Artikkelissa "Från det krogfria Helsingfors" Sepia kuvailee kapakkaelämää Pitkänsillan pohjoispuolella. Jutun julkilausumaton tarkoitus on pilkata kieltolain kannattajia ja suomenkielistä työväkeä. Kohteena on paikallinen, osaa Helsingin työläisnuorista liikuttanut sakilainen alakulttuuri (ks. Huligaanit - Katuelämää Sörkassa suurlakosta sisällissotaan, SKS, Helsinki, 2018 s. 146-148). Illan mittaan Sepia päätyy Kahvila Kuoppaan osoitteessa Neljäs linja 26. Sakilaiset tunnettiin riehakkaan omalaatuisesta pistotanssistaan. Kuopassa Sepia kuitenkin kertoo sakinpoikien ja sakintyttöjen tanssivan oiraa, ja että he tanssiessaan hokivat "...minä kerran oiraks - oiraks, viiden pennin koiraks- koiraks...!". Kahvila myös hänen mukaansa tunnettiin nimellä Oira-kahvila. Oiran Sepia arveli tulleen Suomeen merimiesten mukana Pariisista tai Pietarista, joissa tämä polkka oli suosittua.
Huligaaneja kirjoittaessa ei oirasta löytynyt tietoja. Taannoin kuitenkin Kirsti Peitsara ystävällisesti lähetti minulle sähköpostin, jossa hän oirasta lukiessaan muisti isoäitinsä Alva Blässarin omistaman venäjänkielisen nuottivihon. Nuottivihon kansilehti on ilmeisesti samalla ollut konsertti-ilmoitus, ainakin "koomillisen Oira-polkan" lisäksi siinä mainitaan lipun hinta kahdelle (50 kopeekkaa), konserttipaikka Villa Rode (näin voisi ainakin kuvasta tulkita). Konsertissa soitetaan fortepianoa kaksikätisesti. Nuottivihon julkaisija ja ehkä konserttipaikan omistaja lienee ollut lehtisessä mainittu Nikolai Hristianovits Davingoff. (Kiitos Hilkka Koskelalle kuvan tekstin tulkinnoista.) Ehkä konsertti on pidetty Pietarissa tai Viipurissa. Kirsti Peitsaran mukaan monissa hänen isoäitinsa nuoteissa oli Karl Wasströmin musiikkiliikkeen Wibors Nya Musikhandelin leima.
Alva asusti Talissa Viipurin lähistöllä ja Alvan sisar Viipurissa, joten Alva lienee usein käynyt Viipurissa. Alva ja hänen miehensä muuttivat Helsinkiin 1913, joten jos nuotit on ostettu Viipurista, kuten todennäköistä on, ne Kirsti Peitsaran mukaan ovat vuosien 1900-1913 väliltä.
Nykyisin oira-tanssista löytyy videoita Youtubesta. Kyseessä on liettualainen kansantanssi, jota myös tanssitaan Latviassa ja Ukrainassakin ehkä hieman eri versioin. Tiedot vastaavat Sepian artikkelin tietoja, Kahvila Kuopan omistajakin oli "venäläinen matruusi", ehkäpä juuri Baltiasta Suomeen saapunut.
Tanssin voi hyvin kuvitella viehättäneen sakilaisia. Ehkä friidut ja kundit vetivät sitä hieman ripeämmin. Linkkejä oira-tanssiin on alla: