Seurantalolla tansseissa oli joku humalainen, entinen punikki, yrittänyt lyödä Ollia puukolla ja nimitellyt Ollia perkeleen lahtariksi. Olli sai kuitenkin häneltä puukon pois ja iski sen seinähirteen pystyyn. "Minulle Olli oli silloin suuri sankari," kertoi Hildur.
Erkin palvelustyttö Järvelän Liinu avasi porttia, kun Hildur ja Olli ajoivat hevosella vihiltä Piippolan kirkosta.
Miniänä ollessaan Hildur-äiti heinäntekoaikana oli kotisalla kahta pikkupoikaa, Niiloa ja Penttiä hoitamassa kesällä 1922. Heinäväkeä syömään odotellessa hän otti, kun ei muutakaan siinä silmään sattunut, hopeakauhan, jolla ammensi piimää isosta astiasta kannuun. Sattui siihen paikalle appi, joka ehkä vähän tiukasti totesi: "Ei meillä ennen ole piimää hopeakauhalla ammennettu." Heti paikalla äiti pesi kauhan ja pani sen syrjään ja ammensi piimää korttelilla. Tämä oli äidin muistaman mukaan ainoa epäystävällinen puhuttelu appivanhempien taholta, mutta on jäänyt mieleen niin, että äiti sitä vielä vanhana muisteli.