Suomen miehet
Kun muutama päivä sitten luimme vasta solmitun rauhan yhteydessä rakastetun sotamarsalkkamme päiväkäskyn, tuon kultakehyksiin asetettavan vuosisataisen asiakirjan, kiilsi monen voimakkaankin miehen silmässä järkytyksen kyynel. Kädet puristuivat nyrkkiin ja kasvot saivat raudankovan ilmeen. Siinäkin varusväen tuvassa, jossa tämän kirjoittaja joutui tapausta seuraamaan, oli jokainen mies sitä mieltä, ettei rauha muodostu pitempiaikaiseksi. Ei kuitenkaan niin, että meidän vakava kansamme sitä horjuttaisi vaan toiset, meille jo kylliksi tunnetut voimatekijät.
Suomi, meidän oma, rajattomasti rakastettu maamme, on nyt pirstottu ja valtakuntamme rajat työnnetty uhkaavasti länteenpäin. Suomen puolustus on siten moninkertaisesti vaikeutunutja niinkuin jo mainittiin, on solmittuun rauhaan siten parhaimmillakin tahdolla vaikeata luottaa. Nykyinen olotila tuskin tuntuu muulta kuin hengähdys- ja valmistustauolta, välirauhalta, jonka pituuden näyttävät jo ehkä muutamat lähivuodet. Jokaisen suomalaisen mieltä huolestuttaa kysymys, mitä on sinun maasi hyväksi nyt tehtävä. Missään tapauksessa ei meillä ole varaa eikä syytäkään ryhtyä punnitsemaan neuvottelukuntamme ja hallituksemme toimintaa. Maamme asioiden johdolla on totisesti ollut taakkaa ja vastuuta tarpeeksi ja se on varmasti kaikessa ajatellut maamme ja kansamme parasta ja toiminut sen mukaisesti. Ne voimakkaat rivit, jotka kotiutuvat rintamilta ja sen takaisista varuskunnista ryhtyvät jälleen rauhanaikaisiin toimiinsa ja suureen jälleenrakennustyöhön, jossa jokaisen kansalaisen auttava käsi on välttämätön
Tämä työ ei kuitenkaan saa yksinomaa rajoittua siihen, sillä Suomi tarvitsee jokaista miestä nuorukaisesta kuusikymmenvuotiaaseen saakka myös taitavana sotilaana. Sinä Suomen kunnon mies vasemmalta ja oikealta, sinun ehdoton velvollisuutesi on heti liittyä maan vapaaehtoisiin puolustusvoimiin. Sinun kunnia-asiasi on säätyyn ja asemaan katsomatta seisoa kotiseutusi suojeluskuntain riveissä ja harjaantua siten pätevän opetuksen avulla ensiluokkaiseksi aseen käyttäjäksi. Ilolla tulevat varmaan kaikki työnantajat järjestämään alaisilleen iltapäivän viikossa puolustustyötä varten. Suojeluskunnat tulevat puolestaan taas laajentamaan harjoitusohjelmaansa, järjestämään halukkaille ryhmänjohtajan kursseja ja upseerikoulutusta. Suojeluskuntia odottaa siten yhä laajentuva suuri työ, yhdistävä ja jalostava toiminta, joka kerran vielä historian suurena hetkenä kantaa sen hedelmän, jota vastoinkäymiset nyt kypsyttävät. Siis Suomen miehet vapaaehtoisiin harjoituksiin!
Helsinki, maaliskuun 16 pnä 1940
J. Kunnas
Sk korpraali.
Uusi Suomi 16.3.1940, 4