. Eskojen talo kartassa on numero 70. Kartta on
Luovutettu
Karjala -sivustolta.
Viikko vuoden 1938 pääsiäisen jälkeen lauantaina Siina kirjoitaa
Ainille Helsinkiin kausi-influenssan riivaamalta saarelta:
- "Suursaarella 23.4.1938
-
- Aini kiltti
-
- Terveisiä
täältä kotoa en muistanut sinulle sanoa, että kirjota heti miten pääset
sinne ja mitä siellä kuuluu. Ajattelin tässä riivata muutaman sanan kun
tänään tulee Suursaarilaiva Kotkaan päin, tänne nyt kuuluu sellaista,
että joka talo on sairautta täynnä, muutamissa joka ikinen henki, että
naapurit täytyy auttaa ja se tuli heti jälkeen pääsiäisen, pari päivää
sitte oli joka talossa ainakin joku sairas niinkun olis visattu ovesta
sisään, toiset on korkeassakin kuumeessa, ei tässä meillä ole vielä kun
Aura, on 2 päivää ollu sängyssä mutta ei hänellä kuumetta ollut kun
mittasin, sitte kova yskä, nyt on noussu ylös ja Tätiil eileen vielä
ollu kun lapset niillä kuumetta ja yskää. Kaikki kutojat oli, eilen
Tommilan tupa ihan tyhjä, ei yhtään joka olis voinut kutoa ja itse
opettaja on ihan sängyssä, kuumetta pakotusta joka paikassa. Olin
torstaina martoissa kahvin keittäjänä, siellä oli kaikkiaan 12 henkeä
kahvinkeittäjät siihen luvettuna vaikka on 80 jäsentä ja kokotalven
siinä 50 korvissa oli joka torstai, miten on sinun laitasi, olen
ajatellut että tekin voitte saada tartunnan, Erkki
ja sinä kun just
Pääsiäisen pyhien jälkeen ilmesty.
- Kuules
sitten vielä nyt se pikku Juha on kuollut eilen aamulla kello 7., ei
hän kerinnyt olla tässä lentsussa hänellä tuli se ramppi mikä on käyny
koko ajan kun on koton ollu mutta on sitte selvinny, tällä kertaa oli
sitte viimeinen ramppi, ehkä näin on paljo parempi kun ihminen on kerta
sellainen niinkun näitte, oli hyvä että kävitte silloon, niin
ajattelette että niin on parempi. Siellä ja oli kaikki sairaana paitsi
miehet, Kaija ja, monta päivää sängyssä, eilen kuulu yrittäneen ylös.
Tämä koko kirjelippu on tälläistä potemista mutta mitäs muutakaan osaa
kirjottaa, vasta olit täällä, sait kai sen perunalaatikon kun se jahti
tuli. Meillä oli kaksi Kauppamatkustajaa 2:si yötä ja nyt maanantaina
tulee joku tekeen porstuai kun lauvat jo tuli.
- Terveisiä
paljo sinne ja hyvää vointia toivoo kotiväki. Äiti."
Porstuan rakentaminen kertonee Eskojen taloudellisen tilanteen
olleen
varsin vakaa. Yöpyviä matkustajia kulki Suomenlahden saarella myös
kesäsesongin ulkopuolella. Saman vuoden toukokuussa lähti Helsinkiin
paketti ja kirje, jossa Siina kertoo valmistautumisen kesävieraiden
saapumiseen olevan jo käynnissä. Se merkitsi suursiivousta;
kattoremonttikin oli kesken.
- "19.5.38
-
- Aini Rakas
-
- Terveisiä
täältä, kiitos kirjeestä, tässä saatte paan ja kattilan, täältä
kaupasta ostin mutta en saanut patan kantta niin että hae sieltä, sitte
yksi niitä liinoja, ehkä se johonkin sopii, sitte kun tulet niin näät
ne oviverhot mitä niistä tykkäät. Eilen oli Erkin päivät, tehtiin
kaakku ja lähetettiin tiistai aamuna, niin täällä on nyt se aika että
pesoa ja pesoa yht mittaa, millon aittaa millon vaattei mattoi ja jos
vaikka mitä, meillä on kohta katto laitettu, tänään olis tullu mutta
sataa, oikeen pelti katto, sitte hän sateen pitää. Hiukan maatyötäkin,
joku peruna pitää laittaa maahan, Martoilla on taas tämän kuun
viimeinen sunnuntai myyjäiset niin tien tässä vasta esiliinaa kun ei
tule ennen tehtyä, Aura se on niin laiska ettei viitti kirjottaa, käy
joskus vahissa että Isä pääsee kattoa takomaan.
- Vai työ
siellä kaksi tyttölasta ostatte mööpeliä ja rupeatte oikeen elämään,
tuntuu niin mukavalta sitte kun muutatte, saatte taas jakaa kaikki mitä
olette ostaneet, hyvää jatkoa vaan, onnea ja Jumalan varjelusta
taipaleelle, koetelkaa ny. Monet terveiset sinulle ja kaikille
tutuille. Äiti y.m."

Kesäkuun 1938 kirje on osoitettu Ainille osoitteeseen Mechelininkatu
12-14.
Talo
oli valmistunut 1932. Kirje on postitettu Suursaarelta, ja
kirjoittajana on Kotkasta kesälomalle Suurkylään saapunut nuorempi
veli Erkki. Vaikka Erkki ei sitä 1938 tiennyt, tämä työntäyteinen kesä
oli hänen viimeinen siviilikesänsä Suursaarella.
- "Suursaari 6/6 -38
-
- Rakas sisko
-
- Ajattelin
nyt vähän kirjoittaa sinulle, kun on aikaa
näin pyhäpäivänä. Mitä sinulle nyt kuuluu ja kuinka se hurisee? Täällä
on juuri kesän kaunein aika, omena- ja luumupuut kukkivat ja tällä
viikolla päästään jo kesäasuntoon. Kesävieraita on joitakin ja
kasino
aukaistiin eilen. Kyllä täällä elämä taas vilkastuu ja kohta
alkaa taas
aika hyörinä. Millainen teidän uusi 'kotinne' on, kyllä kai pidätte
siitä. Minä sain tietää, että pääset tänne jo 18:pnä, onhan se kivaa
kun pääset juhannukseksi tänne. Vai tuot sinä tytön mukanasi, hän on
kai 'hurri'. Eilen oli täällä eri kivat tanssit. Väkeä
oli talo aivan täynnä. Koska minä olen ollut täällä jo viikon, voin
vähän kertoa kuulumisia. Aimo riiaa vielä ' Ali-kylän Paluista' [?],
silloin tällöin vie pyörän päällä, joskus käsikkäin kävelevät. Ilma on
tullut kuulemma niin hienoksi, että ei enää tunne. Niinkuin huomaat
kevät tulee ja kaikki ovat kevättäs [?].
- Isä, äiti ja
minä olimme juuri Urpolaisten kanssa Kaijalla kahvilla.
- Kyllä tämä
kesä taas rupeaa menemään nopeasti. Minun on hakattava kaksi isoa pinoa
puita, maalattava ja laitettava isän kanssa uusiin porstuoihin
ikkunoita. Paljon on hommaa, mutta kyllä siitä taas selviää. Meillä on
talossa toisella puolella peltikatto ja aika hienot porstuat. Sitten
kun tulet saat arvostella, sillä silloin ne toivottovasti ovat täysin
valmiit.
- Olet kai
nähnyt Hilkan, miten hän voi ja tuleeko hän tänne kesällä.
- Käskit heti
kirjoittaa miten kävi koulussa, mutta ei tässä ole juuri ollut aikaa
kynään tarttua. Tapio pääsi tietysti aivan suoraan, ja minä samoin.
Olen nyt siis VII:lla. Urpo pääsi myös, mutta Olavi sai Saksassa ehdot,
joten hänkin on melkein päässyt luokaltaan. Hyvinhän se nyt meni, ei
tiedä kuinka ensi vuonna onnistaa.
- Ei minulla
muuta erikoista kirjoittamista ole, joten taitaa olla parasta lopettaa.
- Näkemiin ja
hauskaa alkukesää! Erkki
- Olavi ja
Urpo lähettävät
terveisensä."
Siina kirjoittaa heinäkuussa Ainille ja ehdottaa Ainille omaa,
palkatonta lomaa.
- "Suursaarella 22.7.38
-
- Terveisemme
täältä kotoa, nyt lähetään tässä vähän kukkia, kyllä ne ruusut taas
kukkivat kun nyt ei vain kuivuisi ennekuin saat. Jos sinun tekee niin
mieli tänne niin mikset lähe, minä sitten vähän autan, näin kesällä on
minullakin vähän tuloa, eikä sitä rahaa tarvi lähettää, säästä
itsellesi, joskus tarvii enemmin. Järvist toivat Auralle silkki paijan
ja housut, minulle suuren silkkisen pöytäliinan, Isälle paketin
paperossia ja Tapiolle karlsin karamellia. Isä kyllä jutteli [-?-] mutta
ei nyt ole kotona että osaisin tähän kirjottaa mitä hän sanoi, ei tähän
nyt mitään muuta voi panna kun nämä kukat täytyy kastella, nyt on
vieraita ihan joka mörskässä.
Kellos on nyt Kotkassa, vasta Isä sai vietyä, ehkä huomenna saa pois.
- Posti
pannaan kohta kiinni, nyt täytyy kiirehtiä, hyvää vointia terveisiä
teille, syökää ja pysykää terveenä
- Äiti y.m."
Syyskuussa Ainin vastaanottama kirje tuli Kotkasta, viimeistä
lukiovuottaan aloittavalta Erkiltä. Erkki palasi kirjeessään vielä
menneeseen kesään Suurkylässä.
- "Kotkassa
1.9. 38 [Kirjeessä on päiväyksenä '39'. Sisällön pohjalta se ei
kuitenkaan voi pitää paikkaansa.]
-
- Rakas sisko!
- Terveiseni täältä Kotkasta,
olen ollut täällä jo
kolme päivää. Nyt se on siis taas alkanut, vaikein loppupinnistys.
Kuten kai tiedät on täällä taas Suursaaresta koululaisia koko liuta.
Minä olen taas uudessa paikassa, erään suulaan vanhanpiian luona.
Tuntuu kyllä hauskalta tätiltä, mutta puhe luistaa kyllä hyvin. Hän on
muuten Kauppakoulun Kallen tytär. Asun Saaran kanssa kahden, täti on
täällä myös. Täällä asuu myös eräs ruotsalainen poika, Olavi käy täällä
myös syömässä.
Tänään klo 7
aamulla olin sk-lla kutsunnoissa.
Suursaaresta oli kaikkiaan 4. Minä olin kyllä kelvollinen, mutta otin 2
vuoden lykkäyksen. Olihan sekin taas elämys.
- Tänään
sitten näki taas vanhat kaverit. Meitä on 14
oppilasta, ei kovin suuri luokka, mutta ei pienikään. Sain jo
huomiseksi
läksyjä ja ne alkaa heti täydellä höyryllä.
- Muuten Urpo
asuu pilvenpiirtäjässä, ja hänen
huoneensa ikkuna näkyy tähän ikkunaan, jonka vieressä juuri tätä
kirjoittelen. Kyllä kai sinulla on nyt paljon työtä näin syksypuolella
jo? Me Olavin kanssa keskustelimme, että jos tultaisiin sinne loka- ja
marraskuun vaihteessa, kun keväällä kumminkaan ei ole enää aikaa, ei
ole hiihtolomaa eikä muuta. Olavi on ollut täällä jo kuukauden ehtoja
lukemassa ja nyt on hän VIII:lla.
- Et usko
kuinka pitkää oli saaressa, kun kaikki vieraat menivät. Kun ei ollut
mitään työtä kuin makaa ja kävele rannan väliä. Ei siellä millään
viitsisi olla koko syksyä. Paljonhan sieltä on lähtenytkin merelle ja
muualle.
- Minä näin
tänään Väinön ja Heinonkin täällä. Väinö lihoo vain ja laiskottelee,
Heino käski sanoa paljon terveisiä. Isä ja Eno olivat tänään täällä,
pääsivät nyt iltapäivällä pois. Sitten terveisiä Lailalta ja
Suomalaiselta, tapasin heidät äsken kadulla. He pitävät häät 12 p:nä
tätä kuuta ja pyysivät kovasti saareen. En tiedä onko tässä aikaa.
Sittenhän sen näkee. Toivottavasti olet voinut hyvin ja ollut terve.
Kirjoita nyt pian taas minullekin tänne ja kerro kuulumisia!
- Terveisiä
kaikille tutuille! Erkki
- os. Kotka
puutarhakatu 18 (Aarnio) Kirjoita yksityisosoitteesi, ole hyvä!"
Syksyllä 1938 Erkki ei siis enää asunut Lindemaneilla. Puutarhakatu 18
on
vajaan kilometrin etäisyydellä Mariankadusta. Nykyisin paikalla on
moderni kerrostalo.
Ensimmäinen Tapion säilynyt kirje Ainille on
joulukuulta 1938. Poika oli kahdeksan vuotta vanha.
- "Suursaarella
5.12. 1938
-
- Rakas sisko
-
- Terveisiä
täältä kotoa. Olemme terveet mitä sinulle kuuluu joko siellä kävelee
joulupukkeja. Meille tulee kohta. Koulunjoulu minulla on jo parta
tehty. Minä toivoisin joulupukilta leikki tinasotamiehiä neljää lajia
jalkaväkiä 4 ratsuväkiä 4 tykinväkiä 4 tankiväkiä 4. Täällä oli häät
eilen Erkki on kotona peuhaa kissin kanssa huomenna lähtee Kotkaan. Isä
on Hirsikalliolla, äiti on kylässä. Aura kirjoittaa sinulle kirjettä.
Myö oltiin kirkossa opettajan kanssa itsenäisyysp. Meidän koulussa on
10 oppilasta yläkoulussa on 20 oppilasta. Minulla on jo laitettu kuusi
juhlaan kortteja pukinkonttiin. Sano myös terveisiä Porkantädille,
terveisiä isältä, Äidiltä ja Auralta. Tapio. Jotain hyvää."
Samassa postissa lähti myös Auran kirje, ja myös joululahjapaketti
sukulaisille Helsinkiin.
- "Suursaari
7/12 -38
-
- Sisko hyvä!
-
- Kiitos
kirjeestä odotinkin jo sitä. Sinä pyysit kirjoittaa jotain
joululahjoista, mutta enhän minä oikein tiedä mitään erikoista mutta
sinähän voit sieltä jotain pientä hommata. Isälle ja äidille minä
ajattelin ruostumattomia ruokalusikoita 1/2 tusinaa sillä eihän ne niin
kalliita ole. Ja siinähän sitte heille olisikin kun täällä minä sitten
jotain pientä hommaan. Tapiolle en kans osaa mitään kirjottaa muuta kun
jotain pientä hommaat halpaa vaan sillä eihän mitään kallista
kannatakkaan. No niin häät täällä oli kuten Tapio kertoo ja morsian oli
aika kaunis ja häätkin kivat.
- Mattilan
Kaijokin [?] on kihloissa
yhen Koukkusaarentytön kanssa eiks se oll'
vähän outoa. Ei täällä mitään erikoista ole muuta ja sittenhän sitä saa
puhua kun tulet kotiin se on eri kivaa tännehän tuleekin paljon ihmisiä
kotiin. Minä pyytäisin Ailin osoitetta sinne niiden kotiin ja myöskin
herra Kauton osoitetta.
- En osaa nyt
muuta kirjoittaa eikä ole aikaa kun olen menossa iltaa istumaan
Katolaan [?] Mellen kanssa
niin että pikaisiin näkemisiin. Aura.
Terveisiä kaikille. Siitä Suursaarilaivasta en vielä tiedä mitään sillä
se voi vielä muuttaa vuorojaan.
-
[Kirje jatkuu erivärisellä kynällä]
Tässä on nyt Ailille vähän pientä lahjaa, ei me mitään muuta keksitty,
ne pienet liinat ovat minun kutomia. Ja niistä lusikoista Eno sanoi
että hän sanoi että hän maksoi niistä vain siinä 60 markan paikkeilla
mutta jos sulla on jotain muutakin mielessäsi niin tee kuin tahdot.
Anna sitte Ailille se kaippoi."
-
-
-
- Siinan joulunaluskirjeestä voi päätellä että joulunaikaan 1939
luotsaus
ei vilkkaudessaan ollut edellisen vuoden tasolla. Töitä oli vähemmän,
mutta niin ansioitakin.
- "Suursaarella 12.12.38
-
- Aini rakas
-
- Terveisemme
nyt minä kirjotan muutaman sanan kun Aura ja Tapio jo ennemmin
kirjottivat, ei tänne mitään
erikoista kuulu, joulu vaan kohta tulee,
minä vaan kirjotan, että älä vaan tuhlaa joulun tähen kaikkia rahaas
säästä, kun tulet koti niin matkalla aina tarvii enemmän kun ei
meilläkään täällä tänä syksynä taho oikein riittää, laivakulku on
huonompi ja miehiä taas enemmän, mutta hyvä näinkin, minä tässä nauroin
Auralle, että en minä muuta joululahjaa tarvikkaan kun tytär ja poika
tulee koti siinähän sitä on kyllä, sitte annat Ailille tämän pienen
lahjan meiltä ja kerrot terveisemme.
- Lotat
kokoontuu tänä iltana meille, ne kun nyt kiertävät. Aura kai kirjoitti,
että Kerttu on sairas, kyllä hän nyt juuri hengissä on
mutta hyvin huono, ei muuta kun oottaavat koska loppuu ja kyllä se
hänelle parempi onkin kun ei elonikänään ole ollu terve vaan sellane
vaan.
- Tässä sitte
saat tämän 100 mk. saa sillä jotain mutta ei paljoa. Terveisemme äiti,
isä"
3. "Hättest du nicht einmal Lust herüber zu
kommen?"
Talvikuukaudet toivat jälleen ongelmia liikkumiseen ja postinkulkuun.
- "Suursaarella 12.1. 1939
-
- Rakas Aini
-
- Terveisiä
paljon kotoa minä ootin sinulta kirjettä että miten se matka meni nyt
täällä alkaa olla ettei posti pääse, tänään ilmotettiin Ratiossa että
laivaliike käypi Orrekruntin kautta ei tietä koska posti pääsee.
Neuloin sinulle kintaat jos nämä ei sinulle sovi niin laita tänne kyllä
Tapio pitää, en saannu mielestäni sopivia lankoja, sitte tässä on yksi
tilkku, Aura toi sieltä syksyllä tätä kangasta ja siitä tulis kaunis
puku että jos sinä siellä sattuisit joskus näkemään tälläistä niin
ostaisit 2 metriä, saisin siitä kevään puolella kauniin puvun, Aura
sano sen maksaneen 13 mk 50p. metri, sitte lähetän sinulle täältä
rahan, nyt taas tänään maksoimme valtion veroa niin täytyy nuukistella,
ei sillä mitään kiirettä ole vaikka sais maaliskuussa jos sattuu että
vielä olisi sellaista.
- 6 luotsia
sinne mantereelle jäi mutta on vähän kuulunut, että Suursaari tulis
tään kautta kun menee Helsinkiin ei sitte tietä en suita luvatella
keitä ne ovat, ei Isä eikä Eno jääneet, täällä on nyt liikkunut
Tuhkarokkoa muutamia lapsia on sairastellu eikä täällä ole
sairaanhoitajaa. Laina käy katsomassa, en osaa mitään tietää muuta mitä
kirjottas sinulle saa sitte soittaa jos posti on kauvemmin käymättä.
Isä kai sano että Erkki ja, meni Viipurin kautta Kotkaan kun ei
muukaan auttanna.
- Harjut
muuttaa täältä, tavarat on jo menny, itse ovat vielä täällä
inventeerauksessa, menevät 'Honkajoki' on sen paikan nimi minne
menevät, Kiiskit kuulu olleenkin hirveän tyytymättömiä ja mitäs hyö
muutakaan, arvaa sen.
- Hyvää
terveyttä ja hauskaa talvea, Jumalan haltuun, äiti. Ailille terveisiä
sinulle eniten. A. Tapio Isä.
- Ei vielä
tietetä, mistä Erkki olis saanuu asunnon, kun ei ole tullu kirjettä
eikä ole vielä soittanu."
- Ylioppilaskirjoituksiin
valmistautuva Erkki kirjoittaa Ainille Kotkasta tammikuun 21. 1939.
Erkki oli muuttanut Bulevardinkatu 4:ään.
- "Kotkassa
21/1 -39
-
- Rakas Aini!
- Kiitos kirjeestäsi ja
paketista, jonka sain eilen.
Pyysit heti kirjoittamaan joten riipustan nyt muutaman rivin. Ei täällä
mitään erikoista ole tapahtunut, kaikki menee vanhaa latuaan.
- Kiitos vielä
kerran paketista, et usko kuinka
hauskaa oli saada Sinulta paketti. Arvasit kyllä oikein peilin ja
kamman suhteen. Minulla ei ollut kuin puoli kampaa jälellä ja ei peiliä
ensinkään. Parhain kiitokseni myös rahasta, senkin sain, ja kaikki sen
mukana, joten sinun ei tarvitse olla huolissasi. Asunnon suhteen saat
myös olla aivan rauhassa. Ainakin tähän saakka on se ollut loistoasunto
siihen toiseen verrattuna. Urpo kävi täällä ja lupasi pyytää ensi
vuodeksi tämän huoneen. Täällä on iso kirjoituspöytä ja jalkalamppu,
joten tässä on aika kodikasta tehdä töitä. Samoin 2 Olavin lempituolia
nim. 2 nojatuolia. Olavi sanoi: 'Vähän enemmän kenossa selkänoja, niin
en tästä nousisi koko päivänä'. Ruoka on hyvää suorastaa loistavaa
entiseen verrattuna. Kun
näkisit talon isännän, et epäilisi ruuan suhteen. Hän on suuri ja lihoo
kuten lihakaupan varastonhoitajan täytyykin olla. Saan aamulla kahvin,
samoin klo 4 ja vielä illalla klo 9. Sen lisäksi 2 kertaa oikein
kunnollista ruokaa. Joskus jos tahdon vielä välipalaakin, voileipää ja
muuta, joten ei valittamista.
- Sain isältä
pari päivää sitten tämän kuun vuokran ja
hän kirjoitti ettei täällä ole jäätä näkyvissäkään. Laivaliike kulkee
Oregrrundin kautta, joten isä taas saa vähän levätä. Sinä olet käskenyt
minun soittaa, mutta siihen menee usein yli tunninkin, että saa
yhteyden, joten ei se kannata odottaa puhelimessa, enemmin minä
kirjotan, ja sitä paitsi ei aikani riitä iltapäivällä.
- Minä sain
alkuviikosta taas Saksasta pitkän kirjeen.
Huomaan, että hän on aika hauska kaveri ja kovin kiinnostunut
Suursaaresta. Hän pyytää taas kertomaan, millainen luonto siellä on, ja
miten hän voi löytää saaren kartalta. Sain hänen valokuvansa, oikein
pitkä (185 cm) poika. Hän on kuvassa Bayerissa hiihtourheilua
harjoittamassa, kuten hän kirjoittaa. Hän kertoi, että osaan kirjoittaa
hyvin ja melkein virheettömästi saksaa. 'Me voimme kirjoittaa vaikka
mistä jokapäiväisistä asioista ja kuitenkin ymmärrämme toisiamme',
kirjoittaa hän. Hän on 18-vuotias ja syntynyt samassa kuussa kun
minäkin. Hänellä on myös eräs ranskalainen kirjeenvaihtotoveri ja nyt
Emil kirjoittaa, jos näkisit kuinka huonosti tämä ranskalainen
kirjoittaa, hämmästyisit varmasti. Hän pyytää minua kovasti sinne ja
kertoi siellä olleen 2 suomalaista viime kesänä. Hän kirjoittaa:
'Hättest du nicht einmal Lust herüber zu kommen? Allzu weit ist es ja
nicht? Vielleicht schon in dieser Jahre? Oder später einmal?' Minä
kirjoitin, että en voi nyt sanoa mitään, ehkä myöhemmin sitten
katsotaan, kuinka käy. Lähetin hänelle muutamia kuvia saaresta ja
itsestäni, olin näet kuvassa. Ei se oikein hyvin onnistunut, mutta ehkä
sen vielä näet.
- Sitten
täytyy sinulle sanoa, että tällä kertaa ei ole väliä sillä paidan
ostolla, sillä onhan minulla nyt taas tarpeeksi, sitten myöhemmin,
kiitos vain.
- Olemme
koulussa juuri järjestäneet tenttijärjestystä ja tuumineet mitkä aineet
otetaan ennen ja mitkä jälkeen kirjoitusten. Päätimme yksimieleisesti
pitää pienen hiihtoloman. Me näet saamme itse järjestää tentit milloin
haluamme. Nyt ei se ole aivan varmaa, milloin ne alkavat mutta ei ennen
maaliskuun 4 päivää ainakaan, sillä opettajat matkustavat myös
hiihtolomalle. 4/III on kai meillä ensimmäinen tentti ja se on koko
geometria ja trigonometria. penkin painajaiset pidetään 24/II, sen on
ainakin varmaa. Hiihtoloma alkaa varmasti 27/II, joten jos matkustan
sunnuntaina 26/II saan kai ja alennuslipun. Sitten minulla jää 4-5
päivää oleskella siellä, mutta minun on otettava kirjat mukaan,sillä
heti lauantaina klo 18 on tentti. Kyllähän se meidän aikamme on
täpärällä mutta kyllä minä ehdin sinne joka tapauksessa. Onhan tässä
vielä 5 viikkoa aikaa, joten myöhemmin sovitaan paremmin. Meillä on
kokeita yhtä mittaaniin ettei tahdo olla selvillä milloin ja mikä koe
kulloinkin on. Nyt on taas iltapäivälle almanakan mukaan 2 t. aineenkoe.
- Täällä ei
ole lunta juuri nimeksikään, joten hiihtämisestä ei tule mitään.
Toivottavasti sitä tulee vähän lisää, että pääsen siellä hiihtämään,
jos on mahdollisuuksia.
- Voi hyvin ja
kirjoita taas pian. Erkki.
Terveisiä Ailille
ja Rautolle[?]
myös."
Helmikuussa 1939 Aini saa kirjeen Siinalta Suursaaresta. Äiti oli
kirjoittanut kuoreen Ainin titteliksi konttoristi.
"Suursaarella 16.2. 39
Rakas Aini
Terveisiä täältä kotoa, olen tässä vähän niinkun
pyhätuulella kun tänään oli kylänluvut [tapahtuma, jossa pappi
kuulustelelee nuorten Raamatun tuntemusta]
Aallon Hilmal ja minäkin olin
siellä niin rupesin tässä vähän kirjoittamaan kun illalla taas on
marttaseura klo 6. Niin on tämäkin päivä taas kirjassa ja päivää
vanhempi. Mitäs sulle kuuluu oletko terve, ei meillä täällä ole mitään
erikoista tautia ollu, yskää vaan ihmiset potevat, jossain oli
tuhkarokkoa mutta se kai on jo loppumassa kun ei ole kuulunut. Tämä
talvi on kai tälläinen puti talvi niinkun sanotaan ei ole jäätä eikä
lunta sataa vaan, yhen kuukauden oli Isälläkin lomaa nyt kulkevat
laivat taas täältä kautta, Isä kävi jo kerran Erkkiä katsomassa, Erkki
kyllä soitti viimeviikolla, Isä oli puhelimessa, hän sanoi tulevansa
sinne käymään, niin onhan se taas vähän muutetta vaikka kohta häneltä
se koulu loppuu kun 8 vuotta on samaa koulua piisannu niin arvaa miltä
se tuntuu lopettaa, sano sille vaan terveisiä kotoa ja että ei saa
laskea hermostumaan itseään kun kirjoitukset tulevat.
Me täällä kujoimme
vähän sellaista kangasta mistä
temme hameen ja takin, se on villasella kuteella, lumpuilla vaihettua,
nyt on puut tyhjät täänviikkoa mutta sitte laitetaan tyynyliina
kangasta kun Allu [Aura]
on
tässä kotona niin hän pujottelee niihin
pitsin kangaspuissa. Kyllä minä olisinkin innostunut kutomaan mutta
eihän sitä saa paljon lankojakaan kun on muita menoja, hyvä vähänkin.
Aura käski kirjoittaa ettei hän jouva nyt kirjottaa
kun
hän on saannu
virkoja, eilen kylänluvussa on valinneet
pyhäkoulun opettajaksi ja
Lottien pikkulottien johtoon Allin kanssa. Nyt tulee laskiainen ensi
viikolla, sitte Tuulikin päivä, lähetämme sinulle paketin mutta ei se
taija kerkiää siksi kun täällä on koko tämän talven kulkennu Suursaari
laiva, tulee tiistaina mutta käy välistä Lavansaares ja Tytärsaares,
sitte vasta tiistai iltana lähtee tästä Kotkaan eikä se lähetys muuten
sovi mutta kai se on hyvä niinkin, saa sitte nähä tuleeko tänä talvena
vielä jäätä vai ei, ei siltä ainakaan näytä, kovat tuulet, isot veet ja
lämmintä melkeen yhtä mittaa, ei tästä enää väliä, paremmin pääsee
kulkemaan, hyvä sekin. Kirjoitit että rouva Järvinen pyysi käymään
heille, kyllä sinun sentään pitää ehkä kerran talvessa mennä käymään,
ei meitin saa heitä moittia, vaikka jotain olisikin sillä aina täytyy
muistaa että sinä sait paikan heidän ansioillaan, mene ja kerro heille
terveisiä meiltä, sitten taas kesällä on saatu melkeen ensimmäiset
kesävieraat. Olen tässä etsinut sitä sinun kirjettäsi enkä löyvä
mistään, en muista vaikka olisit jotain asiaa kysynyt enkä osaa vastaa
kun ei löyvy mutta ne hanska nahat muistan, Isä käski sanoa ettei
meillä missään ole sellaista nahkaa eikä täällä kukaan ole hylkeitä nyt
nähnytkään niin ne sitte jää sikseen. Kai se Hohin Aino kävi sinua
tervehtimässä ja haasteli tänne kuulumiset, annoin hänelle osoitteesi.
Toissa sunnuntaina oltiin Kiiskin Marttojen iltamassa, hevosella
mentiin ja kävellen tultiin, nyt täällä on Laskiaissunnuntaina
Kalastusseuran iltama ja Martoille tulee vasta maaliskuussa että
riittää sitä teatteria täälläkin kun alko niin joka toinen pyhä.
Kuule kun kävin
Kiiskil niin Ruuton Mari vei heille käymään kun hänellä oli pikkunen
poika, loppiaisaattona syntynny ja nimi on 'Teuvo Mauno' ja sitte Erkki
kun on pantu kummiksi hänelle, ei taija Erkki tietääkään, ei Isä
muistannu sanoa, niin saat kertoa kun tulee sinne.
Terveisiä vaan
oikeen paljon, sano Elmalle terveisiä kun näät, itsellesi enemmän ja
hyvää jatkoa toivoo äiti, isä A. T."
Maaliskuussa 1939 Erkki kirjoittaa Kotkasta.
- "Kotka 7.3.
39
- Liebe Aini!
- Terveiseni
täältä Kotkasta! Ajattelin tässä vähän
kirjoittaa sinulle kun on taas vähän väliä. Meillä on ollut jo kolme
kirjoitusta. Kaikista olen tähän saakka päässyt ainakin täällä. En
tiedä
sitten miten siellä käy. Kiitos vain kirjeestäsi ja niistä kokeista.
Puhuit silloin hiintolomalla, jotain tänne tulosta. Voithan vieläkin
tulla tänne käymään. Onhan teillä kai huomenna kai vapaata. Minä soitin
eilen isälle ja juttelin pitkät jutut. Jos mahdollista niin tule pois
tännekin käymään, olethan kuitenkin aivan yksin. Ajattelin kirjoittaa
sinulle ennemmin mutta ei millään ole löytynyt niin paljon vapaa-aikaa.
Kirjoitusten jälkeen olen ollut niin väsynyt ja hiukan hermostunutkin
että ei kirjoittamisesta ole tullut mitään.
- Toivon, että
voit tulla tänne ja en nyt jatka tätä pidemmälle. Myöhemmin sitten
lisää.
- Näkemiin
Erkki"
Postikortisssa huhtikuulta (kuva oikealla) Erkki kertoo saksan ja
ruotsin "menneen läpi". Kymmenen päivää myöhemmin Aini saa
kirjeen Erkiltä, joka alla. Koulun päättyminen oli selvästi Erkille -
niin kuin
varmasti muillekin samassa tilanteessa olleelle nuorelle - iso askel
aikuistumisessa. Päätöksen asevelvollisuuden lykkääämisestä Erkki oli
perunut. Ehkä hän ajatteli, että koulun jälkeen olisi luontevaa hoitaa
asia pois päiväjärjestyksestä.
- "Kotka 26/IV 1939
-
- Rakas Aini
- Terveiseni täältä haisevasta ja
nokisesta
koulukaupungista! Olet kai taas odottanut minun kirjoittavan jo aikoja
sitten mutta näes minä olen tullut niin hiivatin laiskaksi, että en
viitsi kynää käteeni ottaa, kun siitä nyt kerran vähäksi aikaa pääsi.
Onhan meillä kyllä vielä muutamia tenttejä mutta eiväthän ne enää juuri
mitään meinaa. Aikaa on liikaakin ja kengänpohjat kuluvat liiallisesta
kävelystä. Monena iltana on koko luokka ollut iltakävelyllä, varsinkin
tentin jälkeen. Tuntuu kuin olisimme entisajan teinejä, jotka kulkevat
kadulla, joskus laulavat, joskus viheltävät. Koko luokka on kuin
muurahaispesää. Kaikki valittavat että mitä tässä nyt tehdään kun
työttömäksi jäätiin (koulutyö näes). Kyllähän se on outoa olla pois
koulusta keväällä 8 vuoden jälkeen. Kaverit puskevat juuri koulutyötä
kuin hullut, sillä luokalta on päästävä. Tuntuu niin hassulta kun ei
tarvitse itse kulkea kirjat kainalokuopassa ja hapan ilme kasvoilla.
Joskus saa kysyä pojilta että kuka siellä koulussa on nykyään
rehtorina. 'Koulu on loppu ja VIII on tyhjä ja tieto päätäni
jyskyttää.' Vai mitä arvelet? Johan tässä nyt siitä koulusta on puhuttu
sen yleismuodossa tarpeeksi. Sinua kai kiinnostaa kuulla jotain
minustakin. No niin! Kuten puhelimessa kuulit menivät ne kaksi
viimeistäkin täällä Kotkassa jotenkin läpi. Ei ole erikoisemmin pelkoa,
mutta eihän sitä tiedä jos... Helsinki on näes pääkonttori, jossa
punnitaan kuka saa ja kuka ei 'Sen'. No mutta mitäpä siitä, aika sen
näyttää ja onhan siihen vielä kokonainen kuukausi. Pidä peukalo silloin
tällöin viistoon ylöspäin ja ajattele että ehkä... Voi olla, jos
mahdollista siinä tapauksessa että saan 'Sen', niin tulen sinne
käymään, sillä kesäkuussa ei ole ehkä aikaa, sillä joudun kai
sotaväkeen.
- Kävin Olavin
kanssa Haminassa viemässä hakupaperit
Esikuntaan ja jos hyvin luonnistaa, joudun sinne heti kesäkuun toinen
päivä, joten en ehdi kotiinkaan koulun päätyttyä. Onhan se vähän
surkeaa, mutta ei sille mitään voi, eteenpäin elävän mieli. Jos pääsen
laivastoon niin tapaammehan joskus sitten sielläkin. Sotaväkeen pääsy
on nyt niin ja näin, sillä kaikki paikat ovat täynnä, mutta jos
mahdollisesti meitä onnistaisi. (Hei kuule pidä peukalo pystysuoraan
ylös!)
- Kun soitit
kotiin ja kyselit miten meni en minä viitsinyt tiedoittaa koko kylälle
numeroita sillä radiopuhelu kuuluu joka mökin radiosta. Sentähden minä
koetin valistaa sinua vähän, en tiedä ymmärsitkö mitään. Toivottavasti!
Kotona oli niin surkeat ilmat että ei siitä matkasta juuri nauttinut
kunhan kotona sai olla. Vasta tiistaina oli kaunista ja silloinhan
meidän piti taas matkustaa. Sellaista se on, ei se luonto aina hymyile.
nyt esim täällä noen keskellä ei juuri ole ollut kaunista päivää että
sais ehkä vähän tämän koulupojan naamataulun (joka on kuin liidulla
sivelty kuten arvaat) vähän ruskettumaan.Toivotaan kuitenkin että ilmat
parantuvat ja kaikki kääntyy hyvin.
- Meillä on
viimeinen tentti 10/V, mutta sen lisäksi minulla on vielä 3 tenttiä,
jotka on tentittävä yksin, nämä lisätenti sai aikaan se 'laulupilleri'
sairaus kuten tiedät. Sen jälkeen päästään kotiin. Täällä on kyllä
meille järjestetty jonkin pojan tai tytön kotiin juhlia juhlien
viereen, mutta Olavin kanssa olemme päättäneet mennä hankkimaan voimia
Suursaaren metsistä ja vuorilta. En kuitenkaan vielä varmaa tiedä.
- Jos nyt
sattuisin pääsemään niin olisihan se eri kivaa mutta ei sitä tiedä.
Täytyy vielä laulaa: 'Tuoll´on mun lyyrani ain yhä tuolla/kuninkaan
kultaisen kartanon puolla./ Voi minun lyyrani, voi minun hattuni/ kun
et tule jo, kun et tule jo. (säv. Tuol on mun kultani.)
- Kyllä minä
luulen, että tämä lavertelu täytyy lopettaa, ettei posti vie neljää
markkaa ja se näet ei ole ollenkaan soveljasta minun [-?-] sillä kohtahan on vappu ja pien sen
jälkeen loppu, eiks juu.
- Terveisiä
sinulle, Ailille, Rauhalle muille tutuille! Mitä Hilkka arveli
kirjoituksista ja miten hän voi, lihonut vai laihtunut, kasvanut ylös-
vai alaspäin?
- Näkemiin
Erkki."
Perheen kuopus Tapio kirjoittaa Ainille toukokuussa 1939:
"Suursaarella
11 pv toukokuuta v 1939. Rakas sisko. Terveisiä sinulle. Äiti sanoi,
että me tulemme sinne Kotkan kautta. Minä sain hiihtokilpailusta
ensimmäisen palkinnon puukon ja kun nyt oli juoksu kilpailut niin minä
olin kolmas ja sain hohtimet. Erkki tulee tänä viikol kotiin.Minä olin
tänään vähän kipeä etten päässy kouluun. Äiti sanoi, että minä pääsen
Kotkaan Erkin koulun loppua katsomaan. Terveisiä sinulle ja Ailille.
Toivoo Tapio."
Äidin lappunen on samassa kuoressa:
"Terveisiä
sinne, lähetän tässä sinne juntan ja leivän kun sattu olemaan tuoretta
niin että syökää nyt sitten, en muutakaan osaa laittaa, ota sitten
hyvin vastaan vieraat. Hyvää kevättä. Äiti."
Seuraava Siinan säilynyt kirje on päivätty kesäkuun
viidenneksi 1939. Aini sairastelee, mutta vaivan laatu ei käy kirjeistä
selville. Tytär on kuitenkin harmitellut sairautensa vanhemmille
aiheuttamaa huolta.
- "Rakas Aini
-
- Terveisiä,
vai sinä kultaseni taas sairastat mutta älä ota niin raskaalta kannalta
että olette meille murhetta tuoneet jos sairaus tulee ei se ole
itsetekemää, se on korkeimman määräys, ei siinä mitään kun täytyy
tyytyä, ehkä sinä pian paranet, kirjota mitä siinä vatsassa on, kun se
pitäisi leikata. Erkiltä tuli tänään kortti, että he menevät Valamoon 6
viikoksi ja heillä on kaksi lääkärintarkastusta, röntkenkuvakin
otettiin keuhkoista ja aivan terve. Sitte he taitavat ehkä joutua
Koivistolle, ei vielä varmaan tietä, ei ollut osoitetta kun matkalla
kirjoitti. Minä lähetän sen rahan tässä kirjeessä ja kun tarvii
sellaiseen niin ilmoittaa vaan koti kellä sellainen on, ei tarvi niin
hätään joutua, jos ei muu auta niin täytyy tulla koti. Isä meni
vahtiin, hän on toinen meniä, kyllä minulla on Erkkiä ikävä kun
sellaiseen rahkeeseen joutui heti koulusta päästyään mutta itse he
halusivat että pääsee siitä huoleta.
- Koeta nyt
sentään olla iloinen kun tulee kesä ja pääset lomalle tänne vaikka
vähäksikin aikaa, siitä on hyvä, että siellä on lääkäriä, jotka
auttavat, täälläkin on paljon nyt tautia, Aliisa vietiin Kotkaan ja
Hohin Aili, niillä on kuumetta (keuhko).
- Kyllä minä
aina muistan teitä ja rukoilen puolestanne, että hyvin siellä maailmalla
pärjäisitte, hyvää paranemista sinulle, jos olet kipeämpi, ehkä joku
soittaa meille.
- Jumalan haltuun ja monin
rakkain terveisin
-
äiti y.m. kotiväki."
Ennen asepalvelukseen astumistaan Erkki Esko oli ylioppilas, toisin
sanonen oli onnistunut saamaan "Sen". Eteenpäin-lehti julkaisi uusien
ylioppilaiden nimet
numerossaan 23.5. Ylioppilaskuva oikealla alla on
otettu
Kotkassa ehkäpä toukokuussa. Samaan kuvaan kukitetun nuorukaisen kanssa
asettuivat keväällä 1939 myös vanhemmat Siina ja Toivo.

4. "Alussa
tämä sotaväkeen tulo vähän kadutti."
Erkin ensimmäinen kirje Valamosta on kirjoitettu kesäkuussa 1939.
Valamon saarella sijaitsi tuolloin ortodoksisen luostarin lisäksi
Rautaveräjän patteriasema ja rannikkotykistörykmentti 3:n Niikkanan
patteri- ja kasarmialue, jonne alokas Esko oli komennettu. Vuonna 1941
enäläiset
vetäytyessään räjäyttivät
kasarmin.
- "Valamo 16/6
-39

-
- Terveiseni täältä Laatokan
keskeltä. Täällä sitä nyt
ollaan ja kuten kotoa ovat kai jo kirjoittaneet kokonaista 6 viikkoa (4
vielä on jäljellä). Nyt minä siis olen niin kutsuttu veripää monni.
Voit kyllä kuvitella mielessäsi miltä mies näyttää kun tukka on
pudonnut. Aivan silmiä häikäisee kun katsoo kaverien päänuppeja.
Kasarmilla on nyt yli sata kuuta, se on kyllä hauska näky.
- Ei tänne sen
erikoisempaa kuulu, työtä on kovasti ja illalla melko poikki. Kyllä se
kuuden viikon kuluttua vähän helpottaa, kun pääsee tästä alokas
nimestä. Sain kirjeen ja myös kuulla, että olet sairastellut.
Toivottavasti olet nyt terve ja yhtä toimelias kuin ennenkin. Saat kai
lomaa 15/7, se sopii mainiosti sillä samaan aikaan on minulla aikomus
myös hakea lomaa, jos suinkin onnistuisi, eihän täällä varmaa mikään
ole, mutta jos onni olisi myötä. Sittenhän sen näkee kun aika kuluu.
- Tässä
rantapenkereellä istuu meitä kolme kaverusta ja kaikilla kynä heiluu.
Kaikki ovat tämän kevään ylioppilaita. Olavi on yksi ja panenkin
häneltä terveisiä oikein runsain mitoin nyt kun muistan.
- Mitä sinne
pääkaupunkiin oikein kuuluu, miten Aili ja Kautto voivat ja miten muut.
Koeta nyt kirjoittaa tännekin jos on aikaa, on niin hauskaa saada
kirjeitä. Vähän vaikea on vastata sillä aikaa on niukasti ja sormet
kipeät kivääriotteista. Alussa tämä sotaväkeen tulo vähän kadutti ja
miksei vieläkin, mutta nyt se jo menee niinkuin vanhaa latuaan päivä
päivältä. Alokasaika lähenee loppuuaan hitaasti mutta varmasti,
kaikkihan loppuu aikanaa. Voihan käydä niin, että emme näe toisiamme
vuoteen, mutta sille ei voi nyt mitään, kestettävä on ja sillä hyvä.
Täällä menee rahaa melkein yhtä paljon kuin koulussa sillä käyn
sotilaskodissa useinkin harjoitusten väliajoilla juomassa milloin
mitäkin.
- Kuinka
matkasi sujui silloin Kotkasta sinne? Ovatko valokuvat jo valmiit?
Olisi eri kiltti kun lähettäisit tännekin muutamia. Kyllä kai muistit
kiittää kaikista ruusuista. Oletko ehkä tavannut Hilkan, mitä tämä
tupsukka nyt ajattelee lomastaan. Täällä on nyt oikein kaunis kesäilta.
Laatokka on aivan tyyni ja maisemat melkein samanlaiset kuin Saaressa.
Oi rakas Holma, en ehkä näe sitä tänä kesänä!
- Torvi soi ja
minun pitää lopettaa näin melkein kesken!!! Kuulemiin. Voi hyvin ja
kirjoita pian. Erkki."

Seuraava
kirje on heinäkuulta 1939, ja postitettu Ainille Suursaareen. Aini
lienee ollut siellä lomallaan. Erkin alokasaika oli päättymässä. Ajan
tavan mukaisesti armeijasta lomalle pääsy ei ollut kirkossa kuulutettu.
- Valamo 5/7 -39
- Rakas Aini!
- Parhaimmat kiitokset kirjeestäsi,
jonka sain muutamia päiviä sitten. Minulla ei ole nyt ollut aikaa
kirjoittaa enemmin, joten tämä kirje ehkä vähän myöhästyy. Meillä on
ollut täällä kiirettä illallakin, on täytynyt putsata ja pestä koko
kasarmi, sillä tänne tuli eilen korkeita herroja, sillä meillä oli
eilen juhlallinen sotilasvala. Täällä oli torvisoittokuntakin ja et
usko kuinka jalat aivan vapisivat, kun saimme seisoa asennossa
kokonaista 1 h ja 15 min. Kun tuli lepo niin ei melkein uskonut
seisovansa omien jalkojen päällä. Nyt olemme siis Suomen sotilaita,
joita vala sitoo kaikessa. Meillä on vielä puolitoista viikkoa
alokaskurssia ja sitten ehkä päästään Koivistolle Saarenpäähän. Kun isä
käy joskus Koivistolla, voi hän soittaa Saarenpään patterille ja pyytää
että pääsisin käymään Koivistolle häntä tapaamaan, olisihan se hauska
nähdä taas. Meillä ei ole nyt lomasta tietoakaan, sillä täällä
huhuillaan, että meille alkaa erikoiskoulutus (3 viikkoa) ja sitten
ehkä vasta saan lomaa, jos saan. Syyskuun 1 pv. alkaa meille
upseerikoulu (2kk) ja sitten pääsemme alikersanteiksi ja syyskuun
alokkaita opettamaan. Vasta ehkä helmikuun alussa pääsen Helsinkiin
M.S.K:uun, [Merisotakoulu] jos hyvin käy. Koulu kestää siellä 4 kk.
Sellaista se on sotaväen elämä, ei mitään tietoa ennekuin silloin kun
sanotaan, että tee nyt sitä tai tätä. Aika rupeaa täällä kulumaan
vanhaa latuaan ja ei erikoisempaa höykkyä ole ollut tähän asti. Kaikki
kokelaat ovat aika hauskoja miehiä ja saamme olla 'kuta kuinkin'
rauhassa.
- Eilen oli täällä
Karjalainen osakunta laulamassa ja soittamassa meille, aika hienoa oli
ohjelma muuten. Muuten, kuten sanoin, ei tukkani ota oikein
kasvaakseen, taidan jäädäkin tälläiseksi kulipääksi.
- Kyllä kai
siellä on ollut hauskaa ja ilmat ovat olleet kauniit? Onhan siellä kai
paljon kesävieraita ja olettehan nyt kai kaikki terveitä. Ehkä sinunkin
terveytesi vähitellen paranee ja olet taas sitten kunnossa kun nyt vain
lepäät kunnolla. Sain Urpolta eilen kirjeen ja hän sanoi Luukkas
'tytön' olevan siellä ja että ei tei [loppu puuttuu]
Kuuden päivän päästä saapui Ainille Suursaareen seuraava kirje. Erkki
kertoo, millaisin keinoin alokkaita opetettiin laulaamaan
asianmukaisesti, ja myös taisteluharjoituksista Valamon metsissä.
- Valamo 11/7 -39
- Rakas Aini!
- Terveiseni täältä
maailmankolkalta. Sain juuri kirjeenkirjoittamisvimman ja koetan nyt
ennen iltahartautta jotain sepustaa. Kuten ehkä huomasit menivät
kirjeemme ristiin, jos niin, olet saanut kirjeeni. Olen nyt odottanut
jotain tietoa sieltä, mutta kun ei ole kuulunut aloin tätä
skrivaamaan. Kirjeestäsi päättelin, että teillä on ollut siellä
hyvin hauskaa. Uskon sen kyllä, sillä ainahan siellä on, kesällä
etenkin, hauskaa.
Luukkastyttö
ylisti kirjeessä saartamme maasta taivaaseen. Olette kai
retkeilleet ja muutenkin pitäneet kesäloman kesälomana. Minullahan ei
tänä kesänä kesälomaa ole ja ei vielä ensi kesänäkään. Muutamia päiviä
sitten rikkoutui 400:dan raja, nim. päivien suhteen. Ei ole 'enää' kuin
398 pv. Kyllä loppupuoli on ehkä helpompaa, kun tässä nyt vain päästään
'herroiksi'. Nykyään ei tänne kuulu sen erikoisempaa. Kaikki menee
vanhaa latuaan. Kerron nyt sinulle millaista höykkyä alokas voi saada,
jos kaikki ei mene niinkuin mennä pitäisi. Siis: Ennen valatilaisuutta
piti alokaspatterin kentällä harjoitella valalauluja. Sadan miehen
suusta lähti ääntä kuin kärpäsestä, jota pidetään kädessä. Kapteeni
käski reserviupseerikokelaan Maljasen ottaa patteri komentoonsa ja
juoksuttaa sitä täydessä kiväärivarustuksessa 'Kuoleman laakson mäelle'
(n. 1 km). Me tietysti lähdimme toivossa, että ei välillä käytäisi
maahan, mutta kuinka ollakaan ensimmäisessä mäessä komento
'Ilmasuojaan'. 100 miestä ryntäsi puiden alle piiloon, sitten eteenpäin
ja välillä maahan ja ylös keskelle savista tietä. Kuolemanlaakson mäen
päällä ehti patterin ensimmäinen jaos (jaoksia 3, (32 miestä) minä
toisessa) ensiksi, silloin mentiin taas maahan ja seuraavat jaokset
ryömivät etäisyydet kiinni. Sain ryömiä noin 20 m., mutta kolmas jaos
vieläpä 50 m. Arvaat sen että hiki virtasi, kun juoksee suurissa
saappaissa ja kivääri kädessä 2 km. Kiitän kuitenkin Luojaa, että olen
joskus harjoitellut juoksua, sillä en tuntenut juuri ollenkaan
väsymystä. Tämä oli ainoa kerta, jolloin me olemme tälläistä kärsineet,
ainakin tähän asti. Toivottavasti sitä ei enää tule. Me olemme siinä
onnellisessa asemassa, että johtajamme, jotka itse ovat melkein kaikki
ylioppilaita, eivät viitsi juuri meitä höykyttää. Lauantaina ja
sunnuntaina oli meillä urheilukilpailut. Ammuntaa, juoksua,
käsikranaatinheittoa ja uintia. Se oli hauskaa vain sentähden, että
meni 2 pv. noin vain kävellessä. Tällä viikolla torstaina on
alokastarkastus ja sitten meidät koroitetaan ehkä tykkimiehiksi.
Sunnuntai-iltana lähdemme pois omiin joukko-osastoihin. Onhan sekin
taas vaihtelua, ikävä vain että täytyy erota kaikista tovereista.
- Tänään ja
huomenna on meillä taisteluharjoitukset. Ne ovat ehkä kaikkein
hauskimmat, ainakin tänään, jos olisi ollut vielä kaunis ilma, olisi
ollut ihanaa. Saa näet maata sammaleen päällä asemissa joskus parikin
tuntia. Puinen käsikranaatti ja kivääri valmiina. Tänään makasin
minäkin puolustavalla puolella noin tunnin erään puun takana
sammalevarustus edessä. Täytyi tarkasti silmäillä laajan niityn yli,
jonka toisella puolella viholliset koettivat asettua hyökkäysasemiin
niin salaa kuin mahdollista. Makasin kaikessa rauhassa, kun niitylle
ilmestyi n. 60 miestä, jotka kivääri kädessä juoksivat kyyryssä
eteenpäin niin paljon kuin pääsivät. Vänrikkimme seisoi takanamme ja
kehoitti ottamaan tarkan tähtäimen ja juuri kun hyökkääjät olivat
keskellä niittyä kuului komennus 'joukkue tulta'. 50 pyssyä pamahti
yht`aikaa ja silloin se rätinä alkoi. 100 miestä ampui kun kerkesi.
Metsä aivan raikui. Patruunat olivat paukkupatruunoja ja luodit puisia.
Keskellä niittyä oli syvä oja, johon vihollisen oli pakko painua.
Sitten tuli heillä viimeinen rynnäkkönsä. He ampuivat ensin kovasti ja
sitten he hyökkäsivät mäkeä ylös, jonka laella me olimme asemissa. Kun
hyökkääjät olivat keskellä mäkeä, komensi vänrikki, kranaatit
heittäkää. Noin 50 puukranaattia lensi keskelle hyökkääjiä. Tuomio oli
se, että hyökkäys oli lyöty takaisin verisesti. Toivottavasti olet
saanut nyt jonkinlaisen käsityksen alokkaan päivätoimista.
- Illalla jo
vapaana jokainen odottaa nimellä postia ja jos mahdollista ehkä
pakettia, sillä kaikki odottavat ja toivovat ja usein meidän toiveemme
täyttyvätkin.
- Nyt kun
sinulla on loma, voit nauttia siitä täysin siemauksin ja kerätä taas
voimia. Me emme kyllä tule näkemään toisiamme tänä kesänä, se nyt
melkein varmaa, sillä me joudumme heti uuteen kouluun ja loman saan
joskus elokuussa. Ikävää eiks` juu, mutta eihän sille mitään voi, kun
ei pääse itse määräämään. Aurakin voisi kirjoittaa silloin tällöin
muutaman sanan, samoin isä. Miten he kaikki voivat, onko äiti ollut
terve ja onko hän saanut paljon kesävieraita? Milloin Hilkka saapuu
saareen ja mitä hän nyt hommailee? Kirjoita kaikesta tästä ja siitä
miten te lomaa vietätte ja yleensä kaikesta mitä siellä tapahtuu.
- Täällä
tuvassa kaverit juttelee juuri alokasajan lopusta. Muutamat aikovat
järjestää itselleen lumivalkoisen pyyhkeen, millä laivassa saa pyyhkiä
Niikkanan tomut jaloistaan. On ihanaa varmasti, kun taas istumme
laivassa matkalla Lahdenpohjaan. Varmasti poikien naamat ovat aivan
toisenlaiset kuin tänne tullessa. Kun nyt kirjoitatte niin älkää enää
kirjoittako tänne.
Lähetän sitten osoitteen teille, kun nyt
vain aika
kuluu. Torstaina voitte lähettää vielä reilusti tänne, sen jälkeen ei
enää.
- Kuulemiin.
Kirjoita pian.
- Erkki
- Kaikille paljon terveisiä!!"
Elokuulta 1939 on seuraava säilynyt kirje. Siinä Erkki kirjoittaa
Ainille Helsinkiin uudesta asemapaikastaan. Asevelvollisuuden
suorittaminen tuntui helpommalta: eristys ulkomaailmasta ei
Tuppuransaarella Viipurin kupeessa ollut niin totaalista. Uusi
sijoituspaikka oli saaressa sekin, ehkä sen katsottiin sopivan
suursaarelaiselle. Aliupseerikoulu alkaisi ensimmäisenä syyskuuta.
Silloin oli tapahtuva Euroopassa paljon muutakin.
- "Tuppura 14/8 -39
-
- Rakas Aini!
- Rakkaimmat terveiseni täältä
uudelta sijoituspaikaltani. Olen nyt vihdoinkin päässyt pois
luostarista. Ei minusta sentään munkkia tehty, vaikka vähältä se piti.
Valamo on siis jäänyt kai eliniäksi, ainakin toivon niin olevan. Tämä
saari on sellainen puoleksi erakkosaari myös. Noin 20 km Uuraasta ja
tämä on siitä hyvä, että pääsee silloin tällöin lomalle Viipuriin, jos
onnistaa. Kotia menosta ei kyllä tule mitään, ehkä joskus keskitalvella
pääsen sinne rakkaaseen saareen. Olin eilen iltalomalla Viipurissa ja tapasin muutamia
tuttujakin. Kyllä hiukan kenkutti kun sai kävellä siellä mustaraitaiset
housut jalassa ja aina silmä kovana seurata herroja. Muuten,
kyllä tähän nyt vähitellen alkaa tottua tähän rantapyssyjen
erakkoelämään. Muistathan, että minä olin aina menossa ja aina
joka paikassa, nyt on oltava määrätyllä alueella ja tämä määrätty alue
on aika pieni. Ensin tuntui vähän oudolta tulla uuteen paikkaan, mutta
nyt tähän on jo viikon sisällä tottunut.
- Sain
toissapäivänä Hilkalta kirjeen. Hän vain aina kehuu saaren ihanuuksista
ja totisesti onhan se paikka maailmassa, jota ei toista ole. Ehkä ensi
kesänä olen minäkin taas siellä kunnollista lomaa viettämässä. Kohtahan
on tämäkin kesä kaikkine kokemuksineen kulunut ja taas eräs vaihe
minunkin elämästä kulunut.
- Sinullakin
on kesäloma vain muisto ja kirjeistäsi päättäen on se ehkä hauskin
muisto pitkästä aikaa. Aura oli myös kirjoittanut Hilkan
kirjeeseen muutaman sanan kertoen muun muassa Aarren [tuleva
Ainin puoliso] lähteneen taas
merille. Hän tietysti kävi siellä
teilläkin ja hauskaa teillä varmasti oli. Kirjoita nyt minulle äkkiä
hänen osoitteensa, että saan silloin tällöin kirjoittaa hänelle,
kysellä neuvoja ja muitakin asioita jutella.
- Hilkkakin on
jo kai saapunut sinne ja yleensä kaikki vieraat lähtevät vähitellen
työhönsä. Koulutkin taas alkavat, myös meille alkaa A.U.K. [Aliupseerikoulu],
kuulemma oikein kenkku koulu, jos kaikkia puheita on uskominen. 1.
päivänä syyskuuta se sitten alkaa ja tunnenhan sen sitten omissa
nahoissani millainen se on.
- Minulla ei
nyt ole juuri mitään erikoista kirjoittamista, joten lopetan nyt tähän.
- Kuule jos
sinulla on silloin tällöin rahaa niin avusta sisko kulta minuakin
joskus.
- Terveiseni
kaikille!
- Sinulle ja
Aarrelle rakkain tervehdykseni!
- Erkki"
Syksyllä 1939 oli 19-vuotiaan Auran aika lähteä opiskelemaan.
Hän
kirjoittaa Ainille päässeensä kauppakouluun ja muuton
järjestelyt olivat käynnissä. Siina ja Toivo näyttivät huolehtineen
perheestään hyvin käytännön läheisesti, ajan tottumusten mukaisesti ja
jalat tukevasti maan kamaralla. Aini oli 1930-luvun alussa muuttanut
Kotkaan opiskelemaan siinä vaiheessa, kun Aura jo pystyi talon töihin
Siinaa auttamaan. Nyt oli sitten Auran vuoro lentää pesästä, kun
Tapiokin oli jo iso poika. Toivon luotsitulot toivat perheelle
pääansiot; silti Siinan tulojen merkitys oli suuri ja tässä lastenkin
työvoimaa tarvittiin. Erkki kuitenkin - poikalapsi - oli pantu
tytöistä poiketen lukioon. Ehkä ajateltiin, että tyttäret päätyisivät
kuitenkin lopulta naimisiin, jolloin puoliso olisi
todennäköisesti ollut perheen pääelättäjä. Kauppakoulun Aini aloittaa
Helsingissä
ja asuu Mechelininkadulla Ainin luona. Aura-neidon kirje huokuu
intoa elämän uudesta vaiheesta.
"Suursaaressa 21/8 -39
Rakas Sisko!
Monet terveiset ensin täältä
koko saarelta. Nyt olis ollu eri kauniit ilmat sinunkin olla lomalla,
vaikka eihän ne ilmat silloinkaan haitanneet kun oli niin kivaa ettei
tiennyt kuinpäin olis ollu. Hilkkahan on tietysti tehnyt selvän täällä
olostaan, sekin sano olleen eri kivaa. Erkki ei ole kirjoittanut moneen
aikaan, me lähetettiin sille paketti vasta. Jos et vielä ole sattunut
lehdistä näkemään, että olen päässyt sinne kouluun, saan luvan täten
ilmoittaa. Se kyllä on kiva kikka vai mitä. Sitten asiasta enemmän,
katos kun niitä kirjoja ei oikein tiedä kelpaakohan niistä mikään mitkä
Urholla ovat, sinäkin voisit Aililta kysellä vähän siitä asiasta ja
kirjoittaa mulle. Olen yhtä ja toista jo valmistellut, että kohta se
Holma jää. Porkan Laina ja täti olivat sunnuntaina meillä ja Laina-täti
lupas antaa sängyn lainaksi semmosen kokoon pantavan ja toimittivat
niin samaa matkaa minua. Se sairaanhoitaja Sirkka kysy yhtenä päivänä,
että kuinka sinä voit ja oleks sä Hesas. Laila rouva on myös täällä
esikoisensa kans´, se on ihan samanlainen kun ennenkin, sitä penskaa en
ole sattunut kyllä näkemään. Muuta erikoista ei täällä ole tapahtunut.
Kirjoita sinä miten herra Kautto nyt voi ja onks Aarre kirjoittanut.
Meitin piti nimittäin sanoa sille hyvästi, mutta se jäi ihan
huomaamatta. Toivottavasti saitte ne marjapurkit ehjinä sinne, minä
kyllä selitin, että sitä on käsiteltävä
varovaisemmin.
Terveisiä nyt vaan kaikille tutuille
ja näkemiin sitten koska niin on.
Rakkain terveisin Allu
Koeta saaja selvää jos voit. Se kiire, se on taas.
Kirjoita,
jos ajattelet, että jotain pitäis tuoja.
Kirjoitan sitte myöhemmin
koska mä tulen, että vuokra emännät osaavat sitten odottaa. Se sama."
5. "Kun Isän ja Erkin saisin pitää."

Erkki kirjoittaa Ainille 4.9.1939 Koiviston Saarenpäästä, taas
vaihtuneesta palveluspaikastaan.
"Saarenpää 4/9 -39 Res/A.U.K.
- Rakas Aini!
- Suo anteeksi että en ole kirjoittanut aikaisemmin. Minulla on nyt
kuitenkin ollut yhtä ja toista toimitettavaa, kun on ollut muuttokin
taas täältä. Olen nyt viikon jo oleskellut Saarenpäässä. Päivät kuluvat
nopeasti ja hilpeästi, töitä on paljon, mutta ne tekee nyt
ilomielin, kun tietää, että marraskuun 11 p:nä on koulu loppu ja sitten
ehkä pääsen alikersantiksi. Saarenpäässä on iso uudenaikainen kasarmi
ja tämä on nyt se paikka, johon me lopullisesti majoitumme. Sain tänään
paketin kotoa ja samalla sain tietää, että Aura pääsi sinne teidän
seuraanne. Minäkin tulen sinne, jos ei mitään erikoista satu
maailmantilassa. Meillä on nyt täällä aika tarkka vartiopalvelus ja
tykkejä olemme laittaneet jo monta päivää ampumakuntoon, kaiken
varalta. Olemme siirtäneet satoja ammuksia maanuumenista lähemmäksi
tykkejä. Kuulun nyt nimittäin tykkiryhmään ja minusta koulutetaan nyrt
tykistöaliupseeria. Tänne pitäisi huomenna tulla 500 reserviläistä.
Sotahan on syttynyt ja kuka tietää, milloin mekin joudumme sen
pyörteisiin.
- Olemme nyt sellaisella linnakkeella, joka on
7,5 km Venäjän rajasta. Vartiopaikkamme on siis äärimmäisiä ja
ensimmäinen joka joutuu kosketuksiin vihollisen kanssa. Tämän paikkamme
tärkeyden tiedämme kyllä, joka mies. Pian on iltahartaus ja sen tähden
jatkan taas huomenna.
- 7/9-39 Nyt on taas sattumalta aikaa vähän
jatkaa tätä sepustusta. Tulin juuri saunasta ja tuntuu elämä taas niin
hauskalta kun on puhdas. Päivät kuluvat hiljalleen ja kohta on 2
viikkoa koulusta kulunut. Me olemme jo oppineet yhtä ja toista. Tänään
ampui A.U.K. ensi kerran tykillä, kaikki osumia, eiks' o' hienoa! Me
olemme myös innostuneet kuuntelemaan uutisia ja luemme lehtiä kovasti.
Sota tuntuu myös meidän elämässämme painavana kummituksena. Koulun
johtaja on sanonut, että toivottavasti saamme käydä koulua ainakin
yhden kuukauden ajan, että hän saisi sijoittaa meidät johtajiksi
reserviläisten joukkoon. Meillä on nyt kohta pyykinvaihto j.n.e. joten
merkitsen Pikaisiin näkemiin. Erkki. Terveiseni teille kaikille!
- os. Oppilas E.E. Koivisto Saarenpää Res/A.U.K."
Siinan kirje on syyskuun yhdeksänneltä päivältä. Aura aloittaa
kauppakoulun Helsingissä.
"Suursaarella 9.9.39
- Rakkaat tyttäret.
- Terveisiä täältä, en nyt osaa paljon
kirjoittaa, mutta tässä aamulla pitäisi lähteä vielä Oiva kello 9 niin
ajattelin jotain tähän riivata, niin tähän sotaan on jo tottunut ettei
se kauheeta ole minullekaan, olin tässä kolmena päivänä rannassa
pesemässä vaatteita ja mattoja, eilen oli Hirskallion pesu, niin
ne päivät menevät mutta ei tietä mikä tulee, en nyt ole Erkiltä
saannu tällä viikolla mitään mutta eihän se niin yhtä mittaa voi
kirjottaa kun sinnekin kirjottaa, joka kirjees ollaan laitettu
postimerkkii ja kirje rahaa, nyt ensi viikolla pitää lähettää niitä
luumuja, on niitä vähän näkynny kypsyvän sitte teillekin sinne että
saatte vaikka kerran keittää.
- Sotako lie
hävittänyt kalatkin, eivät täällä ole tähän mennessä saaneet yhtään
kaloja, ihme kyllä viimekesänä oli aitat täynnä jo paljo aikasemmin,
saa nähä saako niitä vai ei, en tietä tänä aamuna. Kyllä kaikin puolin
sitte huonoa.
- Kirjottakaa
pitääkö isän tehä sitä pukkisänkyä, että tietää ja kuinka paljon Aural
menee ruokarahaa, onko tämän kuun ruokaraha jo maksettu, että tietää
ens kuun. Tapion uusi opettaja lähti eilen pois täältä, että hän pelkää
sotaa mutta kyllä se taisi olla niin että se tuli itte tänne, kun ei
ollut töitä niin hän läksi, ei tietysti muuten. Olis täytynny pitää
koulua, on kyllä vahinko, olis opetus ollu vähän toista ja koulu kuri,
nyt täällä on paraillaan tarkastaja, mikä tuosta tullee kuulemma
alakoulutarkastus ja paljo muuta. Mitä Porkkaliset veikaa [?] on täti
siellä Hilkalle paljon tervieisiä mitä hälle kuuluu. Eilen saatiin
kirje ja kuvia niiltä vierailta, lähetän yhen teille, otökät
muutti Kotkasta pois, kuuliko Aura sillon kun koulut alko niin Siiri
haasto, että kaikki oli pakattu ja oottivat autoa ottamaan 45
kilometriä Helsingistä Turkuun sinne päin.
- Aura kirjoittakoon
nyt minkälaista siellä on koulussa ja miten hän osaa siellä olla. Sinä
Aini opetat miten siellä liikutaan ja laittaa ovet kiinni, ei sitä
huomaa joka on täällä tottunnu olemaan vaan vapaasti, ei ole huolinut
mitään pelkää, ja olkaa kiltisti Ailia kohtaan ettei hän kärsi siitä,
että teitä on kaksi, sano paljon terveisiä täältä meren keskeltä.
- Isä on nyt ollut
koko tämän viikon ihan vapaa, ei vahissakaan, kun joku laiva joskus
sattuu että ottaa luotsin, arvaa sen että sitä liikettä ole kun
sellanen myllinki tuli. Mitä Järviset oletko tavannu, kuinkahan
pelkäävät, kun se rouva ja oli oikeen niitä arkoja.
- Pistän tähän vähän
rahaa että saatte vaikka kirjerahaa, ei tästä Isä mitään tietä, sattu
minulla olemaan vielä vähän, kyllä sitä nuuka saapi olla kun ei tule
laivojakaan, toisinaan sai hyvätkin rahat kuussa kun oli liikettä, siis
ei ainoastaan että siellä sotivat mutta kaikki kärsivät koko maailma
kaikelta tavalla. Täälläkin on joku joka meinaa että yksi kuukausi niin
sota loppu mutta siitä ei ole puhettakaan kun niin monta maata sekaantu
eikä vielä tiejä kuka sekautuu.
- Parhaat terveiset
kotoa
- Äiti, Isä ja Tapu
- Säästä
vaan rahaa syömiseen, ei muu
ole niin tärkeää, saa sielä maitoa mikä on ja ravitsevaa kun sitä saa
enemmän, ei se Aura sellane purne[?] olekkaan mutta pitää huolen että
pysyy terveen, miten Aini nyt on ollut, onko mistään vaivannu?"
Eskon kirje Saarenpäästä on päivätty 17.9.1939. (Samana päivänä
puna-armeija aloitti Puolan itäosien miehityksen).
- "Saarenpää
17/9-39
-
- Rakkaat siskot!
- Kuinka hurisee siellä
pääkaupungissa! Onko sielläkin ehkä sodanpelkoa nyt kuten viiime
vuonnakin. Me täällä linnakkeellakin tunnemme selvästi sodan
olemassaolon. Ensiksi on vartiotehtävissä meille luettu ankaria ohjeita
ja tankattu päähän etenkin sen ja sen vartiointipaikan tärkeyttä.
Oppilaat suorittavat täällä yöllä vartiota kahdella eri patterilla.
Näemme täällä joka päivä ryssän sotalaivoja ja lentokoneita. Älkää nyt
pelästyko, vaikka vähän kerron linnakkeen elämästä sodan aikana. Kun
joku ryssän alus lähestyy liian lähelle on meillä jo panos
tykinpiipussa ja valmiina heti ammuttavaksi, jos se ylittää rajan.
- Olemme
kantaneet kymmeniä ammuksia maanuumenista lähemmäksi tykkejä,
täyttäneet tuhansia konekiväärivöitä patruunoilla j.n.e. Tuntuu melkein
kuin asuisimme sotaleirissä, jossa taistelu on odotettavissa minä
hetkenä tahansa. Meille on hälytyksissä määrätty omat paikkamme. Minä
olen tykillä, joka ensimmäiseksi joutuu ampumaan tarvittaessa. Onhan
meillä täällä kuitenkin turvallisempi olla kuin esim. saaressa. Me
olemme varustautuneet kaiken varalta, mutta toivomme kuitenkin että
rauha edelleen säilyisi ja elämä jatkuisi edelleen. Saa nyt sitten
nähdä, kuinka käy?
- Koulumme on
nyt jatkunut jo kokonaista kolme viikkoa. Aika joka näin ajatellen
tuntuu pitkältä, mutta joka ainakin minusta on mennyt liiankin
sukkelaan. Enää 8 viikkoa ja sitten, jos kaikki on ennallaan, pääsen
ehkä kotona käymään pitkästä aikaa. Olen kuullut usein kerrottavan,
että A.U.K. on kaikin puolin hurja koulu, mutta ei meillä ainakaan
tähän saakka erikoisen rasittavaa ole ollut, ja jos tällaista
tilannetta vielä jatkuu, pääsemme mekin vähän helpommalla. Eräs asia
on vain vähän ikävää, Olavi nim. joutuu eri koulutusryhmään kuin minä,
joten näen hänet vain ruokailuissa ja illalla. Meitä on täällä
patterilla 6 ylioppilasta, jotka kaikki ovat eri ryhmissä, sillä meistä
aijotaan vastaisen varalle kouluttaa eri asioista perillä olevia
reserviupseereita. Sinne tulemme kaiken todennäköisyyden mukaan ehkä
tammikuun alussa. Sittenhän meitä on siellä 3 yhdessä ja varmasti
minullakin on paljon hauskempaa.
- Sain tässä
muutama päivä sitten kirjeen kotoa, ja isä kirjoittu että laivaliikenne
on melkein lamassa. Senhän kyllä arvaa, että eivät kummankaan sotivan
puolen laivat voi rauhassa kulkea ja ei kauppa entiseen tapaan jatkua.
Onhan heillä siellä kotona varmasti vähän ikävää, kun ei ole kuin Tapio
meistä lapsista kotona. Eihän tälle mitään voi, sillä onhan Aurankin
pyrittävä eteenpäin ja toivottovasti hän nyt sen itsekin ymmärtää,
yritettävä on maksoi mitä maksoi! Olen nyt usein ajatellut. että
kaikkien paras oli tulla heti sotaväkeen. Nyt on kurjin
aika (alokasaika) jo ollut kauan sitten ohi ja aliupseerikoulusta 1/3
mennyt. Olet kai lukenut lehdistä että sotaväessä olo-aika on
pidennetty tavalliselle varusmiehellekin viideksitoista kk:si. Pojat
puhuivat jotain, että meillä pitenisi vielä 3:lla k:lla, mutta että
seuraavat alokkaat vasta saisivat tämän pidennyksen.
Toivottovasti tämä laki ei meidän oloamme muuta!
- Taidan nyt
tällä kertaa lopettaa tähän, johan tämä lörpöttely riittää.
- Pikaisiin
kuulemiin! Teitä muistaen.
-
Erkki.
- o. Koivisto, Saarenpää, Res/A.U.K".
Seuraavan kirjeen 25.9.1939 Erkki on kirjoittanut Ainille miltei
kokonaan saksaksi. Virikkeenä on tähän ehkä ollut kirjeestä ilmi käynyt
Ainin ilmoitus saksan opiskelun aloittamisesta. Ehkä saksan taidosta
olisi
hyötyä Ainin työssä Maakauppiaiden Osakeyhtiössä. Erkki valittaa
koulun jälkeen jo hieman ruostunutta kielitaitoaan, mutta käyvältä
saksalta se kyllä vaikuttaa. Erkki moitti Auraa, joka ei
ole kirjoittanut lupauksistaan huolimatta. Erkki tosin kertoo
ymmärtävänsä, että Auran kovasti odottama koulun alku vie alkuun kaiken
huomion. Erkki toivoo koulun menevän hyvin. Hän muistuttaa, että kaksi
vuotta kuluu niin nopeasti, ettei Aura sitä vielä osaa kuvitellakaan.
Erkin oman sotakoulun hän kertoo olevan sillä
hetkellä kovaa. Siitä hän lupaa kertoa myöhemmin; hän toivoo heidän
tapaavan toisensa neljän kuukauden kuluttua Helsingissä.
Kotoa oli tullut paketti, ja Erkki kertoi pientenkin
terveisten lämmittävän mieltä. Kirjeen lopussa kieli vaihtuu jo
suomeksi.

Neuvostoliitto kutsui Molotov-Ribbentrop sopimuksessa etupiiriinsä
luetun Suomen neuvotteluun "konkreettisista poliittisista kysymyksistä"
lokakuun 5. 1939. Diplomaattitasolla alotteita Suomen itärajan
siirtämiseen Neuvostoliitto oli tehnyt jo maaliskuussa. Paasikivi lähti
johtamansa neuvottelukunnan kanssa Moskovaan 9.10. Päivää myöhemmin
Suomi aloitti "ylimääräiset kertausharjoitukset". Käytännössä kyse oli
liikekannallepanosta.
Ensimmäinen, kohta peruttu evakuointimääräys annettiin
Saara Peltolan mukaan (Suursaari menneinä aikoina, 1960)
suursaarelaisille lokakuun 8:n päivän vastaisena yönä. Evakuointikäsky
uudistettiin 11.10, ja nyt oli tosi kyseessä. Suursaarelaiset
laivattiin väliaikaismajoituksiin Loviisaan, ruotsalaiseen ja
suomalaiseen kansakouluun (
Loviisan Sanomat 13.10.1939, 2). Jokunen päivä
myöhemmin
viranomaiset ilmoittivat, että evakuointi olisikin vapaaehtoista. Lähtö
muista Suomenlahden ulkosaarista oli ollut pakollista, ja valtion
alukset olivat kuljettaneet
myös asukkaiden omaisuutta mantereelle. Monelta suursaarelaiselta
kaikki tai miltei kaikki omaisuus jäi saareen.
Erkin kirje Saarenpäästä on kirjoitettu Ainille vanhaan osoitteeseen
Helsinkiin, jonne se postileiman mukaan saapui 16.10. Kuoreen on päälle
kirjoitettu uusi osoite: "Loviisan kansakoulu? (Suursaarelaisten
majoituspaikka)". Kirje oli siis saapunut ensin Helsinkiin, mutta Aini
lienee matkustanut vanhempiensa luo Loviisaan kuultuaan evakuoinnista.
Erkin
kirjeestä voi päätellä, että miehen mielessä pahinta oli epävarmuus.
- "Saarenpää 13.10.1939
- Rakkaat siskot!
- Rakkaimmat terveiseni teille
molemmille. Kiitos kirjeestäsi rakas
sisko.
Kirje oli minulle toiselta puolen ilon aihe, toiselta puolin tunsin
vähän pelkoa puolestanne. On hauska, että teissäkin elää
puolustustahto, joka lehtien kirjoitusten mukaan on herännyt koko
kansassamme. Nythän on aika sellainen, että saamme odottaa pahinta joka
hetki. Toivomme parasta, mutta odotamme pahinta, eikö niin! Sain
Hilkalta kirjeen muutama päivä sitten, mutta meillä on ollut täällä
kaikenlaista pikku hommaa ja kiirettä, joten ei ole juuri ollut aikaa
kirjoittaa. Olin viime yönä päivystäjä ja nyt olen palveluksesta
vapaana puoli päivää. Saisin nyt nukkua, mutta kun sain aikaa,
kirjoitan
teille.
- Sain
kirjeestäsi sellaisen käsityksen, että
sielläkin on tilanne aika vakava. Näinä päivinähän se sitten ratkeaa,
joko sota tai rauha. Pelkään vähän teidän puolestanne, jotka olette
maamme elonhermojen solmukohdassa. Tiedätte tarkoin, millainen paikka
se sodan aikana on. En voi mitään kirjoittaa elämästä ja toiminnasta
täällä, sillä ymmärrettähän itsekin ajan vakavuuden. Kyllä kai
Aurankin koulu jatkuu, vaikka kuulin radiosta, että koulut Helsingissä
ja Viipurissa on toistaiseksi suljettu. Kyllä kai Maakauppiaat vielä
toimivat vanhaan tapaan, työtä riittää, vai kuinka? Kun nyt tapaatte
Hilkan, pyytäkää anteeksi puolestani ja sanokaa, että ehkä myöhemmin
voin taas sepustaa hänellekin jotain.
- Arvaan
kyllä, että odotitte minua sinne lauantaina.
Asia oli niin, että lomani oli jo myönnetty ja minä hyvässä toivossa
päästä sinne, mutta kun on huono onni, ei voi mitään. Tuli näet tämä
tilanne ja silloinhan kaikki lomat automaattisesti lykkäytyvät kauas
tulevaisuuteen. Ehkä joskus? Ainahan on hyvä elää toivossa?
- Meilläkin
keskeytyi nyt toistaiseksi A.U.K, joten
tittelini on taas 'tykkimies'. Saa nyt nähdä, kuinka kauan tällaista
tilannetta jatkuu. Kaikki on nyt epävarmaa, ei tiedä mitä tuleman
pitää. Olen kuullut, että sielläkin jo tyhjennetään kaupunkia, onko se
totta vai huhupuhetta? Sain juuri kotoa kirjatun kirjeen, joka saattoi
minut hyvin levottomaksi. Olen kuullut vain sivumennen, että
saaremmekin pitäisi tyhjentää. Isän kirjeestä tai oikeammin
kirjelapusta aavistan myös jotain tapahtuneen. Jos te tiedätte jotain
niin kirjoittakaa vain tänne kaikki tarkasti ja peittelemättä, on
parempi tietää totuus kuin olla epävarmuudessa. Siis, jos jotain
tapahtuu, tiedoittakaa tänne heti ja kertokaa totuus peittelemättä. Jos
mahdollista niin kirjoittakaa isän osoite tänne, jos hän on lähtenyt
jonnekin saaresta. En nyt isän kirjeen perusteella voi kirjoittaa enää
saareenkaan. Hän kirjoitti, että hän soitti sinulle. Ehkä siis tiedät
jotain erikoista. Älkää nyt vielä sentään pelätkö, sillä asiat eivät
sentään ole sillä kannalla vielä, että olisi syytä hätäillä. Minä siis
toivon ainoastaan, että minä joka tapauksessa saan tietää totuuden, oli
se millainen tahansa. Kyllähän se on varmasti isästä ja äitistä vähän
outoa, kun saavat jättää rakkaan kodin, mutta eihän sille mitään voi.
Onhan nyt niin useita kotia joutunut hajalle ja esim. täällä olen
kuullut, että monet paikat on aivan tyhjänä.
- Vai sait
sinä Aarrelta paketin, missä hän nyt purjehtii? Ei se heilläkään
mikään leikin asia ole, liikkua merillä, jossa ajelehtii miinoja ja
joilla s-veneet liikkuvat. Saa aina olla varuillaan ja vaarassa. Sano
hänelle terveiseni, jos joskun tapaatte tai hänelle kirjoitat.
Terveiseni myös Veikolle ja Pipsalle ja muille tutuille.
- Lopetan nyt
tähän ja odotan pikaista ja selvittävää vastausta!
- Parhainta
vointia toivoo teille, aina teitä muistava veljenne.
-
Kuulemiin siis! Erkki"

- Toivo
lähettää Ainille
postikortin Kaunissaaresta 28.10. Liikekannallepanossa osa
merenkulkulaitoksesta alistettiin merivoimille. Luotsit saivat
palkkansa entiseen tapaan merivoimienkin alaisena. Toivo on luotsina
komennettu Kaunissaareen, jossa oli luotsitupa.
- "Kaunissaari 28-10- 39
Olemme osat miehistä täällä. Posti
voi viipyä sinne kotiinpäin niin ajattelin, että sinä voit helpommin
antaa osotteet äidille ja Erkille, Aura on nykyään vielä kotona. Minun
osote on Kotka Kaunissaari. Tultiin tänne eilen illalla. luulen että
olemme täällä jonkin aikaa.
Hyvää vointia,
isä."
Vaikka
Suursaari oli evakuoitu 11.10,. sinne oli jäänyt siviilejä hoitamaan
mm. kotieläimiä. Paluu takaisin saarelle eli vielä tuolloin kaikkien
ajatuksissa. On luultavaa, että Aura aktiivisena lottana oli yksi
niistä, jotka olivat saarella lokakuisen evakuoinnin jälkeen. Myös
jotkut Loviisaan evakuoidut palasivat takaisin.
Seuraava Siinan kirje on kirjoitettu Loviisasta. Kirjeestä voi
päätellä, että Siina ja Tapio olivat saarelta lähdon jälkeen käyneet
Ainin luona Helsingissä. Kuoren takana Siina on ilmoittanut
osoitteekseen "Loviisa Antinkylä, Johanssonin kauppa". Tämä ei
ilmeisesti ollut alkuperäinen majoituspaikka.
- "Loviisa 8.11.39
- Rakas Aini.
- Terveisiä täältä minä en
välittänny kirjottaa niin kiireesti, kun käskin Isän kirjottaa kun hän
oli täällä, tulivat samana aamuna Kaunissaaresta kun me tultiin sieltä,
ehkä kohta pääsevät vielä lomalle, nyt oli toiset miehet. Kyllä meillä
oli nyt hyvä olla tässä pienemmässä sakissa, vaikka lattialla nukutaan,
sain Erkiltä kirjeen kun tulin tänne ja Auralta. Saima tuli tänne ja
hän sai yhen huoneen, mutta ei voinut olla yksinään, tuli tänne
meitinkään toistaiseksi kun on niin ikävä yksin asua, ei voi olla
siellä Honkajoella kun on virka niin täytyy olla missä
saarelaiset muutkin on. Tulimme justiin saunasta, minä tein Tapiolle
liivit ja ne on ollu jo monta päivää päällä, ei sinun tarvi niistä
pitää huolta, sitte minä ostan taas 1/2 metriä lamelia ja ompelen
käsissä niin hyvä kyllä. Saima sai Olalta kirjeen niin kerto Erkiltä
terveisiä ja että he saivat ne kintaat mitkä Laina täti lähetti, ei se
paketti sitte kauvan viipynyt kun kerta läksi, minä olen ajatellut että
jos lauvantaina laittaisin paketin vaikka jotaan karamelli ja pullaa
y.m.
- Kiitos Laina
tätille viimeisestä, annoin sen palton Hannolan Agnekselle, ne kengät
sopi oikein hyvin minun jalkaani, niin ei sunkan siitä väliä vaikka
pitelen, niillä tuli vaate ja kenkä avustuksia tänne. Havas Kotkasta toimitti [tarkoittaneeko Eino
Soini Havasta, Kotkan poliisimestaria 1918-1952] .
- Meilläkin on nyt vähän parempi
olo kun olemme enemmän kuulleet ettei sotaa tulis, niin siitä kotista
ei sinun saa ikävöintä, minä en kiinnitä siihen niin suurta huomiota
kun Isän ja Erkin saisin pitää, joista enin pelkään jos itselleni on
vielä joku vuosi elettävänä. Saimme tätinkään yhteisen kirjeen Porkan
Saimalta. Oiva läksi taas tänään Suursaareen, laitoin Aural paketin
syntymäpäiväksi vaikka vähän myöhästy, ostin täältä yöpukukankan mutta
en lähettänny sinne, saahan sen sitte taas.
- Täällä on
käyny kuolemakin pakolaisten joukossa, yksi Tytärsaaren mies, vanha,
hautasivat tänne viime torstaina ja tänään kuultiin että Pitkäsen
Eevaliisa on kuollu ja kuulemani mukaan vievät Suursaareen, hautaavat
sinne, sano sitte Lainatätil että Porkan täti tietää tuntee hän kiiskit
hyvin, minä vein terveisiä ja ne piparit mitkä Laina täti lähetti. Toin
sen säkin sieltä ja otin ne kuvat, ne lasit oli hyvin hienoa joka
kuvasta [-?-] vanhan äitin
kuva oli ehjä mutta mitäsi näistä
maallisista, olkoot, jos eletään sitte taas laitetaan. Jos sinun
kannattaa niin lähettää Erkille pienen paketin, Olaville lähettävät
joka viikko ja välistä 2 pakettia viikossa. Saima kerto, he näes
nykyään saavat vaikka mitä mutta mitäs siitä, yhen kerran saapi toinen
toisenkerran toinen.
- Meillä on
tässä rapun eessä kauppa mistä saamme maitoa ja melkein kaikkea
ruokatavaraa eikä tästä ole kaupunkiinkaan pitkä matka siitä mistä
sillon oltiin, eteenpäin yhtä töyryä, toista alas, sitte on meitin
asunto melkeen samassa. Kyllä tässä hyvä on olla, kun ei lopen pitkään
piisaa, jos talvi täällä täytys olla niin sittte täytyy taas olla
toinen
järjestys.
- Nyt vaikka
lopetan, sanot terveisiä Ailille, Hilkalle, Laina tätille ja luotetaan
taas Herran Jumalan armoon että hän meitä suojelis ja varjelis tämänkin
kestämään. Kuule, saithan se Erkin osotteen, kun isä kirjoitti siinä
oli taas vähän eroa mutta meneehän se sillä entiselläkin.
- Minä
hukkasin sen Laina tätin puhelin numeron ja osoitteen, että kirjotat,
annan Isälle ne myös. Kuule ei se autoraha väärä ollu. Täällä joku
jutteli, että siinä pääsee 3 mk halvemmalla ja Tapo pääsi ilmaseksi
niin että hyvä niin [-?-],
voithan sinäkin pistää taas täällä joskus,
tässä Saimankaan tuumattiin että vaikka mentäs kattomaan poikia kun
Erkki kirjoitti että paljo käy siellä portilla katsomassa
Reserviläisiä ja sotamiehiä, kirjoteltiin jo pojille, saa nähä
mitä vastaavat.
- Jumalan
haltuun.
- Äiti ja
Tapio.
- Terveisiä Saima tätilt ja
Lainatätilt."
Seuraava kirje on Toivolta Kaunissaaresta

.
- Kaunissaari 10-11-39
- Sain kirjeesi eilen. Olemme
vielä täällä, ei meillä ole muuta kun nukumme ja pidämme huolen ruoka
aikoista. Sain toisessa postissa kirjeen Erkiltä, hän pyysi minua
lähettämään jotain ruokaa, kyllähän minä lähettäisin, mutta täältä kun
ei saa mitään ruokatavaraa ostettua. Täällä on kyllä Kantolan Oskarilla
kauppa, mutta ei siellä ole oikeastaan mitään kun jauhoja sekä ryyniä,
olisin eilen ostanut lankaa että saisin sukkani ehjiksi mutta ei ollu,
ei edes parsinneulaa. Minä ajattelin, että minä kirjoitan äidille että
hän aina joskus lähettäisi sinne pikkusen paketin jotain syötävää,
paketti täytyy panna postiin tavallisena postipakettina, ei se
mene kenttäpostissa. [Kenttäposti oli maksuton.]
Minä annoin äidille viime kuun palkan, hän voi sitte ostaa sieltä
Loviisasta. Täältä käy posti 2 kertaa viikossa. Nyt taas kun
neuvottelevat, niin en voi päästä lomalle, mutta jos niin pian kun
tilaisuus tulee.
- Lähen
lomalle Loviisaan, luultavasti ensi tiistaina. Täällä on eräs huvila,
jossa ruokailemme, minä olen ollut Hedinin saunassa, hänen molemmat
pojat ovat myös reservissä, mutta ne pääsevät vuorotellen vetään
verkkoja sillä täälläkin on kalastus täydessä käynnissä ja ovat saaneet
kaloja oikein hyvin. Täällä ei ihmiset paljonkaan tiedä mitä muu Suomi,
eihän täällä yritä kukaan avustamaan maamme puolustajia, olisihan
sekin, vaikka tässä kotipaikassa joku ehkä antaisi radion ajan kuluksi
meille vieraspaikkakuntalaisille. Tosin meillä on asunnossa Waleniuksen
radio, aina kun menemme ruokailemaan, niin ne toiset kyselevät radion
kuulumisia.
- Aika on
täällä mennyt nopeasti, siitä on kaksi viikkoa kun tulimme. Minä
kirjotan tänään äidille ja Erkille vaikka vähänkin. Posti lähtee
huomenna, sitte taas tiistaina.
- Ei Aura ole
mitään kirjoittanut miten siellä kotupuolta elämä menee, muista sinä
joskus minuakin. Sano Porkan Lainalle terveisiä ja muillekin jotka
minut tuntee. Toivon hyvää vointia ja näkemiin. Isä"
Paasikivi palasi kolmannelta neuvottelukierrokselta Suomeen 13.11.
Siinan kirje on kirjoitettu kaksi päivää myöhemmin. Epätietoisuus
tulevasta, kodin kohtalosta ja omaisuudesta kalvoi mieltä.
- "Loviisa 15.11.39
- Rakas Aini
- Terveisiä täältä, täällä ollaan
ja eletään päivä kerrallaan ja ootetaan mitä tästävihon viimein tulee,
sinä kyllä soitit että muka ei siitä pahempaa tule, ei kyllä vielä
tietä, mutta kyllä myö tässä eletään siinä mielessä että ei ainakaan
tänä talvena sinne saareen pääse, olkoon sitte eteenpäin miten on.
Havas kävi täällä sellaisella tarkastus matkalla niissä asunnoissa
missä on suuremmat joukot, sitte joku vanhapiikaihminen oli kysynny
että koska päästään sinne Suursaareen niin oli sanonu ettei teitä sinne
ainakaan talveksi viedä jäitten väliin, ei sitten tietä. Kyllä täällä
aina tulee mieleen että koska tulee meitin saaremme tyhjennettäväksi.
Tytärsaareen on jo Suursaarilaiva menossa ja roomu perään kun siellä
kuulemma lehmät kulkevat yksikseen ja tulee kylmät, sehän siinä onkin
kun on näin myöhä että meret jäätyy.
- Niin kun
sanoin kun soitit että Isä tuli lauvantaina ja eilen siinä autossa
läksivät Kotkaan, mikä tulee sieltä postiauto 1/2 kymmenen, sitte tulee
toista kolme miestä taas kolmeksi päiväksi. Kyllähän tämä on aikaa
mutta olkoon jos ei tule mitään pahempaa. Olavi kirjoitti, että jos
meijän Saari tulis tyhjennettäväksi niin hekin muka pääsis siihen
hommaan kun saavat tieton täältä. Isä näytti kyllä siltä että vaan
oottais niinkun se pahempi tulis, minullakin on vähän toivoa kyllä että
tästä muuten selvetään vaikka ei tässä tiejä mitä oottaa. Saima on
tässä meitin permannolla, minä vähän luotin häneen kun hän on niitä
maailman rauhallisempia ihmisiä että ehkä minäkin paremmin jaksan mutta
hän on ihan piloilla hermoistaan, ehkä joskus paljon enemmän kuin minä,
ihme kyllä sellainen jolla on ollut rauhallinen mieli. Täti ja Isä
laitto tähän Ration ylös ja sitä kun ei taho jaksaa kuulla, kyllä
tietoa haluais mutta ennen kysyy joltaan toiselta mitä uutiset kertoi
ennenkuin itse kuuntelee, se kuuluttajan ääni tekee jo sydänalan
kipeäksi kun kiertäävät auki sen värkin niin kun kirjotin Saima enempi
vielä kun minä, ei syö eikä juo kun vielä kuulee joltain erikoisempaa.
Saithan sen kirjeen missä oli se resepti jota pyysit. Tässä Isä
ajatteli että hän soittaa Auran tänne kun minun tulee väliin sellanen
huono olo, että vaan tärisyttää ettei kykene minään, kun on Tapiokin
kattottava, mutta sitte taas kun hän läksi niin tuumattiin että
kirjottaa Auralle että hän siellä jos vaikka kääris jotaan jos on aikaa
heillä siellä, ei se mitään jos kaikki tulee tuotavaksi niin siellä
kokoamista on, ei kyllä tietä muuta kun tänään sitä huomenna tätä.
- Nyt jatkan
lyijykynäl, Saima otti toisen ja alkas kirjottaa, Tapio kirjoitti Erkil
illal, minä sitte jatkan kun tässä saan tämän kirjotettuu, nyt taitaa
loppua taas nämä asiat, älä kellään muille puhu mitä kirjotan, ehkä
hyvin menee taas tällä kertaa, en minä sentään usko vaikka sinä
puhelimessa sanoit ettei siitä mitään tule, tietysti sanoit niin päin,
se on se.
- Oiva tulee
tänään Suursaaresta, se läksi jo toissapäivänä mutta kone meni rikki ja
lähtee tänä aamuna sieltä jos ei ole kova tuuli.
- Terveisiä
kaikille sinne ja Jumalan haltuun. Terveisiä Tätiltä ja Enolaisilta.
- Äiti ja
Tapio"
Erkin kirje on kirjoitettu samana päivänä. Tulevan ennakointi asettui
helposti omien toiveiden mukaiseksi. Toisaalta toiveiden vastaisesti
Erkki uskoo, että
Suursaari tullaan luovuttamaan Neuvostoliitolle.
- "R.T 2/8 15.11.39.
- Rakas Aini
- Terveiseni taas täältä kaukaa,
en ole saanut kirjettä sinulta pitkään aikaa, joten aion nyt itse vähän
kirjoittaa. Ei äiti eikä isäkään ole nyt lähiaikoina kirjoittanut,
vaikka olen vastannut heidän viime kirjeisiinsä. Kun kenttäposti on
vähän hitaanlainen, niin arvaan kyllä, että eivät kirjeet tule yhtä
nopeasti kuin ennen.
- Miten voit
ja kuinka elämä siellä jatkuu? Onko töitä paljon ja mitä siellä
arvellaan tilanteesta nyt, kun neuvottelut ovat keskeytyneet? Itse en
usko, että sota on ovella, sillä epäilen vähän sitä, että ryssä
uskaltaisi hyökätä. Ehkä ukko Stalin pelkää omaa asemaansa ja pitää
näppinsä erillään. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hermosotaa
tulee jatkumaan, johan nyt on alussa kuudes viikko. Toivon tämän
kuitenkin loppuvan jo jouluksi, että saisi taas lomiakin. Pääsisi
vaikka niin lyhyelle lomalle, että ehtisi vaikka vain pistäytyä siellä.
Eihän Aurankaan koulu ole kai alkanut vielä ja hän tietenkin saaressa
reserviläisten mukana.
- Mitä muuten
Äiti ja Tapio siellä hommailevat. Onko äiti jo ehtinyt tottua tähän,
vai onko hän vielä yhtä peloissaan. Hän oli tietysti iloissaan
saadessaan olla luonasi. Onhan siellä Loviisassakin tuttuja jos minkä
verran, siellähän ovat Laina täti ja Olavin äitikin. Onhan se heille
rattoisampaa, kun saavat olla kaikki yhdessä. Siellä kai enokin on.
Sain äidin kirjeestä sen käsityksen, että eno on vähän kovemmin taas
sairastellut. Mitä Laineen äiti ajattelee tästä ajasta, kovasti
huolissaan, vai kuinka, onko äiti mitään kertonut. Hän tietysti
kovasti kaipaa saareen, jonka me nyt melko varmasti menetämme.
-
Itsestäni ei ole mitään erikoisempaa mainittavaa. Elämä on yhtä
hiljaista hyörinää, melkein kuin rauhan aikana, hiukan on tietysti
muuttunut, mutta hyvin vähän. En enää osaa mitenkään erikoisesti
suhtautua tilanteeseen. Tähän on tottunut ja tuntuu kuin
jokapäiväiseltä toiminnalta sotaväessä. Tämä R.T. 2/8 on yksi pieni
osa, jossa meidän velvollisuuteemme on suojata rannikkoamme
yllätyksiltä. Velvollisuutemme on tämä ja tänä aikana ei yhdenkään
suomalaisen tule tinkiä velvollisuuksiensa täyttämisen suhteen. Tämä
maa on meidän ja ainoastaan meidän ruumiittemme yli käy vainolaisen tie
edelleen. Näinhän esi-isämme ovat tehneet ja nyt on ehkä meidän
vuoromme. Saa nyt sitten nähdä!
- Sain Urpolta
tässä eräänä päivänä kirjeen ja hän kertoi vähän yhtä ja toista
elämästä Kotkasta. Hän kertoi koulun lopettamisesta ja opettajien
suhtautumisesta siihen. Vanhat tantat kuulemma aivan itkivät ja reksi
puhui kuten tavallisesti maastamme jota jokaisen suomalaisen on
puolustettava viimeiseen saakka j.n.e.
- Olen
kirjoittanut tämän kirjeeni siinä kolmen ja neljän välillä yöllä
päivystäjänä ollessani, joten tämä voi olla vähän sekainen ja
virheellinen kun nukuttaa niin vietävästi. Toivottavasti saat selvän!
- Rakkaimmat
terveiseni sinulle, Ailille ja Laina tädille. Kiitä myöskin paketista.
Olavi lähettää myös terveisensä! Kuulemiin ja pikaisiin näkemiin!
Erkki! Os. R.T. 2/8 Kenttäpostikonttori 7."
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Samana päivänä Moskovan
radio
ilmoitti SKP:n perustaneen Suomen kansanhallituksen. Seuraavana päivänä
julkaistiin hallituksen kokoonpano, jossa puheenjohtajana ja
ulkoministerinä oli Otto Wille Kuusinen. Neuvostoliitto ilmoitti
solmineensa diplomaattisuhteet Kuusisen hallitukseen Terijoen
kaupungissa. Avunantosopimuskin allekirjoitettiin.
Suursaarella olevat siviilit ja lotat kuljetettiin heti 30.11.
saarelta pois: Aura Esko on poistunut saarelta viimeistään silloin. Eri
puolelle saarta jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan noin viisikymmenmiehinen
vartioryhmä, jota johti vänrikki Jorma Sipari. Ryhmällä ei
varsinaisesti ollut toimintastrategiaa sodan varalta. Saaren
puolustaminen tällä miehistöllä ja aseistuksella olisi
ollut mahdotonta; Suursaarihan oli Tarton rauhassa demilitarisoitu.
Venäläiset aloittivat saaren pommituksen aamulla 1.12. Päivän mittaan
suuri osa Suursaaren ja Kiiskinkylän taloista tuhoutui ja syttyi
tuleen. Saarta kiersi myös mereltä kymmenen hävittäjäluokan
risteilijää,
joista saarta iltapäivällä tulitettiin. Maihin venäläiset nousivat
pieneveneillä Kiiskinkylässä suomalaisia kohtaamatta. Samana iltana
joukot kuitenkin palasivat laivoihinsa takaisin: venäläisillä ei
selvästikään ollut ollut käsitystä suomalaisten puolustusarsenaalista
saarella, kylmä yökin saarella olisi ollut edessä.
Valtaosa suomalaisista lähti saarelta illalla 1.12, ja viimeiset
seuraavana aamuna. Osalla oli käytössä moottoriveneitä, osalla
soutuveneitä ja lauttoja. Suunnistuksessa auttoi palava Suursaari.
Soutuveneellä matka Kaunissaareen tai Rankkiin kesti seitsemän tuntia.
Venläiset pommittivat saarta vielä kaksi päivää tietämättä suomalaisten
lähdöstä. Joulukuun kolmantena maihin nousi Niilo Lappalaisen mukaan
1500 venäläistä sotilasta
(Kriget om Finska viken, 1987). Myöhemmin neuvostopropagandassa
ylistettiin saaren vaikeaa ja sankarillista valtausta.
Talvisodan aikana suomalaiset koneet lensivät tiedustelulentoja
Suursaaren ympäristössä ja myös pommittivat aika ajoin saarta.
Helmikuussa ja maaliskuun alussa venäläinen jalkaväki yritti jäitä
myöten edetä pohjoiseen. Maaliskuun 4. se eteni kuuden kilometrin
pituisena kolonnana kohti Haapasaarta. Suomalainen tykistö Kirkonmaalta
ja Rankista kykeni kuitenkin hajottamaan jään ja joukot, ja venäläiset
palasivat saarelle takaisin. Lappalaisen mukaan jäälle jääneitä
vainajia olisi ollut noin 800.

Erkin
kirje on joulukuun kolmannelta. Kuoressa on merkki sodan myötä
aloitetusta kirjesensuurista. Kirjeessä hyökkäyksen nostattama
kansallistunne ja puolustustahto työntää
nuorukaisen mielessä tieltään sodan tappotyön todellisen luonteen.
- "R.T.2/4 3.12.39.
- Rakas siskoni
- Terveinen taas pitkästä aikaa.
Onhan kulunut jo monta päivää kun
viimeksi sinulle kirjeen skrivasin. Nyt on siis tilanne aivan toinen
kuin viikko sitten. Sota syttyi siis kumminkin. Ikävää se on teidän
suhteen, kun ryssän lurjukset ovast innostuneet pommittamaan
siviiliväestöä. Onhan Helsinkiäkin jo pommitettu. Miltä tuntui kun
pommit räjähtelivät, meille se olisi ihanaa musiikkia. Kuitenkin on nyt
niin ikävästi, että ollessamme täällä alokaspatterilla, emme tiedä
sodasta juuri mitään. Kaksi kertaa ovat ryssät vain menneet sivuitse.
- Pelkään vain
teidän puolestanne, sillä teillä ei ole
mitään suojaa, kun taas tämä alokaskomppania on ryssiltä aivan
suojassa. Onhan se toiselta puolen kunnia-asia meille kouluttaa näistä
alokkaista miehiä, jotka pystyvät jatkamaan siitä, mihin me lopetamme.
Sotahan voi jatkua ties kuinka kauan, jos yhtä hyvin kestämme, kun
tähänkin saakka. Olethan kuullut radiossa, että täällä rajalla tuhotaan
ryssiä komppanioittain, eikä vain yksitellen. Arvaat kai mitä se
merkitsee. Täällä kaikki pojat tahtoisivat olla mukana, mutta kun ei
niin ei. Kuulit kai myös, että rannikkotykistömme ampui ryssien
uusimman ja parhaimman taisteluristeilijän taistelukyvyttömäksi. Sillä
tavalla vain, ei perään yhtään, kyllä tästä vielä selvitään. [Erkki
tarkoittanee risteilijä Kirovia,
joka sai osumia Russarössä ja joutui palaamaan vaurioituneena
Liepajaan.]
- Myöhäiset
kiitokseni siitä ihanasta paketista, en
muistanut kiittää Hilkkaa, mutta sano sinä hänelle parhaimmat
kiitokseni!
- Tänne
kämppäänne tuli juuri pari alokasta haitarien
ja mandoliinien kanssa huvittamaan herroja ryhmänjohtajia. Meillä on
sellainen kodikas 6 hengen kämppä. Aika kuluu nopeasti alokkaita
kouluttaessa ja kentällä rähjätessä. Sodasta emme tiedä muuten kuin
radion kautta.
- Olimme
eräänä päivänä eräällä linnakkeella käymässä, saimme siellä
tulikasteemme, jos niin voi sanoa. Ryssän koneita oli näkyvissä ja maa
ja ilma vapisivat räjäytyksistä. Näimme ryssän pommikoneen syöksyvän
alas veteen, se huusi ja ulvoi tullessaan kuin Rivin sumusireeni, me
vain hurrasimme kun rantapyssy jyllää. Itse Olavin kanssa ammuimme
niin, että kiväärin piippu oli melkein tulikuuma. Se oli jotain ihanaa,
ei siinä tuntemut pelkoa eikä muuta, siitä suorastaan nautti, kun
lentokone syöksyi ulvoen alas.
- Nyt elämme
jälleen rauhassa alokkaiden keskuudessa, emme tiedä juuri mitään muusta
maailmasta. Toivoni on ainoastaan päästä rintamalle niin pian kuin
mahdollista. Taistelu kutsuu, isänmaa odottaa, että sen pojat täyttävät
velvollisuutensa. Ei armoa anneta, eikä pyydetä, eikö niin. Pidä
sinäkin peukaloa pystyssä, että pääsisin tulipattereilla taisteluun,
johon koko sydämeni minua kutsuu.
- Olkaa
rakkaat siskot lujia ja uskokaa oikeuden voittoon nyt ja aina,
vahvistakaa ja lohduttakaa isää ja äitiä, luokaa heihin luja usko.
Tapiohan jatkaa minun töitäni, jos isänmaani ja kansani vaatii minunkin
henkeni. Kirjoita pian ja kuulemiin siis. Teitä muistaen ja
jälleennäkemistä toivoen.
- Teidän
veljenne Erkki.
- Kirjoitin Hilkalle samaan
aikaan kuin sinullekin. Onko hän kertonut mitään minusta ja - - -
ymmärrät kai itsekin. Oletko ehkä Aarren suhteen levoton, tunnet
varmasati samaa häntä kohtaan kuin minä teitä ja Hilkkaa kohtaan,
vaikka en ole hänelle mitään kirjoittanut, toisin sanoen en ole
uskaltanut.
- Äidille
kirjoitan huomenna, kirjoita hänelle ja sano että voi hyvin."
Aini sai Siinalta kortin joulun alla 20.12. Kimonkylästä,
kolmisenkymmentä kilometria Loviisasta pohjoiseen. Ehkä Kimonkylässä
oli Eskojen sukulaisia. Ehkä viranomaiset osoittivat uusia tiloja
pakolaisille. Myös Aura oli
nyt majoittunut Siinan ja Tapion kanssa.
- "Kimonkylä 20.12.39
- Rakas Aini
- Terveisiä täältä, kuule kyllä
ne korit tuli ja myö ollaan laitettu Erkille paketti ja
kirjotettu, minä sain kirjeen joka oli 4.pv. kirjoitettu ja
nyt taas lähetetään kortti, hän on vielä alokkaita komentamassa.
Saikohan se Hilkka sen minun kirjeen, sanoko hän, olen isällekin
lähettänyt 2 pakettia sukkia ja vilttisaappaat ja paitoja
ja alushousut y.m. Kuule jos pääset sieltä niin tule tänne vaan se on
mahotonta että mennä sinne missä Isä on, siellä on vaan joku mies, ja
isä toivo, että hän ehkä pääsee käymään kun täällä jäätyy. Nyt tässä
tätit on siinä toisessa talossa ja me tuumattiin että jos oltas tässä
entisessä huoneessa kun on niin paljon kaartii. Niin sano Ailille paljo
terveisiä ja Hilkalle, saa sitte nähä mikä tästä tulee, uskaltaako
sieltä kulkea vai ei, koeta olla varovainen Aini. Äiti, Aura ja Tapio."
Vuoden viimeinen säilynyt kirje on Erkin kirjoittama. Koulutusyksikkön
aluetta oli pommitettu, ja ilmatorjuntakaluston puuttumisen vuoksi koko
alokaspatteri siirrettiin
kauemmas rintamalta Viipurinlahden yli Säkkijärvelle. Siellä miehet
olivat majoittuneet kylän taloihin.
- "R.T.
2/12 25.12.39.
- Rakas Aini!
- Terveiseni jälleen täältä R.T,
2/12:sta. Kuten huomaat on osoitteeni jälleen vaihtunut. Tämä tapahtui
juuri jouluaattona, äkkiä kuten kaikki siirrot tähän aikaan. Olen nyt
jälleen kauempana rintamalta, en tiedä kuinka kauas tässä vielä
siirrytään,
aika
sitten näyttää. Elämä on yhtä rauhallista ja kaikki ennallaan. Aika
kuluu ja ehkä jo 3 tai 4 viikon kuluttua olen siellä. Toivon ainakin
parhainta, mutta en sitten tiedä, kuinka käy.
- Ehkä olet jo
lähettänyt kirjeen minulle R.T. 2/4:jään. Kyllä se tapaa minut, samoin
kuin pakettisikin, jota en ole vielä saanut. Kirjoitan samalla Äidille
kirjeen ja ilmoitan hänelle uuden osoitteen. Jos viitsit olla niin
ystävällinen ja soittaa Hilkalle ja sanoa hänelle uuden osoitteeni,
kirjoitan hänelle myöhemmin.
- Isä on kai
vielä K-saaressa vai onko hän jo muuttanut, antakaa ensi tilassa tieto.
Muuten, miten teiltä sujui joulu. Ainakin joulupäivänä taisivat ryssät
häiritä rauhaanne, täällä ainakin huomasin niitä olevan runsaasti
liikkeellä. [Neuvostoliitto pommitti 25.12 hyvän lentosään
avittamana Helsingin lisäksi mm. Turkua, Tamperetta ja Viipuria.]
Joulu täällä meillä oli rauhallinen ja melkein voin sanoa, joulu tuntui
joululle. Saimme jouluruokia ja joulupaketin. Juhlatunnelma oli
korkealla ja muutenkin oli aika hauskaa. Ei tietenkään tuntunut niin
rauhalliselta ja hyvältä kuin teidän luonanne, mutta onhan kerran
vietetty tällainenkin joulu. Toivon, että tekin sentään nautitte
joulusta samoin kuin ennenkin.
- Toivotan
teille vielä kerran rauhallista joulua ja onnea vuodelle 1940.
- Voi hyvin ja
sano terveiseni kaikille tutuille, hyvin voidaan ja kyetään rohkeasti
tappelemaankin, jos tarve vaatii.
- Kuulemiin!
- Sinua
muistaen veljesi.
- Os. R.T.
2/12 Lehtola"
6. "On niin mukavaa kun on hyviä ihmisiä."
Siina kirjoittaa kortin Ainille tammikuun seitsemäntenä.
- "Kimonkylä
7.1.40
-
- Rakas Aini.
- Terveisiä täältä, kyllä täällä
pakkaset haittaa, ei oikeen millään taho
tareta, mutta hyvä näinkin, ei täällä sen enempää ole mitään kuulunut,
nyt taas isä lähtee keskiviikkona, sitte jää tyhjää kyllä ja ikävää
sinne saakka, ei tiejä koska pääsee uudelleen, jos pysyy terveenä, nyt
hän sano tuntevansa hyvin voivaksi. Erkiltä tuli kirje minulle, hän on
toisessa paikassa kirjoitti hän, sinulle lähetti kirjeen ja kertoi
siitä, että Molo muni sinnekin missä he ovat, sitte oli siinä
toiveessa, että 20 pv.I pääsee sinne Helsinki, saa sitte nähä, minä
pyysin, että jos mahollista niin kävis meitä kattomas, lähetettiin
hänelle paketti ja kirje, saa sitte nähä kerkiääkö sinne vai ei, jos
taas muutto tulee, saa nähä päivä kerrallaan miten menee. Neulomme
sukkia taas sotilaille, minulla on kolmannet alulla ja Aura neuloo yhet
ettei pakkaset häiritte jalkoja. Lähetän tässä sinulle Erkin osotteen,
jos sinun kirjeesi ei tulis perille. R.T. 2/12 Lehtola
Kenttäpostikonttori 7.
- Hyvää
vointia ja terveisiä Hilkalle, Ailille ja muille tutuille toivoo Äiti."

15. tammikuuta saapuu Ainille kirje Toivolta. Osoitteeksi on merkitty
"Maakauppiaitten Oy, Satamakatu 4".
- "Kaunissaari 15-1-40
-
- Rakas Aini!
- Nyt olen taasen täällä samoissa
hommissa. Tulin tänne lauantaina, sain olla Kotkassa 3 yötä kun oli
huono pääsy, mutta sitte voitiin tulla hevosella, minähän läksin
sieltä keskiviikkona. Tänään on täällä kova pakkanen. En tiedä miten
siellä Kimonkylässä tarkenevat, kun silloin oli niin kylmää, että henki
tuntui yhtenään vaikka puita paloi yhtenään. Sai äiti kirjeen Erkiltä,
hän oli muuttanut toiseen paikkaan, hän kirjoitti että sinulle myöskin
lähetti kirjeen, jossa selosti sitä Molotohvin munimista, jos olet
saanut hänen kirjeensä, niin selosta minullekin sitä Molotohvin
munimista, hän ajatteli, että voi olla mahdollista, että hän joutuu
sinne Helsinkiin, siinä 20 päivän tienoilla. Minä en nyt osaa hänelle
kirjottaa sen muuton takia, kirjeet kun viipyvät. Molotohvi kävi taasen
siellä teitäkin hätyyttämässä, kuinka se siellä riehui, olitteko
vaarassa? Minä kun tulin Loviisaan, sai samassa mennä suojahautaan,
samoin vähän ennen lähtöä ja sitte taasen Kotkassa sai tämän tästä olla
suojassa kerran yölläkin parin tunnnin ajan. En osaa täältä mitään
erikoista kirjottaa, jos ei tällaisessa paikassa olekaan. Jos et viitsi
maksaa postimaksua niin voit kirjoittaa kenttäpostissa ja on se näin.
M.voimat 2 A K.P.K. 16.
- Sanokaa
terveiset kaikille tunnetuille jos satut tapaamaan.
- Toivon
menestystä sinulle näin Molotohvin aikana.
- Hyvästi.
T.Esko."
Seuraavakin kirje on Toivolta, edelleen Kaunissaarelta. Erkki on
aloittanut reserviupseerikurssin
Merisotakoulussa Suomenlinnassa. Käyttötarvikkeiden ja elintarpeiden
pula alkaa tuntua.
- "Merivoimat 2a
KPK16 31.1.40
- Sain kirjeesi josta paljon
kiitoksia. Minustakin tuntuu niin kuin olisi Erkki tullut minunkin
lähelle kun hän tuli sinne, onha se hyvä että pääsi lepäilemään kun ei
ole lomaakaan saanut, kyllä minä tunnen nykyään senkin asian. Täällä on
elämä ennallaan, on minulla sentään nykyään nuhaa ja yskää mutta kyllä
kai se pian menee ohi. Kaupasta on tavara loppunut, tupakatkin, että on
oltu vähän puutteessa, eikä ne enään hanki uutta tavaraa, saa nähdä
mitä tästä tulemme tekemään,
jos
sinä voit niin lähetä vähän sakariinia, että saamme teen makeaksi sillä
me keitetään iltasilla teetä omassa pömpelissämme, muuten tahtoo käydä
se iltapuoli pitkäksi. Kirjotit että Erkki on huolissaan minun
puolestani, hän kyllä nämä asiat tuntee. Äiti kirjoitti, että hän voi
lähettää vähän rahaa jos sulla ei ole, voithan sinä hänelle siitä
kirjoittaa. Lomaa minä en saa nykyään vaikka se olisi hyvin toivottua
että pääsis sinne missä äiti on ja sitte voisi Erkkikin pistäytyä mutta
kun ei voi mitä sille mahtaa. Kyllä me käytään iltaisin aina
kanttiinissa ettei se unohtuisi se hyvä kahvin maku, ei se ole kallista
ja on se jotain vaihtelua sekin, olisihan sekin vaihtelua, jos se
kanttiini olisi auki päivällä niin pistäisi sisään ja ostaisi vaikka
lasin maitoa. Nyt on taasen hyvin pakkasta ja niin se on siellä
maallakin, että kuinka tarkenevat. Oletko saanut kuulla Porkan tätistä,
ovatko ne kaikki siellä Joutsassa vai onko Laina ehkä tullut sinne,
vaikka eihän hänellä siellä mitään hommaa olisikaan, jos joskus
tarvitsisi kirjoittaa sinne, sanohan terveisiä. Minä tarvitsisin myös
partavaahtoketta niin että joskus jos tulee tilaisuus sinulle niin
lähettäisit. Me tilattiin voita joka mies, saahan sitä vissiin maalta
missä on kauppoja.
- Terveisiä
sinulle ja Erkille toivon kaikesta sydämestäni!
- Teitä aina
muistaen. Isä."
Auran kirje on helmikuulta. Toivo oli kuin olikin helmikuussa
päässyt lomalle, ja Erkkikin oli käynyt Helsingistä. Auran kirjeen
kuori oli mennyt ilmeisesti Erkin mukana Helsinkiin, koska siinä ei ole
postileimoja. Saajaksi on kirjoitettu
"Tuulikki Esko".
"Kimonkylä 21.
II -40
- Sisko hyvä!
- Monet terveisemme teille sinne.
Jaksamme taas melko hyvin, täti on ollut vähän lentsussa. Olemme
rystäneet isää, hän lähtee huomen aamulla. Leivomme ja lähetämme
sinullekin vähän nimipäiviä [22.2. oli Tuulikin nimipäivä: se
oli Ainin toinen etunimi]. Kyllä oli
kiva kun Erkki kävi, vaikka ei ollut kuin käväs vaan. Ei se poika paljo
muuttunut ollu kun hiukan laihempi.
- Olemme
ajatelleet mennä käymään Ruotsinkylään kun on vähän mukavampi ilma.
Menemme vaikka vähän tuuleentumaan. Erkki kai kertoi, että me saatiin
Toinilta paketti. Minä sain eri nätin hiihtolakin valkosen ja äiti
sellaisen kivan söpölakin, se on eri söötti sen päässä. Olin se kivaa,
että joku muistaa lähettää jotain. Oletko saanut kirjeitä keltään
sotapojilta tai meripojilta. Kuule, jos lähetät joskus jotain
lähettäisit minun siffonki huivin ja kamomilla teetä, sitä saa kemikali
kaupoista.
- En osaa
mitään enempää sillä täällä sitä istutaan ja tuhnataan vaan.
- Terveiseni
kaikille sinne ja hyvää vointia, Aura."
Siina jatkaa samalla paperilla.
- "Terveisiä täältä, täällä sitä
vielä ollaan, isä lähtee taas huomenaamuna ja myö päätettiin lähteä
Ruotsinkylään käymään, ollaan siellä vaikka yötäkin kunhan jossaan
kuluu. Kyllä nyt saa olla varma, että Oskar ei enää tule paremmaksi,
täti sano, että kyllä se nyt loppuunpäin on, eikä ihme, ikänsä ollu
vuoteessa, hyvin vähän muuten.
- Lähetetään
tässä pullaa ja sitte vähä rahaa että saatte kahvia ja tässä Erkin
sukat, anna sitte vaikka puhtaat jalkaan kun käy sinun luonasi. Hyvää
jatkoa ja Jumalan haltuun, Aini ja Erkki, toivoo äiti, Isältä
terveiset."
Maaliskuun alkupäivinä Aini saa kirjeen isältään.
- "M.voimat 2a
K.P.K. 16 1/3 -40
-
- Rakas Aini!
- Miten sinun rauhaasi sopii, en
voi mitään täältä rintamalta mainita niin kuin itsekin tiedät mutta
jonkun raamun voi aina kirjoittaa ja kysellä sieltä kuulumisia. Silloin
kun olin lomalla niin äiti sano, että sinun on etsittävä toinen asunto,
jokos olet saanut? Oli se hyvin mukavaa kun Erkki pääsi sinne samalla
ajalla, vaikka minä olin sairaana melkein koko loma ajan. Onkohan Erkki
vielä siellä vai joko on täytynyt lähteä, ei hän enään sinne vanhaan
paikkaan voi mennä. Onko Porkan Laina kirjottanut, jos joskus
kirjotat sinne niin sano terveisiä täältä meririntamalta, eihän ryssä
kovin kaukana ole meistä. Minä kai olen ensiviikon poissa täältä mutta
osote on edelleen sama. Onko teillä ollut paljo töitä ja onko useasti
pitänyt mennä pommisuojaan, voithan sanoa terveisiä Järviselle, vai
onkohan hänkin rintamalla. Tähän asti on täällä ollut melko rauhallista
mutta voi hyvinkin että olemme ryssäin kanssa tekemisissä jokin aika.
En ole saanut tietää Oskarista mitään, hän kun oli hyvin sairas kun
minä läksin sieltä minun meininki ei hän enään siitä parane. Onko
Hilkka siellä toimessaan? Onko Kautto kirjoittanut sieltä rintamalta?
Täällä on useita Suursaaren poikia molemmista kylistä.
- Toivon
korkeimman varjelusta sinulle ja muillekin sinne. Hyvästi toivottovasti
näkemiinkin. Isä "
Siinan postikortti on lähetetty kolme päivää myöhemmin. Tämäkin
kortin osoitteeksi - kuten kaikkien vuoden 1940 alusta postitettujen
kirjeitten osoitteeksi - on kirjoitettu Satamakatu 4.
- "Kimonkylä 4.3.40
- Rakas Aini
- Olen väsyksiin asti oottanut
kirjettä Erkiltä ja sinulta, nyt tänään rupesin kirjottamaan, kuule
saimme aika kasan vaatteita ynnä muuta, Toinin äiti laitto ison
pahvilootan meille ootin että vaikka tulisit lauvantaina tänne, täällä
sinullekin joku sopiva puku, ihan hävettää kun niin paljo kaikkii yhtä
ja toista, nyt tuli kirje Toinilta hän kirjoitti he lähetti Isälle ja
Erkillekin paketin, ei tietä mitä lähettivät, me saimme paitoja ja
housuja y.m. kaikkia sitte Toinin äiti kirjotti että jos me jotaan
tarvimme niin kirjottakaa heille he kyllä lähettää, eikös ole hyviä
ihmisiä, he on antaneet kaikki vaatteet jo evakuoituille. Laina täti
vei Oskarin Elimäen sairaalaan, nyt eilen läksivät kaikki kattomaan ja
sitte hakee Toukon Ruotsinkylästä pois. Mekin oltiin viime viikolla
Ruots. Ky. ja Kunink. kyläs 4 päivää. Siellä näki paljon S.saarelaisii,
mitä Erkil kuuluu, oletko saanut Isält kirjettä. Hyvää rauhaa ja
Jumalan haltuun rakkaat lapset. Erkille sinun kauttasi terveisiä. Äiti."
Neljä päivää myöhermmin Siina kirjoittaa uuden kirjeen. Siina seuraa
tiiviisti Oskar Suomalaisen kuntoa. Oskar ja Laina (os. Esko)
Suomalaisen pojat Timo (synt. 1928) ja Tuomo (synt. 1931) valmistuivat
myöhemmin arkkitehdeiksi. He suunnittelivat 1960-luvulla Helsinkiin
Temppeliaukion kirkon (
Kuva: Jokinen Martti, 1969, Museovirasto). Maila
Mehtälän mukaan
"kadotetun kotisaaren läsnäolo on aistittavissa
Temppeliaukiolla kalliokukkulan kunnioittamisena yhtenä jykevänä
kokonaisuutena".
Kolmas lapsi, tytär Saara Peltola (os. Suomalainen) kirjoitti
1961 julkaistun kirjan "Suursaari menneinä aikoina". Timo, Tuomo ja
Saara olivat siis Ainin, Erkin, Auran ja Tapion serkkuja.
"Kimonkylä 8.3.40.
- Rakas Aini
- Terveisiä täältä, sain eilen
kirjeesi, Tapion kortti ja Auran tuli kaikki yhtäaikaa ja isän kirje
oli kirjotettu 29.2. tuli myös, minä kyllä sinulle jo lähetin kortin
kun ootin etkä kirjottanut, Isä ja sano ettei Aini ole kirjottanut,
hänkin huolis tietoa kun siellä yksin on rintamalla, kysyi onko Erkki
vielä siellä, ei Erkkikään ole isälle kirjottannu, täytyy teitin
kirjottaa vaikka vähemmin niin sekin on mukava, jos sieltä voi niin
ehkä pistät taas tännekin, tässä tulee tietysti samoja asioita kun
siinä kortissakin mutta päätin kuitenkin kirjottaa kun tässä
vielä ollaan. Kyllä sinulle paketti lähti täältä 22.2., sillon
leivottiin, pantiin siihen pulla ja yhtä ja toista, siinä 50 mk
rahaakin, pistin sen että saatte Erkinkaan juoda kahvit, olis paha jos
joutuu hukkaan näistä pienistä rahoista ja Erkille kahet sukat mitä
muistan, ehkä sentään olet saannu, kirjota sitte. Niinkun kirjotin
saimme Vaasasta aika ruuhkan vaatteita ja yhtä ja toista pientä. Toinin
äiti kirjotti että jos tarvimme jotaan niin he lähettää, onko Erkki
saannu sieltä paketin. Toini kirjotti että he lähetti Isälle ja Erkille
paketit kun saivat meiltä osoitteet, on niin mukavaa kun on hyviä
ihmisiä jotka sentään muistaa tällaisella ajalla. Pesimme pyykin siellä
Lehtisellä, oli paljo lakanoitakin, sitte sinäkin saat puhtainta jos
pääset tänne. Vielä ne enot ja täti ovat tässä vaikka ovat hakeneet
asuntoa vähä jostaan. Oskar on nyt Elimäen sairaalassa, täti kävi
Joukonkaan kattomas ja oli Ruotsin kyläs 7 päivää, eilen tulivat, sanoi
ettei lääkäri osaa vielä sanoa mitään, saa nähä sitte miten selvenee.
Kun tämä posti tahtoo viipyä niin kirjotan tähän että jos mahtollista
niin toisit jonkun kaalin taas Enolle, jo ollaan pystys viäl tällä
kertaa kyllä mutta Jumala tietää eteenpäin. Tapio oli kaksi päivää
Lehtisel sontaa vetämäs, on näes niin villi hevosten perään, ettei
mikään muu ole niin mukavaa kun saa itse ohjastaa, kun olin lapsi oli
minullakin lapsen mieli. Ei tunnu mikään siltä kun meistä vanhemmista,
päivän touhuaa yön nukkuu.
- Aura on
täällä koululla ompelemas lumipukuja nyt kaksi päivää peräkkäin ja
neulomme ja laitamme yhtä ja toista, tänne tulee pakolaisia
Inkeroisista ja sieltä Viipurin puolta, muutamia on jääny tähänkin
kylään, se on nyt sellasta kun on mutta Kaikkivaltiaan voimaan turvaten
ja luottaen toivomme parasta.
- Ei Aura ole
saanut Veikolta pitkään aikaan mitään, ei tietä hänen kohtaloankaan
miten on. Kirjotin sinulle että käytiin Ruotsin ja Kuninkaan kyläs,
siellä näki paljon toisia ja kuuli yhtä ja toista heitin oloistaan.
- Nyt minä
lopetan, pitää kirjottaa isällekin, rakkaat terveiset teille lapset,
ehkä vielä saamme olla yhdessä Erkki ja Aini, hyvässä toivossa vaan
eletään, Erkille tuhannet terveiset. Äiti. Auralta ja Tapolta myös."
Vihollisuudet päättyivät maaliskuun kolmantenatoista. Suursaari oli
yksi rauhanteossa Neuvostoliittoon liitetyistä alueista. Siinan kirje
on
huhtikuulta. Aura oli palannut takaisin Helsinkiin. Toivo oli vielä
Kaunissaaressa.
- "Kimonkylä 14.4.40
- Rakas Aini ja Allu
- Terveisiä täältä kävin tässä
vähän kirjottamaan kun täti tuli niin kertoi että siellä on taas
sellaista se koulun alku ja asunto mistä aina onkin ollut suurempi
huoli, kyllä minä ajattelin että kuinkahan se mahtaa olla sen
Laina-tätinkaan, ei niiden sellaisten vanhoin maisteri ihmisinkaan muut
tule toimeen ja kun on vielä tottuneet yksin olemaan, yks kevät oltiin
siellä niin ei tahtonut olla aikaa ottaa vastaan käymäänkään. Kuule
eikö voisi Aura tulla siellä Kapteinskal aikoon haittaisko. Sitte että
ei koulussa ole kuin vähän oppilaita, täti kerto että Aurakin meinas
että jos pääsee töihin niin heittää sen tänä keväänä, kyllä se
minustakin on hyvä että pyrkii töihin, mitä Isä siihen sanoo voit
koittaa soittaa hänelle. Toinilta ei vielä ole mitään tullu ehkä sinne
pääsis johonkin, kyllä sitä täytyy koittaa, ei Aura täälläkään jaksa
olla, vaikka tässä nyt leipää onkin mitä syöjään mutta hyvin ikävää
olla ihan jouten, ei tätä taho mikään jaksaa, tässä mätänee elävält.
Huomenna taas alkaa uusi viikko eikä minullakaan ole mitään
suunnitelmia mitä tekis kun olla vaan. Koittakaa nyt järjestää, onhan
teitä siellä puolet meijän perheestä, en osaa oikein toimittaa kun olen
täällä asti mutta olis kyllä hyvä ettei häiritsis lopen sitä Lainaa.
Kuule Aini, muistui tässä mieleen että jos minä antaisen sen Eevan tehä
sen minun hameen siitä kankaasta minkä sinä silloon lähetit, ajattelin
että se tulis halvemmaksi kun jos jossain muualla tiettäs, olis kyllä
itsellä aikaa tehä mutta kun siitä tulee sellanen pyhä hame niin tietän
sen. Jos huomenna tulis Toinilta jotaan ja siinä olis jotain tietoa
niin minä vaikka soitan sinulle että sukkelammin saatte tietää ja
lähetän sen kirjeenkin heti mutta ne kun viipyy voi olla ettei sieltä
mitään tule mutta ehkä. Sinä et tarviikkaan sitä päiväpeitettä kysyin
tätilt etteikö meijän laittaneet sitä laukkua niin Timo vastas niin
komiast että kuhan päästiin ittekin, minä ajattelin että jaa täytyy
tässä vaan ajatella itseään eikä muuta. Tehkää parhaanne mukaan ja
voikaa hyvin. Isä pajatti ettei Erkki ole mitään sinne kirjottannu.
Hänellä on niin pitkää ollut nyt siellä kun ei hommaa ole mitään.
Jumalan haltuun. Äiti, Tapio."
Seuraavassa säilyneessä kirjeessä ollaan jo kesäkuussa. Ainin posti
menee edelleen Maakauppiaisiin Satamakadulle. Presidentti Rytin, heti
sodan jälkeen asettaman komitean työ siirtoväen asuttamiseksi oli
valmistumassa.
- "Kimonkylä 2.6.40
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä vielä täältä
pyölistä, nyt isä pääsi jo toissapäivänä vapaaksi väestä ja tuli tänne
nyt ootetaan sitä millon tulee tänne määräys että saa lähteä Haminaan
ehkä tällä viikolla. Miksette ole kirjottannu, tuliko se vaatelaukku
perille ja se viimeinen rahalähetys. Onko Auralla vielä syömärahaa y.m.
Kuulkaa kun minä olin jo viikon ilman kahvia ja kun isä tuli niin
hänellä oli vähän teetä enkä minä välittäny yhtään, join vettä
Tapionkaan, olin ihan tyytyväinen, sitte arvaas kun eilen tuli posti ja
tuli Ameriikast minulle kahvia, sitte se kahvipussi oli kääritty
sellaisen hienon palton tai takin sisään, sitte ommeltu
vehnäjauhosäkki, sitte vasta paperi, se oli menny Loviisan Antinkylään,
sieltä kierteli tänne, hyvä apaja vai mitä, luulen että Allu saa siitä
hyvän kesätakin, se on musta, musta silkkivuori, yksi nappi oli
paketisssa menny puoleks, ei siinä ole mitään kaulusta takaan vaan
vekit liepeessä, jos olette ilman kahvia niin kirjottakaa, sitte
lähetän teille vähän sinnekin. Kyllä täällä nyt on kaunista, tämä mäki
on tuomen kukkia ja kukkivia kieloja täynnä mutta vettä ei nävy kun
kaivos ja paljus, minä sanoin Tapiol että jos Isä ei nyt pääse sieltä
pitkään aikaan pois niin mennään vaikka sinne, ihan kuolee ikävään kun
muistaa etenkin ne lauvantai illat ja pyhäaamut, nyt kun isä pääsi
tänne, ei ole niin ikävä kun sitte pääsis jo hommaan, olis jotaan
järjestämist, sitte rupeis tuntumaan taas kotoiselta kun ruvettas
elämään vaikka vuokrahuoneissakin. Kyllä tuntui ikävältä kun luvin
Eteläsuomest kun ylioppilaat saivat totistukset ja lakit ja Matti
Ahokas myös vaikka häntä ei olekaan, siinä oli että opettajakunta kävi
hänen äitinsä kotona, veivät päästö ja ylioppilastotistuksen ja rehtori
Soini puhui ja jättivät hänelle kukkia, sitte uudet ylioppilaat myös
kävi Matin äidin luona ja jättivät osan ylioppilasruusuistaan hänelle,
karvas pala sekin vaikka sitä nyt niin paljon sellasta on tämän talven
osaksi. Ajattelin että lähettäisin mielellään hänelle vielä kortin kun
hän oli niin tuttu Erkinkaan. [Suomen sodissa 1939-1945
menehtyneet -tietokannassa on yksi talvisodassa kaatunut Matti Ahokas -
luultavasti hän ei ole kirjeessä mainittu.]
- Sain
Lainatätilt kirjeen viime viikolla, kirjotin hänelle tänään, hän voi
hyvin ja lapsetkin on tyytyväisiä, sinne järvelle soututelevat.
- Hyvää kesää
sinne ja terveisiä kaikille tutuille meiltä. Äiti ja Isä ja Tapio."
Postikortti on lähetetty parisen viikkoa myöhemmin. Toivo oli yksi
niistä luotseista, joille järjestyi virka myös Suursaaresta lähdön
jälkeen.
- "Kimonkylä 14.6.40
- Rakas Aini ja Aura.
- Terveisiä täältä, täällä sitä
vielä vaan ollaan, että kyllä tämä kuluttaa hermot hukkaan kun on kohta
kuukaus kun tuli kirje, että Haminassa on paikka, valtioneuvosto vain
päättää, se näyttää siltä, että ei tule mitään valmista niinkun
siirtoväen kesken kuuluu tyytymättömyyttä, ei tule valmista, kyllä
meitinkin täytyy jo täältä päästä kun 6 kuukautta on jo oltu ja
Lokakuussa jo koti heitetty. Ajateltiin että jos nyt viikolla tulis
tieto niin ei täältä vielä juhannukseks minään tule menoa, tulkaa
tänne vietetään se juhannus vaikka tässä mäellä, ei meillä mitään väliä
missä, teitin tietysti täytyy tilata jo alkuviikost liput että sopii,
taitaa olla paljon maalle tulijoita. Isä tuli sieltä Kotkasta, ei
tavannu Erkkiä, meinas että sitte ostaa sille housut siniset kun hän
jutteli kun oli täällä että täytys saaja toiset ettei aina ne samat
harmaat. Huomenna on jo viikko kun Enot läksi, ne pääsi Kuutsalon saareen, saivat sieltä asunnon.
- [Käsiala
vaihtuu Toivon käsialaksi] Ajattelin
että jos sinä sattuisit tapaaman
Hilkan, hän voisi ehkä jutella tätilleen, että minulle kun on ehtotettu
paikkaa sinne Haminaan niin hänen tätinsä vois jutella ja suositella
Tainiolle että tämä asia päätettäisiin minulle onnelliseen loppuun mitä
pikemmin, voithan sinä Hilkalle noin vain niinkuin sivumennen ottaa
puheeksi. Kyllä tämä odottaminen kysyy hermoja ja voimia.
- Isä riivasi
tähän väliin, sitte koitan saaja tämän täys vaikka jotaan, minä sain
Lempitätilt kirjeen eilen, hän pajattaa sitä ikävää mitä muutkin. Kyllä
sitä olis elänny, kun olis saannu olla siellä kotona. Nyt oli hyvää
melkein jokaisella. Nyt ne on siellä Kotkan puolel, isäkin tapas useita
siellä käydessään, liekö sen parempaa kun siellä missä talven olivat.
Aliisa kuului olleen Haapasaares, hänel on siellä sukulaisii. Niin
tulkaa nyt sitten tänne jos voitte niin on meillä vähän jotaan taas,
ettei näin yksitoikkoista. Hyvää jatkoa teille ja näkemiin. Äiti, Isä
ja Tapo."
Juhannuksen alla Ainille saapuu Erkiltä kirje.
- "18.6.40. Kirkonmaa
- Rakas Aini!
- Hei vaan taas pitkästä aikaa! Taitaa olla jo kokonainen kuukausi,
kun
viimeksi jutustimme. Aika kuluu ja me sen mukana, eiks´ je. Joo - terve
nyt siis taas.
- Mitä sulle nykyään kuuluu, taitaa mennä vanhaa
rataa
työn touhussa vai kuinka! Onko Helsinki muuttunut, vai seisooko se
vielä vanhoilla kulmakivillään. Haluttaisi melkein taas pistäytyä
sinnekin päin, mutta eihän ihmisen toiveet aina täyty vai mitä arvelet.
Ja vielä pari kysymystä. Miten Aura neitin koulu sujuu, eikö jo kohta
lopu? Voisihan hän myöskin silloin tällöin kyhätä mulle piristävän
kirjeen tänne Sant´ Helenaamme. Onko Aarre kirjoittanut, missä hän
nykyään lienee? Saathan tietysti kesälomankin, missä aiot sen viettää?
Nyt vasta tuntuu vähän karvaalta Holman menetys, vaikka siihen on näinä
kuukausina jo ehtinyt tottua. Tännehän se näkyy liiankin selvästi,
mutta olkoon, sillä uskon lujasti, että ennen tämän vuoden loppua se
taas on meidän. Luottakaamme siihen että oikeus voittaa ja saamme
takaisin kotimme vaikka savuavat rauniot - Elökoon Suursaari! Onnemme
muistojemme saari, eikö totta, sitähän ei voi mikään koskaan häivyttää
mielestämme. Meillähän on sinne siteet, jotka eivät koskaan
katkea, olemmehan eläneet siellä nuoruutemme ja lapsuutemme. Tämä
koettelemushan on meidät vasta opettanut ymmärtämään
synnyinseutujen ihanuuden. Nostakaamme rintamme ja sanokaamme: 'Olen
meren keskeltä, tyrskyjen kasvattamaa kansaa, joka nousee
masennuksestaan ja pyrkii ylöspäin kuten kuohuvan mainingit Lipeäniemen
sileillä kallioilla'. Meillähän on aina mielessämme kaipuu, päästä
jälleen käymään ankaraa olemassaolon taistelua karulla saarellamme,
jossa yksilö ehkä tuntee pienuutensa, mutta saarelaiset, joita
yhdistävät lujat siteet, tuntevat iloa selviytyessään kunnialla
taistelusta, joka joskus vaatii suuriakin uhrauksia.
- Näen tänne kolme kukkulaa, jotka melkein kuin
kutsuen katsovat mantereelle ja jäkkärämännyt kysyvät toisiltaan:
'Missä ovat ne, jotka yhdessä ovat kärsineet talven ja syksyn
tuiverrukset?' Ne kysyvät: 'Kuka on tuo vieras, joka uskaltaa loukata
niiden ylpeyttä tunkeutumalla heikolla luonteella sinne, missä
vaaditaan raudanlujaa kestävyyttä ja teräksistä tarmoa elää ja kehittyä
merelliseksi kansaksi!'
- Meidän on saari ja meidän on meri
ympärillä, sitähän ei voi vieras muuttaa. Meri kuluttaa heikon ja antaa
meille varmasti tilaisuuden palata. Kun näin kerran käy, voi olla että
jäkkärämäntymme ja kalliomme ovat unohtaneet meidät, mutta meidäm
veremme saaneet jälkeläiset osoittavat, että heihin voi luottaa ja että
he pystyvät samaan taisteluun kuin me ennen heitä. Historiahan on
suunnaton kuvakirja, josta näkee että kestävämpi tulee aina voittamaan.
Meissä asuu itu, joka on saatava puhkeaan ja kasvamaan puuksi joka
vastustamattomasti pyrkii ylöspäin vaivoja säästämättä ja vastuksista
välittämättä - Saari on vielä meidän, usko tähän rakas sisko!
- Niin täällä olen nytkin saaressa, elämä kulkee
taas vanhaa latuaan, päivä seuraa toistaan. Joutelen tässä nuorten
sotilaiden koulutusta ja muutahan ei juuri olekaan. Tämä Kirkonmaa on
aika kaunis saari, paljon lehtipuita ja niin edelleen.
- Olavi ja Urpo ovat myös täällä, joten känki on
taas kasassa. Tuntui melkein ihmeelliseltä tavata taas pitkästä aikaa,
täytyi oikein halata. Meitähän yhdistää paljon enempi kuin ystävyys
vain, olemmehan veriveljiä. Urpo sai nyt lakkinsa ja minulla oli
kunnia olla läsnä. Tilaisuus oli tavallaan vaikuttava, ymmärrettävästi
tyyli päinvastainen kuin vuosi sitten. Olavi taas on entisensä, ei
juuri muuttunut. Hyvä suuri Ola, ei muutu, vähän saanut upseerimieltä
ei muuta.
- Terveiseni teille molemmille, Olalta ja
Urpolta samoin.
- Pikaisiin kuulemiin, teidän. Erkki.
- Sanokaa Hilkalle parhaimmat terveiseni ja
onnea alkavalle kesälle. Ja teille kaikille ihaninta Juhannusta
'vieraalla maalla'!
- os. Res. ups. kok E. Esko Merivoimat 2 B.
K.p.k. 16."
Kirjeestä huokuu
monille aikalaisille tyypillinen, juuriltaan ehkäpä "runebergiläinen"
kansallistunne, jossa yksilöt eivät pelkästään ole osa ns. "kuviteltua
yhteisöä", vaan myös maaperää, peruskalliota, suomalaisuudenkin
synnyttänyttä karun armotonta luontoa.
7. "Sellaistahan on elämän myrskyissä Eskoseni."
28.6.1940 eduskunta hyväksyi pika-asutuslain. Kesällä 1940 moni
luovutettujen
alueiden pakolaisperhe löysi jonkinlaisen enemmän tai vähemmän
vakituisen kodin.
Siina, Toivo ja Tapio asuivat ilmeisesti jo tässä vaiheessa Haminassa,
Pitäjänsaarella.
Kesältä 1940 ei Ainille lähetettyjä kirjeitä ole säilynyt.

- "Pitäjänsaari 29.9.40.
- Rakas Aini ja Allu
- Terveisemme, voimme hyvin, ei
tänne mitään erikoista kuulu, minun piti vastata siihen Auran
kirjeeseen mutta nyt se vasta tulee, kun sinun lomasi jo loppuu,
ajateltiin että kyllähän se olis ollu kivaa käyvä täälläkin mutta ei
siinä olis levätyksi tullu, että kyllähän se taitaa olla hyvä että olit
paikallaan ja laitat vaatteita ja muuta ne paripäivää.
- En tietä
oliko Erkki nyt siellä kun hän kävi kaksi viikkoa sitten täällä niin
sano, että hän kirjottaa teillle kortin ja he meinaa Olankaan päästä
sellaisella vapaalipulla junassa sinne käymään vai oliko se niin myrsky
ettei sieltä viitsinny lähteä minään.
- Minä pesin
ne nenäliinat, sitte lähetän vaikka postissa, ei se autossakaan paljo
halvemmaks tule, Jallu otti 5 mk., sitte kun soitin niin makso 5:50
pikapuhelu. Eihän nyt varmasti lakanoita vielä huoli lähettää, sitte
taas vien autoon isomman paketin. Eilen oltiin Tapionkaan toril, niin
nähtiin Revon rouva, hänkin oli niin mukava kun tapasi tuttuja, pyysi
kovasti heille vaikka hänellä on niin pikkunen asunto niin pitää tulla.
- Hän sano
tulleensa tänne että saa pennut kouluun, toinen vanhemmista pojista on
sotaväessä, toinen Helsingissä lukemassa. Esko käy Porvoossa ja Hertta
ja Kaija täällä, Kaija kävi 5 luokkaa ja nyt meni käsityökouluun, kyllä
sitä pesänselvitystä olisi
riittänny molemminpuolin
mutta sato niin riivatusti, täyty heittää toiseen kertaan, menen joskus
käymään kun hän kovin pyysi.
- Nyt tänään
on Mikkelin päivä, olin kirkossa, Isäl oli vahti tänään ja nyt tässä
pisti Hasu, sano että jos lähettäs karpaloon hänen moottorinkaan niin
lähetäänkin jo 5 aikaan jos nyt onnistaa niin lähetän teillekin, sitte
se onkin mukavaa tuo kun pääsee metsään, sitte taas päivä kuluu
sukkelaan kun ei tässä kotoonkaan sellaista kiirettä ole.
- En ole vielä
käynny missään, ei Hasullakaan, en tunne sitä rouvaakaan vielä mutta
nyt ensisunnuntaina ajateltiin käskeä kahville kun Isä on siellä syönny
ja juonnu silloon kun oli yksin täällä.
- Aura se
kirjottaa niin lyhyen kirjeen, ei edes siitä että saatteko sieltä
syötävää ja mitä hän syö, täytyy kirjottaa tänne että saa ruokarahaa,
kyllä Isä sen antaa kun se kerta kouluun laitto, eilen hän lähetti
rahan, sitte pitää siitä kirjottaa mikä aina tulee, nyt on kaikki niin
kallista että ei myökään raattita syöjä lihaa, ja kaalii tuojaan
lauvantaina pyhäksi, kaali on maksannut 5mk. 1 kilo, nyt eilen sai 4
mk. ja hailit 5 mk kilo mutta tässä saaren rannassa on yksi joka
kalastaa ja myy tässä 3:50 kilo ja ne onkin nyt hyviä mutta rasva on
tiukalla ja kaikki että ei voi paistella. Joko olette saaneet uudet
kortit, siinä niitä on kaiken näkösii, leiväl, maijol ja rasval, Isäl
on raskaan työn tekijän kortti, niin minä sanoin että toi on niin pitkä
kun permantomatto, kyllä ne hyvin on riittänny, on meillä jälellä
paljon ja joskus jää mistiinkin.
- Viime
viikolla kirjotin tätille Tiutiseen, Enolaisiil kirjotin ja Laine
kirjotti jo tänne, sano että he ovat saaneet nyt vähän kaloja, ei
heille mitään erikoista kuulunnu, en muistanut kysyä, että onkohan
saaneet öljyä vai ovat pimeässä. Täällä on ehkä valo ilman öljyä, nyt
kun sitä ei saa.
- Kysyit että
eikö sinne vahtituvalle saisi soittaa mutta ei siellä ole paljo ketään,
kun on se vahtipäivä niin silloon välil istuuvat mutta koton enemmän,
täällä nääs tietää milloon laivat tulee lastiin, silloon osaa oottaa
siellä kun soitetaan että nyt, silloon lähtee ulos, sitte saa lähteä.
- Isä näki Eeliksen
siellä Orrekruntissa, sano Hildan olevan töissä ja Kaija siellä
lasitehtaalla, ei heilläkään sen erikoisempaa kuulu.
- En nyt
muista olenko kaikki kirjottannu mitä olen meinannu tällä kertaa mutta
nyt täytyy käyvä maate kun niin varaan mennään mettään, perjantaina
oltiin Isänkään ruuhel taas kokoamas puita pitkin rantaa, ei tarvi
ostaa kaikkii kun on aikaa ja pääsee paatil soutelemaan, ei täällä
vielä ole ostettu yhtään, on niitä mitä sieltä Suulisniemestä tuotiin.
Hilkal terveisii, muistakaa sanoa.
- Hyvää
vointia ja terveyttä toivoo Äiti, Isä ja Tapo.
- Oletteko
Kimon kyläst kuullu mitään, minä olen kaks kertaa ollu Jallun puheil,
tuntuu sentään mukaval kun kuulee sieltäkin jotaan kun on niin tuttuja
ihmisiä.
- 1.10.40. Jatkan tähän
vielä koska jäi eilen viemätä postiin, että karpalo reissumme onnistui
hyvin, oltiin niin kaukana että 2 tuntia mentiin pienel moottoril , 5
lähettiin aamul ja illal 5 tultiin. Tapio oli täällä yksin koulussa,
eilen kävivät hammaslääkärissä koulunpuolesta ja häneltä otettiin neljä
mätää hammasta, on hyvä kun nyt saa hoitaa, että tulis vähän paremmat
hampaat ettei aina pakottas. Kyllä nyt on jo kylmät, että laitatte
vaatteet jo toisenlaiset eikä sellaisii housui ja muita niin kuin
teitil oli kesäl, aamu oli niin kylmää vielä meren päällä ettei millään
meinannu tareta, paleli jalkoja ja käsiä.
- Kyllä Tapio
nyt viihtyy täällä päivä koulussa ja sitte Hasulla on sellanen
9-vuotinen Veijo, senkaan juoksee sitte, eihän kyllä vierasta ketään
eikä mitään. Tässä talossa on semmonen pieni 2-vuotias Tetta tyttö,
joka käy joskus meitä kattomas, juttelee kovasti ja selvästi, ei meillä
muita ole vielä käynykkään kun Hasu ja Penttilä pari kertaa.
- Taas niistä
marjoista, lähetän sitte teillekin vähän, sitte joululla viette itse
lisää kun tulette, nämä on hyviä säilyttää kun antaa vaan jäätyä vaikka
koris, sitte taas keittää. Oli niitä ainakin 25 litraa ja sinne jäi
paljon vielä kun lähettiin.
- Voikaa hyvin
ja kirjottakaa, tässä Auralla vähän rahaa saa johonkin pikku asiaan.
Äiti."
Lokakuinen
kortti on Siinalta. Aini täyttää 24 vuotta 28.10, Simon nimipäivänä.
Nyt Ainin osoite on
Pormestarinrinne
6,
Katajanokalla.
- "27.10.40
- Terveisemme ja onnea
Simonpäivänä! Ei tänne mitään erikoista kuulu. Eno tässä kävi, eilen
meni pois ja tiistaina tulee vielä niijen lankettiin tähen, sitte
vievät tänne täytettäväksi ja pääsee huoleta, kyllä niissä on saaneet
touhuta, tulleeko sitte mitään, viikolla lähetän paketin, en kerinny
oikeen, nyt pesin niitä muutamia, saan sitte vähän kerrallaan, sitte
kirjotan tai soitan kun lähetän, en nyt vielä tiejä. Hyvää vointia.
Äiti."
Erkki kirjoittaa marraskuussa ja kertoo tunnelmistaan kohta oletetuksi
alkavan
siviliielämän kynnyksellä. Hän on ollut armeijassa jo miltei 18
kuukautta.
- "26.11.40.
- Rakas sisko!
- Onhan kulunut taas yli kuukausi
siitä, kun viimeksi olimme yhdessä, joten ajattelin tässä iltani iloksi
vähän riipustaa.
- Mitä sinulle
ja Allulle nyt kuuluu? Kuluu elämä tietenkin entiseen tapaan korttien
ja pisteiden mukaan, vai mitä. Mitä Aura tykkää koulusta, koska hänen
joululomansa alkaa? Joulu tulee taas, ei voi mitään. Millainen se tulee
olemaan, sen näyttää tulevaisuus. Ehkä kumminkin hauskempi kuin
edellinen, ainakin minulle, sillä tulee vieläkin kylmä kun muistelee
viime joulua. Mutta sehän on nyt muisto vain ja joka vanhoja muistelee
sitä tikulla silmään. Pian aika kuluu ja poika lähtee siviiliin 1.12.40
neljä aamulla kuten täällä sanotaan, sitten nalli päähän ja solmio
kaulaan. Kuule, mua vähän pelottaa tulla siviiliin 18 kk:n erakkoelämän
jälkeen. Metsäläistynyt on väkisinkin ja ihmiskammo on suuri, mutta
eiköhän tuo tuosta järjesty. Kaikkeenhan tottuu. Koeta nyt hommata
minulle sellainen sievoinen paikka, jossa itsensä elättäisi, sillä ei
sitä kannata sinne enää lukemaankaan tulla.
- Minä olen
kyllä täältä hakenut ylimääräistä upseerivirkaa 1950 mk kk:ssa, mutta
en usko että vakanssia löytyy. Ola on muuten tehnyt saman kikan. Saa
nyt nähdä kuin poikien käy. Jos ei niin siviilin sitten ja vaikka
linnoitustöihin sillä kotia ei viitsi tällaisena aikana jäädä. Olisihan
kai parasta, että saisi jatkaa tätä kevääseen, kun tämän kerran on
aloittanut, mutta kumminkin mieleni tekee siviiliin, sillä onhan siellä
kumminkin oma herransa ja paljon vapaampaa, saa itse määrätä minne
menee ja koska. Mutta jos
taas niinkin on, että täytyy tännekin
muutamaksi kuukaudeksi jäädä, niin ei auta. Raha pois, vaikka mistä,
etkö ole samaa mieltä. Hommahan on helppoa ja ei liioin rasita, vähän
synkäksi vain vetää nämä pitkät illat, jolloin ei ole muuta työtä kuin
sängyssä lojua ja miettiä Olan avustuksella elämän kurjuutta. Antaahan
tämän viikon kulua, sitten taas näen, kuinka minun elämäni ja olemiseni
järjestyy.
- En ole
viitsinyt käydä juuri lomillakaan enää. Joskus vain kaupungilla ja
Olavin äidin ja Laina tädin luona. Terveisiä muuten heiltä kaikilta,
sekä Lindemanneilta, et usko kuinka Aira neiti on kasvanut, kävin
siellä viikko sitten. Ei lomallekaan viitsi mennä, kun palkkakin taas
laski 4 mk, sapettaa aika kovasti, mutta sellaistahan on elämän
myrskyissä Eskoseni, niinhän sanoi Nummisuutarien Topiaskin.
[Kivi taisi kuitenkin kirjoittaa, että "niin muuttuu maailma Eskoni".]
- Joskus elämä
hymyilee, joskus se itkee, ehkä nyt meidän osaltamme useammin tekee
jälkimmäistä.
- Ensi
sunnuntaina, jos pääsen menen kotiin puhumaan isän kanssa hiukan
asioita ja järjestelemään tulevaisuutta. Sapettaa melko hyvin, kun
minunkin kohdalleni tuli tällainen pysäys ja nyt jos koskaan olisi
päästävä eteenpäin.
- Sain tässä
eräänä päivänä valtionvarainministeriöltä kirjeen, jossa kerrottiin
minun joutuneen varapuheenjohtajaksi omaisuuden arvioimislautakunnassa
Suursaaren omaisuutta arvioitaessa. En tiedä, kuinka tässä vielä käy,
jos jään tänne.
- Saitko minun
pikku pakettini? Kerään juuri lomalle uutta samanlaista pakettia,
toivottavasti lähetykseni tuotti teille vähän helpoitusta.
- Kuulemiin,
Teidän Erkki.
- Uusi k.p.k. osoite: Merivoimat
2 b, Kotka."
Siina on tarttunut kynään joulukuussa. Ilmeisesti Siina ja Tapio olivat
vierailleet Helsingissä ja valinneet paluureitin linja-autossa Lahden
kautta Haminaan.
- "Haminassa,
4.12. 40.
-
- Rakas Aini ja Allu.
- Terveisiä täältä, ette ole
tekään kirjottannu, minä tässä nyt soherran, en taho nähä, mutta ehkä
sentään saa selvän. Niin siitä sieltä tulosta, työ vissiin haluatte
tietää, että älkää koskaan sieltä kautta tulko sillä sitä ei taho
suittaa istua 6 tuntia, ei näkynyt myllymäkiäkään kun oli niin pienenä
mutta Mäkelässä oli tuli ja Peltolan tyttö ja poika oli auton luona
Kimonkyläs, kello 1/2 10 kun oltiin sisäs koton, Tapio oksenti siellä
loppumatkalla ja auto niin täys että tuskin sopi. Siellä oli niin kylmä
että kylmäännyin perin pohjin, siellä Lotilassa kun se Jallu heitti
ovet auki ja laittoi puita pesään ja juoksentel kun mikäkin ja oikeen
kylmää ja kosteaa ilmaa. Tulin sairaaksi heti toisena päivänä kun
tultiin, kolmena päivänä oksensin ja sitte pää kipeä ja kova nuha,
sattu vielä että Isä lähti reisuun ja tuli tuisku, viipyi siellä 2
päivää ja 2 yötä, Taponkaan vaan lämmiteltiin että minä olin ihan jääs,
sitte nousin ja keitin vettä pulloon että lämpenin ja pääsin sängyst
ylös, nyt tänään löi äänen maahan, mutta olen tässä silittäny ja
mankeloinu vaattei. Isä haki rohtoja, ehkä tästä taas selvitään, siltä
ainakin näyttää. Erkkikin jo pääsi pois sieltä sotaväestä mutta sama
kyyti kun sillä on aina ollu, nimittäin he olivat pyytäneet itseään
väkeen ja sitte lähtivät koti, ennenkun Erkki oli koton jo kauppaan
soitettiin että vänrikki Esko soittais Kirkonmaan patteriin, ei me
mitään tietetty, kun ei Erkki ollu kirjottannu mitään, sitte hän tuli
itse, sanoi että hän on saannu paikan siellä väessä, oli yötä koton,
aamul läksi, joku herra läksi taas johonkin ja Erkin hän tahto sitte
asioitaan hoitamaan, lupasi sitte pyytää vähän lomaa, että saa olla
täällä vähän aikaa, joko Aini kirjottannu Erkil. Täällä kävi Eskot
sunnuntaina hakemas pakettii, nillä oli kummallaan paksut pukukankaat
ja sitte 1 hieno mustapuku.
- Näimme
Eteläsuomest että se Samuli Talsi on kuollu aivokalvontulehtukseen ja
siitä meinasin kertoa että se Väinö on kihlois itse Haapasaarest joku
ketä sanotaan Rakvatopin tyttäreks kuulemma sen Bertan sisar Eerolan
Viljamin muijan.
- Jokos Aarre
on lähtenyt Petsamoon, vai koska hän lähtee.
- 5.12.40.
- Saimme ne kalat. Isä kävi tänä
aamuna hakemassa, kiitos vaan, saimme kyllä täälläkin ostaa mutta ei
niitä liikaa ole kun liha on tiukassa, syöjään sitte enemmän kalaa ja
perunaa, on meillä vielä perunaa. Huomenna on sitte juhlat, teillekin
on työstä vapaa ja koulusta, mitä Aura jaksaa, silloon näytti kyllä
hyvältä. Tapio oottaa joka päivä niitä pakettii kun Hilkka lupas
lähettää ja Järviskä, oletteko nähneet häntä sen jälkeen, ei Hilkalle
tarvi mitään sanoa, jos muistaa niin kylhän lähettää, onhan Tapiol
aikaa oottaa.
- Kirjoita
Aini nyt Erkille, minä sanoin hänelle siitä, mitä me nyt siellä käytiin
ja käskin pitää ihan itselleen ettei puhu kellää, sano että hän lähetti
sinulle sokeria sinne, minä sanoin että kyllä ne oli saaneet sen.
- Hyvää syksyä
ja voikaa hyvin toivoo
- Äiti, Isä ja
Tapio. Erkin osoite: Merivoimat 2 b Kotka."
Sitten on Erkin kirje. Uutinen kihlauksesta on tavoittanut Erkin.
Aini Esko ja Aarre Naski olivat kihlautuneet. Aarre oli myöskin
suursaarelaisia.
- "Linnake 9.12.40
-
- Rakas Aini!
- Minun täytyy nyt jälleen ruveta
sepustamaan sinulle kirjettä, koska en ole saanut vastausta
kirjeeseeni, jonka kirjoitin jo vähän aikaa sitten. Tiedät kai jo, että
minä jäin vähäksi aikaa vakinaiseen palvelukseen. Eihän minulle
muutakaan työtä olisi löytynyt. Meneehän se tämäkin, vaikka vähän
korpee, kun Ola poika on siviilissä ja kaikki vanhat kaverit myöskin.
Töitähän minulla ei juuri nyt ole, laiskottelen vain ja odotan palkkaa,
saan näet 1900 kk:ssa. Tosin tästä menee vuokraan 12:mk päivässä, mutta
tästä tulee muutamia päiviä pois, esim. päiv. ups. päivät, joten
puhtaaksi ainakin 1500 kk:ssa. Kyllähän minä sillä kyllä elelen,
vaatteita vain aijon ostaa, sillä tulen siviiliin ainakin huhtikuun
lopussa, jos ei jo ennenkin. Miten asiat luistavat, olen sen mukaan.
Jos kovasti korpee, niin lähden ennenkin.
- Kävin kotona
viime tiistaina, mutta ehdin olla vain yön kotona. Jouluna kyllä tulen
varmasti. Silloinhan tapaamme taas toisemme. Kotona sain kuulla
ihmeellisen uutisen, olet kuulemma kihloissa. On siinäkin sisko, kun ei
ole ilmoittanut mitään. Tee parannus pian ja tiedoita minullekin
jotain. Kerro nyt jotain minullekin, mitä Aarre tiesi ja mitä hän
tuumasi taas pitkästä aikaa kotona olemisesta. Kuule, kirjoita hitossa
jotain muuten kuolen uteliaisuusta.
- Sano Allulle
paljon terveisiä ja kehoita häntä ottamaan hyvä todistus koulusta.
- Hilkalle
myös parhaimmat terveiseni!
- Pikaisiin
kuulemniin. Erkki
- os.
Merivoimat 2b. Kotka."
- Erkki kuitenkin lomautettiin tulenjohtoupseerin virastaan
toistaiseksi
vuoden 1940 viimeisenä päivänä, ja hänet komennettiin Suursaaren ja
Tytärsaaren kuntien omaisuuden arvioimislautakunnan puheenjohtajaksi.
Alkaneen vuoden ensimmäinen säilynyt kirje on Siinalta.
- "Pitäjänsaari 23.1.41.
- Rakas Aini ja Allu
- Terveisiä täältä, ei tänne
oikeen hyvää kuulu. Isä on kaksi päivää sairastannu kulkutautia, mutta
nyt se alkaa olla parempi, tänään menee jo vahtiin, ei niillä enää
paljon vahtimista ole, yksi laiva on täällä ja Tuomala menee siihen,
muuta ei tule. Hasu ja Isä kävi viimeviikol viimmeisen kerran
tänätalvena, sitte toi kaksi ahvenverkkoa, nyt paulotetaan, että menee
Hasunkaan kalastamaan että saa kalaa syötäkseen. Kylmä se taas haittaa
tänätalvena että meinaa jäätyä, iso kylmä tupa tämäkin, yskää saa kun
yöllä jähtyy oikeen, Tapiol on nyt yskää. Erkki lähtee joka aamu siinä
autos 20 yli 7. ja illal 6 tulee, minä laitan aamul eväst sitte illal
on ruoka valmis kun tulee, kahvin juo päiväl siellä, sillä kyllä menee
20 mk päivässä matkaan ja kahviin mutta jos ne saavat sen 160. päiväs
niin jäähän siitä sitte jälel, se tulis kalliimmaksi siellä asua.
Kävivät ostamassa palton, se makso 1275 mk, olis saanu 900, sajal ja
1200. mutta ottivat vähän paremman, nyt hän on jo toista viikkoa käynny
siviilipuvus, viime lauvantaina vei Kotkaan ne valtion vaatteet, otti
kuvan siinä vänrikinpuvus, ensi viikol valmistuvat. Ei meillä täällä
ole nyt käynny ketään, vai teillä oli niin paljon saaren likkoja, on se
mukavaa tavata joskus. Isä sai enolt kirjeen että he meinaa tulla
sukses tänne käymään, saa sitte nähä, olen minäkin meinannut että jos
joskus pistääs Tiutises mut sitte tiejä, eihän nyt voi oikiastaan
kulkii kun eväs mukana kun kaikki on kortilla eikä yhtään saa mitään
ylimääräistä, minä olen tässä haastannu, että kyllä tämä Tammikuu on
pitkä, ettei tule loppua, kaikki lihakortit loppuu, leipä kyllä
riittää, mutta kun voita saa niin vähän ja maitoa niin on sen ruonkaan
koko tekeminen mutta hyvä näinkin, eilen sain hailia 10mk. kilo, kyllä
ne oli hyviä vaikka hintakin oli hyvä.
- Lehtisen
Pauli tuli perjantai iltan kello 10. meijän ovenpäälle, me jo
nukuttiin, hän tuli pyytään yöksi kun sai komennuksen täältä Lahteen
taas aliupseerikouluun, sitte aamulla 1/2 6 läksi Kimonkylään kolmen
päivän lomalle ennen Lahteen menoa. Pauli oli allapäin ja pahalla
mielellä, kun hän niin mielellään olis ollu täällä, oli helpot olot
esikunnas, sanoi että häntä harmittaa hirveesti mutta ei auta ku lähe
vaan, käskin viejä Marjatätil terveisii ja muistin ettei sillä ole
sähköä niin annoin Paulin viiä yhen niitä valkeita kynttilöitä mitä
toittte sieltä, muistan monta kertaa sitä viime talvea ja sitä tätiä
kun hän itki usein meitinkin kohtaloa.
- Vai Hilkka
on vielä sairalas, Erkki sai siltä kirjeen ja kirjoitti heti
vastauksen, kyllä se on ikävää, minä niin tykkäsin hänestä, huomasin
että hän on niin rehtin näkönen likka, sanokaa terveisiä että tulkoon
jo terveeks. Porkkalaisiil ja terveisiä että ainahan tää aika eteenpäin
menee vaikka hiljaakin. Vai saat sinä taas palkankorotust, se hyvä,
sitte tulet käymään tänne se olis kivaa. Isäkin taitaa nyt Helmikuussa
saaja sen mikä nille on luvattu 300. Tammikuus ei vielä tullu,
ehkä tulee nyt molemmat kun vuoden alusta on määrätty. En ole vielä
saannu sieltä Vaasast mitään, minä jännitykses ootan että tuleehan
sieltä joku vastaus kun kirjotin, tulkoon mitä tulee, älkää kirjottaat
tänne kirjees että minä olen kirjottannu, Erkki ja Tapio ei tiejä siitä
ja ne lukevat kirjeet kun kirjotatte.
- Onko Aura jo
käynny siellä kuulemas siitä hänen avustaan miloon saapi, menkää vaan
kattomaan, ei siitä mitään kun ahkerast vaan lentää ja hommaa niin
jotaan saa ja pitää itsellään ettei puhu kellään mitään, minäkin päätin
etten hiisku kellään jos sieltä jotaan tulee.
- Minä käsin
Auran sanoa sinulle että tila mulle Emäntälehti
vaikka puoleks vuodeks ja kuule se postinkantaja toi meille yhen
Kotilieden, siinä oli tälläinen osoite: A. Erho Hamina Pitäjänsaari P.
Arosentalo, ei tiejä kellä se kuuluu, kirjottakaa oletteko te
kääntäneet tänne että on tuolla lailla solkittu.
- Nyt pitää
viejä postiin että kerkiää 10neks, sitte varmaan saatte huomena.
- Hyvää
vointia ja parhainta terveyttä toivoo Äiti y.m.
- Veikolle
terveisiä."

Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6., ja Suomi yhtyi sotaan
virallisesti 26.6. Varsinainen maavoimien hyökkäys Karjalaan alkoi
heinäkuussa.
Jatkosodan syttymisen ajoilta, kesäkuulta kirjeitä ei ole säilynyt.
Erkki Esko on
kuitenkin sanellut sota-ajastaan muistelmat, todennäköisesti
1990-luvulla. Sanelun aikana tapahtumista on kulunut vähintäänkin
viitisenkymmentä
vuotta. Lisäksi sanelun puhtaaksikirjoittaja on voinut tehdä virheitä.
"18.6.-41 jälleen kutsu asepalvelukseen. Ilmottauduin
Mustamaan
linnakkeella
kapteeni
Rauhaniemelle ja minut määrättiin 6 tuuman tykin
patteriupseeriksi. Näytti siltä, että sota alkaa jälleen. 30.6. minut
määrättiin Lopin saareen kevyen patterin päälliköksi. Lopin saari on
pieni kallionyppylä ehkä 50 m Mustamaan linnakkeen kaakkoiskulmasta.
Siellä oli töissä linnoitusmiehiä, jotka porasivat tykkiasemat
sellaisiksi, että pystyttiin ampumaan pitkin linnakkeen etelä- ja
itärantaa. Etelässä oli tykkien suojana korkeahko kallio.
"
Erkin kirje on heinäkuun alkupuolelta. Ainin osoite on nyt Käpylä,
Oulunkyläntie 29. Tämä osa Käpylää liitettiin Helsinkiin vasta sodan
jälkeen.
- "Jossain 5/7 -41.
- Rakkaat siskot
- Olen tässä kirjoitellut kotiin
ja pyytänyt että te skriivaisitte
tännekin päin muutaman sanan, mutta koska ei kuulu niin on minun sitten
aloitettava.
- Onhan
tapahtunut paljon ja kummia asioita siitä, kun
viimeksi tapasimme. Kohtahan on Suomi jälleen entistä ehompi ja
Suursaari on pian meidän. Voimme viettää ehkä jo tänä kesänä
muutamia päiviä siellä, ei varmasti tämä sota enää viikkoa kauemmin
kestä kaikkiahan viittaa siihen. Ryssä saa selkäänsä oikein roimasti ja
sehän
onkin oikein , että ryssät saavat nyt kokea omassa nahassaan vähän
sodan kauhuja.
- Minä olen
nyt ollut reservissä jo melkein 2 viikkoa
paikassa/siis taas, jossa ei tiedä sodassa olevansa, aurinkoa otan ja
uin silloin tällöin. Ei ole töitä ei mitään, joskus jyrinää ja surinaa
ja taas hiljaa. Minua oikein korpee, kun ei pääse mukaan. Nyt tällä
hetkellä on vähän tietoa, että siirrytään etulinjaan, saa nyt sitten
nähdä.
- Olavi soitti
juuri eilen ja pyysi sanomaan terveisiä, hän on tässä lähellä n 5 km
päässä eräässä toisessa saaressa, helppoa kehuu ainakin vielä olevan.
Minä pyrin tässä mukaan, jos tulee lähtö Suursaareen.
- Eihän tänne
sen erikoisempaa kuulu. Haminaa ovat vähän pommittaneet mutta ei
Pitäjänsaarta, en tiedä nyt juuri onko äiti ja Tapio johonkin
siirtyneet vai ei.
- Kuulemiin.
Erkki.
- Arvoni ei
ole enää reservinvänrikki vaan vänrikki. Osoite on 2 kpk 8782."
Jatkosodan alkuajat Erkki on myöhemmin muistanut näin:
"Meidän
kohdallamme jatkosota alkoi, kun eräänä aamuna n klo 03 jyrähti
patterin
yhteislaukaus. Heräsin siihen ja loikkasin ulos teltasta. Samassa soi
puhelin ja Rauhaniemi ilmoitti, että nyt se sitten alkoi. Kranaatit
putosivat Pukkion linnakkeelle, joka oli vihollisen hallussa n. 13 km
päässä. Talvisodan jälkeinen valtakunnanraja oli näitten linnakkeitten
välissä.
Tykistötoiminta
jatkui meidän puolelta jonkin aikaa, mutta vihollinen ei tällä kertaa
vastannut tuleen. Lopin saaren linnoittaminen jatkui. Syy siihen, että
jouduin kevyen patterin päälliköksi Loppiin oli puhelinsanoma, jossa
haettiin vapaaehtoisia upseereita perustettavaan Vuorelan
syöksypataljoonaan. Kaikki linnakkeella olevat upseerit ilmottautuivat.
Valinta suoritettiin Rauhaniemen organisoimalla ammuntakokeella.
Onnistuin ilmeisesti liian hyvin ammunnassa, koska minun oli jäätävä
edelleen patterini päälliköksi."
"Asuin tällä saarella [Lopissa] miesteni kanssa
teltassa. Eräänä yönä venäläiset moottoritorpedoveneet tekivät syöksyn
linnaketta vastaan ja ampuivat kiivaasti saarta sekä linnaketta.
Saarella olimme turvassa, koska kallio oli jyrkkä eteläpuolella ja
suojasi meitä. Puhelin soi: 'Täällä Rauhaniemi, panehan paukkua
putkeen.' Vastaukseni: 'En voi ampua koska kallio estää.' Vihollinen
oli näköjään havainnut linnoitustyömme, koska eräänä päivänä
viholliskoneet hyökkäsivät saartamme vastaan. Kuulin koneitten ääntä ja
arvasin niiden tulevan kimppuumme. Ehdin huutaa miehille:
'Suojautukaa!' Itse hyppäsin lähettini kanssa itärannalla olevaan
kallion halkeamaan. Samassa jysähti ja rymisi. Lähin pommi tuli veteen
meidän eteemme. Hetken kuluttua hyökkäys oli ohi. Puhelin oli säilynyt
ehjänä. Rauhaniemi soitti ja kysyi hiljaisella äänellä: 'Onko siellä
ketään hengissä?' Sanoin, että vain yksi haavottui lievästi. Rauhaniemi
jatkoi: 'Tänne ei näkynyt muuta kuin tulta, savua ja vettä.'
Siviilikenkäni roikkuivat nauhoistansa teltan keskellä. Sirpale
leikkasi molemmat keskeltä poikki."
Toisen Rannikkoprikaatin II linnakkeiston
sotapäiväkirjan mukaan 9.7.1941
klo 00.10 tuli Martinsaaresta ilmoitus, jossa "3 alusta lastaamassa
Pukkion kaakkoisrannalla". Viisi minuuttia myöhemmin suomalaisten
Mustamaan kuuuden
tuuman patteri "avasi tulen 1. tykillään laivoihin" ja "3. tykin tuli
siirrettiin samanaikaisesti häirintätuleksi Pukkion kaakkoisosaan".
"Ammunnan aikana vihollinen suoritti kolmannen ilmahyökkäyksen
pudottaen 12 kpl n. 50-100 kg miinapommeja. Pommeista jäi 2 kpl
maalletulleista räjähtämättä. 7 kpl putosi veteen. Lopissa haavoittui 1
mies lievästi kylkeen."

Seuraava
kirje on sekin Erkiltä.
- "Täällä jossain 14.7.41.
- Rakkaat siskot!
- Sydämelliset kiitokseni
kirjeestäsi, jonka sain juuri puoli tuntia sitten, sain Isän, Äidin ja
Hilkan kirjeet yht'aikaa. Nielen myös ne haukkumiset siitä, etten ole
kirjoittanut. Alussa oli niin paljon hommaa, että ei juuri ehtinyt
skriivata. Nyt on päivisin aikaa liikaakin.
- Kirjoitin jo
Äidille ja Isälle kirjeen, kirjoitan tätä nyt teille ja yritän saada
Hilkallekin jotain vielä tänä iltana, posti taitaa nykyään vähän
viivästyä, mutta senhän ymmärtää hyvin kirjeitähän kulkee nykyään
suunnattomat määrät. On kai Isä ja Äiti jo teille kirjoittanut siitä
nopeasta lähdöstä reserviin, ei ollut juuri aikaa mitään järjestää,
autoon vain ja itään päin. Alussa oli paljon hommaa ja tuntui taas
hankalalta sopeutua tähän meininkiin, nythän se taas menee entiseen
tapaan.
- Isä tietää
paikankin, jossa nykyään vaikutan, on ehkä kirjoittanutkin! Päivät ovat
olleet oikein kauniita, Suomenlahti peilityyni ja vesi lämmintä, olen
jo ruskettunut melkein hyvin käristetyn paistin kaltaiseksi. Päivät
ovat ihania, tuntee viettävänsä melkein kesälomaa, jos aina olisi päivä.
- Enhän voi
teille juuri mitään erikoista kirjoittaa, kun tänne ei kuulu eikä
tapahdu mitään sen erikoisempaa, on ollut sodan makua ja ei ole ollut.
Pojat käyvät silloin tällöin lomilla, vuorokausi ja kaksi. Minulla ei
ole mahdollisuuksia.
- On ihanaa,
että teillä on niin mainio asunto. Onnistihan vihdoinkin. Saatte
melkein kaupungissa hoitaa puutarhaa ja kasvimaata. Perunat tulee
omasta maasta ja niin e.p.
- Kirjoittakaa
terveisiä Aarrelle ja Maunolle, runsain mitoin myös Lällille[?]. En ole
vieläkään saanut tietää, kuinka Allu menestyy siellä hommassaan, arvaan
kyllä että teillä on nyt paljon töitä ja huolta. Kyllä tämä tästä vielä
selviää, kun aikaa vain kuluu.
- Jos näette
Harjulaisia, niin sanokaa paljon terveisiä! Olavi soitti juuri äsken ja
lupasi lähettää vähän karamelleja aamulaivassa, hän on siis saanut
paketin ja sotaväessä tuppaa kaikki olemaan yhteistä. Urposta ei Olavi
enkä minäkään tiedä tällä hetkellä mitään, mutta luulen hänen olevan
entisessä paikassa, Holmasta vähän matkaa, Heinon entisessä paikassa,
kai arvaatte. En osaa kirjoittaa hänelle kun en tiedä osoitetta.
- Kirjoitit
Emelistä, että voi sattua että hänet kohtaisin, mikä suuri ilo varmasti
puristaa aseveljen kättä. Eikö tunnu ihmeelliseltä kun täälläkin vain
kaikki pojat puhuu saksalaisista aseveljistä. Mannerheim on mies,
täytyy sanoa, häneen turvaa melkein kuin isäänsä, ainakin jokainen
sotilas.
- Kyllä
varmasti tämä täälläkinpäin helpottuu, kun aseveljet tekee motin
Pietarista ja Kannaksesta, ne pojat vetää vertoja suomalaisille motin
teossa.
- Täytyy nyt
kai lopettaa, sillä yö lähenee. En ehdi enää tänä iltana kirjoittaa
Hilkalle, mutta toivon huomenna ehtiväni.
- Paljon
terveisiä teille kaikille. Myös Hilkalle. Yritän kirjoittaa taas pian.
Erkki.
-
- Kuulkaa kun
Kotkasta lähdin oli Sigi=Sinikka saattamassa ja jäi taakse niin kovin
surullisena. Nyt on tapahtunut ihme. Hän sai lottakomennuksen jonnekin
joka kansliassa vaihdettiin tänne ja hän on nyt täällä missä minäkin.
Tapaan hänet joskus, hyvin harvoin, mutta onhan se hauska jutustaa.
Elämän kulku on joskus niin kummaa. Tämä ainostaan teille, ei saa
näyttää Hilkalle. Do you understand? Erkki."
Kesällä 1941 venäläiset pommittivat Kymenlaaksoa aktiivisesti.
Esimerkiksi
2. rannikkoprikaatin Esikunnan sotapäiväkirjoihin
kirjattiin kesällä 25.6. - 6.7. 1941 mm. seuraavaa:
"25.6. klo 15.45 Kaksi pommikonetta pudotti 5 miinapommia Kotkaan."
Useita taloja syttyi "Kymenlaaksonkadun varrella palamaan".
"26.6. klo 5.45 2 konetta pommitti Kotkaa, jossa Korkeavuorenk 18 talo
paloi. Rautatienkadun varrella pienempi palo, ja rautatien sillan luo
pommeja, jotka eivät tuottaneet vaurioita."
"26.6. klo 14.17 2 konetta pommitti Kotkan seutua. Pommit - 7-8 kpl -
putosivat mereen."
"26.6. klo 21.10 Kaksi pommittajaa lensi Kotkan ylitse ja pudotti
pommeja Hovinsaaren sahan alueella ja Tiutiseen."
"28.6. klo 21.40 - 21.45 välisenä aikana heitti 2 ryssän konetta
laskuvarjomiinoja" mm Haapasaaren pohjoispuolelle ja muualla Kotkan
edustalle.
"28.6. klo 23.40 Lensi yksi kone yli Kotkaan ja pudotti pommeja [- -]."
"29.6. klo 10.28 Lensi 2/2 konetta Kotkan ja Haminan seudulla. Omat
hävittäjät pudottivat molemmat [- -]."
"29.6. klo 19.20 Pudotti 2 konetta pommeja Kotkaan. Pommit putosivat
mereen [- -]."
"29.6. klo 20.30 Kaksi konetta pudotti laskuvarjomiinojaväylälle
Viikari-Mussalo välillä."
"29.6. klo 20.34 9 konetta pudotti miinoja väylälle Lelleri-Lehmä
välille."
"29.6. Päivän kuluessa esiintyi prikaatin alueella 30 pommittajaa, 3
hävittäjää ja 4 lentovenettä. Pommituksia Pyterlahdella, klo 22.00,
Karhulassa klo 03.48 (vanhan sahan alue) ja Haminassa klo 00.40.
(Ruotsinkylässä) Ei suurempia vaurioita."
"1.7. klo 00.05-02.00 Vilkasta lentotoimintaa meren ja idän puolella.
Kotkasta avattiin IT-tuli 3 kertaa ja koneet poistuivat."
"1.7. klo 05.04 Etelästä saapui 3 1 1/2-tasoista, 1-moottorista
pommittajaa Kotkan päälle. Kotkan torjunta-aseet ampuivat ja koneet
kaarsivat itään [- -]."
"1.7. klo 9.03 Saapui Haapasaaren suunnasta Kotkaan kaksi 3-moot. ja 3
hävittäjäkonetta. 9.15 pommikoneet pudottivat miinoja Kotkan väylille
Rankin länsipuolelle [- -]."
"2.7. klo 13.00 Ahvenkoskelle pudotettiin 4 pommia, joista 2 sillan luo
ja 2 rantaan. Puhelinlinjoja katkesi."
"3.7. klo 17.30 Pudotti 3
SB-konetta
2 pientä pommia Kuorsalon eteläpään rantaan"
"3.7. klo 20.47 Saapui 7 SB-konetta Ristisaaren kautta Kotkaan
pudottaen ensin pommeja Pyhtäällä. Kotkassa Vuori- ja Tehtaankatujen
kulmaan 2 pommia. Pari taloa vaurioitui. Satama-alueelle 3 pommia,
joista yksi hinaaja Härkäniemen keulaan. Konemestari loukkaantui. Muut
eivät aiheuttaneet vaurioita. [- -] "
"4.7. klo 05.02 Kotkaan pudotettiin neljä pommia. Ei erikoisempia
vaurioita. 2 pommia Hovinsaarelle, 2 satamaratapihalle. Koneita 3 kpl.

"4.7. klo 06.25 5 pommittajaa etelästä pudottaen 10 pommia Pookinmäen
ympärille. [- -] "
"4.7. klo 06.25 saapui 9 konetta etelästä. Koneet pudottivat Kotkaan n
15-20 pommia, jotka putosivat Enso-Gutzeitin alueelle [- -] "
"4.7. klo 11.54 pommitus Haminassa. Muutamia taloja vaurioitui. Yksi
henkilö kuoli, kaksi loukkaantui."
"4.7. klo 12.05 Kotkan päälle tuli etelästä yksi kone pudottaen pommeja
Gutzeitin alueelle [- -]. "
"5.7. klo 15.25 Lensi 2 pommittajaa ja 2 hävittäjää Kotkan päälle
pudottaen 6 pommia, jotka sytyttivät Hovinsaarelle Ruununmaankadun
varrella palon, joka tuhosi 5 taloa. Yksi naishenkilö loukkaantui
lievästi. "
"5.7. klo 21.00 Saapui Kotkan päälle yksi 3-moottorinen ja yksi
hävittäjä [- -]. "
"6.7. klo 20.10 Alkoi vih.koneiden pommitussarja Kotkaa vastaan. Useita
tulipaloja syttyi illan, yön ja seuraavan päivän kuluessa."
Siinan kirje saapuu Kimonkylästä. Hän lienee vierailulla veljensä
luona. Kaikesta päätelleen tämä asuu tällä hetkellä Kimonkylässä. Myös
pommitusten pelko on voinut ajaa heidät Haminasta pois.
- "Kimonkylä 17.7.41.
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä ja kiitos kirjeestä
ja Tapion puvusta, se on kyllä hyvä, ennen vähän suuri ennenkun pieni,
housut pisti heti jalkaan ja painii kenen hevosii aina sattuu
ohjastamaan, nyt muuttu äkkiä kylmäksi, että oikeen vaati takin päälle.
Kirjotin justiin Erkille eilen, sain häneltä kirjeen niin heti vastaan,
näkyy viipyvän vähän pitempään se kenttäposti.
- Täällä ei
ole satanu koko ajas kun myö on oltu, on oikeen kuivaa kaikki, Isä
kirjotti että Haminassa sato aika lailla vasta yhtenä päivänä. Nyt
täällä on kyllä pilvinen paraillaan mutta ei tietä sataako, että
kasvais peruna, ruis ja vehnä, on kuulemma hyvää tänä vuonna, onhan se
hyvä että tulee leipää, jos tässä taas selvitään. Molo on jo varmasti
väsyny kun ei täällä kuulu suhinaa eikä ole paljo mitään pommituksia
ollu kotiseutulla.
- Meinasin
tässä leipoa vähän rieskaa, kirjottakaa, jos lähetän teillekin vaikka
lämpimäisiä yhen. Isä sano saavansa sieltä siitä kaupasta, kirjotti
että Korttila jo läksi työkompanjaan, nyt hän varmasti on yksin siinä
Vuoksaaressa [-?-], kertoi
että
Korttila oli se pääkokki, oli ahkera keittämään. Laine sai niistä hyvät
sukat, pisti jalkaan, ei niilläkään ollu paljo muas kun tulivat ja
jokaisel on mukavaa saaja vaikka mitä, joku hamekin kuulemma olis hyvä
mitä ette itse enää tarvi, Laine oli työssä ja oli hyvä palkkakin mutta
nyt taas sekaantu kaikki.
- Ehkä jotain
tällä kertaa tähän kun tämä elämä täällä ei ole miksikään muuttunnu.
Pauli pisti koton käymäs, eilen tuli ja tänä aamuna läksi. Hilkal
terveisii.
- Terveisiä
paljon, en tienny mitään mutta kun tulee usein kirjotettuu. Enoilt
terveisii ja Marjatätilt. Näkemiin. Äiti."
Erkki kirjoittaa heinäkuun lopussa 1941.
- "Täällä 25.7.41
- Hei vaan hei!
- Kiitän kortistanne!
- Teillä on kai aika touhua kun
ei ole aikaa kirjoittaa edes kirjettä,
mutta onhan korttikin tervetullut. Tänne kuuluu vaan sitä yhtä ja samaa
ja etenkin sitä samaa. Kirjoitin tässä eilen isälle ja anoin lomaakin,
mutta ei saa. Täytyy kai mennä kihloihin tai naimisiin että pääsis
mantereella käymään, eihän tuo oikein sureta, mutta olishan hauska
pistäytyä ehkä myöhemmin.
- Me olemme
saaneet olla rauhassa jo 3 viikkoa, ei
ainuttakaan vanjan konetta ole näkynyt. Kyllähän täällä jyrisee ja isä
kirjoittaa pauhun kuuluvan Haminaan saakka, mutta ne on omia luikkuja,
jotka puhuvat. Täytyy näes silloin tällöin pippuroida motitettuja
vanjoja ettei vaan heil' tulis ikävä. Eräs kone yritti muonittaa tässä
eräänä päivänä ilmasta mutta meri kun on ikävä kyllä niin laaja,
että se otti ja kalat kasvoivat puolet suuremmiksi ja kaiken huippu,
itse kone pippuroitiin niin pahoin että sekin putos. Ei taida
vanjoilla olla kehuttavat olot, ei ainakaan kesäloma. Yöt ovat
tavallaan ihanat. Tyyni meri ja avara selkä, ei tuulen häventäkää.
Putkivalot vain leimahtelevat, sodan savut nousevat ja räjähdykset
rikkovat tunteellisen illan. Melkein haikeus hiipii mieleen ja
ihmettelen usein maailman menoa. Lehti luetaan sana sanalta ja
pohditaan
sakasalaisten aseveljien nopeata tahtia. 'Emme ole enää yksin.'
- Olavi soitti
juuri ja kyseli, että tunnenko minä
sellaista ja sennimistä tyttölasta, Viipurista kotoisin j.n.e. Kyllähän
minä tunsin ja selostin ulkonäön ja esittelin muutenkin tyylin.
Katsokaas! Poika oli saanut kirjeen, vai oliko se kortti ja itse ei
kirjoittajaa tuntenut. Joku joka on ihastunut (ei nyt, sillä Olalla on
tuuhea parta ja Isä Stalinin viikset), tälläistähän voi sattua näin
sota-aikana, kun nuoret gentelemannit ovat astuneet riveihin. Mitäpä
siinä! Käskinpäs minäkin terveiset panemaan. Niinhän se maailma kiertää
siskoseni.
- Istun ja
kirjoitan tätä teltassa. Käsiala on vähän
niin ja näin, mutta tämä teltta vähän heilahtelee, sillä siellä jossain
tai täällä jossain ryskyy taas niin vietävästi. Vanjat eivät pysy
ihmisiksi ja täytyy antaa pippuria joukkoon.
- Nauraisitte
varmasti, jos juuri tällä hetkellä
näkisitte minut. Naama hiukan likainen (ei ole aina aikaa peseytyä),
parta melkein polvilla ja viikset kuin kaksi aidan seivästä molemmin
puolin ruskeaksi paahtunutta nenää. Tällaisessa kunnossa on poika nyt,
mutta ei sillä väliä, onhan sota.
- Juu, Sigi on
täällä, mutta ymmärrettähän etten minä
häntä tapaa kuin silloin tällöin, matkaa on minun ja hänen välillä n 2
km. Ihastushan on ohimenevää kuten tiedätte, etenkin minun kohdaltani.
Hilkka nyt taas kiinnostaa, siis on kuuma täti, en ole vieläkään oikein
perillä hänestä. Kiva täti ei voi muuta sanoa. (Salaisuus, jota ei
kerrota muille. Huom!)
- Ola tässä
eräänä päivänä kertoi, että Urpo on tästä
itään vielä vähän. Lukekaa lehdistä TK-kirjeenvaihtajien kertomuksia
saaristosta ja katselkaa suorasuuntaustykin miehistöä ja tykkiä
esittävää kuvaa, eikö näy tuttuja piirteitä eräässä. Ryssä on 300 m
leveän salmen toisella rannalla, mutta ei välii.
- Johan tässä
on tullut lörpöteltyä yhtä jos toista, joten käyn nyt vähän asiaankin.
- Minä
lähetän huomisessa postissa vähän rahaa
ja pyydän, että ostaisitte minulle uimapuvun ja lehtiä, siis
aikakauslehtiä, kelpaa Viikonloputkin, Lukemiset ja sen sellaiset rikosjännärit.
Jos mahdollisesti löytyy myös Der
Adlerit (vanhatkin), Signalit (uudet,
kesäkuun 1. päivän olen jo nähnyt, Sigi toi lomalta), paljon paljon
lehtiä, ne menee kuumille kiville. Nivea purkki olisi myös omiaan.
Pisteet uimapukuun saatte myöhemmin, uimapuku ei voi olla iso,
mieluummin pieni. Jos raha saapuu ajoissa, niin lähettäkää nopeasti.
- Kertokaa
paljon terveisiä tutuille ja tuntemattomille, hyvin voidaan ja ryssä on
kohta Uralissa.
- Pikaisiin
kuulemiin.
- Teitä
muistaen. Erkki.
- Eräs pojista sai paketin ja
mutustelen mansikoita tässä kirjoittaessani. Ettekö voi kertoa, kuinka
Allu tyttö vain onks' Helsinki menny päähän, ettei enää minua
muistakkaan."
Siina ja Tapio ovat palanneet elokuun alussa takaisin Haminaan.
"Hamina 4.8.41
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä, täällä on nyt
ollu rauhallista, joku hälyytys vaan
mutta voi joku yllätyskin tulla, sitä ei tietä, nyt ollaan täällä mutta
aina vaan niinkun reisussa. Tavarat säkkiissä ja nyytyissä siltä
varalta että jos tulipalo sattuis niin viskelis paremmin ulos, ei
täällä niitä muuaksikaan saa kun ei ole minne veis mutta uskotaan ettei
se kohtalon käsi ole sentään niin kova yksille ihmisille. Yöksi
menenemme siihen pieneen saareen, siellä on niinkun parempi nukkua kun
on hälyytyksiä, sellainen tiilistä ja sementistä tehty, se pitää
sirpaleet vaikka ei muuta. Erkki tuli toissailtana sinne, oli yön
siellä, sillä oli vaan sellainen komennus, läksi Kotkan puolta käymään,
sitte tuli kuuden autos ja läksi pyörällä tästä sinnepäin missä hän nyt
on, oli hyvä että satuin tulla minäkin koti. Tänne on tullu melkein
kaikki, pienii vauvoikin, eilen tuli kaksi vanhaa siihen meijän
naapuriin, mies on hyvin huono ja se nainen on toiselta puolelta
halvattu että kepillä liikkuu. Olen huomannut että Isä on eritaval
hermostunnu ja kauhian arka, sitte ei ollu mitään tietoa syömisestäkään
ja yksin täällä oleskeli, sillon kun siellä Hesas oli se suurempi
pommitus niin kaksi kertaa jo kirjotti minul että ei hän ole saanut
teiltä kirjettä että liekö kuolleet pommitukses vaan ovatko niin
hermostunei etteivät osaa kirjottaakaan ja yhtä mittaa se kirjotti
sinne maallekin ja varotti meitä ettei saa olla lakial kun koneet
lentää, ei siellä kukaan uskonnu että siihen mitään tulee, oltiin vaan,
eikä ne työt tulis tehtyy siellä jos sitä vaan hätäilis. Siellä alko
nyt rukiinleikkuu, se oli meille uutta, enotkin läksi kiireesti kun myö
lähettiin, heinäniityl kyllä osattiin haravoita ja niittääkin. Olimme
toissapäivän mustikas, vähä niitä oli, mutta tulee niitä sentään kun
yhteen kasaan kolme noukkii, tänään hän on vahti, huomen taas lähetään,
ei teitin tarvii ostaa niin kallii mustikoi, minä ostan täältä, saa
niitä sitte aina pois vaikka kun käypi vähän kerrallaan, ne tulee
kalliiksi lähettää, täällä ei maksa niin hirviästi 9. ja 10. litra. Nyt
alku viikolla lähetän sinne sen ison laukun, laitoin siihen vähän
vaatetta, ettei ole kaikki yhes paikas, käykää sieltä autohuollost
kattomas, siinä on Ainin nimi, sitte tiän tässä tänään piirakkaa mikäli
se onnistuu pienessä uunissa, lähetän maistaa teille ja Erkille lupasin
panna myös, siitä lähtee laiva sinne jokapäivä klo 2, että siinä menee
hyväst suoraa sinne.
- Jospa minä
tulisin sinne käymään tässä kuussa kun minun lupa kestää tämänkuun
ajan, ne matkat kyllä maksaa, sinne maallekin maksoin tätille 100
mk., ehkä olis ollu enemmänkin mutta kun ei itse sanonnu. Kirjotin
eilen L-tätil kun hän oli kirjottannu minul tänne ja Isä oli vastannu
mutta kirjotin sentään, on niin mukavaa saaja tietoa omistaan
tällaisena aikana. Onko teillä ollut syömistä nyt kun ollaan kaikki
yhtä köyhii ettei voi toiselle paljo antaa sitte loppuu kortti mutta
täytyyhän tästäkin joskus loppu tulla, tuleeko sitte parempi vai
huonompi ei tiejä, tietysti parempaa jokainen toivoo.
- Nyt
täytyy pestä tässä vähän vaatteita kun silloon jäi kun lähettiin ja nyt
on aina tullu lisää, kyllä se aika sentään menee eteenpäin, 5 viikkoa
oltiin jo siellä maallakin.
- Meillä ei
ole muuta kuin odotamme mitä kohtalo tälle kansalle sallii tapahtua ja
mitä kunkin perheen osaksi tulee, tapasin sen Tuomalan rouvan sisaren,
hän oli niin kovas surussa sisarestaan kun hän sai sellaisen kuoleman,
hän oli maalla sen pojankaan, sitte tuli tänne, kun soittivat sen
kuoleman, niin heillä oli sirpale suoja omal pihal ja se sisar kerto
että kun he sitä teki niin joku naapuri tuli kattomaan, niin tämä rouva
oli sanonut että hän on tässä itsekseen ajatellut, että voi te
heikkouskoiset, kyllähän se sitäkin usein on, että ei luoteta tarpeeksi
siihen joka kaikkia johtaa, määrää.
- Nyt lopetan
ja kiirehdin postiin, kirjottakaa tihtiin, Aura myös, tuntuu niin kun
mikäkin helpotus kun saa teiltä tietoa, Erkki kirjotti mulle sinne
maalle heti aina kun vastasin.
- Voikaa hyvin
toivoo äiti.
- Onko se
Veikko taas siellä jossakin, sanokaa terveisiä kaikille jo tuntevat
meijät."
Erkin kirje on elokuulta.
- "Täällä jossain 16/8-41
- Rakkaat siskot!
- Terveiseni jälleen täältä
jostakin. Aloittelen tätä kirjettäni tänään ja
lopetan vasta illalla, sillä toivon iltapaatissa sieltä kirjettä.
- Siitä, kun
viimeksi kirjoitin, tuntuu jo olevan jo
pitkäkin aika. Toivottavasti olette saanet kirjeeni, jossa oli
kiitokset paketista j.n.e. Täällä on sillä välin tapahtunut yhtä ja
toista. Tuntuu jo siltä että syysmyrskyt ovat alkaneet ja sateet
tulleet. Parhaillaan tuuli repii telttaa ja jäkkärämännyt humisevat.
Tulee melkein alakuloiseksi, kun ajattelee, kuinka lyhyt on maamme
kesä. Kyllä kai muistatte itsekin, miltä tuntui silloin joskus
Holmassa, kun tuuli oikein ja satoi, silloin ainakin minä omalta
kohdaltani tunsin mitättömyyteni luonnonvoimien myllertäessä. Syksy on
tullut, tuoden mukanaan usvat myrskyt ja sateet. Arvaatte, että syksy
tuo meillekin enemmän hommaa, valppautta on pimeillä öillä lisättävä,
aina on oltava valmiina iskemään vastaan. Olemme saaneet jo pari
katkeraa kokemusta, että bolseviki on bolsu, ne näemmä tykkää tapella
katalalla tavalla pimeässä, kuten ryssät ovat ennenkin pimeässä
myyyräntyötä tehneet.
- On teille
vähän raskasta kirjottaa, sillä
tiedättehän millainen toveruussuhde voi syntyä, kun 8 vuotta istuu
koulussa samalla luokalla samoine harrastuksineen. Olen teille joskus
maininnut ja kai tunnettekin Jorma Kosken.
- Meitä oli
nim. neljä luokkatoveria aivan tässä lähettyvillä, nyt on yksi meistä
antanut kaikkensa, sen minkä sotilas ja reserviupseeri voi, henkensä
Suur-Suomen ja vapautemme puolesta, teemme kunniaa sankarivainajalle.
Hänen osansa oli ensimmäisenä puolustaa henkeensä asti sitä tannerta,
jota jo isiemme veri on kastuttanut. [Kosken kaatuminen
II/2 RPr:n sotapäiväkirjassa.]
- Ehkä tämä
kirje on surullinen, mutta en voi nyt muutakaan kirjoittaa, sillä hän
on aina mielessä, hyvä rehti toveri, joka on jakanut surut ja ilot
meidän kanssamme.
- Kerron nyt
vähän tapahtumiakin omalta kohdaltani. Viime sodastahan ei minulle
juuri jäänyt kokemuksia, sillä olinhan Helsingissä melkein koko ajan.
Nyt sitävastoin olen oppinut paljon. Sodan alkupäivinä sain kokea mitä
on ankara ilmapommitus kallioisella pienellä saarella. Tiedän nyt
suhinasta milloin tulee lähelle, milloin kauemmas. Tässä pari päivää
sitten johdin patterini tulta konekiväärien ja konetykkien
luotisateessa. Tiedän milloin viheltää yli tai menee sivu. Ryssät
tekivät nim. syöksyn täällä jossain saartani kohti. Tänä aamuna sain
ensimmäisen epävarman ryssän tililleni, olin itse konekiväärin takana
ampuessani ryssien soutuvenettä.
- Näinä
päivinä onkin ollut aika vilkasta, etenkin öisin. Näistä tapahtumista
en tietenkään voi kertoa enempää, mutta mainitsen vain, että kaikki on
hyvin jälleen. Pyydän myös että ette kirjoita näistä äidille eikä
isälle, hermostuvat suotta.
- En saanut
kirjettä, joten lopetan kirjeeni tähän.
- Sanokaa
terveisiä kaikille tutuille, kirjoita terveiseni myös Laine tädille ja
muille Porkkalaisille. Hilkalle myös sydämelliset terveiseni.
- Teitä
muistaen. Erkki."
- Samalle päivälle on päivätty kortti Haminasta. Kortin viesti on
hieman epäselvä.
- "Hamina 16.8 41
- Rakas Aini ja Aura
- Terveiset täältä, kirjoitan tässä teille kun on niin kauhian
ikävää kun ei Erkiltä ole tullut mitään tietoa, 2 viikkoa tulee
huomenna
kun pyörällä läksi täältä, en tietä tuleeko tänäänkään, vaikka vielä
vähän toivon. Olimme eilen vattuja poimimassa, saimme 4 lit: ja nyt
keitin kaksi litran purkkia, toisen tuan teille, kun olen ajatellut
pistää tässä kuussa käymään, jos voi. Tetä[?]n isä oli lomal, tuli
ottaan
vastaan, että heijän tulevat jo mutta ei tulleet vielä eikä minun
mielestänikään ole väliä, sillä täällä on hälyytyksiä kun on kaksi
lasta yksinään niin ei se yöllä ole lähettävä uloskaan. Toissa yönä oli
4 hälyytyst ja Kotka ampu hirveesti, ei kuulemma päässy ensinkään sinne
kun putotti minne sattu, kyllä se pirun ryssä ei anna rauhaa
ennenkun se häviää olemattomiin.
- Kirjottakaa sieltä vaikka tänne ja Jumalan haltuun. Äiti. Isä ja
Tapio."
Elokuussa 2. Rannikkoprikaati saa tehtäväkseen ryhtyä suunnittelemaan
Suomenlahden ulkosaarien takaisinvaltausta. Tähän operaatioon on myös
vänrikki Erkki Esko osallistuva; komennus Lopin patterilla oli ohi.
- Täällä 26/8 41.
- Rakkaat omaiset!
- Kirjoitan tätä klo 9.00
illalla. Minä joudun nyt siirtymään etelään, arvaatte kai mihin.
Kotikontu kangastaa nyt minulle. Jumala suokoon, että näen jälleen
saaremme. Ei ole paljon aikaa, mutta koetan nyt kuitenkin saada jotain
paperille. Juu. Toverini jäävät nyt paikoilleen. Tuntui melkein
ikävältä jättää heidät 2 ja puolen kuukauden jälkeen, he kohottivat
eläköön huudon Lopin keisarille!
- Rukoikaa ja
toivokaa parhainta. Sanon teille terveiseni, on hirveä kiire. Tiedoitan
elämästäni ja vaiheistani kun on enemmän aikaa. Kuulemiin.
- Teitä
rakkaudella muistaen Erkki.
- Terveisiä
Olalta, hän ei ikävä kyllä päässyt mukaan."
8. "Ei sekään enää nähnyt sitä vanhaa
kotipaikkaa jos sinne kukaan pääsee kun vanjat siellä vaan räjäyttelee."
Suursaaren linnoittamisen venäläiset olivat aloittaneet heti talvisodan
jälkeen. Syksyllä 1940 saarella oli jo tykistöäkin.
Erkki kertoo muistelmissaan 29-30.8 tulleesta puhelinsanomasta. Siinä
oli haettu suursaarelaista upseeria, joka olisi valmis lähtemään
Suursaareen. Puhelinsanoman on kuitenkin täytynyt tulla jo ennen yllä
olevaa kirjettä. Hän kertoo ilmottautuneensa
Harjun maatalousopistossa majuri
Miettiselle.
"Illallisella, jossa oli myös eversti
Enkainen
ja majuri M. kerrottiin minulle, että olisi saatava varmuudella
selville, onko vihollinen lähtenyt Suursaaresta vai ei. Olivat kuulemma
suunnitelleet minun lähettämistäni desantiksi saareen. Kuitenkin
kysyttiin, sattuisiko minulla olemaan parempaa ehdotusta asian
hoitamiseksi. Aivoni kävivät kuumina, koska vaihtoehdot olivat vähissä
ja oma henkikin kallis. Keksin ajatuksen että pikavene voisi viedä
minut sinne, Soini Naski seuralaisena. Esimiehet suostuivat
ehdotukseeni ja sanoivat että Hurpunniemessä on kapteeniluutnantti
Jääsalon [Jääsalosta mm
Kuorsalo-seuran
historiasivulla;
2 Rannikkoprikaatin II linnakkeiston esikunta oli sodan alussa
Kuorsalossa] pikaveneosasto, josta saisin valita 2 venettä ja
miehistön."
Suursaaressa oli alkusyksyllä 1941 sen verran
aktiivista liikennettä, että suomalaiset kyllä elo-syyskuussa 1941
tajusivat saarella olevan venäläisiä. Sen sijaan heidän lukumäärästään
ja aseistuksestaan ei ollut varmaa tietoa. On luultavaa, että Eskoa
tarvittiin saarta tuntevana hankkimaan tietoa näistä seikoista.
Sanelluissa muistelmissaan Erkki Esko kertoo tiedusteluretkestä, joka
tehtiin Suursaareen. Tätä tapahtumaa en kuitenkaan onnistunut löytämään
säilyneistä prikaatin sotapäiväkirjoista.

"Tulin
syöksyveneosaston päälliköksi. Miehistönä olivat
Merivartiolaitoksesta suursaarelaiset Väinö Suomalainen, Pentti Talsi
sekä 2 lavansaarelaista. Joukkoon komennettiin myös suursaarelainen
kersantti Soini Naski. Tarpeellisten valmistelujen jälkeen ajoimme
Haapasaareen. Siellä odottelimme sopivaa säätä. Maihinnousupaikaksi oli
suunniteltu Suursaaren lounaisrantaa, Ankkurlahtea. Oli pimeä yö. Väinö
Suomalainen halusi lähteä mukaani tutkimaan saarta Naskin sijasta, joka
oli perheellinen. Tarkoitus oli, että meidät noudetaan seuraavana yönä
takaisin. Lähestyimme saarta, Pentti Talsin vene jäi kauemmaksi
varmistamaan. Yhtäkkiä alkoi kuulua vihollisen vartiomoottoreiden ääntä
ja saarta valaisi eri puolilta kolme valonheittäjää. Tästä päättelin,
että saarella on vihollisia, joten annoin käskyn palata takaisin.
Siirryimme veneen perällä olevan konekiväärin luota koppiin. Kuljettaja
kiirehti vauhtia. Ajoimme suoraan länteen, kauemmas saaresta. Silloin
rysähti ja vesi tuli suoraan syliin ja tuulilasit menivät säpäleiksi.
Edellisen päivän jäljiltä oli nimittäin korkeita maininkeja. Sen
jälkeen siirryimme takaisin konekiväärin luo, jotta keula nousisi ja
vesi poistuisi. Lisäämällä vauhtia se konsti onnistui. Pentti Talsi
ajoi rinnalle ja kysyi mikä rysäys se oli ja tarvitsemmeko apua.
Käännyimme kohti pohjoista eli Haapasaarta. Merellä yön pimeydessä
kasvoni tuntuivat kovin kankeilta, joten pyysin Väiskiä taskulampun
valossa katsomaan, miltä naamä näyttää. johon hän sanoi, että ei hätää,
verta se vain on, hänellä itselläään on sama tunne. Perillä
Haapasaaressa menin vartiotuvan ovesta sisään. Vartiopäällikkö pomppasi
pystyyn ja tuijotti veristä naamaani. Sanoin: 'Ei tässä pahasti käynyt,
soittakaa vain Kotkan sairaalaan, että lähettävät ambulanssin
kalasatamaan ja ilmoittakaa tukikohtaan, että olemme matkalla Kotkan
sairaalaan."
Eskon ryhmä teki useita tiedusteluja Somerille. Yhdellä niistä saatiin
vanki.
"Osastoni siirtyi Haapasaaresta Kukion saarelle. Sieltä suoritimme
useita vihollisen häirintähyökkäyksiä Somerin saareen.
Eräällä
sellaisella
[25.9.1941] retkellä Väinö Suomalainen ehdotti: 'Käydään maissa.'
Soudimme pimeässä hiljaa Somerin kaakkoisrantaa kohden. Väinö ja eräs
toinen mies lähtivät kiipeämään kalliota ylös kohti majakkarakennuksia
saaren itäosassa. Veneemme valmistautuivat tulituen antoon mikäli
sellaista tarvittaisiin. Maihinnousijat katosivat pimeään yöhön. Jonkin
ajan kuluttua kuulin kaksi lyhyttä Suomi-konepistoolisarjaa ja
askeleita ja samassa molemmat miehet ryntäsivat veneeseen. Oli käynyt
siten, että Väiski oli tallannut voihollisen vartiomiehen päälle, joka
makasi kallion painaumassa. Vartiomies otettiin vangiksi. Kalliota
alastullessa Väiski kaatui ja konepistooli laukesi. Mukana ollut toinen
mies luuli, että vartiomies ampui Väiskiä ja ampui vartiomiehen.
Todisteena tehtävän suorittamisesta meillä oli vartiomiehen lakki."
Sotapäiväkirjassa vangin surmaamisen syyksi kerrotaan vangin yritys
käyttää
käsikranaatteja. On houkuttelevampaa uskoa Eskon
muistelmia kuin sotapäiväkirjaa. Päiväkirjat perustuivat miesten
raportointeihin. Niihin miehet saattoivat ilmoittaa, minkä parhaaksi
heidän kannaltaan silloin näkivät. Vangin kuolemista vahingossa
liukastumisen seurauksena ei ehkä olisi pidetty kovin sotilaallisena.
Säilyneissä kirjeissä on myös yksi Toivo Eskon Aarre Naskille
lähettämä kirje. Aarre Naski oli Ainin kihlattu. Pommitukset ja
elintarvikepula olivat Toivon mielessä. Mahdollinen saarelle paluu
askarrutti. Tiedossa oli varmasti se, että kylät olivat suureksi osaksi
raunioina. Ehkä elämä ja luotsaus Haminan satamassa ainakin sodan
jatkuessa oli kaikenkaikkiaan houkuttelevampaa kuin raunioituneella
Suursaarella.
- "Pitäjänsaari 8.10.1941 klo
13.30.
- Aarrelle!
- Kiitos kirjeestäsi. Elämä
täällä menee taasen niin kuin sodan merkeissä
meidän siviili ihmistenkin kesken. Nyt on taasen ollut ilmahälyytyksiä
öisinkin, sillä ryssä on aktiivisempi tätä nykyisin, on nimittäin niitä
rauhankyyhkyjä ollut liikkeellä päivin öin, mutta eivät ole tähän
mennessä munineet tähän meidän kylään, niinkuin ovat naapurikylään.
Toivomme, että se pian loppuu, kun vanjat lähtee Nevan varsilta. Erkki
on usein käynyt kotona, hän on tiedustelu veneissä, ovat m.m. käyneet
kotisaaren läheisyydessäkin, mutta ei ne sieltä mitään erikoisempia
tietoja voineet hankkia, ainoastaan voivat toteta, että iivanoilla on
vahtia ympäri maata muun muassa Tuohiloven.
- Olomme
täällä on
ollut melkein samallaista kun ennenkin, vahtinpitoa on ollut, ei
paljon muuta. Ruokatavaroita on ollut niukalti saatavissa, annoksetkin
alkaa tuntua riittämättömiltä, ruokahalu on kai kasvanut kun joka päivä
on saanut syödä niinkuin samaa ruokaa, ei voi auttaa, hyvä näinkin, kun
vaan ei tämän hullumpaa.
- Terveenä on
oltu
ehkä paremmin kuin ennen siellä saaressa, ilmasto kai vaikuttaa
osaltaan tähän puoleen asiasta. Sitte kun kotusaari tulee takaisin niin
on mahdollista että määräävät meidät takaisin sinne, me kyllä
mielellämme olisimme täällä maissakin, saa sitte nähtä.
- Tapiolla ei
ole
vielä koulu alannut, ei täällä ole vielä yhtään koulua alottanut
toimintaansa, opettajat ovat poissa ja kouluhuoneet tarvitaan
nykytarpeisiin. Isänne ja äitinne kai ovat edelleenkin samassa
paikassa, en ole kuullut mitään heistä, josko isänne ottaa entisen
homman kun niikseen on. Heikkilän Otto että heidän asiansa on
järjestelyn alaisena niin että kohtapuoleen voi saada jotakin tietoja
miten ja mitä se järjestely tarkoittaa. Terveisiä sinne Hämeenlinnaan
kaikille tutuille, erikoisesti isällenne ja äidillenne. Toivon
parastanne ja korkeimman suojelusta! Toivo, Siina ja Tapio."
Lokakuussa 1941 (
II/2 RPr 11-12.10.1941) Erkki Eskon johtama ryhmä
teki taas yhden monista tiedusteluretkistä Someriin.
"Seuraava merkittävä häirintähyökkäys tehtiin päivänvalossa. Tasan
klo
16.00 meidän piti olla Somerin pohjoisrannalla. Hävittäjien oli määrä
puuttua peliin klo 16.05 ja mukana oli myös vihollisilta vallattu pieni
panssaritykkivene. Klo 16.00 lähdimme syöksyyn kohti Someria ampuen
kaikilla aseilla. Kummankin veneen katolla oli 20 mm panssarikivääri,
jolla voi tarkasti ampua n 1 km päähän. Meitä tulitettiin
laituria lähellä olevasta pesäkkeestä sekä saaressa olevien
majakkarakennusten ikkunoista, joka ammunta kuitenkin loppui, kun omat
hävittäjät tulittivat viholliskohteita. Ajoimme pikaveneelläni kohti
sotasaalisvenettä, koska olin menossa sanomaan heille, että tulittakaa
rakennuksia. Samassa pamahti tykki, jonka ammus putosi n 5-10 m.
meistä. Ilmeisesti suuntaus oli virheellinen ja tykki outo.
Vaatimukseeni vastattiin, että merivoimien esikunta on antanut
määräyksen ettei rakennuksia saa tuhota. Vielä kerran syöksyimme kohti
saarta ja ammuimme kaikilla aseilla. Palasimme tukikohtaan. Nämä
hyökkäykset edesauttoivat Somerin haltuunottoa, eli vihollinen poistui
saaresta.
15.10.-41 minut määrättiin 27. torjuntakomppanian
joukkueenjohtajaksi ja siirrettiin Haapasaareen."
Sotapäiväkirjoissa muita ryhmän tekemiä retkiä on esim.
5.9.
ja 8.9. 1941,
9.9.
1941,
23.9. 1941 ja
30.9.
1941. Esko luovuttaa veneet takaisin Jääsalolle
18.10.
1941.
Toivon kirje on marraskuulta 1941.
- "Hamina Pitäjänsaari 7/11 -41.
- Tässä vahdissa kun on tätä
aikaa niin ajattelin jos kirjottaisin sinne jotain mitä sattuu
muistamaan. Meillä on niin talven tuntuista, lunta on liki rekikeliksi
ja tämä lähisatama on jäässä niin että pikkupojat luistelevat, muuten
on niin kylmää että ei ulkona viitsisi oleilla vaikka eihän meillä ole
mitään asiaakaan. Tapio käy koulussa, se alkoi ensimmäinen päivä, on ne
kerran olleet pommisuojassa, en tiedä miten se menettelee, jossa ryssä
kävisi useammin munimassa, voipi olla niin että lopettavat koko koulun.
Sielläkin se ryssä on käynyt, missä olette niillä aikoilla sattuneet
olemaan? Kyllä nämä ajat tuntuvat turvattomilta kun molot vielä
suurista korkeuksista pudottelevat pommejaan, tännekin se yhtenä
päivänä yritti mutta ne putosivat mereen ja yksi Pappilansaaren
rantaan. Pappilansaari on Ristiniemen ja alakaupungin välillä.
- Erkiltä kun
loppu loma niin hänet määrättiin Mustaanmaahan, siellä ehti hän olla
kolme vuorokautta, sitte sai määräyksen mennä Haapasaareen odottelemaan
jos ryssät lähtevät pois Suursaaresta niin on mentävä sinne, arvelevat
että kai ne kohta poistuvat sieltä, en vielä tiedä mikä hänen
kenttäposti osote on. Olemme olleet nuhassa ja minulla oli kurkkukin
kipeä, mutta nyt sekin on jo parantunut, äitillä ja Tapiolla on vielä
yskää. Enot ovat Kimon kylässä, äiti sai enolta kirjeen, sanovat olevan
siellä siksi kun on saanut syötyä itsensä kylläiseksi, onhan maalla
ruokaa ja tarpeita yllin kyllin, jos vielä tekee töitä niin elää siellä
niinkuin muualla tavallisella ajalla.
- Täti
kirjoitti Tiuskasta ja pyysi käymään ja oli meillä aikomus mennäkin
sunnuntaina, saa nähdä millainen ilma on, minä luulen että me käydään
Metsäkulmallakin katsomassa Heleenaa samalla matkalla, ei niitä matkoja
halukseen nyt tekisi kun täytyy olla eväät mukana ja niitäkin on vaikea
saada riittämiin.
- Terveisiä
paljon myös tutuillekin ja kuulemiin. Isä."
Kuukautta myöhemmin Aini saa kirjeen Siinalta.
- "Haminassa 3.12. 41.
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä, siitä taitaa
olla jo vähä aikaa, kun Aura kirjoitti, en muista mitä siinä olikaan.
Mitä teille kuuluu kun siellä ei kuulu saavan sitä syömistä, ei
kuulemma perunaakaan, teillä ehkä on niitä ja sitte silakkaa, ei meillä
nyt loka ja karraskuussa ole ollu sellaista hätää, saa nääs sillä
Tapion maitokortil vähä rasvaa ja Isän leipäkortil, sitte minä olen
saannu luita ja vasikan luita ilman korttii ja keitän alatoopia nyt
koetan jouluksi saaja kun tyä tulette saa sitte jotaan roinaa ilman
korttii. Toiselviikol kujoin niitä matonpätkii, kuus pientä mattoa, saa
vaikka oven alle, jos tässä pysyy paikallaan, nyt tulee
itsenäisyyspäivä, luulen että täti tulee Tiuskast käymään kun lapsiil
on lupa.
- Tapio käy
nyt tässä saaren koulul lähellä.
- Erkki soitti
eilen sieltä omasta paikastaan ja Aarrelta tuli kirje, hänkin on
toisessa hommassa. Näittekö lehdiist että Santra Heikkilä on kuollu,
hauvattiin 1.12. Loviisaan, sillon kun Irja tuli sieltä niin oli
sairalas, niin ei sekään enää nähny sitä vanhaa kotipaikkaa jos sinne
yleensä kukaan pääsee kun vanjat siellä vaan räjäyttelee.
- Nyt mulla on
sellaista asiaa, että jos tyä huolitta särkii niin lähetetään. Isä ja
Hasu käyvät verkoil niin Hasu saa paljo särkii kun sillä on monta
verkkoo. Isälläkin on ollut sentään monta että on saatu soppa ja
paistan ne, ovat parempia kun syksyl. Kirjota äkkiä vaikka kortti niin
lähetetään että saatte vähän suurempaa kalaa kun haili sitte pistätte
suolaan ja keitätte perunoinkaan mutta ei ruotia kulkkuun.
- Lähettäkää
meille osotteita että kirjotetaan joulukortti sinne Hä:linnaan ja
Veikol, Hilkal, en nyt muita muista, jos tuä kirjotatte niin Eskon H.
Metsäkulma. Karhula (Muttilainen) ja Elli Esko Kuggom, Hardom.
- Kiireesti
nää viikot menee, minä niin ootan että tyä tulette sitte ei tarvii
tuoja puhtai paitoi eikä housui jos täällä käytte saunas. Täällä on ne
teille molemmille, ja tuokaa sitte likaset lakanat, kylhän pesee vaikka
kevääl ettei huol siellä aina pesettää. Hyvää vointia. Äiti. Terv Isä
ja Tapo."
Venäläiset tyhjesivät Suursaaren joulukuun alussa samaan aikaan,
kun
he evakuoivat Hangon. Erkki Esko sai komentoonsa pioneerijoukkueen.
Joukkue koottiin Niilo Lappalaisen mukaan pioneereista siksi, että
tyhjän saaren arveltiin olevan raskaasti miinoitetun.
Erkki muistaa
joulukuun alkupäivät näin: "Ilmavoimat ilmoitti, että Suursaari
todennäköisesti tyhjä. Sain
käyttööni rautaveneen ja 14 miehen pioneerijoukon sekä radistin. Veneen
kuljettajana toimi suursaarelainen Heikki Porkka. 4.12. lähdettiin
yrittämään Suursaareen. Meri oli kiinteässä jäässä Luppiin saakka ja
siitä eteenpäin ajojäätä suurinakin lauttoina. Yhteysalus Pukkio teki
meille väylää kohti Luppia. Eteneminen veneellä näytti mahdottomalta.
Pukkion päällikkö Ville Pohjola sanoi ajavansa vähän ulommas ja
tutkivansa tilannetta. Ei kestänyt kauaakaan, kun hän tuli takaisin ja
sanoi: 'Touvi kiinni, mennään takaisin Haapasaareen, ulkomerelle ei
moottoriveneellä ole menemistä'. Moottorissa oli lyhytaaltolähetin
radisteineen, joka ilmoitti minulle, että ylhäältä tuli käsky:
'Suursaareen oli mentävä, oli tilanne mikä hyvänsä'. Kerroin tämän
Villelle, joka pysyi päätöksessään, ja niin palasimme Haapasaareen."
(Tämä retki tapahtui
I/2.RPr
sotapäiväkirjan mukaan 10.12. Yrityksiä oli tuona päivänä kaksi,
joissa toisessa
Pukkion tilalla oli hinaaja
Poitsila)
"12.12. Uusi yritys Suursaareen. Pikkuhinaaja Kimmo, Ville Valleala
päällikkönä teki moottorilleni väylää jäälauttojen välissä. Hävittäjä
kävi näyttämässä mikä railo vei lähimmäksi Suursaarta, lensi railon
suuntaisesti ja heilutti konetta. Näin hävittäjä teki vielä pari kertaa
ja sen jälkeen oli edessä avovesi. Miinavaaran takia pidettiin etäisyys
hinaajaan n. 500:ssa metrissä. Saavuimme Suursaaren rantaan
Mustankallion kohdalle. Hämärässä saari näytti
tyhjältä, sillä ei näkynyt lumessa jälkiä eikä muitakaan elonmerkkejä."
Sotapäiväkirjan
mukaan yhteys katkesi juuri ennen mainhinnousua klo 15.20. Kolmen
tunnin kuluttua yhteys palasi hetkeksi ja päivystäjä kirjoitti ylös
Erkki Eskon viestin: "Olemme nousseet maihin paikkaan mihin oli
tarkoitus. Pimeän ja ansoituksen takia emme voineet jäädä maihin.
Olemme aluksissa yötä."
Muistelmissaan Erkki kertaa illan tapahtumia: "Suursaaren
miehitysjoukkueen johtajana minulle oli annettu käsky, että heti
rantautumisen jälkeen tuli radiolaitteisto viedä Pohjoiskorkealle.
Tulin siihen tulokseen, että nämä hommat saavat jäädä aamuksi. Yö
vietettiin veneessä. Ahtojäät laukaisivat merimiinoja ja räjähdyksiä
kuului silloin tällöin.

13.12. Aamun sarastaessa lähdin pioneerijoukkoni kanssa poikki saaren
kohti Suurkylää. Lähestyessämme kylää huomasin jälkiä lumessa Naskin
Akselin talon ympärillä. Ovelle ilmestyi venäläisessä
univormussa sotilas, joka palasi nopeasti takaisin sisälle. Komensin
pojat
asemiin. Olin juuri aikeissa antaa tulikomennon, kun toinen mies
hyppäsi ulos ovesta Viron lippu kädessään. Nousin ylös ja menin häntä
vastaan. Hän kertoi, että edellinen mies oli nähnyt meidät ja luullut
meitä venäläisiksi. Hän oli vilkaissut ikkunasta ja todennut,
ettei venäläisillä ole tuollaisia karvalakkeja vaan että he ovat
suomalaisia. Virolaisia oli talossa kaikkiaan kuusi. He kertoivat että
venäläiset olivat lähteneet saarelta. Siivosimme Honkalan ja Hjalmar
Naskin talon ja majoituimme niihin. Radioasema pystytettiin Honkalan
taloon, peräkammariin."
Suomen lippu nostettiin Pohjoiskorkialle
salkoon 13.12. 1941 klo 9.20 (ks. Eskon raportti
13.12.1941)
Jo samana päivä saarelle lähetettiin hinaaja Ilomantsin
mukana 6 TK-kuvaajaa. Saaren haltuunotolla arveltiin olevan mielialoja
nostattavaa arvoa.
Liikkuvat jäät kuitenkin estivät hinaajan perille pääsyn.Virolaiset
lähetettiin mantereelle 29.12.
I/2. RPr:n sotapäiväkirjan mukaan heitä oli neljä kuten kuvassakin
vasemmalla.
Jo 14.12. Erkki kirjoittaa kirjeen siskoilleen Ainin työpaikalle
Keskoon.
- Suursaarella 14/12.-41
- Terve vaan siskot!
- Täällä ollaan taas omalla
maaperällä. Ihmelliseltä tuntuu ihaillessa maitolumipeitteisiä vuoria
ja metsiä. Luonto on samanlainen kuin ennenkin. Sitä ei vanja ole
pysynyt muuttamaan. Kylä on kovin kärsinyt, mutta onhan oma mökki
pystyssä, ikkunat ja ovet vain rikki.
- En ehdi
paljon kirjoittaa, mutta ehkä myöhemmin jos posti pääsee. Kyselkää
isältä, kirjoitan hänelle pitkän kirjeen. Laiva lähtee juuri ja on
lopetettava. Kaikki on hyvin. Saari on meidän, astuin maihin
Mustillekallioille 12/12-41 klo 15.26. Kuuulemiin voikaa
hyvin. Erkki.
Os on sama kuin ennenkin."
Uuden vuoden aattona 1941 Erkki kirjoittaa Ainille Suursaaresta.
- "31/12-41.
- Rakkaat siskot!
- Hauskaa joulua ja onnellista
uutta vuotta. Tämä edellinen parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En
ollut tilaisuudessa sitä teille aikoinaan toivottamaan, sillä
tiedättehän missä sillä hetkellä olin. Kyllä kai olette saaneet viime
kirjelappuseni, ei ollut aikaa enempää silloin kirjoittaa, mutta koetan
nyt vähän enemmän saada tähän paperille. En oikein viitsi enkä
tavallaan oikein voikaan teille kirjoittaa, millaista täällä on nyt,
sillä tilanne on täysin muuttunut siitä lähtien, kun viimeksi täältä
lähdin. En ollut kylää tuntea, niin oli muuttunut. Keskikylä oli täysin
puhdas rakennuksista ja kaikkialla piikkilanka-aitaa ja kaikenlaista
muuta estettä. Luonto tietysti oli melkein samanlainen. Jylhät lumi- ja
kuurapeitteiset vuoret ja metsät.
- Olen
hiihdellyt ja ratsastellut (meillä on ratsu,Vanja) pitkin teitä ja
vuoria. Istun nyt Olan kämpässä
petissäni ja yritän epätoivoisesti saada jotain tähän paperille, järki
ei oikein tahdo luistaa, sillä täällä on nyt aika sutina, kun vasta
tänään pääsi tänne vasta isompi sakki. Olen nim. ollut täällä kolme
viikkoa sen pikku porukan kanssa, joka 12.12.41 nousi tänne maihin.
Hyvä oli meidän olla täällä tähän saakka, mutta nyt on kaikki taas
sekaisin, kun tänne tuli tämä iso sakki. Meitä muonitti täällä
lentokone ja olimme kuin variksen poikia.
- En ole
saanut teiltä kirjettäkään pitkään aikaan. Tänään tuli posti taas
pitkästä aikaa,
mutta ei vain teiltä kirjettä tullut. Saa nyt nähdä kun posti tulee,
onko tietoja sieltä päin. Lomalle tulosta en tiedä mitään sillä
ymmärrättehän että näin kaukaa ei juuri reissulle viitsi lähteä. Yritän
minä kuitenkin jos vain tilaisuus tulee, ei nyt heti mutta kyllä
myöhemmin.
- Kerron
sitten teille, kun tavataan, vähän mielialojani tänne saapuessani. Nyt
olen kuitenkin sellaisessa mielentilassa, että en oikein pysty mitään
kirjoittamaan, minua niin potuttaa ankarasti eräs asia, jonka sitten
kerron kun joskus tavataan.
- Lopetan nyt
tähän. Toivotan teille kaikkea hyvää ja kuulemiin. Erkki. Os 2 kpk 8801.
Lentomuonitus tehtiin
päivittäin. Niilo Lappalaisen mukaan miehet olivat joulunpyhiksi
valmistaneet elintarpeista kiljuakin. Vuodenvaihteessa suomalaiset
lisäjoukot saapuivat saarelle jäitä pitkin kävellen. Varsinaista
vahvistusjoukkuetta johti luutnantti Sipilä. Emme tiedä varmasti, mikä
Erkki
harmitti. Syynä saattaa olla komennon ottanut uusi luutnantti. Alla käy
ilmi, että hän määräsi Eskon asemapaikaksi
Kiiskinkylän: käsky tutulta kotikylältä pois on ehkä tuntunut
typerältä. Saarella olevien yhteisvahvuus aiemmin saapuneiden
luutnantti Pennasen pienryhmien kanssa oli noin 70 miestä.
9. "Tuotko Erkistä
huonoja uutisia."
Heti kohta saaren jätettyään venäläiset tajusivat tehneensä virheen. He
aloittivat nopeasti valmistelut saaren takaisin valtaamiseksi.
Ensimmäisenä tammikuuta lukumäärältään huomattavasti suomalaisia
vahvemmat venäläisjoukot lähtivät Tytärsaaresta Suursaarta kohti. He
jakaantuivat kolmeen ryhmään, josta pääosa lähestyi Suurkylää, pienempi
Kiiskinkylää; huolto ja komentokeskus jäivät jäälle odottamaan.
Suomalaisten pääjoukko oli luutnantti Sipilän johdolla ilman aseita
käskynjaossa
kuuntelemassa ohjeita saaren vartionnin järjestämisestä.
Eivät he osanneet varautua venäläisten tuloon: vastahan nämä olivat
saaren vapaaehtoisesti jättäneet.
Ajat joulun jälkeen Erkki Esko muistaa näin:
"Joulun jälkeen tuli joukkue Haapasaaresta johtajanaan
kapteeniluutnantti, jonka nimeä en muista [Hän oli Erkki Pennanen].
Tullessaan he vetivät tapsit eli puhelinlangat saareen. Menin
Hirskalliolle heitä vastaan. Tapasin osaston johtajan, joka heti sanoi,
että hän on tästä lähtien Suursaaren päällikkö. Puhelin vedettiin
Honkalan taloon, jonne tulokkaat myös majoittuivat. Omat
pioneerimieheni siirtyivät Hjalmar Naskin taloon, jonne järjestin
vartioinnin. Itse majailin Honkalan talon keskimmäisessä
kamarissa. Kapteeniluutnantti sairastui angiinaan ja lähti
takaisin mantereelle. Joukkue jäi luutnantti Sipilän johtoon. Minun oli
uudenvuodenaattona [päivä oli kuitenkin 2.1.] tarkoitus siirtyä
pioneereineni Kiiskinkylään. Kun aamu valkeni makailin täysissä
tamineissa petilläni. Kuulin, kun joku sanoi että rannasta tulee
valkopukuisia miehiä. Ryntäsin pystyyn ja juoksin ulos. Konepistooli
jäi seinälle. Sipilän joukkue oli pihalla suljetussa järjestyksessä
käskynjaolla. Huusin: Ryssät maissa, hakekaa aseet!" Lähdin juoksemaan
pihan poikki Ville Suomalaisen ulkorakennuksen nurkalle nähdäkseni
satamaan. Siellä totesin olevani vastakkain kolmen vihollisen kanssa
ilman asetta. Salamannopea heittäytyminen nurkan taakse pelasti
henkeni. Vihollinen ampui sarjan automaattikiväärillä. Sen jälkeen
kuulin ruotsalaisen pikakiväärin äänen. Juoksin takaisin taloon, omaan
huoneeseeni ja totesin, että aseeni oli poissa. Ryntäsin
radiohuoneeseen ja sanoin radistille että nyt lähdetään. Radisti oli
kai ehtinyt jo sähköttää tilanteesta. [Ilmoitus hyökkäyksestä on
tässä.]
Juoksimme talon metsänpuoleiseen päähän. Juostessamme kuulin, kun kilon
kasapanos räjähti radistihuoneessa ja talo syttyi tuleen. Eteisestä
livahdimme talon palaessa ulkorakennuksen taakse metsään. Siellä
tapasin miehiäni ja kyselin ammustilannetta. Valitettavasti
patruunatilanne oli niin heikko, ettei ollut mitään mahdollisuutta
vastarintaan, joten annoin käskyn vetäytyä Pohjoisrivin kautta jäälle.
Siellä otettiin suunta kohti Haapasaarta. Kun aamu valkeni, alkoi
kuulua lentokoneen surinaa, jota nimenomaan pelkäsin. Käskin joukkoni
hajaantua mahdollisimman kauaksi toisistaan. Lentokoneitten ääni koveni
ja näkyviin tuli muistaakseni 6 hävittäjää. Helpotus oli suuri kun
huomasin, että koneen suojus oli keltainen, eli olivat omia. Ne
varmistivat meidän kulkuamme. Olimme jonkun kilometrin päässä Lupin
saaresta, kun vastaan tuli hevonen ja reessä oli 2-3 miestä ja
konekivääri. Johtajana oli vänrikki Ekholm. 'Minne sinä olet menossa?'
kysyin. 'Suursaareen', hän vastasi. 'Käännä kopukka ympäri ja tule
sinne minne mekin.' Hän oli saanut käskyn ja aikoi pitää siitä kiinni,
mutta minä sanoin naureskellen, että minä vanhempana vänrikkinä käsken
sinun kääntyä ympäri. Saavuimme Haapasaareen. Siellä kuulin, että minun
oli kerrottu kaatuneen. Myöhemmin sain tietää, että kun vartiomies
näki, että minua ammuttiin, hän ampui viholliset."
Luutnantti Sipilän
raportti
ja alikersantti Klangen
kertomus
I/2. RPr:n sotapäiväkirjassa.
Uutiset Suursaaresta ovat ehtineet Haminaan.
- "Pitäjänsaari 3.1.42.
- Rakas Aini ja Aura.
- Terveisiä taas, kirjotan teille
vähän, kyllä olette varmaan kuulleet että ryssät pääsi taas S-saareen.
Olimme koko tämän päivän hirveässä epätiedossa miten on ihmisten siellä
käynyt ja päätimme ettei sieltä kukaan tullu, mutta vielä tällä kertaa
ei meillä kuulu sen huonompaa. Olavi kävi tässä ja toi vähän
tavaroitaan että heille tulee lähtö, tietysti taas ajamaan niitä pois,
ne on päässeet yllättäin sinne oikeen taloin, sitte sinne on 3 miestä
ja yksi alikersantti jäänny, yksi kyllä on kuollu, kyllä kai hän tiesi,
näytti siltä vaikka ei meille sanonnu.
- Isä koitti
soittaa päiväl mutta ei laskettu. Kun Ola tuli niin sanoin heti, että
tuotko Erkistä huonoja uutisia, mutta hän sanoi, että Erkille kuuluu
hyvää, siis vielä tällä kertaa oli Jumala varjellut mutta taas kun se
saari on takasin ei tietä miten on. Tapio läksi tänään Tiuskaan, kun
eno silloon sano että tulet, niin sillä oli kova halu ja täyty tänään
laskea, nyt kun on tällästa niin mekin mennään huomen aamun, siellä
ehkä saa jotaan tietoja ja saa omiensakaan jutella.
- Kyllä tässä
taas on raahaamista. Ikävä oli kun työ läksitte ja nyt tälläista mitä
ei osannu oottaakaan, kun se sieltä läksi ilman ajamatta, että se tulee
sillä lailla mutta vihollisel on vihollisen konstit. Tulee mieleen,
että miksi meitä näin kuritetaan ettei selkeämpää tule ollenkaan.
- Jumalan
haltuun ja näkemiin. Äiti"
- "5.1.42.
- Jatkan kun en eilen saannu
postiin, käytiin Eskon Heleenal eilen ja tuli niin paha ilma että
Tiuskaan ei viitinny lähtii pohlaan, tultiin illal koti, sitte kuultiin
että meikäläiset on taas takasin S-saares, muuta ei tiejetä taas muuta
sillohan pääsi kaikki tänne mantereel saivat käskyn perääntyä. Ehkä
tämän päivän aikan jo saa kuulla miten on. Tapio on vielä Tiuskas mutta
tänään sen piti tulla kyllä silläkin tietoi on Kotkan puolta ei
tietysti kaikki totta sillä ne huhut kiertää. Äiti."
Erkki muistelee Suursaaresta vetäytymisen jälkeistä aikaa tammikuussa:
"Jääkärijoukkueen varajohtajana Haapasaaressa suoritin vartiopalvelusta
itse pääsaaressa sekä ulkovartioasemissa, Lupissa jne. Teimme
jatkuvasti partioreissuja Suursaareen tarkoituksena saada
selville vihollisen pesäpaikat ja
aseistus, eli pyrimme tulikosketukseen asian selvittämiseksi.
Itse
kävin 5-6 kertaa. (Ensimmäinen partiointi oli jo
iltapäivällä
3.1.)
Viimeinen määräys oli mennä hiihtäen n 25 km Haapasaaresta Suursaaren
itäpuolelle tutkimaan, oliko siellä hyökkäysvaunujen tai panssarirekin
jälkiä.
Tiedustelutoiminta vahvisti uskoamme siihen, että tulossa oli
Suursaaren takaisinvaltaus."


- Toivo kirjoittaa tammikuussa Pitäjänsaaresta tyttärilleen
- "9.1.-42.
- Ainille ja Auralle.
- Vai on siellä paljon huhuja
siitä S.saaren luovutuksesta, ei se ihme siellä kauempana kun niitä on
täällä lähempänäkin. Me olemme saaneet Erkiltä pari kirjettä sieltä
S.saaresta mutta ei hän ole voinut paljon kirjottaa, jotka sivuavat
sota asioita. Viimme kirjeessään hän vaan ilmotti, että koti talosta
oli kirveellä hakattu ikkunat raamineen sekä ovet ja huonekalut
säpäleiksi samoin ryssän oman auton joka oli meidän portain edessä.
Ryssän törkyä oli joka paikassa, yhtään mitään omaa tavaraa ei ollut,
lakaltakin oli viety yksin vanhat sanomalehdetkin. Ojan takana olevat
rakennukset olivat olleet W.C:nä ja sitä oli joka puolla. Saimme kortin
tänään, mutta siinä ei ollut mitään muuta kuin terveenä ollaan. Minä
olin tänään Penttilän Erkin kanssa juttusilla hän taasen oli ollut
erään Nopasen kanssa, joka oli ollut S.saaressa, hän kertoi suunnilleen
näin omasta kohtastaan ja vähän muustakin - aamulla 8 ajoissa oli hän
puhelimessa, jolla vahtimies ilmoitti että ryssiä tulee juuri silloin,
hän näki ryssän ikkunasta joka oli konepistoolilla ampumassa häntä
mutta ehti kyyristyä ja suihku meni yli, hän lähti ovea kohti, ryssä
ampu läpi seinien, oven ulkopuolella oli ryssä, jonka hän ehti ampua,
he olivat aivan kun motissa, mutta pääsivät kumminkin läpi ja
tappelivat noin kolmen tunnin ajan eli niin kauan kun mukana olleet
ammukset riittivät, tämän jälkeen he painautui aallonmurtajaa
vastapäätä olevasta niemestä jäälle, toiset taasen tulivat jäälle
pohjoispäästä, ryssiä oli noin pataljoona ja toisia näky tulevan, hän
sai pienen naarmun luodista jalkaansa, samoin Erkkiä sattui molempiin
housujen punttiin. Ryssät olivat tulleet molempiin kyliin samaan aikaan
ja olivat hyvin puettu lumipukuihin sekä varustettu kone-asein ja
koirien kanssa. Joukosta kaatui 4 ja sitte oli siellä Kiiskilässä 6
miestä talojansa katsomassa, heistä on hänen tietossaan että 1 on
päässyt pakoon. Kuulemma ryssät pitävät siellä hyvää vahtia niin että
kun ovat käyneet partioimassa niin heti kun tulevat lähemmäksi nousee
valoraketit ilmaan. Äiti kirjoitti Aliisalle, jos hän tietää jotakin
sieltä päin, Erkki kun ei voi niistä mitään kirjottaa. Paperi onkin
lopussa. Hyvää vointia toivoo Isä."
Erkki kirjoittaa kaksi päivää myöhemmin.
- "11/1.42
- Rakas sisko!
- Kiitän korteistanne ja
paketista. Sain tämän paketin vasta vähän ennen uuttavuotta. Sen
jälkeenhän on tapahtunut yhtä et toista ja etenkin sitä toista.
- En ole ollut
ennen tilaisuudessa kirjoittamaan ja nyt kun sattumalta on ollut aikaa,
ei ole oikein ollut halua ja ymmärrät kai mitä varten. Minä elelin
kokonaista 3 viikkoa saaremme kamaralla ja hyvin aika kului. Lentokone
muonitti kuin linnunpoikia ja saareen ei päässyt kukaan, oli kuin
entiseen aikaan. Vasta vuoden ensimmäisenä päivänä pääsi sinne lisää
meikäläisiä ja pääsi seuraavalla päivällä eli aamulla menninkäisiäkin
sinne. Lähdettävä oli pakosta, ei voinut mitään, eihän yksi suomalainen
sentään aina 20 ryssälle piisaa, etenkin kun on bolsu vastassa.
Tultiinhan sieltä ja onnea meillä täytyi olla koska sentään tänne yli
pääsimme. Onnea oli minullakin ja [-? -]. Minua lojautti eräs vanja
40m:n päästä, mutta ei osunut kuin housuihin, eräs toinen [-? -] parin
kymmenen metrin päästä, ei osunut. Sanokaa onko ryssä näin huono
ampumaan vai varjeliko joku. Tässä tulee semmoinen tunne, että kun ei
ole määrätty niin ei osu.
- Nyt taas
oleilemme täällä vähän maissa päin ja vietämme aikaa vartioiden,
partioiden ja nukkuen. Olen taas käynyt siellä rannoilla nahinoimassa
ja antamassa vanjalle nikkelistä. Eiköhän tuo taas sieltä lähde, kun
siellä vähän aikaa tassuttelee ja sitten ei se varmasti sitä enää saa.
- En osaa nyt
tässä enempää kirjoittaa, mutta koetan nyt sitä pikemmin taas itsestäni
ilmoittaa.
- Sanokaa
Laina-tädille terveisiä ja kiitos sukista, en ehtinyt niitä käyttää, ja
ne lensivät ilmaan siellä saaressa silloin. Kuulemiin. Erkki."
Helmikuussa Siinan mielessä on elintarvikepula. Tulossa oli häät.
- "Haminassa. 24.2.42.
- Rakas Aini ja Aura.
- Terveisiä täältä ja kiitos
kirjeestä, en tässä nyt osaa mitään
kuulumisia kirjottaa kun Aarre oli täällä eilen ja soitti sinne niin
näin tämä aina kuluu kun oottaa että kuukausi loppuis kiireesti ja
riittäis annokset, nyt kun se leipäkortti pysyis näin, niin minä olen
huomannut että meille nyt riittää kaurapuuroon ja leipään. Tulis vaan
kevät taas näkis millainen sekin on ja mitä tapahtuu, peruna pulaa
täällä on nyt ollu, ei meilläkään ollu yksi aamu kun keitin kaalisoppaa
niin tuumasin että nyt ei saa montaa perunaa sekaan, panin lanttua
enemmän, sitte ennenkun kävin kuorimaan niitä muutamaa, niin tuli
hevonen rapun eteen ja toi hehton perunoi niin nauroin että minä en
yhtään hätäälly, sillon kun hätä on suurin on apu lähellä, nyt taas on
johonkin kauppaan tullu, sitte on tuotu se kappa minkä antavat, mutta
kyllä minä uskon että saajaan kun kyselee niiltä maanmiehiltä ettei
keväällä jää puutteeseen. Ja nyt niistä vihkiäisistä sitte, ei mulla
ole tohuakaan vehnäjauhoi että olisin tehny pullaa kun on laitettu
niitä livekaloja niin kaikki loppu siihen kastiin kun käytin, on mulla
se siirappi minkä jouluksi toin jos onnistuis niin tiän siitä piparia,
sitte jauhan paketin kahvii kun olen säästänyt 2. ja korviketta sekaan,
voikukan juuret loppu mutta on sitä osto korviketta. Sitte ne osotteet
ja ketä käsket, sitte muistat Pelto[-?-] joka on kummi, lähetät sille
kortin, ei nyt ihmiset niin matkustele kun on tälläistä, mutta sentään
ja Porkan Saima on myös kummisi ja ne tavallisesti on aina käsketty
tälläisiin tilaisuuksiin.
- Isä sai
Enolt kirjeen, sano että heitä kuttuttiin maalle jos ei muka saa täältä
elintarpeita ja he vähä niinkun meinaavat että jos taas vähäks aikaa
menis niin lähetä heille sitte se tieto kun saat tämän kirjeen. Laina
täti on muuttannu Kotkaan, sai sieltä asunnon, sitte se niijen Anna
täti on kuollu ja täti eilen kirjotti että Metsäkulmal hauvattiin ja
sitte siinä Eskolaisiil joivat hautajaiskahvit, ne asuu siinä
Metsäkulmal, mistä mennään sinne hautuumaalle.
- Kirjottaat
sitte vielä jotain, lähetin Erkil vähä puolapiirakkaa, kun Aarre läks,
tein ruisjauhoist kuoren, hyvää kyllä oli. Kuulemiin. Äiti."
Maaliskuussa Siina kirjoittaa.
- "Haminassa 16.3. 42.
- Rakas Aini ja Allu.
- Terve täältä, kirjotin tänään
kortin, nyt panen tähän laukkuun. En ole vielä kai kirjottannu kun me
viime (laskiais) sunnuntaina käytiin Mussalos enot ja tätit kattomas [-?-]
ja siitä käveltiin Lutvikil, käytiin heitäkin kattomas, niillä oli
ostettu oma huvila mutta sanoivat ettei he siinä ole myyvät pois, on
ihan erinään taas ettei ole kun kolme perhettä siinä paikas, se Luunon[?]
Vieno asuu alakerras ja Suoma ja isänsäkään ylääl, olivat hyvillä kun
käytiin, Lutviikki oli nähny unta meistä edellisenä yönä, kertoi
Suomalle aamulla että hän näki Eskot että tuleekohan ne tänne.
- Tämä elämä
on taas ihan hulinaa, on pää pökerryksissä kun illal 8 mentiin
pommisuojaan ja aamul 4 tultiin, kolme yötä melkein samanlaista, viime
yö kaikkein kauhein ja lauvantai yö kun ei ollu kaukana tästä saarelta,
kun meni sinne huvilan sauna, kylmä oli, viltti seläs istui niin monta
tuntia, potkul viel pääsee, on ihan iljemää. Isä lykkää minua ja Tapiol
on Tetan potku, viime yönä sinne sentään ryykäs ihmisii kovast vaikka
on pitkä matka, saa nähä kuin kauan taas kestää tälläistä, se laski
tesanttii tähän lähel, yksi meni taloon ja joutui heti kiinni, ihan
suomalainen mies siviilipuvus. Hasu on siellä mettäs niin soitti eilen
siihen ihan lähel missä vetävät puita. Se pörräs viime yönä ihan olaal
kun sellasiis kylän paikkois ei ole ilmatorjuntaa. Kotka ampus kun
villi, kyllä sielläkin on ollu olemista nyt. Pommejakin kuulu suhisseen
alas mutta ei sattunnu taas tänne, menivät vissiin mettiin ja mereen.
Koulust annettiin sellainen määräys että jos jälkeen 12 on hälyytys
niin aamupäivä on lomaa. Kaikki on niin väsyneitä.
- Lopetan
tähän, taas meinasin Erkillekin tällä viikol lähettää jonkun paketin,
jos on niin rauhaa, että leipoo jotaan, kun ei ole koko talves laitettu
kun sillä ei päässy kulkemaan.
- En muistanut
niistä kupongeista, täytyy kai ne olla alleviivatuita, millä niitä
vehnäjauhoi saa, niin lähetän että saa joskus pullankin, kirjootat
sitte, lähetän kelpaako irtonaiset. Kuulemiin. Äiti"
Seuraava Siinan korttin vastaanottaja on "Rouva Aini Naski". Aini ja
Aarre ovat avioituneet.
- "Hamina 23.3.42.
- Rakas Aini ja Aura.
- Terveisiä täältä, ei tänne nyt
mitään erikoista kuulu tällä kertaa.
Oletteko saaneet Erkiltä ja Aarrelta mitään, tänne ei ole tullut yhtään
pitkään aikaan. Erkki kyllä kävi täällä mutta siitäkin on jo kohta
kaksi
viikkoa ja se posti tulee kyllä 5 vuorokautta tännekin, saa sitte nähä
mitä uutisia tässä vielä saa, ehkä piankin, vähä siltä kuulostaa.
- Sain tässä
Sanna S. kirjeen, käski sanoa sinulle terveisiä, hän
kuuli että menit naimisiin, kirjotin hänelle silloon, kun eno kuoli
niin nyt hän vastasi siihen. Penttilän [?]una kävi kysymässä teitin
osotetta että hän lähtee Hesaan viemään sairaanhoitajan paperia eikä
ole koskaan käynyt niin meinasi että jos Allu tulis vastaan, sitte
kävin katsomassa että lähteekö hän, niin olikin saanut komennuksen
sotilassairaalaan ja niin jäi kesken sinne tulo, heti läksi sinne
sairaalaan. Isä läksi tänä aamuna Tiuskaan ja Kotkaan, täytyy Naskin
Antilt ottaa joku todistus, kun ne rahat mitkä silloon meni niistä
säästöistä, niin saa nyt takaisin, hän näki jostaan lehest, sitte eno
kävi kuulemas ja kirjotti tänne, sitte käskin jutella että jos ne tulis
tänne pariks tai kolmeks päiväks niin aina auttas minua vähän vaatten
pesus kun on kokoontunnu niin paljo kun ei koko talves ole tarvinnu
pestä kun tuvas niitä mitä just tarvii.
- Nyt on kyllä
jo ilmat kauniita, vaikka yöllä pakastaa niin ei se
tunnu enää kun aurinko lämmittää. Onko teillä syömistä ja kuinka mitä
muuten kuuluu, kirjottakaa tihimpään. Hyvää kevättä. Äiti."


Suomalaiset
alkoivat suunnitella Suursaaren takaisinvaltausta jo tammikuun alussa
1942. Muiden
ulkosaarien valtaus haluttiin jättää saksalaisille. Kenraalimajuri Aaro
Pajari
sai Mannerheimilta 10.3. käskyn vallata Suursaari.
Erkki
Esko muistelee:
"Maaliskuun alkuviikolla minut komennettiin Haminaan,
jossa tapasin kenraali Pajarin. Hän kyseli minulta Suursaareen maastoon
liittyviä asioita. Haminasta palasin entiseen tehtävääni Haapasaareen.
Hyökkäysvalmistelut edistyivät siinä määrin, että hyökkäyshetki
määrättiin tapahtuvaksi 27.3.1942, jolloin minusta tehtiin majuri
Miettisen lähettiupseeri. Edellisenä yönä oli aurattu ajotiet kahden
puolen Suursaarta joukkojen kuljetusta varten. Joukot siirtyivät
hyökkäysvalmiusasemiin. Pajarin joukot länsipuolelle ja Miettisen
itäpuolelle. Ajoin majuri Miettisen autossa hänen komentopaikkaansa
noin 6 km Suurkylästä itään. Hyökkäys alkoi 27.3. klo 4.00. Sen aloitti
Lupin patteri. Meidän oli määrä pysyä jäällä. Itse tuumin, että
mitenköhän tässä käy, jos vihollisen koneet käyvät päälle. Onneksi oli
kova tuuli, joka nosti irtolumen pöllynä ilmaan ja kätki meidät. Sen
päivän ja seuraavan yön olimme jäällä. Suojasimme omiamme mahdollisesti
idältä tulevilta vihollisen apujoukoilta. Kenraali Pajarin joukot
nousivat maihin koko länsirannan pituudelta. Joukkomme tunkeutuivat
kohti Suurkylää, jonka länsilaidalla käytiin kovaa taistelua.
Vihollisen pääjoukko oli iltaan mennessä tungettu Pohjoisriville.
Maaliskuun 28. majuri Miettinen sai yöllä puhelinsanoman:
venäläiset ovat lähteneet saaren itäpuolitse kohti etelää.
Silloin Miettinen antoi minulle käskyn hiihtää
kapteeni Uskin komppaniaan, joka oli meistä
etelään ja sanomaan että aukko heidän ja meidän välillä on suljettava

välittömästi,
ettei vihollinen pääse livahtamaan välistämme. Hiihdin ensin lujaa,
sitten varovasti, kunnes

kuulin marssiääntä ja

pulinaa.
Heittäydyin
jäälle ja makasin hiljaa, kunnes vihollisosasto oli mennyt ohitseni.
Sen jälkeen luja hiihto takaisin ja ilmoitus majuri Miettiselle, että
en ennättänyt ajoissa kapteeni Uskin luo. Heti aloitettiin vihollisen
takaa-ajo.
Samana päivänä saimme rantautumiskäskyn. Majuri
Miettinen siirsi kaikki konetuliaseet eteen. Lähdimme kohti rantaa,
emmekä kohdanneet vastarintaa. Pystytimme teltat Hirskallion ja
Pitkänliu'un väliseen metsikköön. Saimme kuulla, että venäläiset
valmistautuvat saaren takaisinvaltaukseen. Sain tehtäväkseni kaivauttaa
jäähän reikiä
arsapullomiinojen asettamista varten. Muuten
hoidin tavanomaisia lähetti-upseerin tehtäviä."
Suursaaren valtauksessa 61 suomalaista menetti henkensä, 109 ihmistä
haavoittui ja kaksi katosi; 213 venäläistä sotilasta kaatui, heidän
joukossaan miltei kaikki
saaren komentavat upseerit. Hyökkääjien tappiot olivat pienemmät kuin
puolustajien. Tämä saattaa kertoa suomalaisten haluttomuudesta vankien
ottamiseen. [Suursaaren valtaus
Kansa taisteli -aikakauslehdessä]


Huhtikuussa Siina kirjoittaa:
- "Haminassa 10.4.42
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä, nyt
pääsiäinenkin on taas hyväl puolel kun nyt ei muutakaan reknaa että
kuluus kiireesti vaan viikot että annokset riittäis ja muutenkin
selvenis ehkä jotenkin tämä metelöivä maailma sillä nyt se on sekallaan
jos koska. Niin kun tietätte oli Erkki koton monta päivää niin että
oikeen mekin nukuttiin rauhassa se aika, sitte taas kun tuli sumu niin
pelotti, että kyllä se nyt
menee
taas tavottamaan sinne saareen se vanja, mutta se onkin nyt yrittänny
T.saareen mutta ei onnistannu siinäkään sitä vanjaa. Erkki oli sieltä
kirjottannu kortin ja siinä oli että me soitettas Ainille, Aarre käski,
mutta kortti tuli vasta pääsiäislauantaina joten teilläkin oli jo
tietoa sieltäpäin, saa nähä yrittääkö se vielä sinne mutta kai ne sen
takasin ajaa. En muistanut että kiitos kirjeestä, siellä oli kai hienot
ristiäiset, mitähän Saima, joko oli tyytyväisempi kun silloon minulle
kirjotti niin kovasti valitti.
- Vieläkö
teillä on perunoi, että saatte jotain syömistä, kun ne nyt on niin
loppu ettei ole ensiinkään
tullu kauppoihin, ehkä kohta tulee soppajuuria, niin kuulu radiossa
sanonneen.
- Sittenkin
tuntuu vähän kevyemmältä kun tulee kesä, tässäkin on jää aivan mustaa
jo ikkunan alla ja lumi sulaa minkä kerkiää. Eno ja ovat jo Kimonkyläs,
tässä puhuttiin että sitte mennään sinne korvikkeet kun eno täyttää 50
vuotta. Vapunpäivän lupasin kirjottaa, että jos mekin saatas sieltä
jotaan rasvasta lisää näin keväällä että näkis paremmin. Ensi viikol
isä lupas viejä verkot että saa tuoretta kalaa, nyt ne täällä laittaa
rysiä kuntoon, tämänkuun lopus sitte alkaavat kalastaa, sitte ne saavat
paljo ainakin särkii ja paljo muitakin kaloi, meillä on vielä suolasii
särkii, kun ne likoaa tarpeeksi niin ovat hyviä hiilillä paistaa.
- Eikös niitä
valokuvia ja ala saaja, nyt on toista kuukautta aikaa kun otitte, että
näkis miten onnistuivat, Aura kai sai Tapiolta kivan kortin, sekin osaa
jo kirjotella, että oikeen nauratti kun luvin sen.
- Vai se
Järvinen piti lähettää Isälle tupakkaa eikä taas tullu mitään. Saatiin
Hämeenlinnast kortti, eikä tiejetä niiden osotetta kun kirjotatte niin
pistäät sitte, ja Eevilt tuli en muista niijenkään osotetta, Eevi ja
Kalle on kihlois kuulin, niin Tapio sano, että Timo sano hänel jo että
Eevi ja Kalle alko uuvestaan. Hilkal kirjotti Tapio ja pääsiäiskortin,
ei saatu osoitetta ennen kun Erkki tuli koti.
- En saanut
sitä kangasta, siinä on vähän suuremmat pilkut mutta tumman sinisellä
pohjalla oli ihan yhenlaista, ei sitä olis tarvinnu kun 1 mt lisää kun
olis saanu samanlaista.
- Sitte minun
piti kirjottaa, että älkää soittako tähän kauppaan muutakun ihan
tärkeää asiaa, minuu hävettää kun se rouva juoksee sanomaan vähän
päästä ja jos sillä on ostaja niin ei ne luultavasti tykkää hyvää,
pankaa kortti, se tulee jo toisel päiväl tänne kun toisel kirjottaa, ja
jotain sellaista voi toimittaa että sanoo meikäläisiil kun mennään
kauppaan.
- Jospa
lopetan ja terveisiä, hyvää vointia. Äiti.
- Eiköhän
Aarrekin pääse lomalle kohta kuulin että sieltä vuoroin pääsevät.
- Se Markkulan Toimi
on sitte kaatunnu siellä saaressa, Aura kai muistaa kun oltiin
Suulisniemes kun ne siinä käveli. Ja Aura Markkulal on poika sanoi se
Teikarin emäntä silloon kun kävivät meillä, siis lotta Aura Markkula
hommasi ja pojan noin vain. Semmosta ikävää se vanhemmille sitte
tuottaa kuolemat ja ehkä tässä tapauksessa syntymätkin. Kuulemiin pian.
Sama"
Seuraava Siinan kirje on kirjoitettu kymmenen päivää myöhemmin.
Elintarvikkeiden hankinta vie aikaa ja voimia.
- "Haminassa 20.4.42
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä, niin se aika
vaan kuluu vaikka sotakin raivoaa, lumi on täältä melkein pois ja jää
on jo aika mustaa, kyllä sekin tästä lähtee ehkä vapuksi jos ei ennen,
vaikka oli niin hirveä talvi, niin sentään tulee kevät yhtä aikaseen
kun joskus muulloinkin.
- Kiitos
kirjeestä ja valokuvista, nehän on oikeen hyvin onnistunnu, etenkin se
missä yksin olet, sehän on niinkun jostaan Eevasta leikattu tai
Hopeapeilistä, yleensä ne ovat hyviä molemmat ja selviä, sitte lähetät
vielä sen mikä otettiin kirkon rapulla. Kiitos siemenistä ja siitä
jauhopussista, ei me nähä niitä jauhoja kun tässä kaupassa jaetaan
niille perheille missä on pieniä lapsia eikä yhtään toisille perheille,
se jako ei kyllä ole oikeen, söishän ne vähän suuremmatkin lapset
joskus vaikka pannukan palasen, minäkin panin lauvantai iltan pannukan
hyvin paksun, sitten vielä syödessä pantiin vadelmia päälle niin oli
oikeaa herkkua tälläisen ajan ruokiin. Ei sitä rahaa olis tarvinnu
tähän laittaa, kaikki ne maksaa siemenet ja muut, kuule ne
sipulinsiemenet on vissiin mahotonta saaja, jos niin sattus niin ne
olis hyvä kasvattaa kun ei muutakaan mausteita paljo käytetä.
- Sitte minä
lähetän sen laukun tällä viikolla, en ole niitä vielä pessy mutta
lähetän niitä mitä vasta pesin, jos saan niin pesen tällä viikolla kun
nämä talon väki pesee niin ei sitte meikäläiset taas saa, kuvittelee
sitä vielä että pesee koska haluaa omassa saunassa ja omassa padassa
saa sitte nähä tuleeko sitä vielä tapahtumaan, vaikeaa näin vieraissa
kun aina tottu olemaan omassa koton ja tekemään mitä halus, kirjotan
kortin kun lähetän sen, että haette sitte.
- Saimme
Aarrelta kirjeen viime viikol, ja Olakin kirjoitti, luuli että Erkki on
vielä koton niin pyysi tuomaan reppunsa kun tulee mutta Erkki oli jo
lähteny, sanovat olevansa siellä [?]ossa niin ajattelin että kävelishän
sielläkin saa nähä miltä kaikki näyttää jos elää niin kauan että näkee.
Erkki ei ole kirjottanut siitä kun läksi mutta kun se kävi siellä niin
ei vielä kerennytkään sillä kirjeet tulee välistä monta päivää, nytkin
Aarren kirje tuli kolme päivää ennen kun Olavin vaikka näky olleen
samal päiväl kirjotettu. Niin tänään on taas maanantai ei muuta kun
kuluus vaan että annokset riittäis kun nyt saa viikon annoksen kerralla
jauhoja, lauantaina kävimme Isänkään Myllykyläs 8 kilometrin matkan
perunoi ettimäs, minä yhelt kysyin eellisel aamul, niin se vähä lupas
mutta ei ne hehtottain anna, saatiin sentään 4 kappaa ja 1/2 hehtoa
lanttui ja porkkanoi, olis saatu enemmänkin, 5 kiloo sitte otettiin,
hevonen tuo tiistaiaamun kun tuo maitoa meijeriin niin kannatti se
kyllä käyvä, sitte päästiin vielä kuorma autos sieltä alas ettei
tarvinnu kävellä takasin kun vähä vaan.
- Enot tuli jo
sieltä maalta taas pois, ei olleet kun kaksi viikkoa, tulivat tämän
kautta kun ei Kotkan auto taas kulkennukaan olivat meillä yhen
yön sitte läksivät taas Tiuskaan, nyt ei myökään päästy sinne, olis
vappuna menty, nyt mennään Tiuskaan, jos ei mitään estettä satu. Marja
täti oli Lahes silmäsairaalas, ollu jo kolme viikkoa. Sitte Aina sano
Mäkelän Ainon sanoneen että näinköhän Aini lähettää kuvan, onko teillä
ollu joskus puhetta siitä vai mistä se muisti.
- Täällä alkoi
nyt kova kastus, laittaavat rysiä mereen yhtä mittaa ja muutamia on jo
saaneetkin myötä, Isäkin vei jo yhen verkon, 4 kalaa oli toissa päivän
kun koki eikä eilen ollu yhtään, kyllä oli hyvä kun sai tuoretta kalaa
kun joulukuussa sai viimeksi, paistoin pannussa ja sitte kasti niihin
vielä päälle niin oli niin hyviä, on meitil vielä suolattui särkii,
paljon oli ihmisiä ilman jo aikoja.
- Äkkiä nämä
uutiset taas loppuvat että täytyy laittaa kirje kiini ja viejä postiin
niin huomen vissiin saatte. Isä kirjotti Erkille minkähän laiselt Holma
näyttää kun lumi sulaa, sitte ne rauniot paljastuu ja kaikki roska, ei
sinnekään kohta autolla ajeta, ei pääse kun lentokoneet sillä oikeen
huonot ajat.
- Hyvää
kevättä ja voikaa hyvin, terveisiä Hilkal ja Porkan L. toivoo Äiti.
- Lähetä nyt
Vaasan Toinil kuvas että pysyy hyvä ystävyys ehkä siitä aina on jotaan
hyötyä."


- Erkki Esko muistelee toukokuun 1942 tapahtumia:
- "16.5.1942
minut määrättiin esikuntakomppanian varajoukkueen
johtajaksi. Asustelin Lukkarin Valden talossa. Satamapällikkönä oli
Aarre Naski, avustajina Soini Naski ja Ensio Raanti. Valtauksen jälkeen
alkoi saaren linnoitustyö. Kesän aikana ei minun kohdallani tapahtunut
mainittavaa lukuunottamatta
Tytärsaareen suuntautunutta retkeäni , jonka tarkoituksena oli, että
maksan siellä olevalle radistiryhmälle päivärahat. Tytärsaari oli
saksalaisten miehittämä. Oli kaunis kesäpäivä, kun olin
paluumatkalla Tytärsaaresta rautaveneellä, jossa oli savutorni. Noin
matkan puolivälissä, kun makailin venen pohjalla ottaen
aurinkoa kuulin kranaatin vihellyksen ja räjähdyksen.
Kaappasin käteeni valopistoolin, jossa oli tunnuspanos sisällä ja
ammuin sen ilmaan, koska arvelin, että saksalaiset olivat
luulleet venettämme sukellusveneeksi. Heidän kaksi kranaattia meni
vielä meidän ylitsemme. Tulitus loppui. Saksalainen
sukellusvenehävittäjä ajoi luoksemme ja laivueen päällikkö totesi
komentosillalta: " Esko pärkele!" Hän pyysi tapahtunutta anteeksi ja
antoi pullon ranskalaista viiniä. Loppumatka sujui kommelluksitta."
Erkki kirjoittaa Ainille kesäkuussa 1942. Vietetyt vuodet armeijassa,
arvaamaton tulevaisuus ja hiljaiselo raunioituneella kotisaarella
jäytävät mieltä.
- "25/6-42

- Rakas sisko!
- Terveiseni taas täältä saaresta
pitkästä aikaa. Olen ollut vähän laiska kaikin puolin, ei ole viitsinyt
kirjoittaa, enkä tehdä paljon muutakaan. Olla vain ja miettiä elämän
kurjuutta. Ajattele neljäs juhannus peräkkäin ruotuväessä. Et usko kun
potuttaa, ankarasti kaivelee.
Tiedän kyllä, että eihän tälle
mitään voi, mutta luonto rupeaa joskus panemaan vastaan. Loppuuhan se
tämänkin aika joskus ja jotenkin onhan se selviö kunhan vain jaksaa
rauhallisesti odotella.
- Olet usein
Aarrelle valitellut, että minä olen unohtanut teidät sinne Hesaan,
mutta erehdyt siinä. Kyllä minä muistan teitä, mutta kuten jo sanoin,
olen niin patalaiska, että en saa edes kirjettä kasaan ja kun ei täällä
tapahdu mitään niin ei sitä osaa mitään kirjottaakaan. Aina sama
jokapäiväinen tunne, ei vaihtelua mitään. Ajattelin hakea lomaa
juhannuksena, mutta ajattelin kumminkin uhalla jättää se tekemättä,
sillä jos kerran on oltu kolme niin miksei neljäkin juhannusta jollakin
luodolla.
- Niin tuli
juhannus ja ihana juhannus tulikin luonnon puolesta. Taivas oli täysin
selkeä ja meri peilityyni. Auringonlasku oli ihana, vähän oli tunne
sellainen kuin ennenvanhaan joskus muutanmia vuosia sitte. Omenapuut,
tuomet ja pihlajat ovat vasta nyt täydessä kukassa, ruoho kasvanut ja
meidän saarni alkaa olla myös lehdessä. Kesä on vihdoinkin tullut
tännekin ja kohtahan se on taas ohikin. Kesä on liian lyhyt niin
ainakin tuntuu.
- Mihin sinä
ja Allu menette loman ajaksi? Ajattelin käväistä kotona, jos teitä
näkisi siellä. Aarre aikoi lomaa tuoksi ajaksi. Ola ja minä tulemme
sinne Hesaan ensi sunnuntain paikkeilla, tietysti jos loma vetää,
toivotaan ainakin. Voikaa hyvin ja terveisiä. Hilkalle en ole
hänellekään kirjoittanut kai kuukausimääriin, se laiskuus, se laiskuus.
Kuulemiin Erkki."



Siinan kirjeissä päähuoli on elintarvikkeiden hankinnassa. Pommitukset
vievät yöunet.
- "Haminassa 27.7.42
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä, ei tänne
muuta kuulu erikoista kun se että joka päivä sataa ja näin paraalla
marja ajaalla ettei tiejä saako niitä marjoja vai ei. Lauvantaina
minulle tuli mieleen että nyt pitää niitä muuraimia mennä
ottamaan kun torilla oli joka aamu sellaisia myytävänä, ajattelin että
ne varmasti on poimittu, käytiin isänkään kattomas viimesunnuntaina, ne
oli raakoja eikä niissä nytkään ole kypsiä montaa, kun sitte Tapinkaan
mentiin niin juuri saatiin ne poimittuu kun tuli lehmiä se suo täysi ja
paimenet juoksi niitä muuraimia poimimaan mutta meillä sattu ja
otettiin että vaan ihan raakoja jäi vähän, se oli niin että jos ei
sillon lähetty niin ei eilen enää olis saanu.
- Tapio on
pari kertaa ollu mustikas että tein piirakkaa ja oikeen vehnäkuoreen,
eilen tein yhen ja lähetin Oivalla sinne Suursaareen, kun Oiva läksi
täältä 11 aikaan sinne. Nyt tänään lähetään kaikki mustikkaan, jos vaan
on satamatta. Täti kirjotti, että Saara saa vähän lomaa ja tulis tänne
että sais mustikoita talveksi, kirjotettiin että tulkoon vaan mutta ei
vielä ole tullut.
- Isä käski
kirjottaa, ettei sitä tahkoa tarvi täällä, sai sen jo Kotkasta ja se
sokeri asia mistä kirjotit oli sillä lailla, että täällä oli yksi laiva
mistä olis saannu sitä mutta kuin ei sillon ottanut, laiva on lähtenyt
eikä tiejä koska toiste sattuu, niin ja jos joskus sattuis niin ei
tiejä milloon, sitte teille vois vaikka vähä ottaa.
- Panen sen
laukun nyt tulemaan ja ne vaatteet sattu saaja kuivaksi yhtenä päivänä,
koitan tänään sen viejä autoon jos vaan ehtii kun meinaan että mennään
metsään, käykää katsomas sentään.
- Kiitos
niistä kuvista, ne oli eri selvii ja muutenkin hyvii, sitte ne Laurit
pyysi vilmiä niistä kuvista, että se pikkunen on oikeen mukava, he
antais valmistaa niistä useimman, kyllä sitte maksavat Hilkalle ne mitä
ne maksaa kun kirjotatte.
- Niin koitan
sen laukun saaja huomiseen autoon ehkä aamu autoon, en muista oliko
mulla muuta tällä kertaa kun lopetan tähän.
- Voikaa hyvin
ja kuulemiin.
- Hilkal
terveisiä, oliko se kyllästynny matkaansa kovin. Äiti y.m.
- Kiitos
Allulle siitä rahasta, mitä sinä rupesit sitä vähä rahaas lähettämään,
olisit säästäny, minä juuri tulin kaupungista ja toin itselleni housut,
silkkirikoota, makso 55 mk. Se meijän neiti toi siitä Viipurin
osuusliikkeestä ja sano
että
kahet sinne jäi, sitte aamul mentiin ottamaan että hän tuo ne toiset
itselleen,
ei enää ollut kun yhet, joku oli kässy pistään piiloon, että sitte
ottaa ne toiset, sitte Lea sano mulle, että ota vaan kun hän jo yhet
toi, ne oli aika halvat meitin mielestä."
Aura oli jo lopettanut koulunsa ja palkattu Ainin tavoin Keskoon: rahaa
riitti kotiinkin lähetettäväksi.
- "Hamina 16.8.42
- Rakas Aini ja Allu
- Terveisiä täältä, kiitos
Ainille kirjeestä. Tapio oli metässä tänään yhen pojankaan, sai nämä
vatut niin lähetetään teille, ei niistä tarvi mitään maksaa, kyllä
sitte muistatte häntä jollain. Yhen litran purkin laitan ittel, vähä
saatiin mustii viinimarjoi sieltä vahtituvan pihalt, kun ei sokerii
ole,
mitä niillä. Kokkolan muija on täällä käymäs, sano pariviikkoa
olevansa, sitte menee niille sukulaisiil töihin, menevät Penttilään
asumaan. Eilen oltiin Isänkään vähä sienes, tänään taas keittelin
täällä, ihmiset on niin väsyneitä kun molo lentää joka yö, viimeyön
surraali oikeen olaal mut ei tänne pommii laskennu, johonkin Kuorsalon
päähään ja pieneen saareen. me ollaan souvettu Salmenkylään, jo kaksi
yötä oltu siellä kun on hyvä kallioon porattu suoja, siellä Tapiokin
sano, ettei yhtään vapise kun on hälyytys niin kun koton, saa taas nähä
kuinka kauvan tätä kestää tätä lajia, Kotka on ihmees joka yö.
- Vai se Liina
menee kouluun, missä hän siellä asuu. Tapion koulu alkaa 12.10.
- Marjat on
puhastamatta, kaasin vain siihen looraan. Monin terveisin ja kuulemiin.
Äiti."
- "Hamina 10.9.42
- Rakas Aini ja Allu
- Terveisiä täältä ja kiitos
kirjeestä ja siitä rahasta, mitä sinä nyt lähettelet sitä, tuleehan nyt
taas joulut ja muut jos eletään, ei se molo ole nyt käynny pitkiin
aikoihin, että on nukuttu koton mekin. Sitte yksi pyyntö taas kun
täällä ei ole sakariinii saannu kolmeen viikkoon niin jos siellä
pääkaupungissa olis niin ostaisitte. Erkki kyllä lupasi, että hän sanoo
Olalle kun se menee lomalle että jos siellä olis, ehkä Aarrel on aikaa
hakea jos siellä yleensä on, ei saa marjojakaan syöjä kun raakana
vaikka niitä nyt olis kyllä. Nyt lähetään sinne Tapion kerhomaalle
ottaan ylös kaikki mitä siellä on, porkkanat on kasvannu hyvin mutta
kurkkuja ei tullu mitään eikä tomaatit kasvannu hyvin joku on aina
saatu, jos tarvitte porkkanoi niin ei tarvitte ostaa, sitte täältä
saatte. Aarre kai ottaa teitin perunat ylös kun on siellä. Urpo kävi
eilen meillä sanoi viipyvänsä täällä huomiseen. Lähetän tämän
vaatekortin, ostakaa tyhjäksi, me saatiin eilen jo uudet. Joko Aura on
kirjottannu Vaasaan, pitäkää vireille vaan, ehkä on jotaan hyötyä aina
tutuista. Meitil on nyt puoloja kyllä, eikä teitin tarvi niitä ostaa,
sitte kun tulette tänne viette mukana, minä Ellille eilen möin 6 litraa
kun ei ite pääse mettään eikä taho toriltakaan saaja kun ovat autoja
vastassa ja ostaavat jo kaikki siellä.
- Lopetan
tähän ja vien postiin, kohta se kuitenkin kävelee.
- Terveisiä vaan paljon teille
kaikille ja kuulemiin. Äiti.
- Kenen se
sika on, kuka sen on kastrannu, kun kirjotit että se asuu pellolla. On
Tapiollakin pieni kani mitä hoitaa ja syöttää lehtiä."
- "Hamina 23.9.42
- Rakas Aini ja Allu
- Terveisiä täältä, meinaan tässä
vähän kirjottaa, jos nään, ei tule suoraakaan mutta ehkä saatte selvän.
Mitä sinne nyt taas kuuluu. Isä oli puhelimes ja sanoi teitin taas
tienneen juoruja että ryssä on taas S.saaressa, se ei ollu totta
nimeksikään, siellä onkin eri paljo juoruja. Tässä pari viikkoo kuulin
että joku kirjotti Hesasta että Tanner on meinannut ampua Rytin. En
ottannu kuullaksenikaan kaikenlaista puhetta missä on monenlaista
heppuakin. Isä sanoi että sulla oli aikomus tulla käymään tänne, sitte
saat vielä sen matressin päällisen, tyhjensin sen ja pesin yhden
peitteen että jos talven elää niin tarkenette vaikka kaksi peitettä
päälekkäin, nyt jo taas on kylmät, ei oikeen muista onko kesää
ollutkaan. Kuule, jos et ole tyhjentänyt sitä purkkia niin ei tarvi
täällä, kävi Eskon H. ja Aina, ne toivat minulle 8 litran purkin 17 mk.
Ei ollu kallis saatiin täältä yksi 10 litran, se maksoi 48 mk. Ne
olivat yön täällä, käytiin vielä puoloja ettimäs, vähä saatiin. Nyt
meilläkin on perunat ylääl, tuli niitä siinä 5 tai 6 hehtoo, tein jo
pienistä perunoista jauhoja, tuli aika hyvin, saa vaikka kiisseliä
joskus jos sitä sakariinia ilmestyy kauppaan.
- Kyllä kai
teillä oli radio äsken auki kun sieltä yksi lauloi Suursaaresta niin
kauniisti, sitte kehui olevansa Haukkavuorel ja
katselevansa sieltä ulapoita, kävi oikeen luonnolle, peräst tuli itku,
ei voinnu muuta.
- Kokkolan
muija oli kirjottannu että Sunila soitti sinne että hän on jo määrätty
lähtemään sinne Suursaareen, kai ne toisetkin sitte pian menevät.
- Nyt rupean
perjantaina peseen pyykin, sitte saa paikkailla muhjui taas ja parsia
että tulee ehjäksi. Nyt minuu niin nukuttaa kun on näin pilvist ettei
molokaan tule, ei se ole käynny, vaikka on ollut oikeen kirkasta nyt
näitä aikoja. En muista mitään uutta täytyy lopettaa.
- Hyvää
vointia teille toivoo äiti.
- Terveisiä
Hilkalle ja hänen äidilleen"
Erkki Esko muistelee: "15.9.-42 Minut määrättiin 7. torjuntakomppanian
konekiväärijoukkueen johtajaksi eli Hirskallion tukikohdan päälliköksi.
Tukikohtaan porattiin ampumahautoja ja aseille pesäkkeitä."
Siinan kirje on lokakuulta.
- "Haminassa 14.10.42

- Rakas Aini ja Allu
- Terve vaan terve, kiitos
kirjeestäsi sain sen eilen. Ei tänne kummenpaa kuulu, olen ostanu
hovist 15 kiloo sikurii, kuivannu sitä, pessy ja leikelly, että sitä
sorttia kyllä talveksi riittää, kun Tapionmaasta saatiin toista kiloo
kuivattuna. Sitten täällä kävi sunnuntaina tätin joukko, kaikki niin
hyvin voivan näkösiä että kyllä ei nääs ollut ruuan puutetta koko 4jään
kuukauteen ja mukaankin vielä mitä vaan tarvii, no hyvä niinkin. Täti
toi mullekin ruista ehkä pari kiloa jos ei enemmän ja Erkki hommasi
äsken yhen kilon että sopii kuivaa ja jauhaa kahvimyllyssä niin saa
kuulemma hyvän puuron. Ja sitten sinulla taas on niitä rahan reikiä,
olisit Eeville ostannu vähän vaan näin sota aikan ja kuule kun täti oli
täällä luvattiin tulla yhes sinne käymään ja sinä olisit minulle
ostannu vaikka pois tulo lipun ettei olis tullu niin kalliiksi kun ne
matkat maksaa mutta nyt sulla oli niin paljon niitä muita menoja ettei
sovi. Täti sano, että hänel olis vähä asiaa ja sitte pääsis käymään
sinnekin.
- No niin joka
päivä tässä käyvään Tapiolle kenkiä kattomas kun pitäs tulla eikä ole
tullu, sitte kun tulee menenee taas äkkiä. Ta: sai kirjoja koulusta,
sitte ostettiin.
- Liisä S. on
alakoulussa opettajana jossain en muista sitä paikan nimeä se meinaa
vielä tenttiä opettajaksi ja se Marjattakin on pyrkinny Kotkan kouluun,
hyvä että yrittää.
- Nyt vien
tään postiin että lähtee tänään jo sinne niin huomen saatte.
- Terve
Allulle mitä hän on niin hiljaa ettei piirtele tänne minä vahin
ikkunast että posti tulee ja niin harmittaa kun menee sivu mutta eihän
sitä suita niin tihtii kirjottaa kun kirjeetkin on niin kalliita.
Voikaa [-?-] Äiti."
Seuraavatkin kirjeet on Siinalta.
- "27.10. 42

- Rakas Aini ja Allu
- Terveisiä täältä, taitaa olla
jo viikkoja kun viimeksi kirjotin ja oliko se niin epäselvää kun sinä
soitit että me luvattiin lauvantaina tulla sinne, minä vaan kirjotin
että oli puhe tulla mutta ei mitään varmaa päätöstä. Kävin toissa
sunnuntaina Päälössä[?] kun
aina tuli Heikkiläisiil luvattua niin
pistin ja olihan siinä samalla jokin muukin tarkotus mutta arvaahan sen
ettei mitään, sain 6 litraa maitoa, Aina otti enon ja omal kortil
meijeristä, se oli sentään oikeen hyvä että saa maitoa lisää, nyt
Laineen äiti tuli sieltä alas, tuli tään kautta, sitte läksi Tiuskaan
ja Kouvolaan mutta kai hän vielä menee sinne maallekin täti pitäs hänen
miellään talven mutta ei luvannu olla, täällä rannikolla on
sentään mukavampi.
-
Minulla on nyt ollu käsi kipeä, keski sormesta alkoi ajaa ja mäjättää,
en ainakaan muista pistikö siihen mikään, oikeen pahan näköstä, koko
käsi oli paksu mutta nyt on parempi, märkää vaan tulee jo toista
viikkoo ja on ollu ettei saa mitään paljo tehtyy kun on oikea käsi,
ehkä se nyt siitä selvenee.
- Sain ne
villatkin jo alku kuussa ja niitä oli kilo, 1/4 oli Tapiolle ilman
maksoa kintai tai puolsukkia varten, ne oli maksaneet 45 kilo. Heti
lähetettiin raha, hyvä kun sai, sitte hain raasia, eikä ollu koko
kaupungissa enkä nyt mitään ruajaiskaan kun käsi on kipeä niin käsin
Laineen äitin kysyä sieltä T. Hellulta jos se kehräisi ne ja hän
kirjotti että lupasi, nyt Hasun
L.vei ne sunnuntaina tädille ja hän
hommaa ne Tiuskaan, kyllä niistä sitte lanka tulee.
- Erkki ei ole
kirjottannu sitä myöten kun isä kävi siellä, kai tulee lomalle nyt kuun
lopussa, miten Aarre siellä uuvessa paikassa jaksaa, onko parempi kuin
S.saares. Meitil tuli silakkaa Kuorsalosta nelikko ja siellä S.saares
on yksi nelikko, kyllä ne talveksi riittää jos eletään.
- Mitä Aura
tekee, olen oottannu sieltä kirjeitä mutta ei ole kuulunnu, nyt on
korvani soinnu jo kaksi päivää, täyty käyvä taas vaha riivaamaan että
kuulis sieltäkin jotaan.
- Nyt sinulla
on yli huomena syntymäpäivät, ensimmäiset rouvansyntymäpäivät, olkoon
onnea ja terveyttä. Tässä ajattelin lähettää ne vaatteet mitä täällä
on, sitten saat sen matressin kuoren ja yhen tyynyn, syntymäpäiviksi
niitä aina tarvii ja nyt on kalliita kappaleita jos saakaan.
- Vielä
Päälön[?] uutisia, Lehtisen
Olli on siellä sitten koulussa ja Mäkelän
Siiri on täällä Haminassa käsiteollisuus koulus, tuli silloon sunnuntai
iltan samaas autos tänne kun minä tulin sieltä ja se Tyynelän toinen
tytär on ja jossain kun toinen on nyt koton, joka pääsi täällä
keskikouluun viime keväänä.
- Lauri on ja
tästä talosta paraillaan Kotkan sairaalast umpisuolest leikattu, muuten
ne voi kaikki hyvin.
- En muista
muuta tällä kertaa kun hyvää syksyä teille ja voikaa hyvin. Terveisiä
Hilkalle. Äiti."
- "Haminassa 1.11.1942
- Rakas Aini ja Aura
- Terveisiä täältä ei mitään
kummempaa kuulu, kirjotan tässä vähän, että lähetä ne vaatteet tänne,
täytyy minun jo pestä tälläviikolla niin siinähän ne menee sitte
teitinkin vaatteet.
- Käsi on terve, vielä reikää
vaan vielä vähän näkyy, mistä sitä märkää tuli. Sitte minä lähetän nämä
entiset vaatteet täältä tiistaina, siis 3.11., siinä on sitte sulle
yksi tyyny ja se matressin kuori ja Allulle yhet pienet sukat
syntymäpäiväksi. Erkki ei ole kirjottannu mitään, enolta tuli kirje
niin oli käskenny kirjottaa terveisiä että heillä on siellä jotku
kurssit 3 viikkoa kestävät, sitte se lomakin viissiin jäi eteenpäin.
- Joko teillä
on talven silakka meillä tuli jo Kuorsalosta yksi nelikko ja S.saares
on yksi, kai sekin siellä täyttyy kun kerkiää että silakkaa sitte
piisaa
vaikka kuinka söis ja sitte vielä Isä tinki Pöystist Eelikselt kun ei
tienny sitä Kuorsalon nelikkoa tuleeko sitä ja se tuli ensimmäiseksi.
- Vai saitte
työ tappajaisii niin kun ennenvanhaan onha teillä sitte vähä rasvaa,
meilläkin oli nyt leipää että koko iso leipä vielä eilen ja olen
mielestäni vähän syönytkin tässä kuussa enemmän kun muulloin. Isä kun
kävi siellä Saa: alkukuussa niin Erkki oli antannu sellaisia palasia
koko joukon niin kai ne on jatkannu ja eilen sain kaupungilta valmista
leipää tämän kuun kuponkiilla, nyt ei ole mistään puhetta kun syömisest
kun se on niin vähä, nyt se vähän suureni, mut ei paljo, hyvä vähäkin.
- Tänne tuli
taas niitä verokuittia, Isältä ja Erkiltä menee yli 2000. ja Auran
vero on 264 mk. marras ja joulukuun aikan maksettavaksi. Niin se on on,
sitä ihmistä piinataan kaikella tavalla täällä maailmassa.
- Kiitos
kirjeestä Ainille, Allukin muistaa joskus kirjottaa, voikaa hyvin ja
terveisiä paljo teille kotoa. Äiti.
- En ole
muistanut kirjottaa, että [?]
karpaloi niin täällä torilla on 9 mk.
litra. Meitil ei nyt ole yhtään, ei tullu koottua kun ei saanu makiaa
pitkiin aikoin, 2 lippua on täältä saatu sen jälkeen kun työ lähetitte.
Lähettäkää ne vaatteet heti kun saat tämän kirjeen, panen likoon
vuorokauveks sitte pesen, ei tiejä sitte miten kuivaavat mutta ehkä kun
vaan saa pestyksi. Isä on torstaina vahis, jos vaikka soitatte kun
lähetätte sinne luotsiasemalle. Minä lähetän sen paketin ehkä tiistai
aamun että saatte töistä tullen hakea sen sisltä autoasemalta."

Erkki Esko ylennettiin 1.12.1942 luutnantiksi.
Siinan kirje joulukuulta.
- "Hamina 14.12.42.
- Rakas Aina ja Allu
- Terveisiä täältä, niin se nyt
sitte on että yritetään sinne, miten on Isän sitä ei voi päättää vielä,
mutta kyllähän tietysti joksikin aikaa sopii. Isähän se aikaisemmin
sano, että jos mentäs vaikka Helsinkiin jouluks ja Tapio yhty että
hänen tekee niin mieli että menee vaikka yksin joululomal käymään.
Juuri kun olin puhelimes niin Erkiltä tuli kirje, sano että eno on taas
vähän sairaampi, menee sinne sairaalaan sitte hän meinas että jos ne
antas hänelle talveksi loman että keväällä taas yrittäis kun näkee
miten on, ei sitte tiejä mitä herrat päättää, kyllähän se on ikävää kun
sairastaa mutta minkäs sille voi ei yhtään mitään.
- Nehän on nyt
luutnanttii, Erkki ja Olavi ja [?]almelan Eskokin, näky lehessä
olleen, kysyttiin Olavilta, että et ole vielä laittannu toista tähtiä
kaulukseen, niin sano että eihän sitä niin kiirettä ole vaikka toisilla
näkyy jo olleen.
- Vein tässä
lauvantaina lamppuöljyy yhen 3/4 pullon että Mäkelän Siiri vei Marja
tätil jouluksi vähän valoa, sieltä sanoi sen Ryynelän [-?-] kuolleen,
että viime sunnuntaina hauvattiin, Aura kai muistaa kuka se oli.
- Ei sitte
muuta kun leipää laukkuun ja matkustaa, onhan jotaan vaihteluu tässä
yksitoikkoses elämäs ja olis se ollu kivaa kun työkin olisitte tullu.
- Näkemiin
Äiti.
- Tapion
joululahjast hän sanoi että hän huolis joulupukkii sellasen kirjan Pikku
Jättiläinen,
Hasun Viljo oli saannu syntymä päiväksi, minä sanoin etten voi ostaa
kun se on niin kallis, 130mk. Ostin hänelle ravatin ja hanskat,
hammastahnaa ja pullon Ota[?],
sitte katselin kaulaliinaa mutta
riittäähän ne jo, Isäl ostin ja ravatin, syksyl ostin sukkia, kun oli
se vanha kortti vielä."
10. "Tämä elämä on hoopoa kun ei ole rauhaa
milloinkaan kun aina ettei töistäkään tule kunnolla mitään."
Vuoden 1943 ensimmäinen säilynyt kirje on helmikuulta. Siina kirjoittaa
Haminasta. Kirjeet on osoitettu jälleen Ainin työpaikalle Keskoon.
- "Haminassa 24.2.43
- Rakas Ainui ja Allu
- Terveisiä täältä, minun täytyy
kirjottaa ja kysyä oletteko yhtä mittaa sairaita kun ette mitään
kirjota, olen oottannu eikä tule mitään. Nyt kirjotin kortin
lauvantaina Ainille kun tulin kaupungista niin kiireellä kävin
kirjottamaan ja vasta tänään muistin että solkiin osoitteen, meinas
jääjä sukunimi pois kokonaan ja sitteki se tuli Esko mutta kai se
perille tulee.
- Kävimme
Isänkään Tiuskas Enoo ja kattomas, ne oli hermostuneita kun Eno taas
jäi lakkautuspalkalle kun sattumalla lähettivät sairasloma luvan
merenkulku hallitukseen niin siellä taas antovat vaan lakkautuspalkan,
nyt kun myä oltiin siellä tuli taas paperi jossa kysytään ottaako
vastaan entisen virkansa, sellanen tuli Isällekin ja Kokkalallekin
vielä vaikka läksi sieltä jo ennen meitä, siihen pitää taas vastata
maaliskuun 11. päivään mennessä. Ettäk työ tiejä jotaan että
kirjottaisitte minulle, ei ole Erkiltäkään tullu eikä osaa lähettää
pakettiakaan kun ei tiejä miten sinne kulkeevat. Oliko Aarre missään
täällä puolla käymässä, kun sattu joku vaan puhumaan että hänellä oli
matkaseuraa jostaan Kouvolast vai mistä niin sanoi ettei ole ihan
varma, se näkyy olevan vähän hajallinen kun hakee ja pääsee niin ei
taas lähekkään, saa sitte nähä jos lähtevät niin on se tyhjää kun
marssivat meilläkin vähän päästä ja se pikkunen juoksee niin tammikuun
lopus täytti vuojen. Tetta haasto että hänen hameet viejään kaikki,
sitte oli pajattanu että siit ei hyä pääse mammal eikä Eskol.
- En taija
muita tietää kun nyt on ollu kiva talvi kohta kevät kun niin lämmin,
mut ei vaan sota lopu, kirjottaat jos saan kaloi että lähetänkö sinne,
oletteko saaneet koko talves, onhan myä saatu 3 vai 4 kertaa hailii.
Olen parsinnu Mikkolan verkkoi, 5 verkkoo, ne on ehjii, ettei kauvan
viivy kun taas oh ehjä, nyt eilen vein pois niin sain 3 kiloo vehnii,
kuivaa ja jauhaa kahvimyllys niin tulee hyvä puuro, eikö juu.
- Enot oli
taas 10 pv Kimos, siellä oli niinkun ennenkin, Tähtiin on kuulemma
kuollu. Marjatätin sanovat olleen oikeen pirtiän. Käytiin Eevil kun
tultiin Kotkaan, enneku auto lähti Helena oli tullu Loviisast
sunnuntaina ja sano Annin pojan olevan Erkki Antero, siis taas yksi
Erkki, Kulle on matkalla sinne, Saksan puolel Eevi oli saanut kirjeen,
niillä oli kaksi tavallista huonetta.
- Meijän talon
Lauri haki paikkaa, me vielä kirjotettiin siihen totistajaksi ja heti
tuli tieto että pääsee Jämsään, nyt hän meni kattomaan, tänään tuli ja
kehui olleen ison paikan, siinä mylly ja saha yhes [Ehkä
Holisevan saha Jämsässä],
niin ne meinas että lähteä kaikki heti tänään, kysyin että tuleeko [-?-]. Terve teille ja
kirjottaat, tottahan jotaan tiejätte, voikaa
hyvin ja kuulemiin ja näkemiin. Äiti. Isält ja Tapiolt myös terveisiä."
Erkki Esko muistelee kevättalvea 1943: "Keväällä -43 aloitettiin
piikkilanka-aidan teko tukikohdan [Hirskallio] ympärille. Olin miesteni
mukana sitä tekemässä ja työ edistyi nopeasti. Vapaa-aikaakin jäi
runsaasti. Meillä oli tukikohdassa 2 venäläistä, sotasaaliiksi saatua
45 mm:n panssaritorjuntatykkiä rannikkotykistön jalustalla. Niille
laadittiin uudet ampumataulukot, jotka koeammunnassa osottautuivat
tarkoiksi.
Kesällä -43 suoritin harjoitusammunnan
maalilauttaan, joka oli noin 2 km rannasta. Olin juuri antamassa
ampumiskäskyä kun jouduin puheisiin evluutn. Miettisen kanssa. Sillä
aikaa lauttaa hinaava moottori oli kääntyessään tullut lähemmäksi
rantaa. Sitä en tullut huomioineeksi, vaan aloitin ammunnan 2 km
etäisyydellä.
Heti ensimmäisten laukausten lähtiessä näin, että
valojuovat menevät yli maalin. Nopea komento:'Pois 300 metriä ja
tulta!"'Molemmat kranaatiti menivät läpi maalilautan. Seuraava komento
oli: 'Pikatulta!' Miettinen totesi että kohdalle osui ja käski
lopettaa ampumisen."
Erkin kirje on maaliskuulta.
- "Tehty Aleksanterin ja Tolsan
Antin entisen majakan raunioilla, mökissä pienoisessa.
- 22.3.43
- Rakkahin Rouva!
- Kiitän kirjeestäsi ja
terveisistä j.n.e. Kuten ylhäältä huomaat olen
nyt tällaisessa paikassa ja luulen sinun pääsevän selville, mikä paikka
on kysymyksessä. Olet ollut täällä joskus sinäkin, mutta et koskaan
sitä varten kun allekirjottanut nyt, olen nim. päivystävä upseeri, joka
öisin yrittää pitää silmiään auki ja valvoa mitä tapahtuu tässä Suomen
maassa öiseen aikaan. Kirjoitan tätä pikkutunneilla ja lanttu vähän
heittää, kun ei tahdo saada mitään paperille riimuttua. Tiedäthän
itsekin että oikein kun yläripset painuu alaripsiä vasten niin
sanotaan, että nyt tuota nukuttas. Paras lääke noille kahden puolen
nenää oleville vekottimille on juuri tällainen kirjoitushomma. Ei
muista kattoa tuota herätyskelloa tuolla seinällä kuin joskus silloin
tällöin ja huomaa yht'äkkiä, että johan viisarit ovat siirtyneet
kokonaisen tunnin ja 60 min. on taas sitä mennyttä aikaa. Kirjoittelin
tässä äsken kotiapäin ja olihan tuota juttua taas yhtä et toista, aina
näet sattuu yhtä et toista tässä mataisessa maailmassa. Näinä päivinä
on ollut oikein ihanat kevätilmat,
tyyntä ja aurinkoa oikein vattan täydeltä. Kevät tulee taas ja kesä
ihanuuksineen. Lunta on täällä juuri niin paljon, että vielä muistaa
millaista se oli tänä talvena, jäätä on jossain tuolla vanjojen
puolella, reuna vaan kangastaa tänne. Niin se on, poikani Esko, että
täällä ollaan ja kesää kaikkine saatavissa olevine nautintoineen
odotetaan. Eilenkin oli mitä ihanin sunnnuntai. Aamu oli kauneimpia ja
täytyy sanoa, että ihanaa on joskus elää. Jo klo 9.00 otin tunnin
verran aurinkoa tuolla valtakuntani rantakalliolla, lämmitti niin
suloisesti, tuli melkein mieleen kaikki ihanuudet silloin joskus. Eilen
vietettiin sellainen pikku juhlahetki tuolla luutn. Koukin linnassa,
paistettiin räiskäleitä ja pantiin oikein suklaaliuosta päälle, et usko
kuinka ne taas maistuivat pitkästä aikaa, tehtiinpä pari
läskivoileipääkin ja oikein tuli juhlan tuntua. Kouki käväisi nim.
Euroopassa ja maalaispojalla on aina mahdollisuuksia. Juhla oli vielä
siitä erikoinen, että saimme kaksi lottaa emännäksi ja usko pois, kyllä
naiset osaa sentään paistaa ja keittää paremmin kuin me rintamajermut,
kuten 'Jahvetti'
meitä on yhdessä sun toisessa paikassa haukkunut. Paljon iloa saa
nykyään näissä geimeissä vähästäkin.Toinen noista tytöistä, oikea
kaunotar tummanruskeine silmineen taisi kans olemuksellaan vähän
liikutella jermujen sydänparkoja.
- Aura
tietysti sanoo, että uus löytö taas mulle, mutta ei tuo ole aivan
niinkään, sattuhan sitä, mut tottuuhan siihen. Kun nyt kerran tytöistä
tuli puhe niin haastetaan sitä laatua enemmänkin. Kysyt, että olenko
kirjoittanut Hilkalle kirjettä, kyllä, sellainen meni tässä eräänä
päivänä ja yrityksellä saada hän myös kirjoittamaan jotain vähän
repäisevää ja iloista, ettei aina tule ilmoista ja töistä, näistähän
meille on vain vähän iloa. Onko hän muuten kysellyt mitään ja miksi hän
ei ole kirjoittanut? Se siinä juuri on, että hänen täytyy ehdottomasti
saada kirje täältä ja sitten hän vastaa, mutta noin vain sivumennen ei
hän raapusta koskaan. Tuntuu vain siltä, että tyttö ei ymmärrä jermuja
juuri nimeksikään. Se siitä kylläpähän selviää joskus, kun taas
tavataan, pääsen lomille 2 a' 3 viikon kuluttua ja haastetaan sit nenä
toisen silmäkuopas!
- Ootteko
kuulleet kummia, näin alkaa tavallisesti liukaskielinen juoruakkakin,
siis ootteko kuulleet Leksa alias Leo Suomalainen ei ole enää
poikamies, vaan hänelle sopii tuo runo Urpo Valmarista (lähetetty jo
edellisessä kirjelmässä) melkein paikalleen. Niin se käy, kaikki
akattuu pikku hiljaa hissukseen. Saa nähdä sitten viihtyykö poika
muijansa jalkojen juuressa vai vieläkö sakki ja entinen tyyli säilyvät.
Taisi huomata Leksakin harmaita ohimoillaan kun tuon teki.
- Aura se vain
ihastuu silloin tällöin (esim. tapaus R:llä alkava, huono muisti, en
muista nimeä, taisi olla koiraslotta [sotapoliisi] Suomen armeijassa)
noin vain sattumalta ja saa laulaa, että sytyit ja sammuit sa taas.
Taitaa olla tämä nuorempi tyttö sitä Eskon Erkin tyyliä, vai mitä
onnellinen aviovaimo tykkää, onko herra käynyt talossa?
- Kouki, tuo [-?-] täälläpäin kirjoitti
salaa minun nimissäni kirjeen eräälle
tytölle ja sainpa oikein nätin vastauksen, jossa kerrotiin että
hiihtoloma on kiva ja opettajat kivoja ja tästä huomasin että ikää
leidillä oli korkeintaan 10 vuotta, joka ikä nimittäin, osui aivan
paikalleen, kun pantiin Aimo tiukalle. Nyt on minullakin omantunnon
rauha, tuo pikkutytön kaunis kirje sytytti meidän puolimärät puut ja
Aimolle värkättiin kirje ja takaan että tytöllä ei ikää ole 10 vuotta,
vaan 100+10 vuotta. Palan halusta nähdä luutnantin naamataulun, kun
vastaus tulee. Tällaista se on - ei aika muuten riennä. On pakistu jo
luulen tarpeeksi, joten pränttään, että hyvää vointia ja kevättä teille
molemmille. Näkemiin taas joskus. Erkki."
Ainin ja Auran asunto-ongelmien taustalla lienevät olleet
isäntäperheiden riidat.
- "Hamina 12.5.43
- Rakas Aina ja Allu
- Terveiseni ja monet kiitokset
siitä kankaasta ja kaakusta, se on vähän ihmettä että saatte sellaisen
kaakun nyt kun ei taho mitään aineita saaja. Tein tässä tänään taas
Erkille ruiskaakun, oli oikeen kauniin näkönen mutta millähän sitte
maistanne, kun tulee Erkin päivä niin lähetän paketin, täytyy siihen
jotaan koota että vähän muuttuu se niidenkin arkinen elämä joskus,
ostin yhet sukat ja toiset parsiin vanhat että saa puhasta jalkaansa,
meillä oli Kokkalat kahvil sunnuntai iltan kun Jalo kävi hakemas sen
possun lauvantaina, ei se ole ihan pieni, oikeen koko pitkä possu, jos
nyt vaan pysyy terveenä ja kasvaa. Sitte tuli Lauri[?] ja Elli vielä
ja saivat sitä hyvää kakkua maistaa ja kehuvat että on harvinaista
nykyään kun saa tälläista, ne kohta häipyy tästä, sinne Tervasaaret
niillä laitetaan huoneita, kaksi niitä on mutta suuremmat paljo kun
nämä missä ovat, saa sitte nähä, jääkö tyhjäksi nämä vai tuleeko uusii
asukkai.
- Vai taas
teillä semmonen tappelu, minusta tuntuu ihan mahottomalta että
kolmannessa paikassa Aini siellä asuu ja aina samanlaista, vieläköhän
siellä Helsingissä löytyy yhtään oikiaa perettä jos lähtis ettimään,
kyllä tämä maailma on ympäri kaikella tavalla, mikä tästä tullee
lopuksi. Kyllä sietäis saaja toinen asunto taas, mutta saako siellä
rauhaa missään, mikä nyt Ronkaisetkin sekotti, on talot ja rahaa ja
lapsii ja kaikkii eikä kelpaa elää. Nyt ei muuta olekaan kun naivat
sitte jos sota loppuu joskus ja kuka elää niin ei tuomarit suita
erottaa mitä papit on vihkinny.
- Isä tuli
tänään reisust, pisti L.tätilläkin, ei ollut kun 1/2 tuntii kun auto
läksi, ei niillä mitään erikoista kuulu, Enosta en tiejä, onko menny
Kuorsaloon, ei ole mitään kirjottannu.
- On niin
mukavaa kun saitte sitä mustaa kangasta, että saan oikian puvun jos
joskus tarvis niin sitte on minkä pistää päälleen.
- Kiitos vaan
teille että muistatte, se jotaan on kun saa omilta lapsiltaan kirjeitä
ja vielä jotaan lahjaa etenkin nykyoloissa, kun kevät taas tuo koti
ikävänkin kovemmin mieleen kun ihmiset häärää kellä on isot pihat muut,
mut ei auta, tyyty kohtaloos ihmis lapsi, parhaat terveiseni Äiti.
- Ei niitä
kuponkii tarvi lähettää ainakaan kaikkii, ostakaa itsellenne iso leipä
tai kaksi pientä, miten haluatte, sitte loppukuussa näkee miten riittää.
-
Kirjotan tässä illalla ei taho nähä viivojakaan, mutta saahan tästä
selvän, kaloi saajaan oikeen vähän, ei tiejä saako niitä vai ei."
Seuraavassa Siinan kirjeessä eletään jo toukokuun loppua.
- "Hamina 26.5.43
- Rakas Aini ja Aura
- Terve ja kiitos kirjeestä,
Ainille sain sen tänään ja vastaan nyt tällä
kertaa heti, kirjeet menee välistä ristiin, sinä et vielä tienny että
Tapio pääsi luokalle ym. kun Auran kirje ei ollut silloon siellä kun
kirjotit. Sinne Urpon vihkiäisiin nyt on kaikki
menossa, Lindemannit oli kovasti kästy sinne mutta ei taija [-?-]
päästä sanoi täti niin ei hän
yksin viitti matkustaa. Annoin niitä
sinun kuvia hänelle kun kateltiin niin en viittinyt olla antamatta, hän
sentään oli niin hyvä täti kun sillä asuitte, hän sanoi että jos Aini
tykkää pahaa kun minä muka annan kuvia mutta minä sanoin että eihän nyt
toki sellaista huoli aatella.
- Erkki otti
ja täällä kuvan silloon Pääsiäisen ja
minä kävin ottamas pois ja kyllä oli kuva, isä kirjotti ja lähetti
sivun ja sanoi ettei tuntis jos vastaan tulis, niin sano itsekin kun
tuli eilen kirje ettei hän tila yhtään kuvaa niitä, ne oli sitte
huonost onnistunnu.
- Saimme eilen
surusanoman, Sipilän Lyyli pyysi
saattamaan Aarnea Kotkan sankarihautaan sunnuntaina 30.5. klo 13.
Lähtemme sitte minä ajattelin ettei me kai kukkia hommata muuta kun
minä ostan Lyylille muutaman narsissin vai mitä tyä ajattelette siitä,
kirjota vähä jos on aikaa nyt heti.
- Tapio hommaa
itseään lähetiksi tänne Haminaan [Siina ilmeisesti tarkoittaa Sotilaspoika-järjestöä],
saa sitte nähä kuinka kauan haluttaa olla, kyllä se onkin väärin että
vaan juoksee yht mittaa, mutta en minä sinne oikeen, mutta itse oli
kovaa että onhan Erkkikin ollu jo neljä vuotta, miksei hän vois.
- Olen tässä
nyt yksin. Isä on Kotkas lääkärissä, on
nääs toinen silmä vähän heikko, niin merenkulkuhallitus vaatii lääkärin
totistuksen. Niillä tulee taas sieltä Luotsiliitolta päällystakki,
kangas, pisteet ja rahan lähettävät.
- Minä jos
lähetän korttini niin saatte vaikka jotkut sukat muuta kun silkkiä ja
paitakin on tarpeen.
- Olen kytänny
täältä kangasta sitä valkiaa sillaa, siitä olis tull paita mutta niitä
kyllä on mut ei ole sattunnu silloon
olla kaupungilla. Sitte ollaan Tapiolle ettitty pukua, ei tiejä koska
saa, joskus on mutta tutut saa eikä tällaiset joita ei kukaan tunne.
- Täällä oli
viime yönä aika jytinä ja tulta näky
kaukana taivaalla, oli niinkun sota ainakin olen kuullut kohta viisiin
että Saksa ja Ryssä kävi meritaistelun jossaan merellä, Tapio tiesi
että 42 suomalaiskonetta pommitti Lavansaarta, en sitte tiejä mikä se
oli, mutta seinät ja ikkunat hyppi.
- Terveisiä
Allulle ja Hilkalle, hyvää vointia sanokaa
Aarrelle terveisiä kun kirjotat, vai sinne joutu Ääniselle hänkin.
- "Hamina 9.7.42
- Hei hei.
- Kirjotan jonku sanan tässä,
minä sain 1. kilon voita, jos raattitte maksaa 200 mk niin ilmottakaa
heti, lähetän sen sitte autossa niiden vaatteiden kans. Niin mitä
meinaatte se on kyllä kallis, en oikeen uskonnu että se emäntä minulta
niin paljon ottaa kun kerran kysyin ajattelin että jos työ, että kun
vähä lihaa ja voita niin kysyin että kyllä se sitten menee. Ette sitte
kerro vaan muille. Kuulemiin. Äiti."
- "Hamina 4.8.43
-
- Rakas Aini ja Aura
-
- Kiitos kirjeestä ja
terveisiä täält, ajattelin että kirjotan vähän kun tulet tänne niin
laita vähän paremmin päälles että käyvään pommisuojas, sillä ryssä
yrittää kovasti.
- Viime yön
oli kauhea, Tiutinen hävisi suureksi osaksi, Laatikkotehas tuhoutui ja
ainakin 300 asuntoa, kuka sai vähän tavaraa mukaan kuka läksi paita
päälle tulta pakoon.
- Isä läksi
illalla laivaan ja me Tapionkaan mentiin pommisuojaan, ei meinattu,
sitte kumminkin mentiin ja oli se ilkeää kun se lensi ja sitte se suuri
tuli mikä näky tänne hyvin. Isä tuli tänä aamun koti, oli nähny siellä
joitain jotka tiesi että Konstan Ruulolt meni ihan kaikki verkot ja muu
mitä oli ja Naskin Antiilt oli saanu jotaan mukaan ja menneet jahtiin,
se puoli missä enot asu, se jäi ehjäksi, siellä oli paljon näitä
S.saarelaisii, sieltä missä täti silloon asu on kaikki palannu.
- Tulee
mieleen että pitäis saaja näitä vaatteita vähän jommaan, jos joku jää
henkiin vielä niin olis edes joku nuhju, kun ovat kaikki tässä
talvivaatteetkin, jos tähän ja tulee palolevyjä niin ei kyllä yhtään
taloa jää kun kaikki ovat puusta ja hyvin lähekkäin.
- No niin
vähän taas muutakin, käytiin tänään Tapinkaan ottamas se tili kun
oltiin töissä ja saatiin yli 300 mk. Kehotin Tapin panemaan säästöön
kun nyt kaikilla lapsilla on talkoo rahaa säästettävä. Huomenna laitan
pyykin likoon ja pesen, tämä elämä on hoopoa kun ei ole rauhaa
milloinkaan kun aina ettei töistäkään tule kunnolla mitään. Sunnuntaina
pistettiin Isänkään Turvalas Eskoi kattomas, niillä oli niin kiva
asunto, Heleena on tyttöammattikoulun vahtimestari ja vapaa
asunto ja puut. Minulla on taas vähä paha olla kun Aura jää taas yksin
sinne. Panen taas tähän kuponkeja jonku. Voikaa hyvin ja näkemiin. Äiti.
- Tälläinen se B kortti on että
kaksi koko kuponkii jää ja vehnäjauhot."
Tämä kirje on viimeinen säilynyt Siinan kirje. Hän kuoli 12 päivää
myöhemmin sairaalassa Helsingissä vatsakalvontulehdukseen


.
"Karkkila 24/8 43
Parahin entinen naapurinväki!
Huomasimme eilen lehdestä että Teitä on kohdannut suuri suru ja
korvaamaton menetys kun Jumala kaikkiviisaudessaan on hyväksi nähnyt
kutsua pois elämästä rakkaan puolison ja äidin, ja sen vuoksi lausumme
syvän ja vilpittömän osanottomme. Antakoon Jumala, joka kuormaa antaa
myöskin voimia sitä kantamaan!
Irja Suomalainen
Fanny ja Vilhelm Hotaset"
Toivo kirjoittaa syyskuussa Ainille.
- "Pitäjänsaari 27-9-43
- Ainille
- Kiitos kirjeestäsi. Elämä
täällä menee hiljaa eteenpäin, minä olen käynyt noin kerta viikossa
reisussa. Tapio läksi tänään Kotkaan ja on siellä pari yötä. Täti lähti
sunnuntai-iltana ottamaan Tuomoa kotiin. Timo jättää työmaan ja Saara
tuli lauantai iltana pois sieltä Pyhtäältä joten hekin ovat taasen
kaikki kotona. Meillä on vielä vähän perunaa maassa, joten sitä täytyy
kiirehtiä, että saa pois ennen kuin tulee lunta, ne ovat huonosti
kasvaneet ja paljon on mätiä joukossa. Minä ajattelin mennä Samelin
Onnin haudalle, keskiviikkona hänet hautataan Metsäkulman hautuu
maahan. Tommilan Arttukin on kuollut, näky olleen sanomalehdessä. En
ole nyt saanut kirjettä Erkiltä lähi aikana, postiosotus kyllä tuli 200
mk vakuutusmaksujaan varten, minusta tuntui aika kivalta kun Erkki otti
osaa maksunsa suoritukseen ensi kerran eläissään. Vai on teillä tietoa
asunnosta, on se eri hyvä, minulla olikin siitä ehkä suurempi huoli
kuin teillä isellänne. Niin kipeä sinä olet eikä Aurakaan siitä mitään
kirjottanut, toivottavasti olet jo terve. Minulla on nuha jo melkein
pois, olin saunassa eikä se lisääntynyt niin että saa olla varma että
ohi se tällä kertaa taas on. Tämä talouden hoitaja on piristynyt aika
paljon, hän osaa jo hakea maijonkin niin että jos nyt vielä petraisi
että oppisi keittämään ettei tarttis sanoa miten pitää tehdä ja sitten
kellon määrää milloin ruoka tulee olla valmis, sillä Tapiolla on
ruokatunti ajallaan koulussa niin kävisi se laatuun. En ole saanut
tätiltä mitään tietoa, onko hän ollut [-?-] Marian kanssa yhessä sillä
hän lupasi jutella että se tiedustelisi siitä Ainasta, jos olisi
halukas tulla tänne. En ole ollut yhteydessä pitkiin aikoihin
enolaisiin, siitä on jo pitkä aika kun eno soitti.
- No niin ei
mulla ole mitään kirjottamista. Kuulemiin ja samalla toivon pikaista
hyvin vointia. Terveisiä Auralle. Isä."
Seuraava säilynyt on lokakuulta. Toivon on käytävä käytännön
taloudenpitoon Siinan saappaisiin. Perheen sisäiset siteet olivat
paljolti perustuneet Siinaan, hänen tarmoonsa, asenteisiinsa ja
myötäelämiseen.
- "Pitäjänsaari 17-10-43
- Ainille ja Auralle!
- Kirjotan tämän tällä kerralla
osotettuna Ainille, viimme kirje oli Auralle. Ei tänne mitään erikoista
kuulu, tänään sunnuntaina onkin minulla ollut hommaa että oikeen tuntuu
niinkun väsyttäisi näin illalla, oli nimittäin pyykkäri, joten
vihtoinkin sain ne likaset vaatteet jotenkuten pestyä, sitte oli sian
syöttö ja ruuanlaitto, nyt illan edellä kävin syväsatamassa ottamassa
sian ruokaämpärin, nyt panin mustikoita vähän pataan, keittää vaikka
jauhopuuroa. Eilen tuli ne perunat tänne ja kävin kärryjen kanssa
hakemassa asemalta, siinä sitä oli aika työ kun täyty käydä ostamassa
uusia säkkejä kun entiset paperisäkit oli niin haiskaksi menneet että
perunoita oli joka puolla mistä sai niitä poimia, perunat resistyttää
säkit niin että ei ne kestä liikutella, mutta kyllä ne nyt on
liiterissä odottamassa aikaa ja kaunista ilmaa että saa valita ja viedä
kuoppaan, joten kaikki on hyvin. Toissa päivän lähetin Erkille kirjeen,
joka oli viimeinen sitä lajia, nyt tulee merkit taasen käytäntöön, kai
Erkki lähettää sinne ja tänne niitä. Eilen kävi Heikkilän Aina ja Arvon
Irja meillä, olivat syömistä hommaamassa, ei niilläkään ole vielä
talven silakkaa kun Kuorsalossakaan ei saa mitään. Sitte kun ne meni
pois niin Auroora[?] kysy että
onkhan tuo Irja naimisissa, sanoin että
luultavasti. Olin Suuren [-?-] miehenkään eilen juttusilla niin hän
meinas että eiköhän niitä silakka astioita saa täyteen jotenkin, niin
että täytyy toivoa kauniita ilmoja vaan. Jos ette ole saaneet silakkaa
niin voisinhan minä käydä ostamassa lasipalatsista kilottain, ne antaa
pari kiloa kerrallaan ja sitte lähetetään vaikka autossa. Lopetan
tähän, marjat tuntuvat kohta kiehuvan niin, että hyvää vointia ja
kuulemiin.
-
Kirjotelkaahan kun on tilaisuus."
Kenttäpostisäädöksiä muutettiin niin, että
maksuttomuus säilyi vain osin. Sitten on Erkin kirje.
- "20.10.43
- Hei Allu + Aini!
- Kuinka elämä nyt hurisee,
ettekö vieläkään ole löytäneet omaa boksia?
- Panen tässä
sellaisen pikku pahvin, sillä sain tänään ne ihmeelliset postimerkit,
joilla voi kirjoittaa kirjelappusen meille ilman maksua. Vihreät ovat
paketteja varten ja punertavat juuri niitä kirjemerkkejä. Emme saaneet
tässä kuussa kuin neljä kappaletta mutta ensi kuussa tulee lisää ja
toivottavasti oikeaan aikaan etteivät myöhästy kuten tällä kertaa. Pari
lähetin isälle ja pari tulee teille sillä ette varmaan enää saa aikaan
tässä loppukuussa enempää kuin kaksi kirjettä ja pakettimerkit
riittävät kai jouluun.
- Täällä vain
elämä ryntää entistä latuaan, samat tavat, surut ja ilot. Syksyn
harmaus vain vähän painostaa mieltä ja niinhän se on kaikkialla. Asun
nyt kahden alikersantin kanssa ja oli tässä muutama päivä sitten oikein
myrkytys tässä korsupahaisessa, kun ajettiin lutikoita pellolle. Nyt
ovat vielä seinät mustat, mutta ensi viikolla on taas puhtaat pahvit.
Romanttista, eikö totta? Oma murju ja pikkuinen myrskylyhty tuossa
pöydällä, valoa juuri niin paljon, että näkee kirjoittaa.
- Toivon
teille molemmille mitä parhainta vointia. Teitä muistaen veljenne."
- Seuraavan kirjeen on kirjoittanut Toivo.
- "Hamina 11-11-43
- Aini hyvä!
- Kirjotan Keskon osotteella kun
en muista asunnon osotetta Stenbäckinkadulla.
- Olen odottanut kirjettä teiltä
sen takia kun viimme sunnuntaina lähetin pikku paketin niin, että josko
olette sen saaneet. Lähetin sen siinä autossa joka läksi täältä klo 14,
siinä oli vähän maksaa ja läskiä. Minä sain Erkiltä eilen kortin, hän
kirjoitti menevänsä kahden viikon kurssille länteen päin ja sitte
kirjoittavansa taasen kun pääsee sinne, minä olen tässä tuumannut, että
ehkä hän tulee sinne saakka kun se on lännessä päin. Sitä en ole
uskaltanut sinne Hyvinkäälle lähettää syystä jos sattuu jotakin
rautatiellä niin on se eri pahasti, kyllä se menisi kaikkein paraiden
kun joku sattuisi matkustamaan sitä tietä ja veisi mennessään.
Ajattelin, että sitte kun Erkki saa loman ja tulee sinne tämän kautta
niin hän veisi, me on jauhettu kahvimyllyssä ja keitetty puuroa ja on
aika hyvän makuista, se on hyvin sakosaa. Silakat mitä sieltä
Pitkäpaadesta sain ovat suolassa niin, että jokos minä alan lähettää
niitä sinne, nekin on kai parasta lähettää autossa vaikka toisella
viikolla, huomenna on minulla vahti ja sitte jään myös etuvuoroon, niin
että jos toisen viikon lopulla, on minulla nyt yksi 8 litran astia, joo
se olisi mukavampi.
- Tämä
suursyömäri on vielä meillä, kun se Arvo ei vielä ole tullut lomalle
niin, että pääsisivät yhdessä sinne Tiuskaan, hän sai eilen kortin,
että ensi viikon alussa pääsee lomalle, minä olen monasti ajatellu että
mistä ihmeestä hän voi saada syödäkseen kun leipäkortin syö leivässä
niin ettei jää yhtään jauhoihin tai ryyneihin, kai se nälkä on
iltasena, sillon kun Arvo oli siellä oli hänellä E-kortti
ja sano sen syöneen vähä leipää niin, että hän sai enemmän, kai ne
sitte jotenkin eteenpäin menee. En ole vielä saanut silakkaa Suuresta
Mustasta ja tuskin saakaan, nyt on huonot ilmat ja sitte kun tulee
kauniit voi olla jo pakkaset niin, että ilman talven silakkaa sitä tänä
vuonna jää. Ei tänne mitään erikoista kuulu, eilen oli vähän pyykkiä,
Tapion alushousuja ja minun pari paitaa, aamuin ja illoin olen
parsiskellut sukkia ja muita. Kävin eilen Pekon Oton jahissa, sano
Sulon menneen naimisiin ja Erkki oli ollut häissä.
- Runsaat
terveiset molemmille toivomme me molemmat ja vielä kaikille tutuille
saarilaisille, jotka saattuu käymään teillä!"
Erkki Esko muistelee: "12.11.-43 sain komennuksen Kukion saaren 2.
Merivartiokomppanian joukkueenjohtajaksi eli jälleen pikaveneitten
pariin, komppanianpäällikkö kapteeniluutnantti Siivo Peltosen
alaiseksi. Ilmottautuessani Peltoselle hän piti pitkikän puhuttelun
siitä mitä sain tehdä ja mitä en. [Kukion saaren 2 merivartiokomppanian
sotapäiväkirjassa ensimmäinen maininta
luutnantti
Eskosta on 3.12.1943] Hän korosti erikoisesti sitä, etten saanut
itse ohjata venettä, koska minulla oli itseäni taitavampia

veneenkuljettajia.
Jäidenlähdön jälkeen alkoi jälleen venetoiminta. Viikottain tarkastimme
kymmeniä saaria sotakoirien avustuksella mm. desanttien löytämiseksi.
Sotakoirat olivat tosi "merimiehiä". Ne seisoivat keulassa ja
nuuskivat, kun lähestyimme saarta alatuulen puolelta. Koira pääs

tettiin
saareen, jonka se kiersi ja tuli takaisin. Mitään mainittavaa ei
tapahtunut."
Kevättalvella Erkki komennettiin "aseopettajaksi Haminan ja sen
ympäristön luotseille". Erkki kertoo: "Joukossa oli myös isäni. Kurssin
tarkoituksena oli opettaa luotseille keveitten ilmatorjunta-aseiden
käyttöä, koska kauppalaivastossakin saattoi olla edellämainittua
aseistusta."
Keväältä 1944 kirjeitä ei ole säilynyt. On mahdollista, että niitä ei
ole kirjoitettukaan entiseen tahtiin. Aikaakin on luultavasti ollut
niukemmin. Sitä paitsi hän kävi
luotseille tarkoitettua ilmatorjuntakurssia keväällä 1944.
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella
tykistötulella 9.10.1944. Seuraavana päivänä venäläinen jalkaväki
aloitti suuren tulivalmistelun jälkeen varsinaisen hyökkäyksen, ja
suomalaisten rintama murtui.
Erkin kirje on kesäkuulta.
- "15.6.44
- Aini rakas
- Kirjoittelen nyt tässä kaiken
touhun ja kiireen välillä sinullekin pienen pahvin. Olin toissa yönä
isän luona pikavisiitillä, koska sattui komennus Haminaan ja lomiahan
emme nyt tällä kertaa taas saa, senhän kuulit kai radiossakin, että
lomilta kutsutaan pois. Täällä ei sen erikoisempaa ole tapahtunut,
mutta amp[-?-] vain on tullut
kaikenlaista lisätaulua. Asiahan on sillä
tavalla, että jos jossain kohdassa palaa niin aiheuttaa se palttoa[?]
koko yhtenäisessä armeijan koneistossa. Meillä ajetaan yötä päivää ja
vahvistetaan paikkoja joita katsotaan tarpeelliseksi. Istun tässä jo
melkein toista vuorokautta yhteen menoon ja väliin parikin
puhelintorvea kourassa. Taulua on paljon, mutta onhan jo 4 a' 5 vuoden
kokemus, joten kyllä tämä aina järjestyy täällä niin kuin siellä jossa
tapellaankin. Älä yhtään hätäile vaan ota asiat rauhallisesti ja aina
silloin, kun asiat ovat tosiasioina edessä älä usko huhuihin vaan
tosiseikkoihin, kun olet itse rauhallinen niin se rauhoittaa muitakin,
eikö niin rakas sisko?
-
Toivottavasti saat selvän, sillä kynä on huono ja tämä on virka-aikana
yritetty präntätä hyvällä tahdolla.
- Lopetan nyt
taas tähän ja toivon sinulle parhainta vointia ja pysy vain rohkealla
mielellä kaikista vaikeuksista huolimatta, on meidät pelastettu
ennenkin ja niin se käy nytkin, näkemiin ja terveiseni Hilkalle ja
muille. Sinua muistaen Erkki."
Erkki Esko muistelee: "Juhannusaattona minulle ilmoitettiin, että
lännestä tulee kymmenen kalastajavenettä Ristiniemen linnakkeen
laituriin. Venesaattuen johtajan oli määrä ilmottautua minulle.
Tarkoitus oli käyttää veneitä kuljetuksiin välillä

Teikarin saari ja Vilaniemi. Lähdin Kukiosta pikaveneellä Ristiniemeen.
Mukana oli tällä kertaa myös Leo Suomalainen. Illansuussa, kun
lentotoiminta oli hiljentynyt, kalastajaveneet ilmestyivät laituriin.
Kalastajavenejoukon johtajana oli alikersantti, joka esitti minulle
komennustodistuksen. Sen mukaan veneet tuli jättää Ristiniemeen ja
miesten palata lähtöpaikkaansa. Tuijotin hetken komennustodistusta.
Mieleeni tuli, että veneethän eivät kulje ilman ajajaa. Revin paperin
ja heitin sen mereeen. Komensin miehet veneisiin ja käskin seurata
pikavenettäni. Yksi mies nousi veneestä ja kieltäytyi tottelemasta.
Minä sanoin, että veneeseen ja heti. Leksan ääni kuului olkani yli: "Et
kai sä taas ammu miestä, joka ei tottele." Silloin mies hyppäsi
takaisin veneeseen ja letka oli valmis lähtemään. Leksa oli
huumorimiehiä ja keksi tilanteeseen sopivan hätävalheen. Tykistön
jatkuva kumu varmaan pelotti lännestä tulleita, ei mikään ihme.
Matkalle Teikarin saareen oli Tuppuran salmi. Oli hämärä keskiyö ja
kaatosade, joka esti vihollista näkemästä meitä, se kun oli miehittänyt
Tuppuran.
Olimme jo melkein Teikarin saaren pohjoispään kohdalla, kun venäläiset
havahtuivat ja ampuivat yhden tykinlaukauksen viimeistä venettä kohti
niin, että sen peräsin vääntyi. Sitten olimme poissa näkyvistä.
Piilotimme veneet kaislikkoon ilmasuojaan, Vilaniemen rantaan."
Kannaksella suomalaiset luopuivat Viipurista 20.6. miltei taistelutta.
Tienhaaran
taistelut olivat käynnissä. Siellä tehostuneen puolustuksen vuoksi
puna-armeijan sotakone alkoi yskiä.
Toivon kirje on päivätty juhannuspäivälle.
- "Hamina 24-6-44
- Aini hyvä
- Alotan tässä taasen, en tiedä
kuin pitkään. Tänään on juhannus mutta kylmä, satanut on koko päivä.
Täällä on sodan tuntua, joukkoja ja evakkoja kulkee melkein joka
paikassa, jotkut pitäjänsaarelaisetkin ovat lähteneet oma aloitteisesti
pois täältä. Minä olen ollut joka yö matkoilla ja kai se tulee ensi
yönäkin. Eilen tulin aamulla kotia, käväsin Eskon Heleenan luona, ne
olivat pakanneet kaikki tavaransa, meinaavat viedä ne Ruotsinkylään
autolla. Nyt on samallainen tuntu kun 1939 syksyllä. Tavarat valmiina
lähtemään osan jäädessä tänne kun vaan sattuisin olemaan kotona. Minä
olen koittanut soittaa sinnepäin mutta ei ole päässyt, nytkin taasen on
puhelu tilattu, vaikka on toista tuntia aikaa niin ei vain ole tullut,
kai se käy niinkuin entisetkin, että täytyy perua, näin se on.
- Siellä ei
ole kai sodan tuntua lainkaan niinkuin täällä jyrisee ammuksien ääni
aika ajoin. Ei täältä nykyään saa mitään kirjottaa kun kaikki on
pysäyksissä, jos tänne matkustaa niin täytyy olla matkalupa, sen verran
aina pistää jotain paperille, että tiedätte hengissä oltavan ja ei
vielä lähdetty.
- Paljon
terveisiä kaikille ja mkuulemiin. Isä."
Erkki Esko muistelee: "Eräänä aamuna lähdin kahden miehen, vänrikin ja
vääpelin kanssa lähellä olevaan taloon tutkimaan ruokakellarin
sisältöä. Takaisin tullessa keskellä niittyä osui korviini tykin
lähtölaukaus. Sanoin: 'Ei kai vaan meitä ammuta.' Jonkun sekunnin
kuluttua kuului ammuksen ääni ja silloin heittäydyimme maahan eli
ojaan. Huusin 'Juoksua!' Taas kuului lähtölaukaus. Tällä kertaa ammus
meni yli. Kuului kolmas lähtölaukaus. Olimme metsän laidassa ja
kranaatti putosi suoraan eteemme, mutta onneksi mudanottopaikkaan,
jonka vieressä olevan matalan kiven takana olimme. Saimme vain
mutaryöpyn niskaamme. Sanoin: 'Nyt ei kukaan liiku mihinkään.' Lisää
lähtölaukauksia ei kuulunut. Sanoi: 'Kun komennan Hep!, kaikki lähtevät
eri suuntiin.'
Menin pataljoonankomentajan komentopaikkaan, joka
oli vanha perunakuoppa. Sanoin hänelle, että nyt on vihollisen
tulenjohtue lähellä. Hän vastasi itsekin epäilleensä samaa, koska
tykkituli on niin tarkkaa. Näimme kartassa kaksi luotoa, jossa toisessa
oli yksi männynkäkkärä ja toinen oli kalju. Olimme kumpikin sitä mieltä
että tulenjohdon on kaiken todennäköisyyden mukaan oltava
'mäntysaaressa'. Majuri Tulikoura lupasi pyytää tykistökeskityksen
siihen luotoon ja keskitys osui tarkasti kohteeseensa.
Kaksi-kolme päivää tämän jälkeen tuli tilalleni
toinen upseeri ja minun oli määrä lähteä Kotkaan, olin nimittäin
valvonut 2-3 vuorokautta yhteen menoon. Sirkiä, joka oli Suomen
moottoripyöräkilpailujen parhaita [
Pentti Sirkiä, yksi
Viipurin
moottorikerhon maineikkaimpia motoristeja] tuli minua hakemaan
pyörällään. Ajoimme
Vilaniemestä Viipurin tielle. Vihollinen ampui tielle häirintätulta.
Kun yksi kranaatti tuli melko lähelle, Sirkiä kysyi: 'Mitä tehdään?'
Sanoin, että anna mennä vaan. Käteni olivat tiukasti hänen vyötärönsä
ympärillä. Kun pääsimme vaaravyöhykkeeltä pois, hän kysyi jotain, mutta
ei saanut vastausta, koska olin torkahtanut. Hän pysäytti pyörän ja
herätti minut, loppumatkan puhelimme. Saavuimme Kotkaan. Nukuin varmaan
puolitoista vuorokautta yhteen menoon.
15.7.1944 lähtien olin hajanaisen venekomppanian
päällikkönä Kuutsalossa."
Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään venäläisten etenemisen heinäkuussa
Tienhaaran lisäksi Talin ja Ihantalan kylien maastossa,
Äyräpää-Vuosalmella ja Viipurinlahdella, ja puna-armeija alkoi
ryhmittää voimiaan uudelleen vallatakseen Berliinin ennen
länsiliittoutuneita.
Toivon elokuisesta kirjeestä käy ilmi, ettei Tapio ainakaan sillä
hetkellä asunut Toivon luona. Poika on ehkä Toivon vahtivuorojen vuoksi
majoittunut sukulaisten luo, Kotkaan tai ehkä juuri Ainin ja Aarren luo
tai Auran.
- "Hamina 2/8-44
- Aini hyvä
- Kiitos kirjeestä. Paljon terveisiä, elämä menee entiseen tapaan.
Nyt on näinä päivinä täällä ollut aika rauhallista, ei ole ollut
hälyytyksiäkään pitkään aikaan. Minulta menee se aika ruuan laitossa
suurimmaksi osaksi, joskus vielä reisussa. Viimeksi kävin Kuorsalossa,
siellä oli ryssä pommittanut niin, että pari taloa tuhoutui, luotsit
juuri silloin muutti pois vahtipaikasta kun se parin päivää ruuttaili.
Olin Mäntlahdessa enolla pari kolme tuntia. Aina lähti toisten naisten
kanssa marjaan, en minä saa mustikoita tänä kesän tässä kun on niin
kyllästynyt kaikkeen työhön. Kyllä minä tiedän, että se Tapio on
huonoissa vaatteissa kun ei täältä saanut ostaa minkäänlaista sen
ikäiselle pojalle eikä täällä ole aikamiehilläkään pukuja myytävänä,
jos sieltä päin sattuisi saamaan jotain niin minä kyllä lähettäisin
rahat. Hän itse ei ole kirjoittanut tänne mitään millaisissa töissä hän
on tai kouluasioista. Kyllä se olisi hyvä, että hän koittaisi suorittaa
sen saksan kielen, sitte pääsis luokalle ja olisi harjoitusta se luku.
Kirjota sinä hänelle siitä, minä olen jo niin paljon puhunut, että en
osaa löytää sanoja, jotka häneen vaikuttaisi ehkä Aarrekin koittaisi
narrata työhön mihin hän kykenisi. Levyn vein haudalle seuraavalla
maanantailla kun läksit täältä. Ei nyt ole tullut Erkiltäkään kirjettä,
niillä on ollut vähä huhuja muutosta jonnekin päin. Lähetin Auralle
antennilankaa, että saavat sen radion kuulumaan. Hasun Heimo on
vaikeasti haavottunut ja on nykyään Waasassa sairaalassa, Lea kävi
katsomassa, sano olevan aika heikon, olkapäästä selkään on iso reikä
niin että kun lääkettä pani olkapäästä niin selästä tuli läpi. Kyllä se
nyt on jo jonkin verran virkeämpi. En ole nyt kuullut S.saarelaisista
mitään, olisin lähtenyt ensi sunnuntaina Turvalaan, mutta kun on vahti
niin ei pääse. Kun kirjotat Aarrelle niin käske hänen tiedustella,
josko siellä on Tapiolle jonkinlaista pukua, kai hänellä on ne pisteeet
siellä vai onkohan ne Auran luona, ei niitä täällä ole.
- Ei täällä osaa sen kummenpaa, siellä sitä aina
jotain tapahtuu niinkun sanomalehdistä näkyy.
- Hyvää vointia ja kuulemiin taasen. Isä. Kai
Erkki lähetti osotteen joka on 7kpk 7978"
Todennäköisesti Toivo viittaa tapahtumilla Helsingissä presidentti
Rytin eroilmoitukseen 1.8. Seuraava Toivon kirje on lähetetty runsaat
kaksi viikkoa myöhemmin.
- "Hamina 19-8-44
- Aini hyvä!
- Kiitos kirjeestä. Oloni on
hiljaista, olen tässä parsiskellut vanhoja sukkia, alusvaatteita ja
housuja, kun ilmat kylmenee niin tarvitsee vähän lämpimämpää, mutta
kyllä ne onkin jo käyneet risoiksi, saa nähtä miten talven tulee
toimeen. Kävin tässä yksi päivä metsässä motin teossa, kun nekin on
vielä tekemätä, ei sitä jaksa lopen tehdä niinkun nuorempana. Tässä
ruokatouhussa se tahtoo aika mennä. Ei meillä tätä nykyä ole ollut
reisuja, joten vahti joka viides päivä on pääasia, joitain reimarin
korjauksia on sentään ollut. Erkki lähetti hailia sieltä Kuutsalosta ja
oli itsekin täällä mutta ei ollut aikaa tulla kotia käymään, heilutti
kättä kun ajo ohi tuosta, niin se on, ei täällä puoleen anneta lomia.
Sain Auralta kirjeen, hänellä on ne obligaatiot, silloin kun Tapio toi
sinne ei kai hän muistanut toimittaa sinullle että olisi vuokrannut
jostain pankista lokeron, jonne olisi pannut ne säilöön, täällä kun ei
ollut sellaista pankkia, jossa olisi ollut lokeroita, pitäisihän ne
olla tulipalovaaran takia jossain sellaisessa säilössä. Aura kirjoitti
kohtakkain tulevansa sinne ja jos olet yhteydessä hänen kanssa niin
käske tuota ne sinne ja sitte koettaa saada ne jonnekin pankkiin
säilöön, toisia tulee kai ensi kuussa sillä kaavake jo tuli
tuhoutuneista rakennuksista 173:800, sitte saa pistää nekin sinne. Ehkä
Auralla on niin paljon aikaa, että käy hommaamassa, ehkä voisi
soittaakin.
- Mustikoita
ei täällä ole ollut lainkaan kaupan, joten ei tänä kesänä ole saanut
yhtään [-?-].
- Hasun
Heimoon on pantu verta näinä päivinä ja on tuntuvasti toipunut niin,
että voi itse kirjottaa sitte kun haavat jää märkimästä niin paikataan,
en tiedä mitä kohtaa. Hasun Lea haki johonkin paikkaan keski suomessa,
nyt oli jokin kauppias soittanut hänelle ja se olikin sieltä
Myllymäeltä, en tiedä saako hän sitte sen paikan.
- Enot kävi
tänään meillä, olivat matkalla Kimonkylään, huomenna lupasivat tulla
takaisin. Tämä meidän talon neiti sai työ määräyksen Virolahelle, mutta
hän meni tähän sahalle töihin, ettei tarvinnut lähteä sinne.
- On täällä
taasen ollut hälyytyksiä joka päivä ja toisinaan öilläkin. Saara sano
lähtevänsä lomalle ja menevän sinne missä se Sipilän Lyyli on, täti on
Tuomaan kanssa siellä myös.
- Kokkala oli
kalassa, mutta aamulla kun meni vetään verkkoja, niin olikin verkot
viety niin, että on niitä varkaita joka puolla, merelläkin. Lopetan nyt
tähän
- Hyvää
vointia ja kuulemiin toivoo Isä."
Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 4.9. 1944, tosin
Neuvostoliitto aloitti sen voittajan oikeudella vasta 5.9. Suursaaren
saksalaiset yrittivät vielä vallata 15.9. 1944. Suomalaiset torjuivat
maihinnousun. Entisten aseveljien välisessä taistelussa kaatui 155
saksalaista, haavottuneita oli 175 ja yli tuhat saksalaista jäi
vangiksi, 37 suomalaista menetti henkensä, 69 haavottui.
Kokoelmamme
viimeinen kirje on Kesko Oy:sta poiketen postitettu Hämeenlinnaan.
Toivo kirjoittaa joulun edellä 1944. Erkki oli päässyt siviiliin yli
viiden vuoden jälkeen. Siviiliin pääsyn iloa lienee varjostanut
elämän taloudelliset realiteetit.
"Hamina
21-12-44
- Ainille
- Kiitos
kirjeestäsi, kyllä minä
olin sitä odottanutkin, sillä viimeinen kirje tuli lokakuussa, kun Aura
oli vielä siellä Myllymäessä. Pari kirjettä olen saanut ja ne Auralta.
Ihmettelen suuresti, että Erkki oli tyytymätön vastaanottoon, eihän me
osattu mitään erikoista vastaanottoa järjestää kun hän vähän
aikaisemmin
sano tulevansa siviiliin silloin ja silloin mutta tulikin jo pari
viikkoa aikaisemmin ja sitte paineli heti kaupungille ja taas
kaupungille, sitte Kotkaan ja olisi lähtenyt Helsinkiin käymään,
hänellä on littera. Minä olin vähän vastaan sitä edes takaisin
matkustamista ja olin vienyt palttoon prässättäväksi joka ei heti ollut
valmis mutta annoin kumminkin 500:- rahaa litteran lisäksi Kotkan
matkaa varten myös, että sai ostaa paitoja täällä, tietin yhden ja oman
paidan vielä lisäksi. Ei hän jutellut mitään koko koulu meiningistä.,
joka ei ollut minun huolenani, koska hän on täysi mies joten hänen
olisi tullut jutella minulle miten hän aikoo järjestää asiansa ja jos
minäkin voisin auttaa, jonka tienkin niin pitkälle kun minä suinkin
voin. Hän läksi sitten junalla jonnekin, olin häntä saattamassa, nyt on
ollut ja H:ssa toista kuukautta eikä ole mitään ilmottanut itsestään
eikä siitäkään että on lukemassa, tiesin Auran viime kirjeestä, että
hän lukee. Koska tunsin Erkin ennestään väessä olo aikana niin sanoin,
että koeta olla nuuka raha asioissasi, en tiedä ymmärsikö hän sitä, ja
toiselta puolen minä olen huolehtinut jokaisesta niin paljon kun olen
voinut, ei minun palkkani iso ole ollut, mutta äärimmäisellä
säästäväisyydellä olen saanut jonkin verran säästymään ja nyt kun tulee
vanhuus ei enää voi saada muualta lisää. Erkki ei tunne minun
kieltäymyksiä, koska tyhjänä palaa kotiin vapaasta ylös pidosta, olisi
pitänyt olla siivosti ja jättää joku ilta toisten huoleksi istua
upseerikasinoissa Kotkassa y.m. Jos hän pyytää minua auttamaan
rahallisesti niin teen sen minkä voin. Kotona ne pari päivää tuntu
tietysti ikävältä kun oli hiljasta eikä ollut muuta kun yhtä ja samaa,
väessä oli aina hälinää. Viimme viikolla hän sai sen pankkikirjan ja on
se vielä täällä, ajattelin että kohta tulee joulu niin saa sen täältä.
- Jaha, sinä
sitte jätit Helsingin ja muutit oikein länsirannikolle, niin se elämä
ihmislasta heittelee. On se hauskaa, että siellä on lämmintä ja
muutenkin mukava asunto. Kuulin sivusta, että siellä on tavaton asunnon
puute ja kun Aura kirjoitti että menet sinne niin olin huolissaani
millaisiin oloihin siellä joudutte. Aarre kirjoitti yrittävänsä kouluun
ja sano huolehtivansa finassiasiat ensin kuntoon ja pyysi minua vähän
auttamaan. Minä kirjoitin heti kortin, jossa lupasin asian järjestää,
mutta kun en tiennyt milloin hän sitä tarvitsee niin kirjoitin tietoa
siinä kortissa mutta kun hän ei ole saanut sitä korttia niin ei hän ole
osannut vastata, se oli vielä kenttäpostin aikaa.
- Olen tässä
Tapiolle tämän tästä jutellut, että ei Ainikaan kirjota osotettaan,
että voisi lähettää vaikka joulukortin ja jotain joulupukkia jos osaisi
teille ostaa, mutta nyt se jäi lähettämätä näin lähellä joulua mutta
jos minä annan teidän itsenne järjestää sen pukin lähettämällä sitä
varten rahaa. Kyllä sitä on vaikea saada joulupukkia, kun ei ole muuta
kun kirjoja.
-
Tapiolle on tullut joululoma
niin kuin muillekin koululaisille, hyvin vähän hän välittää läksyistään
ja todistuskin on sen mukainen. Meillä on vahti vielä ja on tässä
kuussa ollut 3 laivaa. Minulla on ollut oikein liiaksi tätä työtä kun
laittaa ruokaa kun on vahissakin niin alkaa jo pistää niskaan ja sitte
tuota vettä ja puuta käydä jonoissa, ei tiedä milloin tässä tulee
helpompaa, jota olen toivonut, kai sitä jatkuu niin kauan kuin jaksaa,
jos olisin nuorempi niin ei se niin väsyttäisi. Huomenna meinaan mennä
1/2 6 ajoissa Sivattiin potkukelkalkalla ostamaan lyhteen olkia kun ei
niitä saa torilta niinkun ennen, Tapion panen vahtiin, olen kyllä
etuvuorossa, mutta ei täällä laivoja ole. En ole ollut oikein hyvässä
kunnossa, vatsa on ollut vähän huonossa kunnossa ja reumatismi on
vaivannut oikeassa olkapäässä. Tapiolla on ollut nuhaa, mutta ei se ole
ihme kun jalat ovat märät joka ilta kun tulee lennostaan. Kello on jo
23, täytyy käydä nukkumaan, että heräisi aikaseen.
- Hyvää vuoden
loppua ja onnellista uutta vuotta teille kaikille, toivoa T.E."
Toivo jäi asumaan Haminaan ja rakensi vielä Erkki tukenaan uuden talon
Pappilansaareen. Aini ja Aarre muuttivat myöhemmin myös Haminaan. He
saivat yhden lapsen. Erkki Esko valmistautui metsänhoitajaksi. Hän
muutti pysyvästi Helsinkiin ja meni naimisiin. Perheeseen syntyi kaksi
lasta. Aura asui Helsingissä. Työpaikka oli Keskolla. Tapiokin muutti
Helsinkiin, hän ansaitsi elantonsa merillä.
©
Suursaari-aiheisia sivustoja on verkossa runsaasti. Helpointa lienee
tutustua niihin hakukoneiden kautta.
Youtubessa ovat ainakin nämä:
Video
Suursaari 1942-2007.
Video
Suursaari 1993.
Lähteet:
Kirjeitä Ainille 1933-1948
-kirjekokoelma. Annu Eskon hallussa.
Erkki Eskon sanelemat muistelmat
sota-ajasta. Annu Eskon hallussa.
Taustatietojen kirjallisena lähteenä olen käyttänyt pääasiassa
Saara Peltolan teosta
Suursaari menneinä aikoina (Helsinki,
Suursaaren historiatoimikunta 1960).
Sotatapahtumien päälähde on ollut
Niilo
Lappalaisen Kriget om Finska Viket. Hangö och Hogland under andra
världskriget.
(Schildts Förlag Ab, Finland) (Alkuteokset: Hankoniemi toisessa
maailmansodassa, WSOY, 1987 ja Suursaari toisessa maailmansodassa, WSOY
1987)
Muita lähteitä:
Anttila Risto, Elämää Suursaaressa - tapahtumia sadan vuoden takaa,
KR-kirjat OY, 2003
Anttila Risto, Suursaaren
suojeluskunta Suursaaren merisuojeluskunta 1918-1939, KR-kirjat
Oy, Humppila, 2010
Anttila Risto,
Suursaari Suomenlahden helmi,
KR-kirjat
Oy, Humppila, 1996
Anttila Risto, Suursaari vapaussodassa,
KR-kirjat, 1999
Kaukiainen Yrjö, Leino-Kaukiainen
Pirkko, Navigare Necesse, Merenkulkulaitos 1917-1992,
Jyväskylä, 1992
Mattila J.W. ja Mattila Jorma,
Suursaari, WSOY, Helsinki 1941
Paratiisisaari - Menetetty Suursaari
taiteilijoiden kuvaamana, Näyttelyjulkaisu, Helsinki, Kyriiri Oy
2002.
Röyhkä Kauko, Metso Juha, Suursaari,
Like, Helsinki 2016
Kuvien lähteet näkyvät kuvien kursoriviitteissä. Verkossa on runsaasti
hyvä kuvia Suursaaresta, kuten esimerkiksi Kymenlaakson museon
Suursaari-aiheisessa
kuvakansiossa.