Riika oli vanhin. Hän oli naimisissa Kiuruvetisen Huttusen kanssa. Riikan perhe muutti 30-luvun lopulla Mankilankylän Mankilaan.
Antilla oli autokorjaamo Rovaniemellä, josta hän joutui luopumaan taloudellisten seikkojen vuoksi. Antin perhe muutti Mankilankylään Tapanilaan pulavuosina 30-luvun alussa. Tapanila oli autio, entinen Osuuskaupan myymälä Koskelankankaalla. Antin vaimo oli sairaanhoitaja. Ollut virassa Temmeksellä, muistaakseni Antti oli ollut tuohon aikaan Temmeksen meijerin koneenkäyttäjänä, masinistinä.
Miina oli emäntänä Korkalassa. Hänen miehensä oli Samppa Korkala. Ville oli vielä poikamies ja asui Ylitalossa.
Hilja asui Alavuudella. Hän oli naimisissa Nurmion kanssa.
Pekka asui Niemelässä vaimonsa os. Hatula kanssa.
Otto oli Ylitalossa asuvista veljeksistä isäntä vanhan Pekan kuoltua. Otto oli naimisissa opettaja Eeva, os. Taavetti, kanssa. Eeva oli opettajana Mankilankylässäkin.
Eetu meni myöhemmin 30-luvulla naimisiin kemijärveläisen Anni Ala-Räisäsen kanssa.
Iida oli kansakoulun opettaja. Oli opettajana myös Mankilankylässä. Hän lienee muuttanut myöhemmin Kuopioon ja mennyt siellä naimisiin.
Lauri oli tuohon aikaan pojan vintiö. Joskus kiusasi meitä pienempiä. Lauri meni 30-luvun lopulla naimisiin Tyyne Ala-ahon kanssa. Lauri osti veljeltään Pekalta Niemelän tilan. Pekka muutti Hätälään. Ylitalossa oli lehmiä n. 20-25 ja hevosia 4. Erään tamman nimi oli Piiju. Hevoset olivat hyviä, yleensä tammoja, joita varsotettiin silloin tällöin. Ylitalossa oli tuolloin traktori, puimakone, sirkkeli, sekä traktorin peltotyökaluja. Eetu oli traktorinkuljettaja ja teki kyntö- ym. peltotöitä kyläläisillekin. Traktoreita oli 30-luvun alussa vain Ylitalossa ja Pyrröllä. Traktorit olivat Fordson-merkkisiä. Ylitalon asuinrakennus oli vuorattu ja maalattu valkoiseksi. Puojirakennus oli punainen.
Sepäntalon omistivat Hildur os. Kauranen ja Olli Koskela vuodesta 1927 lähtien. Edelliset omistajat Hanna os.Kaakinen ja Abraham Sepäntalo muuttivat Ouluun. Hanna oli Ollin täti. Sepäntalo oli Abrahamin syntymäkoti. Niin sanotun uudenpuolen paikalla oli ollut savupirtti Abrahamin syntymäaikana. Sepäntalossa oli kaksi asuinrakennusta, uusi- ja vanhapuoli. Kesällä palvelusväki ja osa meistä lapsista asui vanhallapuolella. Lapsia oli: Niilo, Elli (Heli), Olavi, Kaisa Maija, Lyyli Elina, Martti, Kyllikki ja Liisa. Myöhemmin, kun perhe muutti Ouluun, syntyi 1942 Aaro.
Lapset ovat valmistuneet seuraaviin ammatteihin: Niilo rakennusmestariksi Elli (Heli) sairaanhoitajaksi, Olavi toimistoesimieheksi, Kaisa Maija opettajaksi, Lyyli Elina talousopettajaksi, Martti konemestariksi, Kyllikki sairaanhoitajaksi, Liisa tietokoneohjelmoitsijaksi ja Aaro diplomi-insinööriksi. Muut ovat pysyneet Suomessa, paitsi Martti, joka on Kanadan kansalainen ja asuu Kanadassa.
Sepällä oli tuohon aikaan n. 33-34 lehmää ja 3-4 hevosta. Lehmien nimiä olivat: Mansikki, joka oli peräisin Ollin kotoa, Muisto, oka oli peräisin Hildurin katoa, Mesikki, Korju, Sälläri jne. Tässä muutamia.Yleensä kaikilla lehmillä ja sonnillakin oli nimi. Hevosten nimiä olivat: Puni, Musta, Ruuni, Tiltu ja Lippa. Tiltu oli sotasaalishevonen ja se ostettiin Ruunin tilalle, kun se jäi talvisotareissulle. Lampaita oli 6-7, sikoja 1 tai 2, ja muutamia kanoja. 1937 ostettiin Fordson-traktori ja kaksisiipinen aura ym. työvälineitä traktorin perään. Rakennukset oli maalattu punaiseksi.
Erkintaloa isännöivät Lyydia os.Tuokkola ja Erkki (Eera) Koskela. Lyydian isä ja Erkki Koskela olivat serkkuja keskenään. Erkki-isännän isä, Erkki hänkin, eli vielä tuohon aikaan. Hän kuoli 93 vuotiaana. Erkillä ja Lyydialla oli yksi poika Juhani.
Erkillä oli lehmiä n.20 ja hevosia 3. Hevosista ruuna Ilo ja tamma Lempi olivat kaksoset. Kolmantena oikein isokavioinen punainen liinaharja oli ruuna. Koira, isokokoinen ruskeanharmaa pystykorva nimeltään Halli, muistaakseni. Isäntä pyyti raudoilla kettuja talvisaikaan. Hän myös kalasti nuotalla Mankilanjärvellä ja piti talvella rysää Hietasaaren nokalla Ojalan talon kohdalla. Erkintalon kaikki rakennukset olivat maalaamattomia.
Lepola oli seuraava asunto. Siinä asui vanhapiika Reeta Koskela. Hän oli nuorena ollut Oulussa herrasperheiden palveluksessa ja vietti eläkepäiviään Lepolassa. Lepola oli varmaan rakennettu Reetaa varten. Lepolassa oli kukkakuvioinen korkkimatto ja sieviä esineitä. Mökissä huokui syvä rauha. Reetan sanavarastossa oli paljon ruotsin sanoja. Ruotsinperäisten sanojen käyttö oli tuolloin aivan yleistä .Oli hantuukia, taltrikkia, kahvelia, morttelia, rammuuria, ruuhvallia, kartiinia, matrassia, vaarua jne. Myöhemmin Lepolaan tuli Reetan kumppaniksi sisarensa Maria Syrjälä Paavolan Koivumaanperältä. Maria oli ollut emäntänä (ilmeisesti Syrjälä nimisessä talossa) ja miehensä kuoltua miehen sukulaiset riitelivät oikeudessa talon itselleen. Maria sai vähäisen palkan emännyydestään. Käräjöinti aikana Maria kävi usein meillä isältä kyselemässä neuvoja. Isä, Olli Koskela oli siihen aikaan lautamies käräjillä. Maria oli lapseton. Maria ja Reeta olivat Erkki Koskelan sisaria tai sisarpuolia? (Kerrottiin, että Reetan isä olisi kuollut Erkintalon tuulimyllyn hammasrattaissa). Lepola oli harmaa, maalamaton.
Lepolaa vastapäätä toisella puolen tietä oli entinen osuuskaupan (Sok) myymälä varastorakennuksineen. Myymälä oli 30-luvun alussa autiona. Ilmeisesti rakennukset olivat Ylitalon maalla. Noin 1932 tuli myymälään asumaan Antti Konolan perhe. Silloin kai paikka sai nimekseen Tapanila. Noihin aikoihin Antti rakensi Tapanilan kohdalle pellonalankoon myllyn. Myllyn paikka oli aikaisemmin Ylitalon lammaslaitumena. Antin perheessä oli Sylvi-emännän lisäksi lapsia, Eetu, Aino, Elli, Paavo jne. En muista nuorempien lasten nimiä enkä lukumäärää. Perhe muutti n.1938 Mankilan lähelle, ilmeisesti ns. asutustilalle maata viljelemään. Sen jälkeen Tapanilaan muutti Lauri Harju Aini emäntänsä os. Partala, sekä äitinsä Reetan ja veljensä Paulin kanssa. Reeta hieroi kanssaihmisiä isohko, kippuravartinen piippu hampaissa. Tapanilan asuinrakennus oli maalattu punaiseksi.
Tapanilan naapurina samalla puolen tietä oli Pietan kahden huoneen hirsimökki. Pieta lienee kuollut 1927 paikkeilla, koska mökki oli autiona jo meidän muuttaessa Sepälle. Kävin mökissä Laatikaisen Eljaksen kanssa, jolloin pöydällä oli Pietan kahvikuppi, kerma- ja sokerikooli. Sokerikoolissa oli vielä toppasokeripaloja. Emme koskeneet sokeripaloihin. Minusta tutuu, että Pietalla ja Laatikaisilla oli sukulaisuussuhteita? Mökki purettiin ja siirrettiin jonnekin 30-luvulla. Mökki oli maalaamaton.
Laatikainen oli samalla puolen tietä kuin Lepola. Laatikaista isännöi Eeli Laatikainen. Hän meni uusiin naimisiin näihin aikoihin Elsa os. Mankisenmaan kanssa. Eelin ensimmäinen vaimo oli Piippolan Huttusia. Ensimmäisen vaimon lapsia olivat: Hannes, Martti ja Eljas. Martti kuoli alun toisella kymmenennellä ikävuodellaan. Hannes meni naimisiin myöhemmin 30-luvulla Osuuskaupan myymälänhoitaja Hilda Jokimäen kanssa. Eljaksella oli lonkassa tuberkuloosi. Eljaksen lapsia olivat Miika ja Ahti. [Ahti Laatikaisen tytär Ira Hietaranta kertoi viestissä joulukuussa 2003, että Ahti ja Miika olivat Eeli Laatikaisen poikia Eelin toisesta avioliitosta Elsa Mankisenmaan kanssa]
Muistaakseni Laatikainen oli erotettu Varvarin talosta. Laatikaisella ja Varvarilla lienee ollut sukulaisuussuhteita keskenään. Laatikaisella oli lehmiä n.10-12 ja hevosia 2 . Ruuna Pelle ja ori Oku. Myöhemmin ostettiin Pellen tilalle nuori hevonen. Oli myös Rippe niminen mäyräkoiraa muistuttava koira. Kerran Rippe jäi Lehtosaaressa Erkin isännän ketunrautoihin etujalastaan. Parani kyllä vaurioistaan.
Eeli oli vanhemman suunnan lestadiolainen. Seurojen lisäksi pidettiin lestadiolaiskodeissa myös ns. laulajaisia. Eeli oli usein näissä esilaulajana. Hautajaistilaisuuksissa kun saattoväki kokoontui surutaloon oli vainajan arkku nostettu penkkien päälle kuusimajaan. Kun saattoväki oli kahvitettu, siirryttiin pihalle vainajan avatun arkun äärelle, jolloin useimmiten Eeli viritti virrenveisuun. Virren jälkeen arkku suljettiin ja lähdettiin vainaja viemään kirkolle haudattavaksi. Laatikaisen rakennukset olivat maalaamattomia.
Varvarin omistivat Väinö Varvari emäntänsä Annan os.Lunki, kanssa. Anna oli myös pitokokki. Varvareilla oli sukulaissiteitä Erkki Koskelalle ja Abraham Sepäntalolle. Olikohan Väinö Erkin ja Abrahamin pikkuserkku? Lieneekö Väinön joku esivanhempi ollut puuseppä, johon tuo nimi Varvari (sorvari) viittaa? (Lieneekö sitten Sepäntalo saanut nimensä sepän ammattia harjoittavasta isännästään?)
Varvarilla oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä: Heimo, Helli, Veikko, Väinö ja Elvi, ikäjärjestyksessä. Heimo oli ratsuväessä Lappeenrannassa. Hän kävi lomalla punaisissa housuissa ja "luurankotakissa". Tietysti kannukset kilisivät saappaiden kantapäissä. Me poikaset katsoimme Heimoa ja hänen koreita vaatteitaan vähän niin kuin ylöspäin. Heimo sairastui sotaväessä ollessaan ja kuoli myöhemmin aivoleikkaukseen Helsingissä. Heimo vietiin Oulusta lentokoneella leikkaukseen Helsinkiin.
Muistaakseni Väinö Varvari oli käynyt jonkin maatalousalan koulun tai kurssin. Varvarin viljelysmaat olivat mallikkaasti hoidetut. Veikko oli kätevä käsistään. Hän veisteli puusta mm. pienoishevosia. Lieneekö niitä kukaan tallettanut? Veikko kaatui sodassa kesällä 1941. Varvarilla oli n.15 lehmää ja 2 hevosta. Toisen tamman nimi oli Virkku. Varvarin rakennukset olivat maalaamattomia.
Häkkilä oli koululle johtavan kujan varrella. Siinä asui Aukusti Varvarin Amerikan leski Tuomas poikansa kanssa.Tuomaksen äiti oli Vasaran tyttöjä os. Kurola Mankilanjärveltä. 1930-luvun alussa tuli Aukusti Amerikasta ja perhe muutti Oulun Tuiraan. Aukusti oli Väinö Varvarin veli. Kun menin sotaväkeen v.1941 Oulun kasarmille, Intiön parakeille, satuimme Tuomaksen kanssa samaan alokasjoukkueeseen. Sodan alettua kesällä 1941 alokaskomppania hajoitettiin eri yksiköihin. Tuomas lienee ollut sota-ajan autonkuljettajana. Minä oli viestijoukoissa. Tuomas on sodan jälkeen muuttanut perheineen Australiaan. Häkkilässä ei ollut lehmiä. Rakennukset olivat harmaita, maalaamattomia.
Aukusti Varvarin jälkeen tuli Häkkilään asumaan Nantte Harjun perikunta
Edellä mainitun kujan päässä, metsän reunassa oli koulu. Yläkoulun opettajana oli Eeva Taavetti, myöhemmin Konola. Hän oli kotoisin Paavolan Lapista (Tuomioja). Alakoulussa opettajana oli Saimi Niemelä. Seuraavana vuonna Hilda Liljala ja edelleen Iida Konola. Iida Konolan jälkeen tuli opettajaksi Elma Luhtaniemi, myöhemmin Pyrrö.
Vuonna 1930 tuli yläkoulun opettajaksi Martta Vakkuri, myöhemmin Keränen, Eeva Taavetti/Konolan jälkeen. Martta Vakkuri/Keränen oli kotoisin Alahärmän Voltista. Hannes Lumiahon (Limo) emäntä os. Alila on ollut joskus myös tässä koulussa opettajana.
Varsinainen koulu- ja saunarakennus olivat rakennettu hirrestä, niin kuin myös kahden lehmän navetta, joka oli lautarakenteisen varastorakennuksen sisällä. Tässä rakennuksessa oli myös käymälät tytöille, pojille ja opettajille erikseen. Kaikki koulurakennukset olivat maalatut punaiseksi.
Koululta vajaan sadan metrin päässä sijaitsi Antin mökki eli Saarela, kuten sitä myöhemmin nimitettiin. Saarelassa asui Antti Saarelan perikunta. Emännällä os.Vähä oli iso lapsiparvi, joista tuohon aikaan oli osa jo aikuisia.Vanhin Aili oli ompelija. Seuraavat olivat Lauri, Tyyne, Arvi, Hilja, Jaakko, Annikki ja Veikko, jotakuinkin ikäjärjestyksessä.
Isä Antti oli ollut rakentamassa edellä mainittua koulua kirvesmiehenä, Lauri, Arvi ja Jaakko olivat useinkin Sepällä töissä, tosin eri aikoina. Etenkin Lauri oli hyvin kätevä käsistään. Hän teki puusta vähäisillä välineillä miltei mitä vain, astioita, kelkkoja, suksia ym.ym.Tekipä hän kerran pyöritettävän kirnunkin. Saarelassa oli 3-4 lehmää. Asuinrakennus ja sauna oli maalattu punaiseksi.
Seuraava asunto oli Jonnen Mökki eli Brännäri, myöhemmin Ruskoaho. Sandra-emäntä oli tullut joskus tervaveneessä Kainuusta Ouluun ja sittemmin Mankilan taloon meijeriköksi. Mankilassa tuohon aikaan oli ollut sata lehmää. Mankilassa Jonne ja Sandra toisensa olivat löytäneet.
Nimi Brännäri suomennettiin 30-luvulla Ruskoahoksi. Sandra-emäntä oli "baarmuska"eli lapsenpäästäjä. Sandra puhui usein Satakunnan Punkalaitumesta. Hänellä lienee ollut jotain yhteyksiä sinne, mitä, sitä en muista. Sandra kertoili nuoruutensa aikaisesta elämän menosta, eränkäynnistä jne. Meidän kuulijoiden mielissä kertomukset värjäytyivät ruusunhohtoisiksi. Ruskoaholla oli kolme poikaa ja kolme tyttöä: Viljo, Matti, Helmi, Iida, Olga ja Antti, ikäjärjestyksessä. 30-luvulla rakennettiin toinen huone, kamari ja talo maalattiin punaiseksi. Ruskoaholla oli 4-5 lehmää ja hevonen.
Hyvärillä asui vanha pariskunta. En muista heidän etunimiään. Kanssakäyminen heidän kanssaan oli vähäistä. Pariskunnalla oli ainakin yksi poika, Asafi nimeltään. Hän oli autonkuljettajana jossakin oululaisessa liikkeessä. Kerran Asafin kuljettama umpipakettiauto tarttui meidän, Sepän, tuulimyllyn kääntövipuun kiinni kattotelineestään. Kääntövipu sattui olemaan tien yli käännettynä. Hyvärit myivät talonsa 30-luvulla Alatalon pariskunnalle. Alatalot tulivat Kanadasta. Heillä ei ollut lapsia. Alataloilla oli puolikymmentä lehmää ja hevonen. Hyvärin asuinrakennus oli maalattu punaiseksi.
Hyvärin naapurina oli Mankilankylän rukoushuone. Siinä pidettiin silloin tällöin jumalanpalveluksia. Talo oli ns. uudemman suunnan lestadiolaisten, mutta kyllä siinä pidettiin myös vanhemman suunnan seuroja. Rukoushuoneen esimiehenä oli Samppa Korkala. Rukoushuone oli maalattu punaiseksi.
Rukoushuonetta vastapäätä toisella puolen tietä oli Hietala. Hietalassa asui Heikki Ronkainen vaimonsa ja Arvi nimisen poikansa sekä Eeva-tyttärensä kanssa. Heillä oli muutamia lehmiä. Hietala oli maalaamaton.
Rantsilan Osuuskaupan myymälänhoitajana oli Hannes Lassila Savalojalta. Hän oli tuolloin jo yli viidenkymmenen miehiä. Vaimon nimi oli Mari ja heillä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa. Toisen nimi oli Pentti. Lassilan jälkeen tuli myymälänhoitajaksi Hilda Jokimäki. Hilda meni naimisiin Hannes Laatikaisen kanssa. Kohta häiden jälkeen Hannes kuoli. Hildan jälkeen myymälänhoitajaksi tuli Veikko Kaikkonen. Hänen vaimonsa oli Larun tyttöjä Sipolankylästä. Rakennukset oli maalattu punaiseksi.
Osuusmeijeri rakennettiin 30-luvun alkupuolella. Vanha meijeri oli samalla tontilla sen Sorkonpuoleisella laidalla. Tien puoleisella sivulla oli pitkä puomi, johon hevoset kytkettiin kiinni. Meijeri toimi kaikkina arkipäivinä. Meijerskan asunto oli vanhan meijerin päädyssä käsittäen huoneen ja keittiön. Ensimmäinen meijerska, jonka muista oli Zaida Mätäsaho.Hän meni naimisiin jonkun Hätälän pojan kanssa. Etunimeä en muista. Sen aikaiset Hätälän asukkaat olivat Nevaloita (Nevala) sukunimeltään. Mätäsahon jälkeen, vielä vanhan meijerin aikana tuli meijerskaksi Iida Alakopsa ilmisesti Pattijoelta. Iida meni naimisiin Martti Hiisalan kanssa. Apulaisena meijerillä oli Hulda Lumiaho, Puistolan tyttöjä. Hän meni naimisiin Svantte Hätälän kanssa. Koneenkäyttäjänä oli Antti Hätälä. Hänen jälkeensä koneita käytti Svantte ja joskus myös Ahti Hätälä. Svantte ja Ahti olivat Antin poikia. Meijerin tilit hoiti Anna Seppälä.
Meijeriä vastapäätä toisella puolen tietä oli pitkän huiskeita mäntyjä kasvava ns.Sorkonmännikkö, joka oli Ylitalon metsää. Syksyisin pidettiin yleinen osuuskuntakokous "Laakson Vesalla". Talo oli tupaten täynnä kyläläisiä, joille meijeri tarjosi "toppakahvit" kokouksen lomassa.
Kevättalvella oli halonajotalkoot. Meijeri osti halot milloin mistäkin. Lienee meijerillä ollut omaakin metsää? Kunkin osakkaan halonajomäärä oli suhteessa tuotettuun maitomäärään. Meijerin voimanlähteenä oli siis höyrykone. Meijerin isänöitsijänä oli Väinö Varvari.
Rauhalassa asui leski Liisa Kuoppala os.Sepäntalo. Hänellä oli yksi poika, jonka nimeä en muista, sekä tytär, joka oli naimisissa Antti Lumiahon kanssa. Leski oli Abraham Sepäntalon sisar. 1930-luvun alussa poika tuli Amerikasta, jossa äitinsäkin lienee aikaisemmin ollut. Näihin aikoihin äiti ja poika muuttivat Rauhalasta pois. En tiedä minne. Rauhala oli maalattu punaiseksi.
Tulkoon tässä mainituksi, että Abraham Sepäntalon ja Liisa Kuoppalan veli Jani, käydessään Suomessa ja entisessä kotitalossaan Sepällä, sanoi olleensa Kaliforniassa jo 40 vuotta. Tuolloin elettiin vuotta 1932 tai 1933.
Janilta oli unohtunut pyörälläajotaito tai oliko sitä taitoa ollutkaan, joka tapauksessa hän opetteli ajamaan polkupyörällä meillä ollessaan. Ikää hänellä lienee tuolloin ollut rapiat 60 vuotta.
Sorkko, talo, jota emännöi Liisa, Sorkon Liisa, kuten sanottiin. En muista Liisan omaa sukunimeä, enkä sitä oliko Liisa avio-vaiko avoliitossa Yrjö Harjun kanssa.Yrjö kyllä teki Sorkossa isännän tehtäviä. Yrjö oli Nantte harjun veli. Minulla on sellainen muistikuva, että Liisa-emäntä olisi ollut Ylitalon edellisten omistajien tytär.Sorkossa oli Helli niminen tytär. Helli meni naimisiin Niilo Isoviidan kanssa. Lisäksi Sorkossa oli tuolloin noin 10-vuotias Rauha-tyttö. Hän lienee ollut ottotyttö, ehkä sukulainen. Sorkossa oli n. 4-5 lehmää ja hevonen. Rakennukset olivat harmaat, maalaamattomat. Liisa oli ollut naimisissa Isoviidan kanssa ja oli nyt leski. Liisan mies on Iikka Seppälän ja Jaakko Pason veli. Iikka ja Jaakko ovat alunperin Isoviitoja.
Raittiusseuran talo "Laakson Vesa", jossa pidettiin kokouksia ja iltamia. Kesäjuhliin tuli paljon väkeä, myös naapurikylistä. Päivällä oli urheilukilpailut, hevosenkengän- ja tikan heittoa yms. Palkintoina oli hopealusikoita. Illalla oli ohjelmassa puhe- ja runonlausuntaa ja sen sellaista sekä näytelmä ja tunti tanssia. Ohjelmallisissa iltamissa ei pääsyliput sisältäneet veroa, ei ainakaan niin paljon kuin varsinaisissa tansseissa. Siksi pyrittiin haalimaan ohjelmaa iltamiin. "Laakson Vesan" esimiehenä oli tuohon aikaan Kaarlo Linna. Näyttämön kulissit oli maalannut Kaarlon vanhempi veli, Lauri Linna.
Tanssimusiikista piti huolen Ville Isoviita hanureineen. Ville kuljetti hanuria pyörän ritsillä vaatteeseen käärittynä. Taloon rakennettiin siipirakennus 30-luvulla, jossa oli vaatenaulakot. Näyttämön vastakkaisessa päädyssä oli kahvila osa, jota "puhvetiksi" sanottiin. Talo oli maalaamaton. Talon pihan lähettyville ulottuvassa metsässä oli "korttikivet", ehkä useampiakin kortin pelaajien istumapaikkoja. Pelit olivat rahapelejä, katkoa, ventin vetoa ja pokkaa (pokeria). Usein maanantaina käytiin poikain kanssa tarkastamassa pelipaikat. Sieltä saattoi löytää "hilikun", "puolosen" tai jopa markankin sammaleeseen pudonneena.
Salmelassa asui ja piti kauppaa Nantte Harju perheineen. Heillä oli myös lehmiä ja mm. vuohipukki. Kerran pukki oli avannut eteisessä olevan komeron oven ja syönyt Reeta emännän vasta leivotut vehnäset. Tästä syystä Reeta oli ottanut pukkia sarvista kiinni ja kurittanut sitä iskemällä pukkia pihanurmikkoon. Kurituksesta selvittyään oli pukki kipaissut navetan katolle. Katon harjalla pukki oli lipponut kieltään ja äännellyt: "Miehet hoi, miehet hoi!" Tämän pukkijutun kertoi Lauri Saarela.
Reeta oli myös hieroja. Nantte harjoitti teuraseläinten ostoa, teurastusta ja lihan myyntiä Oulun torilla. Hän myös osti ja myi ns. elolehmiä. Pulavuosina liike meni konkurssiin ja perhe muutti Iihin. Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin Mankilankylään Häkkilään. Ilmeisesti Nantte oli kuollut Iissä, koska hän ei ollut enään perheen mukana Häkkilässä. Perheessä oli kolme poikaa ja yksi tyttö: Lauri, Tauno, Taimi ja Pauli. Tauno oli lähes 2 metriä pitkä. Tauno kertoi olleensa 20- luvun lopulla Sepällä heinätöissä Paulasen järvellä, jossa Sepällä oli järviniitty. Lauri oli myös muutamana kesänä Sepällä heinätöissä.
Pauli oli poikasena monena kesänä meillä töissä. Hän ruukasi käydä kotonaan yötä olemassa ja tuli aamulla yleensä ennenkuin talonväki oli herännyt. Eräänä aamuna Pauli oli mennyt alaköökiin ja ruuvannut suuren betonisen vesisäiliön hanan irti, sillä seurauksella, että säiliön sisältö suihkusi alaköökin lattialle. Pauli kasteli siinä hommassa vaatteensa likomäräksi.
Pauli harrasti poikasena juoksua. Hän juoksi kaikki ruokatunnit pihapiiriteitä ja kujia pitkin kellosta seuraten aikaa.
Konkurssin jälkeen Salmela siirtyi oululaiselle makkaratehtailija Lindsrömille. Lindsröm rakennutti Salmelan paikalle komean punaiseksi maalatun hirsitalon. Uudessa talossa asuivat sisarukset Maria ja Martta. Toisen sisaren sukunimi oli Nykänen. Toisen nimeä en muista. Kenties he yrittivät pitää uudessa Salmelassa kauppaa?
Salmelan takana oli Sorkonperän viimeinen asunto. Suutari Antti Mällisen mökki. Siinä Antti asui vaimoineen suutarin töitä tehden. Tietääkseni heillä ei ollut lapsia.
Lisäys vielä tuohon Salmelan kohtaan: Harjujen lähdettyä, Salmelaan tuli kauppiaaksi Oulusta Veikko Kandelberg perheineen. Kandelberg lienee vuokrannut Salmelan makkaratehtailija Lindsrömiltä. Kandelberg piti kauppaa vanhassa Salmelassa. Hänen kauppiasaikansa Salmelassa oli ehkä vuoden mittainen.
Niilo Koskela